Rovaniemen Palloseura ilmoitti tammikuun lopussa palkanneensa maalinsa suulle kanadalaisen Tomer Chencinskin, 30. Chencinskille pesti Suomeen ja Veikkausliigaan ei ollut ensimmäinen, sillä hän edusti kaudella 2011 Vaasan Palloseuraa.
Hyvä kausi Vaasassa poiki siirron Ruotsin Allsvenskanin Örebrohon. Sieltä Chencinskin matka jatkui Israelin suurseuraan Maccabi Tel Aviviin. Maccabissa hän voitti kaksi maan mestaruutta, mutta joutui tyytymään varavahdin rooliin. Israelin aikaan mahtui myös kaksi lainapestiä maan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle ennen paluuta Veikkausliigaan.
Veikkausliigassa pelaa tällä hetkellä lukuisia suomalaisia pelaajia, joiden urakaari on ollut samantyyppinen kuin Chencinskin. Hyvä kausi Suomessa on poikinut pestin parempaan sarjaan, ja sitten jossain vaiheessa tie on tyssännyt ja edessä on ollut paluu Veikkausliigaan. Jos unohdetaan kansallisuus, niin mikä Chencinskistä sitten tekee erilaisen? Monikin asia, joista lähes jokaisen Veikkausliigapelaajan tulisi ottaa oppia, sillä ne asiat ovat ratkaisevan tärkeitä huippu-urheilijalle. Ja maailman suurimman urheilulajin pääsarjapelaajien tulisi olla Suomessakin huippu-urheilijoita, vaikka näin ei nyt olekaan.
Asenne
Kun Chencinskiltä kysyy ulkoapäin katsottuna ei niin hyvin menneestä Israelin ajasta, ei vastaukseksi tule yhtään niin usein suomalaissuusta kuultua muminaa epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, valmentajan käsittämättömistä päätöksistä tai ympäristön soveltumattomuudesta omalle kehitykselle. Chencinski näkee päinvastoin ajan huippuseuran kivikovassa harjoitusympäristössä kehittäneen häntä, ja nyt hän tuo ne opit mukanaan Suomeen. Näin tuleekin toimia, koska on vain yksi asia mihin jalkapalloilija voi vaikuttaa: oma tekeminen.
Chencinskin suusta ei myöskään tulla ensi kaudella kuulemaan selityksiä siitä, kuinka muista maista on ollut kysyntää, mutta pitää tarkasti miettiä oman kehityksen kannalta optimaalista paikkaa, sillä mihin vain ei kannata lähteä. Yksi tällaista vakavalla naamalla väittänyt pelaaja valitsi tammikuussa Puolan pääsarjan sijaan Olli Huttusen VPS:n. Jos Chencinskille tulee mahdollisuus edetä urallaan, hän käyttää sen. Tämän osoittavat jo aiemmat valinnat uralla. Näin tulee toimia, koska siitä huippu-urheilussa on kyse. Omien rajojen hakemisesta ja oman potentiaalin maksimoimisesta.
Työnteko
Chencinski Örebrossa 2012 (AOP)
Himoharjoittelija oli ensimmäinen sana, jolla RoPS:n valmentaja Juha Malinen kuvaili Chencinskiä, ja samanlaista viestiä tuli myös Vaasasta vuonna 2011. Chencinski itse sanoo saaneensa vanhemmiltaan kaksi elämänohjetta: työskentele kovaa ja ole rehellinen.
Chencinski ilmoitti silmääkään räpäyttämättä unelmakseen pelata vielä Englannissa. Hän totesi Adidaksen slogania mukaillen: ”Impossible is nothing”, ja jatkoi: ”Jos sinulla on unelma, tee töitä sen eteen ja voit saavuttaa sen. Tämän takia annan itsestäni 150% joka päivä.”
Chencinskin tavoite on kova joulukuussa 31-vuotta täyttävälle ja Veikkausliigaan palanneelle pelaajalle. Tosin sellaisen luutuneen käsityksen, että yli 30-vuotias urheilija ei voi kehittyä, voi tässä yhteydessä heittää välittömästi romukoppaan. Ihminen on hautaan asti oppimiskykyinen, jos vain niin haluaa. Muistetaan taas tässä kohtaa, että huippu-urheilussa on kyse omien rajojen hakemisesta ja oman potentiaalin maksimoimisesta. Oleellista ei ole pääseekö Chencinski vielä Englantiin vai ei, oleellinen kysymys on se, kumpi saavuttaa oman potentiaalinsa: Chencinskin kaltainen urheilija, vai suomalainen keskiverto veikkausliigapelaaja? Puhumattakaan tässä maassa usein ihannoiduista niin sanotuista ”taiteilijoista”.
Persoona
Toinen sana, jolla Malinen kuvaili Chencinskiä oli johtajatyyppi. Se on asia, joka paistaa ulospäin Chenciskistä niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Chencinski ohjaa, kannustaa, pelaa aktiivisesti ja rohkeasti halliten isoa aluetta: siis ottaa ja kantaa vastuuta. Haastattelutilanteessa hän on erittäin ulospäin suuntautunut, kohtelias, puhelias ja ystävällinen. Kädenpuristus on jämäkkä ja katse osoittaa suoraan silmiin. On jälleen esitettävä kaksi kysymystä: kuinka moni Veikkausliigapelaaja toimii näin? Kuka Veikkausliigavalmentaja ei haluaisi joukkueeseensa tämäntyyppisiä persoonia?
Kulttuuri ja kasvatus
Mikään yllä mainituista ominaisuuksista ei ole äidinmaidossa perittyä, vaan kulttuurin ja kasvatuksen tulosta. Israelissa 8-vuotiaaksi asunut ja sen jälkeen Kanadaan muuttanut Chencinski on käynyt collegen ja yliopiston Yhdysvalloissa ja siten kasvanut sikäläisessä kulttuurissa urheilijaksi. En kuulu sinänsä amerikkalaisen elämäntyylin enkä varsinkaan koulutusjärjestelmän ihailijoihin, mutta meillä on paljon opittavaa siitä, millaisia urheilijoita se systeemi kasvattaa.
Meidän järjestelmässämme tämä sama työ tehdään, tai se pitäisi tehdä, koulujen sijaan seuroissa. Suomalaisten jalkapalloseurojen toimintakulttuuri vain ei millään tavoin tue huippu-urheilijaksi kasvamista. Joka ikisen seuran toiminnasta puuttuu riittävä kuri, säännöt ja raa’an työnteon arvostus sekä korostaminen. Tämä on päivänselvää pelkästään katsomalla Veikkausliigajoukkueiden urheilullisuutta tai tarkemmin sen puutetta.
Tomer Chencinski on esimerkki siitä, millaisilla arvoilla varustettuja pelaajatyyppejä meidänkin järjestelmämme pitää alkaa tuottaa, jos haluamme oikeasti mennä jalkapallomaana eteenpäin. Nyt ainakin rovaniemeläisillä Veikkausliigapelaajilla, junioreilla ja juniorivalmentajilla on seuraavan 10 kuukauden ajan lähietäisyydellä erinomainen roolimalli ja esimerkki, josta ottaa oppia ja imeä vaikutteita. Toivottavasti he ymmärtävät käyttää sen.