Kääntyykö Evertonin kurssi vai jatkuuko konttaaminen? Seuraa Valioliigaa Viaplay-palvelusta.Kesän siirtomarkkinoiden kohahduttanein joukkue oli ehdottomasti Everton. Se on myös alkukauden pahimpia floppeja yhdessä nollakerhossa majailevan Crystal Palacen kanssa. Kovia satsauksia tehneen seuran odotettiin haastavan jopa Valioliigan kärkikuusikkoa. Toffeesin alkuohjelma on ollut vaikea, mutta sen taakse Ronald Koeman suojatteineen ei voi piiloutua. Sinipaitojen peli on ollut tahmeaa ja vaikka seurajohto vakuutteli luottavansa hollantilaiseen, olisi pelissä tapahduttava muutoksia parempaan suuntaan, mikäli luotsi haluaa olla ruorissa vielä kevään puolella.
Gylfi Sigurdsson, Michael Keane, Jordan Pickford, Sandro Ramirez, Wayne Rooney, Davy Klaassen, Nikola Vlasic, Henry Onyekuru sekä Cuco Martina. Siinä ovat täksi kaudeksi Evertonin siirtyneet pelaajat. Anderlechtiin lainattu Onyekuru sekä parikymppinen Vlasic olivat sijoituksia tulevaisuuteen. Martina tuli tuomaan kokeneen varavaihtoehdon puolustukseen, mutta muilta osin uusien miesten pitäisi olla tekijämiehiä.
Seuran ennätyshankinta Sigurdsson on Swanseassa vietettyjen kausien aikana osoittanut olevansa kova tekijä Valioliigaan. Keane nousi viime kaudella Valioliigan topparieliittiin ja kuuluu tätä nykyä Kolmen leijonan vakiokalustoon. Pickford oli – Sunderlandin rämpimisestä huolimatta – viime kauden parhaita maalivahteja koko sarjassa. Klaassen on tehnyt kovaa jälkeä Ajaxissa ja kipparoi nuoren joukkueen viime keväänä Eurooppa-liigan finaaliin. Ramirez taas takoi 14 La Liga -maalia alemman keskikastin Malagassa. Kotiin palannut Wayne Rooney ei esittelyitä kaipaa.
Romelu Lukakun odotettu lähtö oli tietysti kova pala, mutta kun uudet miehet yhdistettiin jo ennestään laadukkaaseen ja tasolleen viime kaudella palanneeseen runkoon, ei ajatus jopa sijoituksesta neljän joukkoon tuntunut täysin utopistiselta ajatukselta.
Jos Koemanilla oli suunnitelma, se ei ole toiminut
Evertonin hankintapolitiikassa silmiin pistävää oli Koemanin innokkuus hankkia kymppialueella viihtyviä pelaajia. Rooney, Klaassen ja Sigurdsson ovat kaikki enemmän tai vähemmän linjojen välissä operoivia hyökkääviä keskikenttämiehiä. Koeman on kuitenkin pragmaattisen täsmävalmennuksen mestari, joten oli helppoa kuvitella hollantilaisen tietävän mitä hän on tekemässä.
Jos Koemanilla oli joku suunnitelma – etenkin kaikkien kymppien varalle – ei se ole toiminut. Entinen huippupelaaja ei tunnetusti ole yhden formaation mies, vaan ryhmitys elää käytössä olevan materiaalin ja vastustajan mukaan, niin tälläkin kaudella. Tulokset eivät kuitenkaan ole olleet häävejä, sillä Everton löytyy sarjataulukosta vasta sijalta 16. Pistepussiin on kertynyt seitsemästä pelistä sama määrä pisteitä ja maaliero on kahdeksan nyyttiä pakkasella.
Vaikka Lukaku häipyi pitäisi joukkueessa olla maalintekopotentiaalia, sillä Sandro ja Klaassen iskivät viime kaudella yli kymmenen osumaa, eikä Rooneynkaan potkutekniikka ole mihinkään kadonnut. Ensimmäisen kahden kuukauden aikana joukkueessa on ollut kaksi maalintekijää, kahdesti mieheen osuneet Rooney ja Koemanin koirankopista kaivettu Oumar Niasse.
On toki huomattava, ettei Toffeesin alkuohjelma ole ollut kaikkein helpoin. Avauskierroksella Everton voitti Stoken, mutta sen jälkeen se kohtasi Cityn ja Chelseaa vieraissa, Spursin kotona ja ManU:n Unelmien teatterissa. Vaikkei yksi piste kovista peleistä ole häpeällinen tilasto, ilmaisi se karulla tavalla kuinka paljon Evertonilla on kärkeen matkaa. Näitä joukkueita Evertonin pitäisi juuri pystyä haastamaan, mikäli se mielii pelata joskus Mestarien liigassa.
Toffees tulee taatusti parantamaan, mutta joukkueen kannattajien pitää tuloksia enemmän olla huolissaan joukkueen pelillisestä annista. Vain neljästi osunut Everton on ampunut keskimäärin 11,3 kertaa pelissä, joka on pienempi luku kuin maaleitta olevalla Crystal Palacella. Lukuisista pelintekijöistä huolimatta Everton on luotujen maalipaikkojen tilastossa vasta sijalla 13. Yhteensä 50 luotua maalipaikkaa kalpenee sekä Newcastlelle että Palacelle.
Yksi syy tahmeuteen löytyy joukkueen yksipuolisesta rakenteesta. Sigurdsson, Rooney ja kumppanit ovat loistavia jalkapalloilijoita, mutta valitettavan hitaita. Evertonilta puuttuu ennen muuta vauhtia, mikä näkyy karulla tavalla kuljetuksia mittaavissa tilastoissa. Koemanin suojateille on merkattu ainoastaan 31 onnistunutta kuljetusta, joka on vähiten koko sarjassa. Everton on West Hamin ohella ainoa joukkue, jonka kuljetusyrityksistä yli puolet päättyy epäonnistuneena.
Käytännön tasolla vauhdin puute on tarkoittanut laitojen rajallista käyttöä. Varsinkin, kun pitkäaikaispotilaat Seamus Coleman ja Yannick Bolasie parantelevat vammojaan, ei Evertonissa ole montaa haastoihin kykenevää pelaajaa.
Ohittaminen ei tietenkään ole itseisarvo, mutta variaatioita se tarjoaa. Juuri kuljetuksiin pystyvät pelaajat nousevat tärkeään asemaan peleissä huippujoukkueita vastaan, kun hyökkäyssaumat avautuvat pitkälti vastaiskujen kautta. Tässäkin suhteessa on erikoista, ettei Koeman hankkinut ryhmäänsä lisää nopeutta, sillä kärkiryhmiä vastaan Everton on puolustanut todella syvältä – jopa miesylivoimalla Man Cityä vastaan.
Murheelliseen kotitappioon päättynyt Burnley-peli oli oiva osoitus Evertonin rakenteellisista ongelmista. Laidoilta luodut tilanteet olivat lähinnä Leighton Bainesin kaukaa lähteviä keskityksiä, muilta osin Everton pyrkii survomaan pelivälinettä keskikaistan kautta, eikä Burnleyllä ollut sen suurempia ongelmia pitää Koemanin suojatteja poissa kunnollisilta maalipaikoilta. Sinisten lähentelyt tulivat rankkarialueen ulkopuolelta epätoivoisten ja lähinnä vaarattomien kaukolaukausten muodossa.
Muutamien uusien miesten peluutus on myös herättänyt ihmetystä. Ennätyshankinta Sigurdssonia on työnnetty välillä laitaan, joka ei ole hitaahkolle islantilaiselle ominainen pelipaikka. Klaassen taas on saanut Valioliigaminuutteja vain 189, eikä hänellä näytä ainakaan tällä erää olevan paikkaa Evertonin keskikentällä.
Sandrosta tuskin kukaan odotti Lukakun korvaajaa, mutta teknisestä espanjalaisesta Koeman ei saa kaipaamaansa maalisieppoa jos hän peluuttaa kanarialaista laidassa. Vastaavasti seuran akatemiasta viime kaudella pompannut huippulupaus Tom Davies on saanut vastuuta, mutta nuorukaista on heitelty sinne tänne. Davies on pelannut wingbackina, keskikentän pohjalla ja Rooneyn vierellä kymppialueella.
Kaiken kaikkiaan Koemanin poukkoilu pelaajien ja ryhmitysten kanssa näyttää siltä, ettei luotsilla ole tällä hetkellä harmainta aavistusta, miten saada miehistöstään paras irti.
Gylfi Sigurdssonin Everton-ura ei ole alkanut kaksisesti. (Clive Brunskill/Getty Images)
Koeman ilmentää nykyfutiksen raadollisuutta
Everton-fanien epäonneksi konttaus ei ole rajoittunut pelkästään Valioliigaan. Eurooppa liigan lohkovaihe alkoi karmealla 0–3-vierastappiolla Atalantalle, jota seurasi nihkeä 2–2-tasuri Apollon Limassolin kanssa kotinurmella.
Koeman onkin erittäin ahtaassa raossa ja joidenkin huhujen mukaan luotsilla olisi lokakuu aikaa kääntää kurssi. Evertonin ei kuitenkaan kannata hätäillä, sillä seuran nousu kärjen haastajaksi – edes retorisella tasolla – henkilöityy pitkälti Koemaniin. Jämäkkä hollantilainen laittoi Roberto Martinezin jäljiltä kurittomaksi jääneen pukukopin järjestykseen, mikä näkyi pelikentillä. Analyyttisen espanjalaisen alaisuudessa Everton väläytteli, mutta tasaisuus oli tipo tiessään. Koemanin debyyttikaudella joukkueen pelaaminen ei ollut seksifutista, mutta myöskään konttaamisia ei nähty ja Everton palasi niille sijoille, joille se materiaalinsa puolesta kuuluu.
Koemanin yllä kiihtyvät potkuspekulaatiot alleviivaavat karulla tavalla nykyfutiksen raadollisuutta. Loistavaa työtä viime kaudella tehnyttä luotsia ollaan heittämässä laidan yli vaikka kautta ei ole pelattu edes neljännestä. Jos Everton haluaa toden teolla nousta kärkikuusikon uskottavaksi haastajaksi, täytyy sen olla kärsivällinen ja luottaa nykyiseen projektiinsa. Pikavoittoja tavoittelemalla Toffees ei nouse edes kaupungin ykkösseuraksi.
Kurssin olisi kuitenkin käännyttävä, muuten kaudesta uhkaa tulla pannukakku. Avainasemassa ovat myös pelaajat, joista osa on alisuorittanut raskaasti. Jo Saints-aikojen luottomies Morgan Schneiderlin on ollut surkea, eikä Ashley Williams näytä enää muistavan miten jalkapallossa puolustetaan. Rooney on hyytynyt terävän alun jälkeen, eikä ennätyshankinta Sigurdssonin epämääräisessä pyörimisessä ole liiemmin kehuttavaa. Nuoret Davies ja Dominic Calvert-Lewin ovat esiintyneet pirteästi, muilta osin ilonaiheet ovat vähissä.
Tulevat ottelut tarjoavat Evertonille mahdollisuuden korjata kurssia. Ensi lauantain Brighton-pelin jälkeen joukkue kohtaa kotona Arsenaliin. Tykkimiesten jälkeen Everton kohtaa Leicesterin, Watfordin ja Crystal Palacen. Jos sijoitus on joulukuun lähestyessä putoamisviivan tuntumassa, saatetaan Goodison Parkilla nähdä uusi manageri.
Kansikuva: Matthew Lewis/Getty Images