Faneille.com – Urheilumedian Zlatan.AC Milan on noussut kaikkien huulille kesän siirtoikkunan useamman huippuhankinnan myötä. Seura hakee nopeaa paluuta huipulle, mutta pelaa samalla varsin riskaabelia peliä, joka voi kostautua tulevaisuudessa karulla tavalla.
AC Milan romahti nopeasti Euroopan huipulta Italian keskikastiin
AC Milanin viime vuodet ovat olleet äärimmäisen vaikeita. Vielä 2000-luvun alkupuolella joukkue oli ehdoton Euroopan huippuseura, joka taisteli UCL:n voitosta jokaisella kaudella. Seuran edellinen pytty Euroopasta on vuodelta 2007, jolloin se kukisti Liverpoolin Pippo Inzaghin ja Kakan johdolla Ateenassa pelatussa finaalissa. Tulevaisuus näytti vakaalta ja tuskin kukaan osasi odottaa, miten jyrkän putoamisen Milan tulisi seuraavan kymmenen vuoden aikana tekemään.
Milan on aina tullut tunnetuksi ökyhankinnoistaa. Legendaarisella Silvio Berlusconilla oli omanlainen pakkomielteensä sille, että joukkueessa piti aina pelata vähintään yksi ehdoton jalkapallomaailman supertähti. Linja myös toimi. Berlusconi sai osittain ansaitusti paljon kritiikkiä omistajuutensa viimeisten vuosien asioista, mutta monelta tuntuu unohtuneen se, että Berlusconin alaisuudessa Milan oli Euroopan menestynein jalkapalloseura. Sen ensimmäinen suurjoukkue 1990-luvun vaihteessa rakentui Franco Baresin, Ruud Gullitin ja Marco Van Bastenin tapaisten suurpelaajien ympärille. 2000-luvun Milanin suurjoukkue taas muistetaan Clarence Seedorfista, Andrea Pirlosta, Alessandro Nestasta ja Andriy Schevchenkosta.
Milan teki kuitenkin suuren virheen luottaessaan liikaa senaattoreiksi nimettyihin kokeneisiin pelimiehiinsä. Vuonna 2012 nähtiin todellinen siirtyminen uuteen aikaan, kun koko 2000-luvun suurjoukkueen runko joko eläköityi tai siirtyi päättämään uransa Milania pienempiin seuroihin. Siirtyi valtava henkinen ja kulttuurillinen johtajuustyhjiö, jota Milan ei ole vielä tänäkään päivänä pystynyt kunnolla paikkaamaan. Berlusconi menetti valtaansa ja mainettaan siviilielämän sekoiluillaan ja hänen halunsa panostaa rahallisesti Milaniin pieneni vuosi vuodelta. Viime vuosien Milan onkin ollut pelillisesti ja materiaalilellisesti kuin vastakohta seuran kultavuosista. Joukkue on ollut hengetön, ilman johtajaa seurannut laiva, joka ei ole pystynyt pelaamaan sellaista jalkapalloa, mitä seuralta on totuttu näkemään.
Uusien omistajien rahoilla Milan on tehnyt nimekkäitä hankintoja
Berlusconi mietti pitkään Milanin myymistä. Lopulta varsinaisesta myyntiprosessista tuli pitkä ja monimutkainen, kun uudet kiinalaisomistajat eivät lupauksistaan huolimatta onnistuneet suorittamaan ajoissa jo sovittua maksuaikataulua. Samaan aikaan Italiassa moni kyseenalaisti Milanin uudet omistajat ja heidän kykynsä satsata joukkueeseen siihen vaadittavia rahasummia. Lopulta Milan siirtyi yli vuoden kestäneiden neuvotteluiden jälkeen uuteen omistukseen, kun Li Yonghong niminen herrasmies nimitettiin seuran uudeksi presidentiksi.
Kesän aikana kritiikki kiinalaisomistajien halukkuudesta joukkueen vahvistamiseen on unohtunut nopeasti. Milan on ollut koko Euroopan eniten rahaa käyttänyt joukkue ja palkat ja siirtosummat yhteenlaskettuna se on polttanut käynnissä olevassa siirtoikkunassa rahaa jo yli 400 miljoonaa euroa. Samalla joukkueen kokoonpano alkaa pikku hiljaa näyttämään siltä, miltä sen kuuluisikin. Andre Silva, Hakan Calhanoglu, Andrea Conti, Lucas Biglia, Franck Kessie ja Mateo Mustacchio ovat ehdottomia huippupelaajia, joiden varaan Milan voi rakentaa tulevaisuuden joukkueensa.
Suurin osoitus hauiksista nähtiin kuitenkin Leonardo Bonuccin kohdalla. Harva pystyi kuvittelemaan Eurooppaliigassa pelaavan joukkueen kykenevän houkuttelemaan maailman tämän hetken parhaan topparin riveihinsä. Niin vain Milan kuitenkin hankki Bonuccin itselleen 40 miljoonan euron siirtosummalla tehden samalla topparista joukkueen uuden kapteenin. Bonuccista tuli samalla koko Serie A:n parhaiten palkattu pelaaja yli yhdeksän miljoonan euron vuosipalkallaan. Bonucci onkin se pelaaja, josta odotetaan Milanin uutta todellista johtajaa niin pelikentällä kuin sen ulkopuolella.
Bonucci tuo Milanoon kokemusta ja kovasti kaivattua voittamisen kulttuuria. (Marco Luzzani/Getty Images)
Rankaiseeko UEFA Milania törssäilystä?
Moni on ihmetellyt, miten nykyisten tiukkojen taloussäännösten aikana yksi seura voi yhtäkkiä polttaaa järjettömän suuren rahamäärän ilman suurempia ongelmia. Todellisuudessa Milan pelaa tällä hetkellä valtavilla riskeillä ja seuran tulevaisuuden kannalta sen on alkavalla kaudella käytännössä pakko selvitä liigassa UCL-paikkaan oikeuttavaan sijoitukseen. Seuran uudet omistajat budjetoivat noin 300 miljoonaa euroa tulevan kolmen vuoden ajaksi joukkueen vahvistamiseen. Nyt Milan on siis käytännössä törssännyt koko kolmen vuoden rahasumman yhden kesän siirtoikkunassa. Tämä aiheuttaa väistämättä ongelmia Uefan financial fair play-säännösten kanssa ja hyvin todennäköisesti Milanille lätkäistään ensi kesäksi kaikki pelaajasiirrot kieltävä rangaistus.
Siirtojen suhteen Milan joutui jo nyt yllättäviin vaikeuksiin, sillä se ei hieman yllättäen saanutkaan pankista takauksia kaikille siirroilleen ja tästä johtuen seura ei ole pystynyt viemään virallisesti loppuun Bonuccin ja Biglian siirtoja. Siirrot kyllä varmasti saadaan vietyä loppuun asti lähipäivien aikana, mutta tämänkaltaiset ongelmat kertovat siitä, ettei Milan juuri nyt operoi taloudellisesti täysin turvallisilla vesillä.
Milanin on tulevien vuosien aikana kasvatettava rutkasi sisääntulevan rahan määrää. Käytännössä paras ja ainoa tapa tälle on nousta merkittäväksi joukkueeksi europeleissä. Milan on edelleen globaalisti valtavan suosittu seura ja sillä on rutkasti kannattajia eri puolella maailmaa. Mestareiden liiga on kuitenkin maailman ylivoimaisesti suosituin jalkapallosarja ja sen kautta seurojen näkyvyys kansainvälisesti on kasvanut valtavasti. Milan ei muutamaan vuoteen ole selvinnyt Euroopan ykkösturnaukseen, mikä on näkynyt auttamatta myös tulovirroissa. Jos Milan ei nouse lähitulevaisuudessa UCL-pudotuspelien vakiokasvoksi, testataan uusien kiinalaisomistajien kärsivällisyys toden teolla.
Serie A:n kannalta Milanin paluu huipulle olisi toivottavaa
Kesän siirtoikkunan satsaukset ovat näkyneet myös vahvasti seuran kausikorttimyynnissä. Milanin taaperrus pelikentillä on näkynyt karusti joukkueen kotiotteluiden yleisömäärissä, sillä esimerkiksi viime kaudella joukkueen katsojakeskiarvo oli vain hitusen yli 40.000. Nyt Milan on kuitenkin myynyt jo tuon verran kausikortteja ja lopullisen kausikortin ostaneiden ihmisten määrän ennakoidaan nousevan yli 45 tuhanteen. Täydet katsomot ovat imagollisesti iso asia ja Milan varmasti hyötyy myös urheilullisesti kasvavasta yleisömäärästä.
Italialaisen jalkapallon kannalta Milanin nousu takaisin omalle paikalleen huippuseuraksi olisi erittäin toivottavaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Serie A on menettänyt auttamatta asemaansa Euroopan jalkapallohierarkiassa ja tärkein yksittäinen syy asialle on Milanon kahden suurseuran jatkuva sekoilu. Historiallisesti Inter, Milan ja Juventus ovat ylivoimaisesti Italian kolme suurinta seuraa ja koko sarjan viehätys on perustunut kyseisten joukkueiden ja Etelä-Italian haastajien kovalle kilpailulle. Viime vuosina Serie A on kuitenkin ollut varsin tylsä sarja, sillä Juventus on marssinut ilman suurempia ongelmia kuuteen peräkkäiseen mestaruuteen. Alkavalla kaudella sarjan mielenkiinto on kuitenkin kovemmalla tasolla kuin vuosiin. Napoli, Roma ja Milan ovat kaikki vahvistuneet kesän siirtoikkunassa ja samaan aikaan Juventus on pienoinen kysymysmerkki. Onkin helppo ennustaa, että tänä vuonna Italiassa nähdään pitkästä aikaa aito mestaruuskamppailu ja monen mielestä Juventus ei edes ole sarjan suurin ennakkosuosikki.
Kansikuva: Emilio Andreoli/Getty Images