Kun Valioliigasta tuli tuote – 1990-luvun kaupallistuminen moninkertaisti liikevaihdot ja pelaajakorvaukset

Jalkapallo ja Englanti on pyhä yhdistelmä. Jalkapallon synnyinmaan suhde kuningaspeliin ei kuitenkaan ole ollut aina ongelmaton. Esimerkiksi 1960-luvulla yläluokkaisissa kouluissa jalkapallon pelaaminen oli kiellettyä, koska laji oli liian työväenluokkainen. Sittemmin brittifutis kasvoi hiljalleen ennen 1980-luvulla koettua aallonpohjaa. Vuonna 1992 perustettu Valioliiga taas mullisti koko englantilaisen jalkapallon.

Tämä viisiosainen juttusarja kertoo tarinan 1990-luvusta, brittifutiksen käänteentekevästä vuosikymmenestä, jolloin ”työväen uskonnosta” kasvoi maailman suosituimman urheilulajin mahtavin sarja.

Sarjan aiemmat osat:
1. Valioliigan perustaminen ja historia
2. Rahakkaat TV-sopimukset Valioliigan moottorina

Seuroista ja jalkapallosta tuotteita

Valioliigan perustamisen ja sitä seuranneiden massiivisten tv-tulojen myötä sarjasta ja sen seuroista tuli yhä enenevissä määrin tuotteita. Tätä vahvistaa myös sarjan nimen myyminen alkoholin valmistaja Carlingille vuonna 1993, sarjan virallisen nimen muuttuessa Carling Premiershipiksi. Sittemmin Valioliiga on kantanut nimiä Barclaycard Premiership, Barclays Premiership sekä Barclays Premier League.

Syitä 1990-luvun kaupallistumiseen on haettu amerikkalaisesta urheilukulttuurista ja sen uusliberaalin toimintakulttuurin vaikutuksista. Stadion-onnettomuuksien ja lajin kiinnostuksen ehtymisen vuoksi englantilainen jalkapallo oli sen historian pahimmassa kriisissä 1980-luvulla, mikä teki siitä alttiin vastaanottamaan ulkopuolisia vaikutteita lajin modernisoimiseksi sekä sen aseman parantamiseksi. Konkreettisesti kaupallistuminen on näkynyt muun muassa seurojen panostamisena markkinointiin ja fanituotteiden myyntiin.

Omistuspohjat uusiksi

Murros jalkapallokulttuurissa tapahtui myös seurojen omistuspohjien suhteen. Valioliigan perustamisen jälkeen monet Valioliigaseurat listautuivat Lontoon pörssiin tai vuonna 1995 perustettuun vaihtoehtoiseen sijoituspörssiin. Listautuessaan pörssiin seuroista tuli samalla suuryrityksiä, jotka olivat sijoituskohteita ja joiden omistajilla oli velvollisuus operoida liiketoiminnan kentällä. 2000-luvulla taas on siirrytty rikkaiden ulkomaalaisomistajien aikakauteen, jotka ovat esimerkiksi Manchester Cityn tapauksessa tarjonneet seuroille tähtitieteelliset varannot.

Vaikka englantilainen jalkapallo kaupallistui merkittävästi Valioliigan perustamisen myötä osittain amerikkalaisvaikutteiden ansiosta, ei Valioliigan toimintakulttuuria voi kuitenkaan rinnastaa amerikkalaisiin urheiluliigoihin. Valioliiga on kehittänyt omanlaisensa toimintakulttuurin, jolla on suuria eroja amerikkalaisiin liigoihin. Eurooppalaisen ja amerikkalaisen urheilukulttuurin rakenteen suurimmat erot ovat sääntelyssä. Vaikka UEFA:n Reilun pelin säännöt pyrkivät tasoittamaan tilannetta, on ero varausjärjestelmien ja treidien Pohjois-Amerikkaan massiivinen.

Rakenteiden ohella eroa löytyy myös urheilubisneksen tavoitteista. Amerikkalaisseurat tähtäävät aina voiton maksimointiin, kun taas Englannissa urheilullinen menestys on lähes poikkeuksetta pysynyt seurojen tärkeimpänä prioriteettina. Englantilaisseuroille ei siis ole mitenkään erikoista tehdä tappiota.

Liikevaihto moninkertaistui

Vaikka kaupallistumista voi mitata monella eri tavalla, on seurojen liikevaihto paikka, jossa se ilmenee. Esimerkiksi Manchester Unitedin liikevaihto kohosi vuoteen 1997 mennessä noin 88 miljoonaan puntaan, kun taas pienimmän liikevaihdon omanneen Southamptonin lukema oli noin 10 miljoonaa puntaa. Vastaavat luvut vuonna 1992 olivat 25 ja 4,3 miljoonaa puntaa. Tänäpäivänä So’tonin liikevaihto on yli 100 miljoonaa puntaa ja ManU puhkaisi ensimmäisenä englantilaisseurana miljardin punnan.

Prosentuaalisesti mitattuna seurojen talouskasvu oli 90-luvun megalomaanista luokkaa. Newcastle Unitedin liikevaihto kasvoi vuosien 1992 ja 1997 välissä 9 miljoonasta punnasta 41 miljoonaan puntaan, mikä tarkoitti noin 250 prosentin kasvua. Pienemmistä seuroista Middlesborough’n liikevaihto kohosi kaikkein eniten, vuonna 1992 se oli noin 3 miljoonaa puntaa kun taas vuonna 1997 liikevaihto oli jo 22 miljoonaa puntaa. Kaiken kaikkiaan jokaisen Valioliigaseuran talous kasvoi viiden vuoden ajanjakson aikana todella merkittävästi. Liikevaihdon kasvuprosentit liikkuvat 70 prosentista aina yli 450 prosenttiin.

Kysynnän ja tarjonnan laki

Seurojen talouskasvu ja sen mahdollistamat investoinnit pelaajiin näkyivät palkkojen kasvun lisäksi myös pelaajahankinnoissa, mikä ilmenee erityisesti siirtokorvauksissa. Ennen 90-lukua suurin englantilaista seuraa koskenut siirtokorvaus oli ranskalaisen Olympique de Marseillen Totteham Hotspurille Chris Waddlesta maksama 4,25 miljoonaa puntaa kesällä 1989. Kesäkuussa 1996 Newcastle maksoi Alan Sheareristä Blackburnille 15,5 miljoonaa puntaa. Ennätys siirrettiin historiankirjoihin kesällä 2001, kun Man United maksoi argentiinalaisen Juan Sebastian Veronin palveluksista Laziolle 23 miljoonaa puntaa.

Uusliberaalein talousopein saavutettua kaupallistuminen näkyy paitsi kasvaneissa liikevaihdoissa, myös kasvaneissa tuloeroissa. Käytännössä kaupallistuminen on tarkoittanut, etteivät pienemmät Valioliigaseurat eivät kykene pitämään parhaita pelaajiaan, mikäli isompi seura on valmis maksamaan halutun siirtosumman. Pienemmälle seuralle ainoa tapa päästä kilpailemaan isojen kanssa pitkässä juoksussa on upporikas omistaja, kuten Roman Abramovitš Chelseassa.

Näin ollen kilpailun huipulla muuttui entistä suppeammaksi 1990-luvulla. Isommilla seuroilla on mahdollisuuksia tehdä suuria investointeja, joita pienemmillä seuroilla ei ollut. Näitä olivat esimerkiksi isommat siirtokorvaukset, uudet isommat stadionit sekä tietysti kovemmat palkat joista lisää juttusarjan seuraavassa osiossa.

Minkään sortin suuret sortavat pieniä –syndroomasta Valioliigan kaupallistumisessa ei kuitenkaan ole ollut kyse. Vaikka tuloerot ovat nousseet, ovat myös pienemmät seurat saaneet osansa talouskasvusta. Se, että tällä hetkellä putoamista vastaan taisteleva Crystal Palace poltti pelkästään tammikuussa yli 30 miljoonaa puntaa uusiin pelaajiin, kertoo Valioliiga-seurojen varallisuudesta.

Kansikuva: Gary M. Prior/ALLSPORT, Getty

Viaplay Logo Taisto europaikoistakäy kiivaana, katso ottelut Viasatin kanavilla sekä Viaplay-palvelussa