Paras tapa seurata Valioliigaa on tietysti katsoa pelejä. Se onnistuu parhaiten Viaplay-palvelussa.Todennäköisyyksiä vastaan voi taistella, mutta niitä ei voi voittaa. Näin ainakin sanotaan. Burnley on osoittamassa väitettä epätodeksi, sillä tiistai-illan voitto Stokesta nosti seuran hetkellisesti kärkinelikkoon, ohi Arsenalin, Liverpoolin ja Tottenhamin. Katsaus Valioliigan tilastoihin paljastaa, kuinka hämmentävää Burnleyn pärjääminen on.
Ennen tilastoihin sukeltamista on hyvä kerrata The Claretsin lähtökohtia. Vajaan 100 000:n asukkaan pikkukaupungista, Manchesterista muutama kymmenen kilometriä pohjoiseen ponnistava seura koki pahoja menetyksiä kesällä. Ykköstoppari Michael Keane kaupattiin Evertoniin ja toissa kaudella Championshipin vuoden pelaajan palkinnon pokannut Andre Gray Watfordiin. Myös juoksukone George Boyd vaihtoi maisemaa. Sisään tuli Jack Corkin ja Chris Woodin kaltaisia laatupelureita, mutta Burnley jäi kesän pelaajakaupoissa 14 miljoonaa puntaa plussalle.
Edelliskaudella sarjapaikka säilyi pitkälti Turf Moorin kotitaian ansiosta. Sijalle 16. päätynyt nousija keräsi yhteensä 40 pistettä, joista 33 tuli kotinurmella. Heikko kevät yhdessä ennakkoon heikentyneeseen materiaaliin sai asiantuntijat povaamaan Burnleya putoamistaistoon.
Syvemmälle menevää tekstiä Burnleysta seurana voit lukea viime keväänä julkaisemastamme jutusta, joka löytyy tuosta linkistä.
Brittipallon soihdunkantajat
Perinteinen 4–4–2, pitkää palloa, suoraviivaista etenemistä, paljon keskityksiä ja liukutaklauksia aina kun mahdollista. Siinä on geneerinen brittipallo pähkinänkuoressa. Ihan yksi yhteen Burnley ei jokaista kohtaa täytä, mutta pääpiirteittäin kyllä.
Ryhmitys on yleensä edellä mainittu tai 4–4–1–1, jolloin toinen kärkimies vaihtuu kymppipaikalla uurastavaan Jeff Hendrickiin. Pitkiä palloja Burnley viljelee eniten koko Valioliigassa, keskimäärin 77 per ottelu. Keskityksissä Clarets on keskikastia, taklauksissa ja rikkeissä häntäpäätä. Etenemisessä se on suoraviivaisin.
Pelin aikana Clarets syöttää keskimäärin 350 kertaa, mikä on sarjan kolmanneksi pienin luku ja lähes puolet vähemmän kuin sarjaa ylivoimaisesti johtava Manchester Cityllä. Joukkueen pallonhallintaprosentti, 44,5, on niin ikään sarjan kolmanneksi pienin. Burnleyn syöttötarkkuus, 71, on sarjan kehnoin. Siinä missä Cityn keskimääräinen syöttö on 16 metriä pitkä, liikuttaa Burnley pelivälinettä keskimäärin 22-metrisillä syötöillä.
Keskityspalloja Burnley ei viljele eniten, mutta sen kymmenestä laukauksesta kolme tapahtuu päällä, mikä on sarjan korkein lukema. Clarets-manageri Sean Dyche tykkää isokokoisista kärjistä, joita kohti palloa voi pelata ilmassa. Juuri sen takia nopea ja pienikokoinen Gray vaihtui kesällä kolossimaiseen Chris Woodiin.
Toisin sanoen Burnleyn tekeminen on – etenkin pallon kanssa – todella brittiläistä. Kenties juuri pelityyli on syy, miksi Burnley ei hyvistä tuloksista huolimatta kerää ihailua.
Neljästi maalannut Chris Wood soveltuu erinomaisesti Burnleyn suoraviivaiseen pelitapaan. (Laurence Griffiths/Getty Images)
Todennäköisyyksiä vastaan
Jalkapallon osalta tilastokikkailu auttaa ymmärtämään monia asioita, mutta koko totuutta data ei kerro. Esimerkiksi Arsenalin ja Manchester Unitedin välinen huippuottelu olisi maaliodottaman (xG) perusteella pitänyt päättyä isäntien 5–2-voittoon, mutta tulostaululla komeili päätösvihellyksen soidessa 1–3-lukemat.
Jos joku joukkue on uhmannut todennäköisyyksiä, niin Burnley. Claretsin keräämät 31 pistettä on sensaatiomainen määrä jo itsessään. Erityistä hämmennystä on aiheuttanut Ginger Mourinhoksi ristityn Dychen poppoon vieraspelaaminen. Sarja-avauksessa joukkue kaatoi Chelsean Stamford Bridgellä, jonka jälkeen on tullut tasapelit Liverpoolin ja Tottenhamin vieraana. 14 vieraspistettä on kaksinkertainen määrä viime kauteen verrattuna.
Maaleja Burnley on päästänyt vain 12, mikä on yksi enemmän kuin Manchester United. Lukema on hämmentävän pieni ottaen huomioon, että Burnleya vastaan on lauottu eniten koko sarjassa, keskimäärin 16,4 kertaa ottelussa. Edes paikasta ensi kesän MM-kisoihin taistelevan ykkösmaalivahti Tom Heatonin loukkaantuminen ei syössyt Burnleyn alakertaa ongelmiin, vaan Charltonista toissa kesänä tullut Nick Pope on esiintynyt erinomaisesti. Torjuntuja Burnley-vahdit ovat kirjauttaneet Swansean Lukasz Fabianskin jälkeen eniten, yhteensä 59 kappaletta. Laukausten absoluuttinen määrä ei tietenkään kerro koko totuutta, mutta yleisesti ottaen voisi olettaa, mitä enemmän vastustaja pääsee ampumaa, sitä todennäköisemmin pallo löytää tiensä verkkoon.
Tehtyjä maaleja Burnleyllä on vain 16, mutta osumat ovat olleet sitäkin arvokkaampia. Swansean joukkue kellisti 2–0, muuten voitot ovat tulleet yhden osuman marginaalilla. Burnley on onnistunut hyödyntämään tilaisuutensa, sillä noin seitsemän luotua paikkaa peliä kohden on sarjan 14. paras lukema. Samaan sijaan oikeuttaa 3,1 laukasta kohti maalia. Esimerkiksi saman määrän maaleja tehnyt Southampton luo keskimäärin kolme maalipaikkaa enemmän peliä kohden. Kuuteentoista otteluun Pyhimykset luovat lähes 50 paikkaa enemmän.
Maaliodottamansa Burnley on peitonnut tällä kaudella peräti 11 kertaa. Yli yhteen xG on noussut vain kolmesti. XG-kriitikoiden kannattaa näin ollen ottaa Burnley seurantaan. Maaliodottamien perusteella Burnley on ollut parempi joukkue viidessä ottelussa.
Jos maaliodottamat muutettaisiin pisteiksi, olisi Claretsilla 15 pinnaa, eli alle puolet nykyisestä. Toiseksi eniten maaliodottamaa on uhmannut Man City, jolla pitäisi olla kuusi pistettä vähemmän. Burnley on toisin sanoen täysin omassa kastissaan pisteiden ”ryöstämisessä”.
Miksi Burnley sitten pärjää niin hyvin, vaikka lähestulkoon kaikki todennäköisyydet ovat nykyisen kaltaista pistetahtia vastaan? Yhtä tyhjentävää vastausta tuskin kukaan pystyy antamaan.
Dychen ryhmän ominaispiirre on armoton työnteko. Laiskottelemalla Turf Moorella ei pärjää. Burnley on myös joukkue isolla J:llä. Pelaaminen on harvoin kaunista, mutta kaikkea joukkueen tekemistä leimaa kollektiivisuus. Teknisesti Burnley-pelurit eivät ole järin taiturimaisia, mutta jokainen on hankittu joukkueen tekemiseen sopivan pelityylin perusteella.
Kenties merkittävin asia menestyksen taustalla on jatkuvuus ja omaan tekemiseen uskominen. Dyche saapui Turf Moorelle syksyllä 2012, kun nykyinen Bournemouth-manageri Eddie Howe palasi kotiin äitinsä kuoltua. Pelaajisto on vuosien varrella muuttunut, mutta identiteetti on säilynyt.
Tällä kaudella viininpunaista pelipaitaa pukeneista vain kaksi pelaajaa, islantilainen Johan Berg Gudmundsson ja belgialainen Steven Defour eivät puhu englantia äidinkielenään. Yhteinen äidinkieli helpottaa paitsi kommunikointia kentällä, myös sen ulkopuolella, vaikka asiaa ei nykyfutiksessa liiemmin esiin nostella.
Mestarien liigaan oikeuttavaa sijaa Burnley tuskin loppuun asti hallinnoi, mutta paikka Eurooppa liigassa alkaa olla ehdottomasti realismia.
Burnley on myös erinomainen esimerkki kahdesta asiasta. Jalkapallossa voi menestyä usealla eri tavalla ja toisekseen, tilastot eivät kerro koko totuutta.
Lähteet: Squawka, Tranfermarkt, WhoScored, Understat, Premier League
Kansikuva: Alex Livesey/Getty Images