Jos aikaisemmin arvioidussa sarjan kärkipäässä käydään kovaa kamppailua sijoituksista, samaa voidaan sanoa myös sarjan alemmasta keskikastista. Karu fakta on se, että Serie A:n kärjen taso on tippunut reilusti viime vuosien aikana, mutta samaan aikaan keskikastin seurat ovat selvästi vahvistuneet. Tämän vuoden Serie A:ssa on ennakkoon kaksi selkeästi muita heikompaa joukkuetta, mutta muuten putoamiskamppailu tulee olemaan tiukka ja oikeastaan kukaan alemman kymmenikön joukkueista ei voi pitää sarjapaikkaansa säilyttämistä varmana nakkina.
Keskikasti:
Sassuolo (17.)
Viime vuodeksi Serie A:han seurahistorian ensimmäistä kertaa nousseen Sassuolon debyyttikausi pääsarjassa ei jättänyt ketään kylmäksi. Sassuolo aloitti kauden kelvollisesti, mutta vajosi nopeasti sarjan häntäpäähän. Sassuolon Serie B:n mestariksi johdattanut Eusebio Di Francesco sai potkut, mutta nimitettiin muutama kuukausi ennen kauden loppumista takaisin seuran päävalmentajaksi. Sassuolo suoritti pienimuotoisen ihmeen nousemalla loistavan loppukauden avulla sarjan toiseksi viimeiseltä sijalta sarjapaikan säilyttämiseen riittäneelle 17. sijalle. Kauden seitsemästä viimeisestä ottelusta seura nappasi peräti neljä voittoa, joka riitti nousemaan ohi Catanian ja Bolognan.
Sassuolo on siitä harvinainen italialaisseura, että sillä on taloudellisesti tilanne kontrollissa. Seuran omistaa miljonääri Giorgio Squinzi, joka ei ole arkaillut sijoittaa omaa rahaansa joukkueen vahvistamiseen. Jo viime kaudella joukkueen materiaali oli paljon parempi, kuin sijoitus antoi ymmärtää, mutta lähinnä täysin seulana vuotanut puolustus lähes pudotti joukkueen sarjaporrasta alemmas. Sassuolo on vahvistanut puolustuspäätään kesällä parilla erinomaisella hankinnalla, mutta ongelmana tuntuu olevan se, että päävalmentaja Di Francesco on yltiöhyökkäävän jalkapallon nimiin vannova mies, eikä kyseinen pelityyli tunnu oikein soveltuvan parhaalla mahdollisella tavalla joukkueen materiaalille. Sassuolo päästi viime kaudella peräti 72 maalia, mikä oli koko sarjan toiseksi eniten. Jotta joukkue nousisi sarjataulukossa materiaalin mahdollistamille sijoille, on puolustuspelin parannuttava roimasti tulevalla kaudella.
Sassuolon puolustusta voidaan kuvailla kokeneeksi, mutta melko kankeaksi ja verkkaiseksi. Tammikuussa Sassuoloon Genoasta siirtynyt Thomas Manfredini omaa pääsarjakokemusta yli 300 ottelun verran, mutta 34 vuoden iässä ne parhaat vuodet alkavat olla jo takana päin. Rinnalleen hän saa vielä kokeneemman sotaratsun, 33-vuotiaan entisen Napolin kapteenin Paolo Cannavaron. Cannavaron urakehitys viime kaudella oli mielenkiintoinen,vielä vuosi sitten hän pelasi Napolin avauskokoonpanossa Mestarien Liigan play-off otteluita, mutta tämä asetelma muuttui nopeasti putoamiskamppailuun hieman vähemmän seksikkäissä merkeissä. Monen mielestä Cannavaron ei olisi pitänyt pelata yli 200 ottelua Napolin keskuspuolustuksessa, mutta kaikesta huolimatta hän on yhä edelleen vähintäänkin hyvä puolustaja Serie A:n keskikastin joukkueelle. Silti toppariosastoa katsellessa ei voi välttyä kysymästä, onko joukkueen kovin järkevä pelata korkealla puolustuslinjalla, kun sen toppareina häärii kaksi kaveria, joiden vahvuus on kaikkialla muualla kuin nopeissa suunnanmuutoksissa tai suorassa juoksunopeudessa?
Jos toppariosasto ei täysin vakuuta, samaa ei voida sanoa laitapakkiosastosta. Sassuolo osoitti muskeleitaan hankkimalla 22-vuotiaan Kroatian maajoukkuepuolustaja Šime Vrsaljkon Genoasta. Siirto oli melko hämmentävä, sillä Mestarien Liigan lohkovaiheessa ja MM-lopputurnauksessa esiintyneen puolustajan perässä oli mm. AC Milan, mutta lopulta Sassuolo oli valmis maksamaan Genoalle ja miehelle itselleen eniten rahaa. Vrsaljkon lisäksi Sassuolo hommasi laitaosastolleen Juventuksen kokeneen Federico Peluson, joka alavireisesti menneestä Juventuksen ajastaan huolimatta on erinomainen puolustaja, ja esiintyi Italian maajoukkueen mukana vielä reilu vuosi sitten.
Dominico Berardi oli viime kauden kohukärki ja jatkaa tällä kaudella Sassuolon suurimpana yksittäisenä tähtenä. Kuva: Getty
Sassuolon suurimmat tähdet löytyvät kuitenkin hyökkäyspuolelta. Parikymppinen Domenico Berardi pelasi loistavan viime kauden paukutellen 16 Serie A maalia. Juventus vakuuttui miehen taidoista niin paljon, että osti miehen oikeudet itselleen. Berardi pelaa kuitenkin tulevan kauden kasvattajaseuransa riveissä, mitä voidaan pitää hänen kehityksensä kannalta hyvänä asiana. Berardi aloitti viime kauden hienosti, mutta talvella hyvin mennyt alkukausi tuntui nousseen miehen päähän, ja hän aloittikin asenneongelmien takia useamman ottelun vaihtopenkiltä. Loppukaudella Berardi kasasi itsensä, keskittyi pelaamiseen ja oli yksi tärkeimmistä tekijöistä Sassuolon comebackin aikana. Rinnalleen hän saa niin ikään läpimurtokauden pääsarjassa pelanneen nuoren Simone Zazan. Zaza aloitti kautensa vaisusti, mutta petrasi kovasti loppua kohden tehden lopulta yhdeksän liigamaalia. Lupaavan kolmikon täydentää viime tammikuussa Sassuoloon siirtynyt Nicola Sansone, joka on pelannut erinomaisen harjoituskauden ja tehnee ensi kaudella oman läpimurtonsa Serie A:n ystävien tietoisuuteen. Sassuolon hyökkäyspään laajuudesta kertoo kaiken se, että penkille on vielä jättää kaksi rutinoitunutta ja tasonsa todistanutta pääsarjapelaajaa Antonio Floro Flores ja Sergio Floccari.
Sassuolon materiaali on siis kunnossa ja viime kauden sarjasijoituksen pitäisi parantua rutkasti. Suurin kysymysmerkki on se, jatkaako päävalmentaja Di Francesco omalla ylihyökkäävällä ideologiallaan, vai onko hän valmis muuttamaan pelitapaansa Sassuolon materiaalille paremmin sopivaksi. Sassuolon hyökkäys on Serie A:n eliittiä ja uskon sarjapaikan varmistuvan tänä vuonna huomattavasti aikaisemmin kuin vuosi sitten. Sassuolon materiaali ei riitä kamppailemaan europaikoista, mutta myöskään putoamiskamppailu ei ole ensi kaudella joukkueen kohtalona.
Genoa (14.)
Perinteikäs Genoa on Italian vanhin jalkapalloseura. Sen lähihistoria on kuitenkin melkoisen värikäs ja jopa europaikoilla kärkkynyt seura meinasi toissa kaudella pudota Serie B:hen, mutta vältti lopulta totaalisen katastroofin sijoittumalla lopulta 17:nneksi. Viime kaudelle joukkueeseen panostettiin kovasti, mutta kausi oli tuloksellisesti melkoisen vaisu. Sarjapaikka säilyi ilman suurempia ongelmia, mutta seuran kannattajat osoittivat kauden viimeisessä ottelussa mieltään ripustamalla jokaisen stadionilla olleen banderollin väärin päin. Genoa pelasi pelillisesti useita erinomaisia otteluita, mutta lopulta rutiini ja suoritustaso ei riittänyt kääntämään näitä otteluita voitoiksi. Yksi kuvaavimmista matseista oli kevään kotiottelu sarjakärki Juventusta vastaan. Genoa pisti Juventuksen täysin siltaan, sai 0-0 tilanteessa rangaistuspotkun, jonka vaihtokärki Emanuele Calaiò lopulta missasi. Ottelun loppuhetkillä kaiken nähnyt ja voittanut Andrea Pirlo paukutti täydellisen vapaapotkun, jonka avulla Juventus kaapi ottelusta täysin ansaitsemattomat kolme pistettä.
Seurapomo Enrico Preziosin aikana Genoassa on nähty melkoista pelaajien ja valmentajien vaihtuvuutta. Tämä vuosi ei ole tässä suhteessa poikkeus, sillä Genoa on hankkinut kesän aikana peräti 13 pelaajaa ykkösjoukkueeseensa. Suurimmat muutokset nähtiin hyökkäyspäässä, jonka Genoa pisti käytännössä kokonaan uusiksi. Italian entisen maajoukkuevalmentaja Cesare Prandellin käytökseen suuttunut Alberto Gilardino päätti pakata kimpsut ja kampsunsa ja siirtyä niin ikään entisen Italian maajoukkuevalmentaja Marcelo Lippin alaisuuteen Kiinaan. Gilardino oli Genoan viime kauden paras maalintekijä 15 liigamaalillaan, joten hänen korvaamisensa ei ole mikään helppo homma. Korvaajaksi hankittiin kuitenkin nimekäs pelaaja, kun viime kevätkauden Fiorentinassa vähemmän onnistuneesti lainalla viettänyt Alessandro Matri siirtyi satamakaupunkiin vuoden mittaisella lainasopimuksella Milanista. Matri on hyökkääjä joka elää maaleista. Hänen pari viime vuottaan ovat olleet äärimmäisen vaikeita ja miehen itseluottamus on selkeästi täysin kadonnut. Kyseessä on kuitenkin parhaimmillaan erinomainen hyökkääjä, joka paukutti Cagliarissa selkeän ykköshyökkääjän roolissa erinomaisia maalimääriä. Matri kilpailee peliajasta täksi kaudeksi Genoaan Cagliarista siirtyneen Mauricio Pinillan kanssa. Pinilla on parhaimmillaan mainio hyökkääjä, joka muistetaan viime kesän MM-kisojen lisäajan ylärimalaukauksesta isäntämaa Brasiliaa vastaan.
Päävalmentaja Gian Piero Gasperini aloittaa toisen kautensa Genoan valmentajana. Gasperini on rakastettu persoona Genoan kannattajien keskuudessa, sillä hänen ensimmäisellä manageristintillään hän oli nostamassa seuraa takaisin pääsarjatasolle. Genoan lähihistorian parhaat vuodet ajoittuvat Gasperinin valmennusjaksolle, sillä 2000-luvun loppupuolella Diego Militon ja Thiago Mottan tähdittämä joukkue sijoittui sarjassa peräti viidenneksi. Äärimmäisen hyökkäävää jalkapalloa suosiva Gasperini on vankkumaton 3-4-3 -formaation ystävä. Gasperini voi rakentaa hyvällä omalla tunnolla pelitapansa erinomaisen puolustuspään varaan. Nuori 21-vuotias maalivahti Mattia Perin nousi viime kaudella liigan parhaiden maalivahtien joukkoon ja aina Brasilian MM-kisajoukkueeseen asti. AC Milan oli vahvasti miehen perässä, mutta Perin päätti jäädä vielä ainakin yhdeksi kaudeksi kasvattajaseuransa maalinsuulle. Kolmen miehen topparilinjaa johtaa Interistä ja Romasta muistettava entinen Argentiinan maajoukkuetoppari Nicolás Burdisso, joka saanee rinnalleen erinomaisen viime kauden pelanneen varmaotteisen Sebastian De Maion. Keskikentällä Genoan tärkein yksittäinen pelaaja on Roma-kasvatti Andrea Bertolacci, joka monen mielestä ansaitsisi kutsun myös Italian maajoukkueeseen. 23-vuotias nuori keskikenttäpelaaja on kehittynyt kausi kaudelta ja nousi viime kaudella joukkueen ehdottomien avainpelaajien joukkoon. Rinnalleen hän saanee joko Udinesesta lainalla siirtyneen Edenílsonin tai meritoituneen Venezuelan maajoukkuepelaajan Tomás Rincónin. Mielenkiintoinen hankinta on myös Sevillasta siirtynyt Diego Perotti, joka pelasi aikoinaan Teemu Pukin kanssa samassa junnujoukkueessa. Perrottin kehitys Sevillassa pysähtyi pahasti, mutta mies on silti laadukas ja vikkeläkinttiunen laitapelaaja, joka sopii mainiosti Gasperinin suosimaan pelitapaan.
Genoalla on jälleen kerran laadukas joukkue, mutta 13 uuden pelaajan hitsautuminen vaativaan pelitapaan vie aikansa. Genoa on vuodesta toiseen vaikeasti ennakoitava joukkue, sillä sen otteet ailahtelevat ja äkkipikainen seurapomo saattaa tehdä holtittomia päätöksiä tulosten ollessa heikkoja. Genoa tuskin valahtaa tällä kaudella putoamiskamppailuun ja tällä materiaalilla viime kauden sijoituksen parantamisen pitäisi olla täyttä realismia. Joukkue ei ole kuitenkaan esiintynyt mitenkään vakuuttavasti kesän harjoituskaudella ja alkukauden ohjelma on erittäin vaikea. Jos joukkue onnistuu kaapimaan viideltä ensimmäiseltä kierrokselta edes pari voittoa, voivat seuran kannattajat huokaista helpoituksesta. Alkukauden tappioputki voi syöstä seuran epäonnistumisten kierteeseen ja jopa aina putoamiskamppailuun saakka.
Chievo Verona (16.)
Veronan piskuinen kaupunginosaseura Chievo Verona on säilynyt kaikkien odotusten vastaisesti Serie A:ssa, vaikka käytännössä ennen jokaista kautta seura rankataan yhdeksi putoajaehdokkaaksi. 2000-luvun alkupuolella seura vieraili useampaan otteeseen jopa europeleissä, mutta viime vuosina sijoitus on löytynyt aina sarjataulukon alemmasta keskikastista. Viime kausi oli monella tapaa vaikea ja Chievo kamppaili kovasti putoamista vastaan aina sarjan viimeisille kierroksille asti. Lopulta seura onnistui kampeamaan itsensä jälleen kerran kuiville ja lopullinen sijoitus oli juuri putoamisviivan yläpuolella 16.
Chievo on ollut kesällä todella aktiivinen. Komean uransa aikana yli 100 ottelua myös Chievon keskikentällä taiteillut Eugenio Corini sai jatkosopimuksen ja kohtalaisen vapaat kädet muokata joukkueen kokoonpanoa haluamaansa suuntaan. Ja muutoksia todella on nähty, sillä joukkue hankki kesän aikana peräti 15 uutta pelaajaa ykkösjoukkueeseen. Kasassa on melkoisen mielenkiintoinen yhdistelmä kokemusta ja nuoruutta ja näin ennakkoon Chievon kaudesta on tulossa huomattavasti viime kautta parempi.
Italiassa on kasvamassa erittäin mielenkiintoinen uusi nuorten maalivahtien sukupolvi. Jo mainitut Simone Scuffet ja Mattia Perin ovat tehneet läpimurtonsa pääsarjatasolla ja samaa odotellaan Interin organisaatioon kuuluvalta Francesco Bardilta. Viime kaudella Bardi pelasi lainalla sarjajumbo Livornossa ja täksi kaudeksi tie vei Chievon ykkösmaalivahdiksi. Bardi on ollut vakiokalustoa jokaisessa Italian junnuikäkausimaajoukkueessa ja nyt olisi hyvä aika näyttää tason riittävän myös miesten pääsarjan puolella. Viime kaudella Bardi haparoi koko Livornon joukkueen tavoin, mutta osoitti myös merkkejä omasta potentiaalistaan. Hänen yläpuolellaan pelaa yksi koko kauden mielenkiintoisimmista topparikaksikoista. 2000-luvun puolessa välissä Fiorentinan kanssa aina Mestarien Liigaan asti edennyt topparikaksikko Dario Dainelli-Alessandro Gamberini nimittäin palaa yhteen Chievon hankittua Gamberinin vapailta markkinoilta riveihinsä. Kaksikko edustaa puolustuslinjan kokenutta kaartia, kun taas nuoremman jaoston ykkösnimenä toimii Interistä Chievoon kauden lainasopimuksella siirtynyt U-21 maajoukkuepelaaja Cristiano Biraghi.
Suomen maajoukkueen Perparim Hetemaj solmi Chievon kanssa monivuotisen jatkosopimuksen ja jatkaa joukkueen avainpelaajana tulevanakin kautena. Kuva: Getty
Jopa ilman kotiinpäinvetämistä voidaan sanoa, että Chievon keskikentän tärkein lenkki on Suomen maajoukkuepelaaja Perparim Hetemaj. Neljännen kautensa Chievon riveissä aloittava Hetemaj kuuluu päävalmentaja Corinin ehdottomiin luottopelaajiinsa. Kasassa on jo 94 ottelua Chievon riveissä, mutta maalitili on vielä avaamatta. Viime kaudella käytiin jo lähellä Livornon vieraana, joten tämän kauden tavoitteena voisi olla uran toisen pääsarjamaalin tekeminen. Ensimmäinen maali nähtiin kaudella 2010-2011 suurseura AS Roman vieraana. Hetemaj solmi myös kolmivuotisen jatkosopimuksen Chievon kanssa, vaikka huhuissa häntä vietiin myös moneen muuhun Serie A-seuraan. Huhujen mukaan uudessa jatkosopimuksessa on merkattuna kiintiösumma, jonka avulla Perpa voi halutessaan vaihtaa seuraa, jos kiinnostusta löytyy.
Chievo teki viime kaudella vain 34 maalia, mikä on koko sarjan toiseksi pienin määrä. Chievo vahvistikin hyökkäyspäätään kesän aikana parilla pelaajalla. Valter Birsa ei ollut riittävän hyvä noustakseen AC Milanin vakioavaukseen, mutta Chievon tasoiselle porukalle hän on ehdoton vahvistus. Pitkään äärimmäisen lupaavana pidetty Alberto Paloschi teki viime kaudella vihdoin läpimurtonsa pääsarjatasolle paukuttelemalla 13 liigamaalia. Viime kaudella Paloschin kärkiparina pelannut Cyril Théréau siirtyi täksi kaudeksi Udinesen riveihin ja hänen korvaajakseen seura hankki kulttipelaaja Maxi Lopezin. Maxin viime kausi oli erittäin vaikea – kiitos melkoisten siviilielämän murheiden. Hänen vanha joukkuekaverinsa Mauro Icardi nimittäin varasti yhteisen lomamatkan jälkeen Lopezin vaimon, jonka kanssa nuorukainen meni kihloihin kesken viime kauden. Icardi osoitti keskenkasvuisuutensa postailemalla sosiaaliseen mediaan jatkuvasti kuvia itsestään yhdessä Lopezin lasten kanssa. Sampdorian ja Interin välinen ottelu viime kaudella olikin melkoinen spekataakkeli, kun Lopez kieltäytyi kättelemästä Icardia. Icardi paukutti ottelussa kaksi maalia, joista ensimmäistä hän tuuletti provoimalla entistä koti-Curvaansa erilaisin käsimerkein. Lopez hommasi Sampdorialle pilkun, mutta omaksi epäonnekseen epäonnistui siinä. Lopez tekikin lopulta vain yhden maalin koko kaudella, jälkimmäisessä Derbyssä Genoaa vastaan, joka oli myös ottelun voittomaali.
Chievolla on kasassa lähihistorian nimivahvin ja paras joukkue. Viime kauden sijoitus petraantunee helposti ja pitkästä aikaa Chievon kannattajille on tiedossa henkisesti helpompi kausi, kun putoamista tuskin tarvitsee jännätä aina sarjan viimeisille kierroksille asti. Harjoituskausi on tosin mennyt tuloksellisesti melko heikosti ja Chievo ehti jo putoamaan Italian Cupissa häviämällä vieraissa Serie B:n kärkiporukka Pescaralle 1-0. Jos ja kun joukkueen hyökkäyspeli on viime kautta paremmalla tolalla, tulee sarjasijoitus olemaan viidentoista paremmalla puolella.
Hellas Verona (10.)
Monen Serie A-seuraajan iloksi Hellas Verona teki viime kaudelle paluun pääsarjakentille ikuisuudelta tuntuneen 11 vuoden tauon jälkeen. Chievo on ollut Veronan kaupungin ykkösjoukkue sijoitusten perusteella viimeisen 15 vuoden ajan, mutta Hellaksen merkitystä Veronan kaupungille ei missään nimessä tule väheksyä. Veronassa vierailemalla huomaa kyllä, miten Chievo on kirjaimellisesti kyläseura ja Hellas koko kaupungin ykkösjoukkue. Hellas keräsi jo divariaikoina suurempia yleisömääriä kuin moni Serie A seura ja on historiansa avulla ehdottomasti yksi Italian suurimmista seuroista.
Hellas tunnetaan lähinnä äärimmäisen pahamaineisesta kannattajaporukastaan. Verona on yksi koko Italian oikeistolaisimmista kaupungeista, eikä ”I Butein” kannattajat tee poikkeusta kaupungin suurista linjoista. Hellaksen kannattajat ovat aiheuttaneet viime vuosina jos jonkinmoista kohua tempauksillaan, mutta erinomaisen viime kauden aikana he keskittyivät pääsääntöisesti piiskaamaan omiaan. Ja mikäs siinä oli piiskatessa, kun Hellas pelasi kaikkien odotusten vastaisesti erinomaisen kauden taistellen pitkään jopa europaikoista. Lopulta materiaalin rajallisuus ja kokemattomuus tuli hieman vastaan, mutta kymmenettä sijaa voidaan pitää erinomaisena saavutuksena pienehköillä resursseilla operoivalle seuralle.
Hellas operoi pienellä budjetilla ja joukkue on läpi sen lähihistorian toiminut lähinnä kasvattajaseurana hankkimalla nuoria urallaan eteenpäin pyrkiviä pelaajia ja myymällä heitä isolla voitolla eteenpäin. Näin kävi myös tänä kesänä, kuin kaksi viime kauden ehdotonta positiivista yllättäjää, Rômulo ja Juan Iturbe vaihtoivat seuraa kesän aikana. 27-vuotias Italian maajoukkueeseen viime kaudella noussut monipuolisuusihme Rômulo siirtyi lainasopimuksella Juventukseen, kun taas viime kaudella dynaamisen kärkikaksikon legendaarisen Luca Tonin kanssa muodostanut Iturbe siirtyi muhkealla yli 20 miljoonan siirtokorvauksella kovasti satsanneeseen Ikuisen Kaupungin ykkösjoukkue AS Romaan. On selvää, ettei Hellas pysty hankkimaan tämäntasoisille pelaajille suoria korvaajia, mutta joukkue on ollut aktiivinen siirtomarkkinoilla ja tehnyt useita varsin mielenkiintoisia pelaajahankintoja.
Meksikon maajoukkuekapteeni Rafael Márquez tekee viiden vuoden tauon jälkeen paluun Eurooppaan, kun hän solmi kesällä veronalaisten kanssa yhden vuoden mittaisen sopimuksen. Hellas pelasi viime kaudella melkoista hurlumhei jalkapalloa ja 68 päästettyä maalia yhden kauden aikana on ehdottomasti liian paljon. Kokeneesta Márquezista odotetaan puolustuksen uutta johtajaa, MM-kisojen perusteella 35-vuotiaan veteraanin taso riittää yksittäisissä otteluissa, mutta miten hän selviää pitkästä ja kuluttavasta kaudesta? Toinen varsin mielenkiintoinen hankinta on vasemman laidan hyökkäävä laitapakki Antonio Luna. Luna on Sevillan kasvatti, mutta ei koskaan onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa andalusialaisjoukkueen avauskokoonpanosta. Viime kaudella mies pelasi kelvollisen kauden Valioliigassa, mutta lähti hakemaan varmaa peliaikaa kauden mittaisella lainasopimuksella. Hellaksessa hänen paikkansa puolustuksen vasemmalla laidalla pitäisi olla betonoitu ja hyökkäävää jalkapalloa peluuttavan päävalmentaja Andrea Mandorlinin pelitavassa laitapakeilla on suuri vastuu myös hyökkäyspäässä.
Hellas uudisti myös kesällä melkein koko keskikentän keskustansa. Rômulolle ei tullut suoraa korvaajaa, mutta Kreikan maajoukkuekaksikon Lazaros Christodoulopoulos-Panagiotis Tachtsidis toivotaan täyttävän lähtijöiden suuret saappaat. Varsinkin 23-vuotias Tachtsidis on erittäin mielenkiintoinen pelaaja. Hän nousi kaudella 2012-2013 Zdenek Zemanin alaisuudessa AS Roman avauskokoonpanoon, mutta ei aivan pysynyt äärimmäisen vaativassa pelitavassa Serie A vauhdissa mukana. Tachtsidis omaa kuitenkin todella laajan syöttövalikoiman ja hänen pitäisi olla hyvä pelinrakentaja Hellas Veronan tasoiselle joukkueelle. Juan Iturbelle Hellas ei hankkinut suoraa korvaajaa, ja hänen paikkansa avauksesta ottava kokenut Boško Janković ei ole ihan samantyylinen – saatika tasoinen pelaaja. Rinnalleen hän saa järkälemäisen Luca Tonin, joka nousi Feeniks linnun tavoin viime kaudella tuhkista paukutellen peräti 20 liigamaalia. Toni oli lähellä voittaa koko sarjan maalikuninkuuden, mutta nuorempi versio Ciro Immobile kiri lopulta kalkkiviivoilla vuoden 2006 maailmanmestarin ohi. 37-vuotias Toni palkittiin mainiosta kaudesta peräti kahden vuoden jatkosopimuksella eikä mikään viittaa siihen, että miehen taso laskisi radikaalisti viime kaudesta.
Hellaksen tavoitteena tulevalle kaudelle voisi olla vakiinnuttaa paikka pääsarjatasolla. Päävalmentaja Andrea Mandorlini peluuttaa erittäin hyökkäysvoittoista jalkapalloa ja futisromantikot varmasti nauttivat Luca Tonin ja Rafa Marquezin tapaisten vanhojen veteraanien otteista. Viime kauden sijoituksen uusiminen vaatisi pientä ihmettä, mutta materiaali on kuitenkin riittävän vahva putoamisen välttämiseksi. Harjoituspelit ovat sujuneet melko mollivoittoisesti, mutta se voidaan pistää kovasti uudistuneen kokoonpanon piikkiin.
Parma (6.)
Parman viime kausi oli hieno tarina, joka sai lopulta äärimmäisen surullisen lopun. Joukkue oli varsinkin kevätkaudella aivan huikeassa vedossa pelaten peritä 17 ottelua putkeen ilman tappioita. Lopullinen sarjasijoitus oli kuudes, mikä oikeuttaisi normaaleissa olosuhteissa paikkaan Eurooppa Liigan karsinnoissa. Italia on kuitenkin Italia, ja selvisi, että Parman omistaja oli maksanut maaliskuussa muutaman laskun hieman myöhässä. Parma oli riittävän pieni seura rankaistavaksi ja lopulta Italian jalkapalloliitto eväsi seuralta pääsyn kansainvälisiin peleihin. Parma valitti päätöksestä, mutta valitus ei odotetusti mennyt läpi. Koko tästä konfliktista jäi vahvasti sellainen kuva, että Parmasta haluttiin tehdä esimerkki, sillä italialaisten seurojen taloudellinen tilanne ei ole häävi. Joka kesä vähintään pari seuraa tekee konkurssin ja putoaa liigaportaan alimmalle tasolle hakemaan uutta nousua kohti kirkkaimpia valoja.
Vaikka paikka Eurooppa Liigaan ei lopulta auennut, voidaan Parman kautta pitää lähes täydellisenä onnistumisena. Parma oli 1990-luvun hulluina vuosinaan yksi koko Euroopan parhaista seuroista voittaen peräti kahdeksan eri pokaalia kovasti aikoinaan satsanneen seurapomo Calisto Tanzin aikana. Lopulta tuo tarina päättyi juuri niin kuin tämäntyyliset tarinat yleensä päättyivät ja Parma teki konkurssin ja putosi divariin kaudeksi 2008-2009. Visiitti jäi kuitenkin yhden kauden mittaiseksi ja viime kaudella Parma palasi sen erinomaisten kannattajien suureksi iloksi lähelle sen kultavuosien tasoa. Karu fakta on kuitenkin se, että joukkueen taloudellinen tilanne ei ole hyvä ja viime kauden tapaista superonnistumista tuskin tullaan tulevalla kaudella näkemään.
Parman päävalmentaja Roberto Donadoni oli pelaajaurallaan voittamassa kaikkea mahdollista AC Milanin riveissä. Päävalmentajaura on kohtalaisen lyhyt, mutta Donadoni on ehtinyt valmentaa monessa tuulisessa pestissä. Hänet nimitettiin vuonna 2006 Italian maailmanmestaruuteen johdattaneen Marcelo Lippin korvaajaksi Italian maajoukkueen päävalmentajaksi. Donadoni johdatti Italian vuoden 2008 EM-kisoihin, jossa joukkue putosi lopulta rangaistuspotkukilpailussa viime kesään asti kestäneen dominointinsa kyseisissä kisoissa aloittaneelle Espanjalle. Donadoni sai potkut Italian pirteistä otteista huolimatta ja siirtyi seuraavaksi Etelä-Italian ylpeyden Napolin päävalmentajaksi. Napolissa homma ei mennyt kuin Strömsössä ja hän sai potkut vain 19 ottelun jälkeen. Kuvaavaa on se, että Napoli voitti näistä otteluista vain viisi, mitä voidaan pitää tämän koko luokan seuran kohdalla suoranaisena katastroofina. Lyhyen Cagliari pestin jälkeen Donadoni löysi henkisen kotinsa Parmasta, jonka peräsimessä mies on tehnyt suorastaan loistavaa työtä. Viime kausi oli loistokkain, mutta myös kaksi edellistä kautta sujuivat materiaaliin nähden hyvin.
Viime kauden Parma oli koottu monesta suurseuran lainapelaajasta, joista osa palasi täksi kaudeksi takaisin emoseuroihinsa. Isossa roolissa keskikentällä pelannut Walter Gargano palasi Napoliin, vaihtelevan kauden pelannut Joel Obi Interiin ja oikean laidan vauhtikone Ezequiel Schelotto Interin kautta uudelle lainasopimukselle Chievo Veronan riveihin. Suurin menetys on kuitenkin suorastaan loistavan viime kauden pelannut Marco Parolo, joka siirtyi kesällä julkaisemattoman suurella siirtosummalla Rooman Lazion riveihin. Parma on toistaiseksi onnistunut pitämään riveissään hienon kauden pelanneen ranskalaislaiturin Jonathan Biabiany, mutta hänen perässään on useita Valioliigaseuroja ja hänen siirtymisensä muualle tämän siirtoikkunan aikana ei olisi minkäänmoinen ihme. Lisäksi viime kaudella kymmenen kertaa liigassa osunut Amauri neuvottelee Qatarin liigassa pelaavan joukkueen kanssa ja hänenkään jääminen Parman riveihin on kaikkea muuta kuin varmaa.
Parman tulevan kauden menestys riippuu hyvin pitkälti siitä, minkälaisen kauden Antonio Cassano tulee pelaamaan. Viime kausi meni mainiosti ja myös fyysisesti kuntoon päässyt Cassano teki paluun Italian maajoukkueeseen parin vuoden tauon jälkeen. Kesällä Cassano otti huhujen mukaan parin muun ykkösjoukkueen pelaajan kanssa yhteen harjoituskentällä ja mies ei ole suoranaisesti peitellyt halujaan palata takaisin henkiseen kotiinsa Sampdoriaan, vaikka mitään virallista neuvotteluyhteyttä seurojen välillä ei ole ollut. Jos Cassano jää joukkueeseen, muodostaa hän varsin mielenkiintoisen kärkiparin nuoren Ishak Belfodilin kanssa. Belfodil pelasi toissakaudella läpimurtokautensa pääsarjatasolla juuri Parman riveissä. Kyseisen kauden jälkeen hän siirtyi suurseura Interiin, jossa vastuu jäi kuitenkin lähes minimaaliseksi. Nyt mies tekee paluun Parmaan ja selkään lyöty kymppipaita viittaisi siihen, että hänelle on kaavailtu isoa vastuuta.
Parman tulevasta kaudesta on helppo ennustaa huomattavasti vaikeampaa kuin erinomaisesti menneestä viime kaudesta. Joukkueessa on kuitenkin yhä edelleen niin paljon laatua, että edes Amaurin ja Biabianyn myynnit eivät välttämättä sysäisi joukkuetta akuuttiin putoamistaistoon. Roberto Donadoni on tehnyt Parmassa hyvää jälkeä ja Antonio Cassanon nerous tuo seuralle niin paljon pisteitä, että sarjapaikka säilyy myös tulevalla kaudella. Sijoitus tulee kuitenkin tippumaan reilusti, kymmenennen sijan huonommalle puolelle.
Putoamiskamppailu
Sampdoria (12.)
Genovan kaupungin toisen joukkueen Sampdorian viime kausi oli melkoista vuoristorataa. Alkukausi meni pahasti vihkoon pohjakosketuksen ollessa kauden ensimmäisessä Derby Della Lanternassa kärsitty murskaava 3-0 tappio pahimmalle kilpakumppanille Genoalle. Marraskuussa Sampdoria vaihtoi valmentajaa, kun Serie A:n kaikkin aikojen eniten vapaapotkumaaleja pelaajaurallaan paukutellut kuumakalle Sinisa Mihajlovic otti seuran haltuunsa. Sinisan aikana Sampdoria keräsi 81 mahdollisesta pisteestä 36, mitä voidaan pitää varsin kelvollisena tilastona. Jos ”Doria” olisi pelannut koko kauden vastaavalla pistetahdilla, olisi seura taistellut loppukaudesta tosissaan europaikoista.
Dorian viime kauden otteita vaivasi kuitenkin melkoinen epätasaisuus. Joukkoon mahtui komeita murskavoittoja, kuten esimerkiksi 5-0 kotivoitto erinomaisen kauden pelanneesta Hellas Veronasta, mutta toisaalta joukkue romahti myös useaan otteeseen. Jo mainitun Genoa-tappion lisäksi Sampdoria otti kunnolla tukkaan myös Interiltä, kun Maxi Lopez-Mauro Icardi draamasta muistettava kotiottelu päättyi karuun 4-0 tappioon. Mihajlovicin johdolla joukkue pelasi tuloksellisesti hyvin, mutta ainakin allekirjoittaneen oli todella vaikea löytää joukkueen pelistä mitään varsinaista punaista lankaa. Mihajlovicin johdolla joukkue pyrki pelaamaan vahvasti laitojen kautta, osittain siksi, että joukkueen kaksi parasta hyökkäyspään pelaajaa ovat juuri laitapelaajia. Tuloksena oli kuitenkin melkoinen sekamelska, joka toimi välillä hyvin, välillä todella huonosti.
Sampdoria vaihtoi viime keväänä omistajaa, kun eroottisten elokuvien parissa itsensä miljonääriksi hoitanut persoonallinen Massimo Ferrero osti seuran itselleen. Pahat kielet puhuvat Ferreron mafiakytköksistä, mutta mies on pannut lyhyen aikakautensa aikana tuulemaan ja hommannut joukkueeseen useita uusia vahvistuksia. Samaan aikaan joukkue menetti viime kauden puolutuksen tärkeimmän yksittäisen lenkin, kun Saksan kanssa maailmanmestaruuden viime kesän MM-kisoissa voittanut erittäin lupaava Shkodran Mustafi siirtyi kesällä Espanjan suurseura Valencian riveihin. 22-vuotias Mustafi on vielä pelaajana raakile, mutta osoitti kahdella edellisellä kaudella olevansa nuoresta iästään huolimatta hyvä Serie A-toppari. Viime kaudella mies kolkutteli jo tähtikategoriaa – hänen paikkaamisensa on iso kysymysmerkki uuden kauden alla.
Sampdoria kärsi viime kaudella pienoisesta maalivahtiongelmasta ja Mihajlovic joutuikin kierrättämään maalivahtejaan kauden mittaan paljon. Tulevana kautena Sampdorialla on ainakin paperilla yksi koko sarjan parhaista maalivahtikaksikoista, sillä Argentiinan kanssa MM-finaalissa viime kesänä pelannut Sergio Romero palaa sinivalkoisten riveihin täysin pieleen menneen Monacossa vietetyn lainakauden jälkeen. Hänen lisäkseen Doria hommasi kauden mittaisella lainasopimuksella Palermon mainion Emiliano Vivianon, joka on pelannut Italian maajoukkueessakin kuusi ottelua. Vahvat huhut ovat viemässä Romeroa muualle, mutta tämä ei olisi Sampdorialle minkäänmoinen ongelma Vivianon ollessa lähtökohtaisesti joukkueen ykkösmaalivahti.
Sampdoria on kesällä vahvistanut keskikenttäänsä parilla mielenkiintoisella nuorella pelaajalla. Parikymppinen José Campaña on kolunnut läpi kaikki Espanjan junnumaajoukkueet, mutta lopullinen läpimurto aikuisten tasolla on vielä antanut odottaa itseään. Viime kaudella Sevillan kasvatti pelasi muutaman ottelun Valioliigaa Crystal Palacen riveissä ja siirtyi peliajan perässä täksi kaudeksi Sampdorian riveihin. Paikka avauksessa on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys, mutta pitkän kauden aikana peliaikaa pitäisi siunaantua. Toinen mielenkiintoinen hankinta oli Interistä kauden mittaisella lainasopimuksella hankittu nuori ghanalainen Alfred Duncan. Duncan pelasi vahvan kauden viime kauden liigajumboksi jääneessä Livornossa ja ottaa tulevana kautena uuden askeleen urallaan hieman Livornoa suuremmassa seurassa. Keskikentän täydentää jo yli 300 ottelua Sampdorian riveissä pelannut elävä seuralegenda Angelo Palombo, joka aloittaa 13. kautensa ligurialaisjoukkueen riveissä.
Sampdoria kärsi viime kaudella selkeän ykköshyökkääjän puutteesta ja suurimmat tehot näytiin laitahyökkääjien toimesta. Ykköskärkenä aloittanut Maxi Lopez paljastui todelliseksi nallipyssyksi ja entinen superlupaus Stefano Okaka syrjäytti hänet avauksesta kevätkaudella. Okakaa pidettiin vielä viisi vuotta sitten tulevana Italian maajoukkuehyökkääjänä, mutta junnutähti ei ole ainakaan vielä pystynyt lunastamaan kovia odotuksia aikuisten tasolla. Viime kausi oli näyte paremmasta ja tällä kaudella hänen tehojensa voidaan odottaa nousevan. Doria hankki myös kovan vahvistuksen kärkeensä ostamalla Cataniassa hyviä tehoja paukutelleen Gonzalo Bergession riveihinsä. Miehen viime kausi oli vaikea, mutta mies on osoittanut olevansa hyvä liigahyökkääjä ja häneltä voidaan odottaa viime kauden kärkiä parempia maalilukemia.
Sampdoria on monessa suhteessa melkoinen kysymysmerkki enne sarjakauden alkua. Monet sanovat, että tilastot eivät valehtele, mutta itse luotan tässä tapauksessa enemmän omaan silmääni viime kauden mainiosta pistesaaliista huolimatta. Vanha sanonta kuuluu, että joukkue on valmentajansa näköinen. Tämä on hyvin lähellä totuutta ainakin Sampdorian kohdalla. Valmentaja Sinisa Mihajlovic tuli pelaajaurallaan tunnetuksi melkoisena kuumakallena, eikä miehen temperamentti tunnu ainakaan vähentyneen miehen siirryttyä valmennuspuolelle. Sampdoria oli viime kaudella kuriton joukkue kentällä ja otti useita typeriä varoituksia ja punaisia kortteja. Joukkueen avauskokoonpano on mennyt kovasti uuteen uskoon ja joukkueen hitsautuminen saattaa viedä aikansa. Joukkueen puolustus on iso kysymysmerkki, mutta hyökkäyspäässä on viime kautta enemmän laatua. Erinomaiset laiturit Manolo Gabbiadini ja Eder tekevät tälläkin kaudella erinomaiset tehot ja Okaka on jälleen kerran vuotta kokeneempi. Dorian materiaali on niin vahva, että se välttää ailahtelevista otteista huolimatta putoamisen. Viime kauden sijoitus tulee laskemaan ja mikään suuri ihme ei olisi myöskään se, että Sinisa Mihajlovic ei olisi joukkueen päävalmentajana kauden loppuessa.
Palermo (nousija)
Sisilian ylpeys Palermo romahti toissakaudella totaallisesti ja yhdeksän kauden peräkkäinen lento Italian pääsarjassa tuli päätökseensä. Palermon materiaali oli viime kaudella aivan ylivoimainen Serie B:hen, sillä se ei käytännössä joutunut luopumaan yhdestäkään avainpelaajasta, vaikka sarjaporras vaihtuikin. Joukkue nimitti päävalmentajaksi entisen pelaajasuuruuden Gennaro Gattuson, mutta värikäs seurapomo Maurizio Zamparini jaksoi katsella miestä vain kuuden kierroksen verran ennen potkujen antamista. Gattusosta tuli samalla 20. valmentaja, jolle Zamparini on antanut potkut hänen 11 vuoden omistajahistoriansa aikana. Tilastojen valossa lienee siis hyvin todennäköistä, että Palermon ylivoimaiseen Serie B:n voittoon johdattanut Beppe Iachini ei tule näkemään tätä kautta loppuun nykyisessä roolissaan.
Ainakin Perparim Hetemaj on paljosta velkaa Serie A ystäville myös ”lippisjunttina” tunnetuksi tulleelle Iachinille. Iachini oli nimittäin aikoinaan nostamassa Bresciaa Serie B:stä Serie A:han ja hänen aikakaudellaan Hetemaj nousi ensimmäistä kertaa pelaavaan kokoonpanoon Serie A:ssa. Hän oli Iachinin suuri luottopelaaja ja ”Perpa” onkin kiitellyt useaan otteeseen eri haastatteluissa Beppeä siitä, että hän opetti Hetemajlle Italiassa vaadittavaa ammattimaisuutta, kurinalaisuutta ja taktisuutta.
Kuten sanottua, Palermo oli viime kaudella nimekkäällä joukkueella suorastaan ylivoimainen Serie B:n puolella. Kesän harjoitusottelut sujuivat mainiosti, mutta Coppa Italian ensimmäisellä kierroksella Palermo koki yllättävän 3-0 kotitappion Serie B:n Modenalle. Zamparini totesi julkisesti Iachinin nauttivan edelleen hänen luottamusta, mutta jalkapallomaailmaa tunteville kyseinen lausahdus on yleensä viimeinen kuolinsuudelma ennen potkujen antamista. Joukkueen materiaali ei ole kokenut suuria muutoksia viime kaudesta, eikä isoille uudistuksille tänä kesänä edes ollut tarvetta. Zamparinin ja Iachinin mukaan tulevien kausien tavoitteena on vakiinnuttaa paikka Serie A:n keskikastissa ja pikku hiljaa nousta taistelemaan europaikoista. Suunnitelma kuullostaa paperilla vallan mainiolta, mutta ainakin itse epäilen kovasti Zamparinin pinnan kestävyyttä, jos kausi saa huonon startin.
Joukkueen pelaajalista ei ole ehkä suurelle yleisölle hirveästi huomiota herättävä, mutta se sisältää useamman Italian liigaa tarkemmin seuraavalle tutun nimen. Joukkueen maalia vartioi Albanian pitkäaikainen ykkösmaalivahti Samir Ujkani, joka syrjäytti viime kauden lopulla Sampdoriaan täksi kaudeksi siirtyneen Emiliano Vivianon. Joukkueen puolustuksen ehdoton johtaja on 23-vuoden iästä huolimatta jo reilusti yli sata ottelua Palermon riveissä pelannut argentiinalainen Ezequiel Muñoz. Palermo pelannee kolmen topparin taktiikalla, mutta harjoituspelien perusteella on vaikea sanoa ketkä kaksi muuta nimeä lopulliseen avauskokoonpanoon nousevat. Keskikentällä liigajyrä Francesco Bolzoni lienee takuuvarma avaaja, kuten myös joukkueen kapteeni Édgar Barreto, joka saa ensi kaudella täytee sata sarjaottelua pinkkipaitojen riveissä. Kokenut entinen Italian maajoukkuepelaaja Enzo Maresca ei ole enää parhaiden päiviensä vedossa, mutta kamppailee kovasti peliajasta viime kauden tapaan. Mielenkiintoinen nimi on AIK:sta täksi kaudeksi Etelä-Italiaan siirtynyt Ruotsin maajoukkueen pelaavaan kokoonpanoon vastikään noussut parikymppinen satumaisen taitava Robin Quaison. Quaisonin perässä oli useita seuroja, mutta hän valitsi juuri Palermon, koska koki saavansa siellä parhaan mahdollisuuden nousta pelaavaan kokoonpanoon heti debyyttikautensa aikana.
Joukkueen suurin vahvuus on kuitenkin hyökkäyspäässä. Siellä peliä pyörittää äärimmäisen tekninen ja viihdyttävä pelintekijä Franco Vázquez, jota hätäisimmät ovat jo ehtineet vertaamaan sellaisiin suuruuksiin kuten Juan Roman Riquelmeen tai itse Zidedine Zidaneen. 25-vuotias argentiinalainen oli mahdollisesti koko viime Serie B-kauden paras yksittäinen pelaaja ja haluaa varmasti näyttää osaamistaan myös pääsarjan puolella. Hyökkäyksessä kovimmat odotukset kohdistuvat kaksikkoon Abel Hernández-Andrea Belotti, varsinkin kun seura myi Huuhkajillekkin kohta tutuksi tulevan Pohjois-Irlannin kolossaalisen maajoukkuekärki Kyle Laffertyn Norwichin riveihin. 24-vuotias Hernandez on äärimmäisen lahjakas pelaaja, jonka lopullista läpimurtoa on odoteltu jo useamman vuoden ajan. Miestä on huhuttu käytännössä joka siirtoikkunassa suurempien seurojen riveihin, mutta hän on pysynyt ainakin toistaiseksi uskollisena Palermolle. Kärkiparikseen hän saa viime kaudella ryminällä Italian U-21 joukkueen avauskokoonpanoon nousseen Andrea Belottin. Belotti paukutteli 18-vuotiaana 14 maalia Mehmet Hetemajn entisessä seurassa AlbinoLeffessä Italian kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla ja siirtyi viime kaudeksi lainalle sarjaporrasta ylemmäs Palermoon. Tuloksena oli tukku pirteitä otteita ja kymmenen sarjamaalia. Belottin urakehitys on ollut toistaiseksi tasaisen nousevaa, ja nyt on erittäin mielenkiintoista nähdä miten hänen tasonsa riittää pääsarjan puolella.
Nousijajoukkueen kaudesta on aina helppo veikata vaikeaa, eikä Palermo tule tekemään tässä tapauksessa poikkeusta. Joukkueen materiaali on kohtalaisen kokenut, mutta taustalla hääräävä Zamparini takaa sen, että Palermon seuraaminen tulee tuskin tulevanakaan kautena olemaan tylsää. Coppa Italian tappio tiesi sitä, että päävalmentaja Beppe Iachini on heti kauden alkaessa löysässä hirressä ja heikko kauden alku tietäisi hyvin suurella todennäköisyydellä potkuja. Palermo tulee viihtymään koko kauden alemmassa keskikastissa kovasti putoamista vastaan taistellen. Materiaali on kuitenkin sen verran kova, että joukkue välttänee putoamisen ja voi jatkaa tavoitteensa mukaista jälleenrakennusta pääsarjatasolla.
Cagliari (15.)
Sardiinian ylpeys Cagliari nousi Serie A:han kaudeksi 2003-2004, eikä ole sen jälkeen suostunut putoamaan sarjaporrasta alemmas. Nykyisen Juventus valmentaja Massimo Allegrin aikana Cagliari oli yksi sarjan viihdyttävimmistä joukkueista, mutta viimeisen parin kauden aikana seura on ollut varsin hajuton ja mauton alemman keskikastin seura. Viime kaudella Cagliari sijoittui sijalle 15, mutta heikosta sijoituskestaan huolimatta ei ollut missään vaiheessa mukana akuutissa putoamiskamppailussa. Seura on kokenut kesällä monenlaisia uudistuksia ja lähtee kauteen valtavan suurena kysymysmerkkinä.
Viihdebisneksen monitoimimies Massimo Cellino omisti Cagliarin 22 vuoden ajan, mutta myi seuran viime toukokuussa 37-vuotiaalle yritysmaailmassa rikastuneelle Tommaso Giulinille reilun 35 miljoonan euron kauppahintaan. Cellino ei malttanut kauaa pysyä poissa jalkapallobisneksestä, sillä hän hankki Cagliarista saamillaan rahoilla itselleen pääosakkuuden Englannin legendaarisesta Leedsistä, jonka omistajana hän nykyisin toimii. Cellinon aikakautta väritti sekoilu Cagliarin kotistadionin Sant’Elian ympärillä. Cagliarin stadionprojekti on hoidettu mahdollisimman italialaisella tavalla, sillä se on venynyt yli kaikkien budjettien ja suunnitelmien. Parina viime kautena Cagliari on joutunut pelaamaan evakossa, mutta se palaa omalle viralliselle kotistadionilleen tulevaksi kaudeksi. Stadion ei ole vieläkään aivan kokonaan valmis, mutta uusi omistaja Giulini on sanonut haastatteluissa, että sen valmistuminen on enää vain ajan kysymys.
Cagliari on menettänyt kesällä monia tärkeitä avainpelaajiaan, mutta mielenkiintoisin siirtonimitys oli legendaarisen ja mielipiteitä kovasti jakavan Zdenek Zeman palkkaaminen seuran uudeksi päävalmentajaksi. Toisten mielestä Zeman on kitisevä ikuinen luuseri, toisten mielestä viihdyttävän ja yltiöhyökkäävän jalkapallon lähettiläs. Totuus lienee jossain näiden kahden mielipiteen välimaastossa, mutta varmaa on se, että jalkapallomaailma tarvitsee Zemanin kaltaisia värikkäitä persoonia. Zeman on valmentanut kohta 40 vuotta joukkueitaan aina samalla yltiöhyökkäävällä 4-3-3 pelitaktiikalla. Suuret voitot ovat kiertäneet miestä, mutta hän on eittämättä meritoitunut pelaajien kehittäjä ja yksittäisissä otteluissa yhä erittäin yllätysvalmis. Zemanin ongelma on kuitenkin se, että hyökkäävällä jalkapallolla hänen joukkueensa nappaavat kauden aikana yksittäisiä kovia päänahkoja, mutta pitkässä kaavassa puolustuksesta piittaamattomuus aiheuttaa suuria tuloksellisia ongelmia.
Tulevalla kaudella Cagliari on yksi sarjan nimettömimmistä joukkueista ja seuran kannattajat saavat toivoa Zemanin saavan joukkueen rajallisesta materiaalista kaiken irti. Joukkue menetti pitkäaikaisen ykköspuolustajansa Davide Astorin Romaan. Lisäksi kaksi hyökkäyspään ykkössyömähammasta Nene ja Mauricio Pinilla vaihtoivat kesällä seuraa. Samaan aikaan joukkueen siirtostrategia on ollut rekrytoida paljon nuoria ja lupaavia pelaajia Zemanin pelaajahautumoon kehittymään tulevaisuutta ajatellen. Joukkueen avauskokoonpano on todella nuori ja pääsarjatasolla kokematon. Kasassa on eittämättä erittäin lupaava joukkue, mutta miten Serie A:n tasoisessa taktisessa sarjassa pärjää pelkillä nuorukaisilla?
Persoonallinen Zdeněk Zeman teki paluun Serie A:han Cagliarin nimitettyä hänet seuran uudeksi päävalmentajaksi. Kuva: Getty
Zeman on todellinen velho nuorten pelaajien kanssa ja Cagliarilla on tänä vuonna useampi läpimurron partaalla oleva pelaaja. Puolustuksessa mielenkiintoisin nimi on 22-vuotias Italian U-21 maajoukkueen avauskokoonpanossa usein esiintyvä Marco Capuano, joka siirtyi täksi kaudeksi Cagliariin Serie B:n Pescarasta. Capuano on nuoresta iästään huolimatta pelannut sarjaporrasta alempana jo kaksi kautta joukkueensa ehdottomana luottopelaajana, ja kesällä olikin hyvä aika ottaa seuraava harppaus uralla eteenpäin. Keskikentällä vasta 18-vuotias Alessandro Capello taistelee tosissaan avauskokoonpanon paikasta niin ikään lupaavan junnumaajoukkueiden vakiokasvo Lorenzo Crisetigin kanssa. Hyökkäyspäässä joukkue on paljon kokeneen kaksikon Andrea Cossu-Marco Sau varassa. Saun toissakausi Cagliarissa oli suorastaan loistava ja mies nousi mukaan jopa Italian maajoukkuerinkiin. Viime kausi oli vaikea, mutta nyt kahden avainhyökkääjän myynnin jälkeen tarjolla on isoa roolia. Inter-kasvatti Samuele Longo on viettänyt muutaman ei-niin-onnistuneen lainajakson, mutta hän ei olisi ensimmäinen lupaava hyökkääjä, joka puhkeaa lopulliseen kukkaansa Zemanin alaisuudessa.
Cagliarin kaudesta on helppo ennustaa vaikeaa. Zemanin johdolla joukkue tulee napsimaan kovia yksittäisiä päänahkoja, mutta toisaalta romahtamaan harjoitusotteluiden tapaan useassa ottelussa rumin lukemin. Cagliari on selkeästi suunnannut katseensa uuden omistajan johdolla tulevaisuuteen, mutta sarjapaikan uusiminen ensi kaudella on kovan työn takana. Pidän kovasti Zemanista ja uskon, että hän repii nuoresta materiaalista paljon irti. Valitettavasti se ei kuitenkaan riitä ja Cagliarin kymmenen vuoden pääsarjataival tulee ainakin hetkeksi päätökseensä.
Empoli (nousija)
Sympaattinen toscanalaisseura Empoli nousi kuuden vuoden tauon jälkeen täksi kaudeksi Italian korkeimmalle sarjatasolle. Viime kauden Serie B oli äärimmäisen tasainen ja vielä viimeisellä kierroksella useampi joukkue kamppaili toisesta sijasta, joka oikeutti suoraan nousuun Serie A:han. Empolin pää kuitenkin kesti ja 2-0 kotivoitto Pescarasta riitti varmistamaan joukkueen nousun. Seuran historian kahdeksanteen Serie A kauteen valmistautuva Empoli lähtee etukäteiskaavailuna alkavaan Serie A:han yhtenä suurimmista putoajasuosikeista, mutta kokenut hyökkäys ja viime kaudella hyvin pelannut puolustus antavat ”Azzurrin” kannattajille toivoa sarjapaikan säilymisestä.
Empolin päävalmentaja Maurizio Sarri on ollut yli 20 vuotta kestäneellä urallaan melkoinen kiertolainen, sillä Empoli on hänen 17. valmennettava seuransa. Mainittavaa menestystä ei ole ennen hienoa viime kautta tullut ja mies tekeekin kypsässä 55 vuoden iässä debyyttinsä Italian pääsarjatason valmentajana. Perinteisen 4-4-2 formaation nimiin vannova Sarrin toivoo kovasti, että viime kaudella tuhoisaa jälkeä tehnyt kokenut hyökkäyskaksikko Francesco Tavano-Massimo Maccarone jatkaa kovaa virettään. Kärkikaksikolla on yhteisikää jo 69 vuotta, mutta viime kauden Serie A:ssa kokemus ei näkynyt ainakaan kaksikon tehoissa. Tavano oli koko sarjan maalipörssin toinen 22 tehdyllä maalilla ja Big Mac lempinimellä tunnettu Maccarone paukutti kunnioitettavat 15 maalia Tavanon kärkiparina.
35-vuotiaan Tavanon ura on ollut varsin mielenkiintoinen. Toscanassa syntynyt hyökkääjä aloitti uransa Pisassa, mutta nousi ensimmäistä kertaa isompien seurojen kiinnostuksen kohteeksi pelatessaan piskuisessa neljänneksi korkeimman sarjatason Rondinellassa. Parin hyvän alasarjakauden jälkeen mies siirtyi Empoliin, jossa lopullinen läpimurto pääsarjatasolle nähtiin 2000-luvun puolessa välissä, jolloin mies hätyytteli 20 liigamaalin rajaa. Tuolloin jopa Real Madridin huhuttiin olleen monipuolisen kärkimiehen perässä, mutta hän päätyi lopulta toiseen espanjalaisseuraan Valenciaan. Aika Valenciassa oli täysi katastrofi ja miehen ura kääntyi kovaan laskusuuntaan. Lainakausi Romassa meni niin ikään heikosti, mutta satamakaupunki Livornossa homma toimi taas mainiosti. Vuonna 2011 Tavano palasi Empoliin, jossa maaleja on syntynyt jälleen kerran kovalla tahdilla. Luca Tonin esimerkin mukaisesti 35 vuotta ei ole Serie A kärjelle ikä eikä mikään ja Empolin säilymisen kannalta olisi toivottavaa, että Tavano pääsisi edes lähelle viime kauden tehojaan sarjaportaan vaihtumisesta huolimatta.
Peri-italialaiseen tapaan Empoli on vahvistanut joukkuettään lähinnä suurseurojen nuorilla lainapelaajilla. Interin kasvatti, nykyään Hellas Veronan omistama Italian U-21 maajoukkueen kapteeni Matteo Bianchetti tuli hakemaan läpimurtoa miesten peleistä kauden mittaisella lainasopimuksella. 21-vuotias Uruguayn maajoukkueportteja kolkutteleva keskikenttäpelaaja Diego Laxalt pelasi jo viime vuonna parikymmentä ottelua Serie A:ta putoaja Bolognan riveissä ja siirtyi kauden jälkeen Empoliin lainasopimuksella. 22-vuotias Simone Verdi tunnetaan myös lempinimellä Verdinho näyttävän pelityylinsä vuoksi. Toistaiseksi näyttävyys ei ole vielä näkynyt tehokkuutena, mutta potentiaalia nuorella hyökkäyspään yleismiehellä kyllä riittää. Fiorentinasta lainalla hankittua Matías Vecinoa on pidetty todella lupaavana pelaajana, mutta peliaika Fiorentinan laadukkaassa joukkueessa on jäänyt erittäin vähäiseksi. Nyt tarjolla on kuitenkin iso rooli jo mainitun nimekkään kärkikaksikon takana ja Vecino saattaa pelata oman läpimurtokautensa Euroopan kentillä.
Empoli on paperilla Cesenaa kovempi nippu, mutta Tavano-Maccarone kaksikon ulkopuolella ei juuri pääsarjakokemusta ole. Päävalmentaja Maurizio Sarri on kokenut, mutta täysin katsomaton kortti pääsarjatasolla. Empolin pelaajamateriaali on kokematon ja sarjapaikan varmistaminen vaatisi melkoisia urotekoja valmennuspuolelta. Sarri tuskin on valmis tähän ja Empolin kohtaloksi jää tehdä ranskalainen visiitti pääsarjatasolle.
Cesena (nousija)
Cesenan viime kautta varjostivat pahat taloudelliset vaikeudet, joten nousu Serie A:han oli lopulta melkoinen yllätys. Päävalmentaja Pierpaolo Bisoli on ennenkin pitänyt altavastaajia pääsarjassa, mutta Cesenan joukkue näyttää paperilla melko selkeästi Serie A:n heikoimmalta. Akuutti talouskriisi on ohi, mutta Cesena ei ole kesällä käyttänyt käytännössä yhtään rahaa pelaajiin ja hankinnat ovat olleet pääsääntöisesti lainapelaajia.
Juventuksesta lainattu ykkösmaalivahti Nicola Leali on tulevalla kaudella paljon vartijana. Leali kuuluu Italian uuteen nousevaan superlupaavaan maalivahtisukupolveen. Viime kaudella nyt 21 vuotias Leali pelasi Serie B:n Speziassa ja häntä pidettiin yleisesti yhtenä koko sarjan parhaista maalivahdeista. Lealia on spekuloitu jopa Juventuksesta pikku hiljaa elököityvän Gianluigi Buffonin pitkäaikaisseuraajana ja nyt nuorukaisella on hyvä paikka näyttää osaamistaan ylimmän sarjatason peleissä.
21-vuotias Romanian maajoukkueessa pelaava nuori laitapakki Constantin Nica kolkutteli viime kaudella Atalantan avauskokoonpanon portteja, mutta nuorten pelaajien hautumona tunnettu seura päätti lainata miehen Cesenaan varman peliajan perässä. Puolustuksen tärkein nimi on Atalantassa 2000-luvun puolessa välissä useamman kauden avauksessa pelannut Daniele Capelli, joka liittyy Cesenaan lainasopimuksella. Vierelleen hän saa nuoren 19-vuotiaan erittäin lupaavana pidetyn Slovenian U-21 maajoukkueen kapteenin Luka Krajncin. Puolustus on yksi koko Serie A:n nuorimmista ja ennen kauden alkua melkoinen kysymysmerkki. Capelli on käytännössä ainoa Serie A kokemusta omaava pelaaja, sillä muiden avauksessa pelaavien meriitit koostuvat toistaiseksi Serie B:n peleistä.
Cesenan vahvuudet ovat paperilla hyökkäyspäässä, vaikka kesän harjoitusotteluissa joukkue onkin päästänyt vain kolme maalia. Kolumbian maajoukkuerinkiin kuuluva hyökkäyspään yleiskone Carlos Carbonero liittyi seuraan kauden mittaisella lainasopimuksella As Romasta. Italiassa seurat saavat hankkia yhden siirtoikkunan aikana vain kaksi ei-EU passia omaavaa pelaajaa ja tästä syystä Roma ei voinut rekisteröidä Carboneroa omaan pelaajalistaansa. Carboneron lisäksi tehoja hyökkäyspäässä odotetaan entiseltä superlupaukselta Guido Marilungolta, jonka peliaika Atalantassa on viime vuosina jäänyt melko vähäiseksi. 23 vuotias espanjalainen Alejandro Rodríguez osui viime kaudella Serie B:ssä 11 otteeseen ja kärjen takana viihtyvältä mieheltä odotetaan paljon myös tulevana kautena. Cesena hankki juuri ennen kauden alkua vuoden mittaisella sopimuksella riveihinsä kokeneen taskuraketin Franco Brienzan. Brienza on meritoitunut Serie A pelaaja ja heikosti menneestä viime kaudesta huolimatta hän tuo kokemuksensa myötä paljon Cesenan hyökkäyspelille.
Viimeksi kun Cesena esiintyi Serie A:ssa, oli joukkueessa suomalaisväriä Roope Riskin myötä. Riskin vastuu aikoinaan jäi pieneksi Cesenan pudotessa 2010-2011 kauden jälkeen Serie B:hen. Nyt näyttää kovasti siltä, että joukkueella on edessä sama kohtalo kuin viime pääsarjavisiitillä. Cesena on kannatettu seura ja joukkue keräsi viime vuonne selkeästi Serie B:n isoimmat yleisömäärät. Valitettavasti erinomaisille kannattajille ei ole tiedossa hirveästi riemunhetkiä, sillä joukkueen materiaali ei vain yksinkertaisesti riitä kovatasoisessa Serie A:ssa. Mikään muu kuin putoaminen olisi kovan luokan pommi.