Yksi espanjalaisen jalkapalloilun, ja samalla koko Euroopan, suurista Valencia Club de Fútbol on vain enään ruma kirosana entisestä loistostaan. Valencia on uppoutunut jo niin alhaiseen tilaan, että on turhaa ja jopa imbesilliä alkaa laskettelemaan muistokatuja kohti kultaisia aikoja. Aikoja, joita Los Che -fanit ja seura on kokenut. Suuria pelaajia, valmentajia ja tunteita. Glooriaa.
Valencia on pudonnut tasolle, joka on täydellinen irvikuva entisestä. Tarkalleen ottaen sijalle 17. tämän kauden La Ligassa. Vaikka ennenkään kaikki ei ollut täydellisesti tai edes lähelle sitä, ei joukkue ollut sentään naurunalainen, jota se tällä hetkellä on. Mieleeni kirpoaa jalkapalloselostaja Tuomas Virkkusen kuuluisa ”Pedron tarina” -kulttuuriteos, jota voisi soveltaa vallan mainiosti nykyiseen lepakkolaumaan.
Maanantai on (joskus ollut) toivoa täynnä
Maanantainen ottelu Osasunaa vastaan kruunasi kaiken. Ei, se lähes teurasti kaiken sen uuden, mitä Valencian Markku Kanervan, Voro Gonzálezin, kolmas tuleminen olisi parhaimmillaan voinut joukkueelle aiheuttaa. Osasuna-Valencia -ottelu päättyi 3-3, eikä se tuloksena hullummalta kuulostakaan. Mutta vastassa oli liigan viimeisellä sijalla oleva joukkue. Joukkue, joka on päästänyt 37 maalia ja vastaavasti iskenyt ottelua kohden 0,9 maalia. Joukkue, joka on voittanut tällä kaudella yhden ottelun. Yhden ainoan ottelun.
Mutta niin vain Valencia onnistui pupeltamaan ottelusta tasapelin, joka tuli kovin valenciamaisella tavalla. Toisella puolella joukkueen ristiriitainen tähtipelaaja Dani Parejo tuhri pilkun ja aivan kamppailun viimeisillä minuuteilla kotijoukkueen Carlos Clerc varmisti pistejaon.
Draaman kaari vailla vertaa
Maakunnan ykkösjoukkueen kauteen on mahtunut niin paljon, ettei ne mahtuisi edes Sinuhe egyptiläisen kansiin. Pääpiirteittäin kausi on kuitenkin edennyt näin. Valmennusvastuuta jatkoi kesken viime kauden luotisiksi saapunut Pako Ayestaran, joka sai potkut syyskuussa. Hänen tilalleen tuli Voro, mutta vain väliaikaisesti. Valencian seuraavaksi suureksi vapahtajaksi saapui italialainen Cesare Prandelli, joka kuitenkin irtisanoutui oma-aloitteisesti hiukan ennen vuodenvaihdetta. Mediassa on uumoiltu, että Prandelli ei saanut kenties haluamiaan varoja, tai pelaajia, joka olisi ollut arvonsa tuntevalle Prandellille liikaa. Tätä teoriaa tukee viime viikon lauantaina seuran urheilutoimenjohtajan Jesus Garcia Pitarchin irtisanoutuminen. Vain viikko Prandellista. Voro nimitettiin aikailematta joukkueen peräsimeen kauden loppuun asti kattavalla sopimukesella.
Ei siis tarvitse olla suurikaan Sherlock, Hercule Poirot tai Pihtiputaan mummo tajuavansa, että taustalla kuohuu ja pahasti. Mikäli huhut rahahanojen jäätymisestä pitävät paikkansa, tulee seuraomistajalla Peter Limillä ja muulla sikariportaalla infernaalisen hankalat oltavat. Valencialaisyleisö on intohimoista, temperamenttista ja voimakastahtoista porukkaa.
Merkitys
Ymmärtääkseen seuran fanien tuskan, on ymmärrettävä Valencia Club de Fútbolin merkitys. Se ei ole suureleistä vain jalkapalloviheriöillä. Se on hohtava vaakuna maakunnan kilvessä. Syy olla ylpeä omasta espanjalaisuudestaan ja valencialaisuudestaan, niin kulttuurista kuin omasta kielestä (toim. huom. osa lähteistä pitää valencian kieltä vain katalaanin sisarmurteena, toiset omana kielenä).
Omistajien olisi siis syytä tehdä jotain. Löytää seuran johtamiseen ammattitaitoa, rahaa ja samanlaista paloa ja ylpeyttä, joita fanit tuntevat seuraansa kohtaan. Tai ainakin katkaista myrkyllinen napanuora superagentti Jorge Mendesiin, joka on ”hyvää hyvyyttään” kärrännyt joukkueeseen ”laatupelaajia”. Sallikaa minun nauraa.
Valencia kaipaa rakkautta ja huolenpitoa, jotta menetetty tarina saa uutta eloa pölyisiin sivuihinsa. Muuten tästä kallisarvoisesta joukkueesta on mahdollista tulla maailman suurin segunda-joukkue.
Kuva: Getty.
Katso La Ligan matsit Viasatilta ja Viaplaysta. Unibetin asiakkaana näet La Ligan lisäksi myös Bundesliigan ja monet muut sarjat kätevästi Unibet TV:sta!