Brittien saarten parhaista akatemioista puhuttessa suuren ja mahtavan Manchester Unitedin liukuhihnan lailla Valioliiga-pelaajia tuottavaa pelaajahautumoa ei yksinkertaisesti voida sivuuttaa. Tähtipelaajien suhteen ManU:n akatemiatuotanto on huippuvuosista hiipunut, mutta pääosin muille seuroille se on valjastanut käsittämättömän määrän pääsarjapelaajia, peräti 30 kappaletta.
Unitedin akatemia identifioituu yhä edelleen vahvasti legendaarisen Class of 92 -porukan kautta, johon kuului muun muassa Ryan Giggsin, David Beckhamin ja Paul Scholesin kaltaisia maailmanluokan pelaajia.
Tarunhohtoisen ikäluokankin jälkeen ManU on tuottanut kiitettävästi omaan käyttöönsä hyviä runkopelaajia. Iso kiitos täytyy antaa Sir Alex Fergusonille, joka antoi Wes Brownin tai Darren Fletcherin kaltaisille varsin keskikertaisille lahjakkuuksille saumoja ja kehitti näistä tärkeitä rotaatiopelaajia.
Sittemin meininki Old Traffordilla on muuttunut. Sir Alexin maaginen kollektiivi on vaihtunut kalliita tähtipelaajia vilisevään ryhmään, jossa nuoret on ajettu entistä ahtaammalle. Tämän kauden ManU:ssa omia kasvatteja on ainoastaan neljä, joista yksi on maailmanennätyssiirrolla takaisin ostettu Paul Pogba, joka vietti Manchesterissä vuodet 2009-2012. Muut kolme ovat viime kaudella breikanneet Jesse Lingard ja Marcus Rashford sekä vielä ilman Valioliiga-minuutteja tällä oleva hollantilaislupaus Timothy Fosu-Mensah.
Tom Heaton, Danny Drinkwater ja muut muissa Valioliiga-seuroissa pelaavat United-kasvatit
Muissa Valioliiga-seuroissa ManU:ssa jalkapallo-oppinsa saaneita pelaajia palloilee peräti 26 kappaletta. Osa porukasta on jäänyt pienemmälle vastuulle, osa on rotaatiomiehiä, mutta myös selkeitä profiilipelaajia löytyy.
Muissa seuroissa pelaavien ManU-kasvattien keihäänkärkeen sijoittuu Leicesterin Danny Drinkwater, joka monen muun lupauksen tavoin päätti pitkän lainakierteen kesällä 2012 siirtyessään nykyiselle työpaikalleen noin miljoonan punnan kaupassa. Samanlaista urakehitystä kävi läpi tällä kaudella Valioliiga-toppareiden eliittiin noussut Michael Keane, joka siirtyi Burnleyyn tammikuussa 2015.
Michael Keane ei saanut saumoja Old Traffordilla, mutta Burnleyssä urakehitys on ollut huimaa. (Mark Robinson/Getty Images)
Muita joukkueita kipparoivia ManU-kasvatteja löytyy varsin kunnioitettava määrä, neljä kappaletta: West Bromwichin Darren Fletcher, Burnleyn Tom Heaton, Sunderlandin John O’Shea sekä Stoken Ryan Shawcross. Toisin sanoen joka viidennettä Valioliiga-seuraa kipparoi ManU:n koulima pelaaja.
Etenkin Leicester ja Sunderland ovat kunnostautuneet ManU-kasvattien haalijoina. Drinkwaterin ohella Kettujen United-corea edustavat Danny Simpson, Matty James ja kakkosvahti Ron-Robert Zieler. Sunderlandissa United-kasvatteja palloilee peräti viisi: O’Shea, Paddy McNair, Donald Love, Darron Gibson sekä ManU:n edelleen omistama entinen huippulupaus Adnan Januzaj.
Hyviksi peruspelaajiksi United-kasvateista voisi laskea Arsenaliin pari vuotta sitten myydyn Danny Welbeckin, WBA:ssa toista kautta pelaavan Johnny Evansin, tammikuussa Valioliigaan Burnleyn paidassa palanneen vaparispesialisti Robbie Bradyn sekä Bournemouthin norjalaisen Joshua Kingin.
Vastaavasti käyttökelpoisia rotaatiomiehiä edustavat Stoken Phil Bardsley sekä Watford-kaksikko Craig Cathcart ja Tom Cleverley.
Pieniin tai olemattomiin rooleihin ovat jääneet Zeki Fryers (Crystal Palace), Frazer Campbell (Crystal Palace), Marc Wilson (WBA), Will Keane (Hull), James Weir (Hull) sekä Ashley Fletcher (West Ham).
Eivätkä muissa seuroissa pelaavat ManU-kasvatit rajoitu pelkkiin Valioliiga-pelaajiin. Esimerkiksi loistavat EM-kisat Walesin paidassa pelannut James Chester (Aston Villa) tai Oliver Norwood (Brighton) ovat Championship-tasolle huippuluokan pelureita. Toiseksi korkeimmalla sarjatasolla palloilee muutamia ManU:n lainamiehiä, kuten viime kaudella lupauksia herättävästi Punaisissa paholaisissa esiintynyt vasen puolustaja Cameron Bortwick-Jackson.
Muualla Euroopassa pelaa muutamia pelureita, jotka eivät ole täysin puhtaita ManU-kasvatteja, mutta omaavat historiaa Punaisten akatemiasta. Esimerkiksi Barca-ikoni Gerard Pique tuli Old Traffordille vasta 17-vuotiaana, samoin ikätoveri Giuseppe Rossi, joka on järkyttävistä polvivammoistaan huolimatta tehnyt varsin kunnioitettavan uran. Vuonna 1987 syntyneen kaksikon kanssa samaan porukkaan voi lukea niin ikään 17-vuotiaina Manchesteriin tulleet brassikaksoset Fabio (Middlesbrough) sekä Rafael (Lyon).
Omat kasvatit pysyvät ahtaalle
Nyky-ManU:ssa ei ole juurikaan yhtäläisyyksiä Sir Alex Fergusonin Unitediin. Vaikkei Fergusonia pelottanut polttaa rahaa, saivat omat kasvatit runsaasti saumoja skotin alaisuudessa. Nyky-United taas on noussut Valioliigan ykköskuluttajaksi, niin palkkojen kuin pelaajasiirtojen suhteen, ohi öljyrahalla rikastuneiden Man Cityn ja Chelsean.
Unitedin vahvan akatemian kannalta tällä on ollut ikäviä seurauksia, sillä tie edustusjoukkueeseen on käynyt nuorukaisille yhä haastavammaksi. Omien talenttien tilannetta ei myöskään helpota, se että ryhmää luotsaa Jose Mourinho, joka ei ole tullut tunnetuksi nuorten kehittäjän, päin vastoin.
Se mikä Unitedin omaa akatemiatuotantoa ohjaa muihin seuroihin on kuitenkin seuran kaupallistuminen. United on kasvanut globaaliksi brändiksi ja olisi naivia kuvitella, että mediaseksikäs Paul Pogba hankittiin takaisin pelkästään jalkapalloilullisin perustein. Samaten Zlatan Ibrahimovicin kaltainen kulttipelaaja on omiaan buustamaan Punaisten paholaisten huippuunsa viritettyä markkinointikonetta.
Käytönnössä kaupallistuminen on synnyttänyt tilanteen, jossa seura pyrkii haalimaan ison profiilin tähtipelaajia, jotka ovat omiaan kohottamaan seuran mielenkiintoa kansainvälisen kannattajakunnan silmissä. Kaikki kunnia Jesse Lingardin kaltaiselle tärkeälle työmyyrälle, mutta englantilaislaituria ei lennetä Aasiasta katsomaan, toisin kuin Zlatania tai ensimmäisenä jalkapalloilijana oman emojin saanutta Pogbaa.
Zlatanin tulo Old Traffordille on tietänyt Marcus Rashfordille harvempia mahdollisuuksia mielipaikallaan piikissä. (Gareth Copley/Getty Images)
Nuorten kannalta tämä on valitettavasti tarkoittanut näyttöpaikkojen käyvän yhä harvinaisemmiksi. Esimerkiksi Rashford sai saumansa monien sattumusten kautta viime helmikuussa, kun niin Wayne Rooney, Anthony Martial kuin reserveiden ykköskärki Will Keane olivat kaikki loukkantuneina ja James Wilson lainattu eteenpäin.
Akatemiatuotannon hyödyntämistä ei kuitenkaan voi arvioida mustavalkoisesti, vertailemalla esimerkiksi ManU:n tai vaikkapa Stoken omien kasvattien määrää edustusjoukkueissa. On sanomattakin selvää, että Unitedin kaltaiseen huippujoukkueeseen murtautuminen on huomattavasti haastavampaa kuin keskikastin ryhmään.
Stewart Downingin tai Andy Carrollin kaltaiset pelurit ilmentävät myös sitä kuilua, joka huippujoukkueen ja keskikastin joukkueen välillä vallitsee. Kummatkin ovat olleet ylemmän keskikastin joukkueissa avainpelaajia, mutta Liverpoolissa homma meni totaalisen vihkoon. Esimerkiksi Shawcross voisi olla nyky-ManU:ssa hyödyllinen rotaatiotoppari, mutta alakerran johtajaa kovaotteisesta puolustajasta ei Old Traffordille olisi saatu.
Joka tapauksessa Manchester Unitedin tekemälle akatemiatyölle täytyy nostaa hattua. Ikäluokka toisensa perään Punaisten paholaisten pelaajahautomosta tulee vähintään pari Valioliiga-pelaajaa. Toisaalta on aiheellista pohtia kannattaako akatemiaan panostaa, jos sitä ei hyödynnä. Samaa kysymystä pohdittiin pari kuukautta sitten Chelsean yhteydessä.
Loppukaneettina voisikin todeta, ManU:n akatemian toimivan kuin liukuhihna, jonka turvin Sir Alexin käsittämätöntä menestystä niittänyt ryhmä ammensi selkärankansa. Siispä akatemian hyödyntämisessä jos jossakin ManU:n läpikäymä identiteetin muutos näkyy erityisen selvästi.
Kansikuva: Laurence Griffiths/Getty Images