Tammikuun siirtoikkuna, kesän siirtoikkuna, kansainvälinen siirtoikkuna, kotimaan siirtoikkuna, sopimukseton pelaaja. Äh, kuka näissä pysyy enää perässä? Kansainvälinen siirtoikkuna on otettu FIFA:n toimesta käyttöön 2000-luvun alussa. Jokainen maa saa päättää oman siirtoikkunansa aukioloajan, mutta se ei saa vuodessa olla pidempi kuin 12 viikkoa. Siirtoikkunan tarkoitus on rajoittaa pelaajakauppoja kesken kauden. Käytännössä pelaaja saa siirtyä toiseen joukkueeseen vain silloin, kun kyseisen maan siirtoikkuna on auki.
Suomalaispelaajista moni hakee tällä hetkellä pelipaikkaa ulkomailta. Onkin hyvä nostaa esiin eri maiden siirtoikkunoiden aukioloajat:
Englanti: 1.–31.1. ja 9.6.–31.8.
Ranska, Saksa, Italia, Espanja: 1.1.–2.2. ja 1.7.–31.8.
Skotlanti: 1.1.–1.2. ja 9.6.–31.8.
Norja: 1.1.–31.3. ja 15.7–15.8.
Ruotsi: 10.2.–2.4. ja 15.6.–11.8.
Tanska, Turkki: 5.1.–31.1. ja 11.6.–1.9.
Hollanti: 3.1.–31.1. ja 11.6–2.9.
Eli niin kuin päivämääristä näkyy, ovat Euroopan suurimpien sarjojen talven siirtoikkunat menossa kiinni joko tammikuun lopussa tai heti helmikuun alussa.
Jos unohdetaan Suomen A-maajoukkueen kirkkaimmat tähdet, ovat nämä Euroopan suursarjat uutta seuraa hakeville suomalaispelaajille tällä hetkellä pientä utopiaa. Tämä tuo myös helpotusta aikatauluihin, sillä esimerkiksi Norjan ja Ruotsin siirtoikkunat ovat auki vielä pitkälle kevääseen. Siirron suhteen ei siis välttämättä ole kiire, vaikka eri medioissa puhutaan siirtoikkunan sulkeutumisesta.
Iso ja tärkeä poikkeus siirtoikkunasäännöissä koskee pelaajia, jotka ovat olleet sopimuksettomia edellisen siirtoikkunan sulkeuduttua. Heitä eivät siirtoikkunamääräykset koske, ja he ovat vapaita siirtymään uuteen joukkueeseen milloin vain. Suomalaispelaajista esimerkiksi Petteri Forsell on tässä tilanteessa, sillä hänen sopimuksensa turkkilaisen Bursasporin kanssa purettiin elokuussa 2013.
Siirrot Suomeen
Suomessa kansainvälinen siirtoikkuna on auki 1.3.-30.4. ja 1.8.-31.8. Toki suomalaisjoukkue voi ottaa ulkomaalaispelaajan itselleen jo helmikuussa, mutta tässä tapauksessa virallinen siirto voi tapahtua vasta maalis-huhtikuun aikana.
Veikkausliigassa ja Ykkösessä pelaaja voi siirtyä uuteen joukkueeseen kotimaan sisäisellä siirrolla virallisesti 12.2.–6.5. tai 6.8.–2.9. välisenä aikana. Sopimuksettomat pelaajat voivat puolestaan siirtyä Suomen sisällä 2.9. asti.
Maalivahti Jesse Jorosen tapaus
Jesse Jorosen on huhuiltu siirtyvän Fulhamista HJK:n riveihin. Siirtoikkunat ovat kuitenkin yksi ongelma siirrossa ja vesittävät todennäköisesti koko siirron.
Jorosen olisi siirryttävä Klubiin viimeistään huhtikuun loppuun mennessä, johon asti kansainvälinen siirtoikkuna on Suomessa auki. Jorosen sopimus Fulhamin kanssa päättyy vasta kauden lopussa, eli touko-kesäkuussa. Virallisen kaavan mukaan siirto HJK:hon olisi mahdollista vasta elokuussa, kun siirtoikkuna on taas auki.
HJK tarvitsee itselleen ykkösveskarin jo kauden alusta lähtien, eli viimeistään huhtikuun alussa. Näin ollen Fulhamin pitäisi vapauttaa Joronen sopimuksestaan jo tuolloin. Toisaalta, jos Jorosen ja Fulhamin tiet erkanevat joka tapauksessa, voi tämä yhtälö olla mahdollinen. Sen varaan HJK ei voi kuitenkaan laskea mitään, tai ainakin se vaatisi todennäköisesti ison pinon puntia. Eli Joronen tuskin on tällä hetkellä HJK:n ykkösvaihtoehto.
Jotta siirtoikkunasysteemi olisi mahdollisimman sekava, niin pykäliä ja porsaanreikiä löytyy vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi pelaaja voi siirtyä lainapestillä toiseen seuraan, jolloin siirtoikkunoista ei tarvitse välittää.
Siirtoikkunoiden suurimmat hyötyjät ovat media ja fanit. Koska siirtoaika on rajallinen, keskittyvät huhut näihin samoihin ajanjaksoihin, eikä varsinkaan brittimedia ole jättänyt käyttämättä tätä hyväkseen. Seurat pimittävät virallisia tiedonantojaan aina mahdollisimman pitkään, eikä yksittäisistä pelaajista ja heidän siirtymisistään kerrota julkisuuteen mitään ennen kuin kaikki klausuulit on täytetty ja nimet ovat paperissa.
Tähän saakka kaikki on huhupuhetta. Fanit koukutetaan monilla nettisivuilla peräti siirtojen reaaliaikaiseenkin seurantaan.