KILPAILUVoita loistokas NFL-matka Lontooseen vain 5 eurolla!
Kaudesta toiseen AFC East -divisioonaa hallinnut New England Patriots päätti viime kautensa ansaittuihin mestaruusjuhliin. Super Bowl -voitto tuli vaikeimman mahdollisen kaavan kautta, mutta se lämmitti joukkuetta varmasti sitäkin enemmän. Divisioonan muut joukkueet Miami Dolphins, New York Jets ja Buffalo Bills ovat pitkään kärsineet Patriotsin ylivoimasta, eikä tämäkään kausi tule tuomaan tilanteeseen helpotusta.
New York Jets
Onko Matt Fortesta nostamaan nuori joukkue kauden yllättäjäksi? (Mike Ehrmann/Getty)
Kausi 2016 (5–11)
10 voitolla hiuksen hienosti pudotuspelien ulkopuolelle kaudella 2015 jäänyt Jets lähti viime kaudella tosissaan haastamaan Patriotsia. Kun joukkue oli vahvistunut Bearsista siirtyneelle keskushyökkääjä Matt Fortella, oli tavoite joltain osin jopa realistinen. Nämä haaveet unohtuivat kuitenkin pikavauhtia joukkueen onnistuessa voittamaan ainoastaan Billsin kauden kuuden ensimmäisen viikon aikana. Eikä jatko ollut sen valoisampi Jetsin yltäessä lopulta vain viiteen voittoon, jotka kaikki tulivat liigan heikoimmista joukkueista (Ravens, Browns, 49ers ja Bills).
Jos onnistujia kaivetaan oikein syvältä, Forte oli yksi heistä 8 TD:llään, mutta Bears-vuosia heikommilla tilastoillaan, ja toinen oli hänen virkaveljensä Bilal Powell hyvällä 5,5 jaardin etenemiskeskiarvollaan. Myös toisen NFL-kautensa pelannut Leonard Williams vakuutti otteillaan puolustuksessa. Sen sijaan edelliskauden joukkueen supertähti Brandon Marshall oli kuin varjo entisestään laidalla, kuten myös joukkueen ykköspelinrakentaja Ryan Fitzpatrick.
Jets-hyökkäys
Jets lähtee kauteen ilman paineita pudotuspelipaikasta. Joukkueen tavoitteet on asetettu pidemmälle ja nuorennusleikkaus näkyy vahvasti kokoonpanossa. Pelinrakentajan tontilla tullaan näkemään mielenkiintoinen taistelu, kun nuori Christian Hackenberg lähtee haastamaan kokeneemman Josh McCown avauksen pelipaikan osalta. Myöskin laidalla nähtäneen erilaisia koostumuksia. Quincy Enunwalla oli ennakkokaavailuissa pedattu ykköslaiturin paikka, mutta kesän loukkaantuminen saattaa maksaa hänelle koko kauden. Hänen tilalleen hankittiin viime hetken kaupalla Seahawksista Jermaine Kearse. Kearsen takana tilaisuutta tarjotaan myös Robby Andersonille sekä tulokaskaksikolle Chad Hansen–ArDarius Stewart. Kearsea lukuunottamatta yksikään kokoonpanon laitahyökkääjistä ei pelaisi missään muussa joukkueessa tulevalla kaudella avauksessa, joten aukeava mahdollisuus on elintärkeä jokaiselle.
Keskushyökkääjä Matt Forte on monessa mielessä arvoitus. 31-vuotiaana hänellä ei ole kovin montaa vuotta uraa enää jäljellä, mutta iskussa ollessaan, hän pystyy tukemaan juoksujensa ohella loistavasti myös heittopeliä. Kakkoskeskushyökkääjä Bilal Powell ei myöskään ole enää nuorukainen ja nähtäväksi jää, minkälaisen roolin mies lopulta joukkueessa saa tällä kaudella.
Jets-puolustus
Hyökkäyksen tapaan, myös Jetsin puolustus on tiukan paikan edessä. Viime kauden totuttua heikommin pelannut Darrelle Revis korvattiin Cowboysista siirtyneellä Morris Claibornella takakentällä. Claiborne yhdessä Buster Skrinen kanssa saavat kulmapuolustajien pelipaikoille todellista nuorta verta. Niin Jamal Adams kuin Marcus Mayekin napattiin kevään varaustilaisuudesta ja heille on luvassa paljon peliaikaa heti tulokaskaudellaan.
Etupuolustuksessa viime kauden luottomiehet Leonard Williams, Muhammed Wilkerson ja Sheldon Richardson lähtevät parantamaan otteitaan. Joukkueen on löydettävä sopivat koostumukset vastustajan pelinrakentajan painostamiseksi. Potentiaalia löytyy, mutta se pitää onnistua kääntämään menestykseksi.
Arvio
Olisi todellinen ihme, jos Jets jollain tavalla taistelisi tiensä pudotuspeleihin. Kauden tärkein tavoite on nuorten pelimiesten kasvattaminen ja siinä lomassa opettavia tappioita tulee roppakaupalla, mutta joukkue tullee napsimaan myös voittoja. 4–12-saldo olisi potentiaalinen ja siihen jaksamme uskoa.
Buffalo Bills
Billsin uuden päävalmentajan Sean McDermottin ensimmäisestä kaudesta on luvassa haastava. (Mitchell Leff/Getty)
Kausi 2016 (7–9)
Billsin kausi alkoi hyvin ailahdellen. Kauden ensimmäisessä ottelussa Ravensia vastaan joukkue sai kasaan vain 7 pistettä, kun taas seuraavalla kierroksella Jetsiä vastaan 31. Molemmat näistä päättyivät kuitenkin tappioihin. Bills keräsi itsensä ja marssi neljään peräkkäiseen voittoon, joiden joukossa oli todellinen tilastokummajainenkin. Neljännellä viikolla Patriots joutui jäämään nollille kotistadionillaan Billsin käsittelyssä ja tuon arvokkaan päänahan jälkeen alettiin pohtimaan jo divisioonan voimasuhteiden muuttumista. Patriots palautti järjestyksen neljä viikkoa myöhemmin nuijimalla Billsin lukemin 41–25. Ennen viittä viimeistä kierrosta Bills sinnitteli vielä pudotuskaavailuissa mukana kuudella voitollaan, mutta onnistui voittamaan jäljellä olleista otteluista ainoastaan umpisurkean Brownsin.
Vaikka divisioonan kolmossija ja negatiivinen voittosaldo ei valmennusta ilahduttanut, oli ensiarvoisen tärkeää nähdä keskushyökkääjä LeSean McCoy parhaimpien Eagles-vuosien vauhdissa. 1 267 juostua ja 356 kiinniotettua jaardia sekä 14 TD:tä toimivat voiton avaimina useissa otteluissa. Samoin puolustuksesta löytyi tärkeitä palapelin palasia, joilla joukkueen pistesaldo jäi tappioista huolimatta plussan puolelle. Tukimieskolmikko Zach Brown–Preston Brown–Lorenzo Alexander hoitivat tonttinsa mallikkaasti keräten yhteistuumin kasaan 364 taklausta ja 17,5 säkitystä.
Bills-hyökkäys
Viime kausilta tutut arvuuttelut Billsin pelinrakentajasta lienevät tällä kaudella turhia. Tyrod Taylor on pelannut vakuuttavasti ja on selkeä ykkösvalinta johtamaan peliä. Miehen heittopeliä tukee loistavasti oikein ajoitetut juoksut, jotka toivat viime kaudella 10 TD:tä. Muilta osin juoksupeleihin on luvassa pienoisia muutoksia, kun LeSean McCoy sai aisapareikseen Mike Tolbertin Panthersista ja Patrick DiMarcon Falconsista. Joukkueella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin saada juoksupeli taas rullaamaan, sillä laidalla materiaali on kapea.
Sammy Watkinsin siirryttyä viime kuussa Ramsiin nousi Eaglesista samana päivänä joukkueelle uusi heittopelien ykköskohde Jordan Matthews. Charles Clay jatkaa myös sisemmän laitahyökkääjän tontilla, mutta muuten tulemme näkemään paljon uusia kasvoja laidalla. Tulokas Zay Jones tulee saamaan omat näytönpaikkansa, mutta yhtälailla Buccaneersista siirtynyt Jeremy Butler, Panthersista tullut Corey Brown ja Raidersista kaapattu Andre Holmes toivovat saavansa nostetta uralleen. Laadukkaan hyökkäyksen linjan takana juoksupelit tulevat olemaan keskiössä, mutta olisi äärettömän tärkeää saada uudet vahvistukset laidalla uskottavaan vauhtiin.
Bills-puolustus
Billsin uusi päävalmentaja Sean McDermott on niittänyt mainetta Eaglesin ja Panthersin puolustuksen koordinaattorina ja nyt hänelle aukeaa uransa ensimmäinen mahdollisuus näyttää taitonsa päävalmentajana. Eniten hänellä riittää varmasti mielenkiintoa nostaa Billsin puolustus uudelle tasolle. Tällä kertaa kokoonpanosta ei löydy puolustuksen supertähtiä, mutta potentiaalia kylläkin. Etukentän puolustuksen ehkäpä nimekkäin hahmo on tukimies Lorenzo Alexander, joka 12,5 säkityksellään jäi viime kaudelta monien mieleen. Hän saa vierelleen viime kauden loukkaantuneena olleen Reggie Raglandin, jolta motivaatiota tuskin puuttuu tulokaskauden jäätyä väliin. Myöskin puolustuksen linja on sekoitus nuoruuden intoa ja kokemusta 34-vuotiaan Kyle Williamsin johdolla.
Joukkueen takapuolustuksen yllä leijuu enemmän kysymysmerkkejä. Tärkein vahvistus saatiin Packersistä, kun Micah Hyde liittyi joukkueeseen. Nähtäväksi jää, mitä McDermott keksii, jotta myös takapuolustus onnistuu tehtävässään. Pelko siitä, että vuotokohtia löytyy, on kauden alla korkealla.
Arvio
Pitkä 17 kauden putki ilman pudotuspelipaikkaa vetää fanien mielen matalaksi ja rikkoo samalla monenlaisia ennätyksiä. Muutoksia on nähty kevään ja kesän aikana paljon, eikä uuden päävalmentajan urakka tule olemaan helppo parsiessaan palasia yhteen. Seahawksista siirtynyt potkaisija Stephen Hauschka ei juurikaan palloja ohi maalin potki ja hänen avullaan muutama tiukka vääntö voisi tällä kaudella kääntyä voitoksi. Uskomme pudotuspelipaikan jäävän edelleen vain haaveeksi joukkueen päätyessä 6–10-voittosaldoon.
Miami Dolphins
Jay Cutlerin siirto Floridan lämpöön tehnee hyvää miehelle ja uudelle joukkueelle. (Hannah Foslien/Getty)
Kausi 2016 (10–6)
Dolphins teki sen, mihin Jets ei niukasti edelliskaudella pystynyt eli ponnisti Patriotsin takaa aina pudotuspeleihin asti. Tämä oli loistava saavutus huomioiden kauden alun kompurointi, joka tuotti vain yhden voiton viidestä ensimmäisestä ottelusta, sekä pelinrakentaja Ryan Tannehillin poissaolon kolmelta päätöskierrokselta. Dolphins-hyökkäys raivasi tiensä jatkopeleihin Jay Ajayin ja Jarvis Landryn johdolla puolustuksen aika ajoin nukahdellessa. 10 voittoa eivät tulleet kuitenkaan helpolla, sillä vastustajat tekivät suurimmassa osassa otteluista reilusti yli 20 pistettä. Dolphinsin onneksi piste-erolla ei sarjataulukossa ole juurikaan merkitystä, vaan voitot ratkaisevat ja niitä tuli riittävästi. Edelleen ilman Tannehilliä pelannut Dolphins joutui kuitenkin toteamaan Steelersin ylivoimaisesti paremmakseen ja kausi päättyi 12–30-tappioon heti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.
Dolphins-hyökkäys
Dolphinsin hyökkäys lähtee tällä kertaa kauteen usean Tannehill-vuoden jälkeen uuden pelinrakentajan johdolla. Jay Cutler pelasi kahdeksan edellistä vuotta Bearsissa, jossa hän joutui olemaan hyvin ristiriitaisessa asemassa. Nyt uudessa joukkueessa hänen varaansa lasketaan paljon menestystoiveista ja 34-vuotiaana Cutlerilla on vielä muutama vuosi aikaa näyttää, mihin hänestä todellisuudessa on. Kun mies saa rinnalleen Ajayin keskushyökkääjän tontille, joka viime vuonna juoksi kolmesti yli 200 jaardia ottelussa, pitäisi heittohyökkäyksellä olla hyvät lähtökohdat kauteen. Landry, DeVante Parker ja Kenny Stills eivät kuulu aivan kuumimpaan joukkoon liigan laitahyökkääjistä, mutta he muodostavat yhdessä vakuuttavan uhan eri puolille kenttää. Kolmikosta Parkerin olisi tällä kertaa aika nousta tasolle, jota häneltä on kahden kauden ajan jo odotettu. Vastuuta pitäisi ainakin olla luvassa. Lisäksi Broncos-vuosina vahvassa vireessä ollut sisempi laitahyökkääjä Julius Thomas on nyt kaksi kautta hakenut parasta vauhtiaan, joten kolmantena vuonna sen pitäisi alkaa näkyä tuloksissa.
Dolphins-puolustus
Heikosti pelannut Dolphins-puolustus sai tärkeän vahvistuksen tukimiesosastolle, kun Steelersissä koko uransa pelannut Lawrence Timmons siirtyi Kiko Alonson rinnalle. Linjassa puolestaan Cameron Wake ja Ndamukong Suh jatkavat viime kaudelta nähtyjä hyviä otteitaan ja koko etuseitsikko alkaa kestämään vertailun terveenä ollessaan mitä tahansa liigan joukkuetta vastaan.
Takapuolustus on arvoituksellisempi. Kulmapuolustaja Byron Maxwell esitteli viime kaudella jo osaamistaan, mutta muilta kaivataan entistä parempia näyttöjä. Nuori kulmapuolustaja Xavien Howard ehti jo vakiinnuttaa paikkansa avauksessa viime kaudella, mutta loukkaantuminen sotki suunnitelmia pahasti. Ehjän kauden myötä näemme, mihin miehen rahkeet riittävät.
Arvio
On äärettömän mielenkiintoista nähdä, mikä Cutlerin anti on uudelle joukkueelleen. Miestä ei hyvällä tahdollakaan voi laskea liigan kärkipelinrakentajiin, mutta maiseman vaihdos voisi viedä hänet lähemmäs tuota kategoriaa. Juoksupeliensä avulla Dolphins tulee tekemään kiusaa koko kauden ajan vastustajilleen, mutta olennaista on saada myös heittopeli kulkemaan. Jos puolustus lunastaa heihin kohdistetut odotukset, voisi pudotuspelipaikka lohjeta tälläkin kertaa, mutta uskomme ennemminkin joukkueen päätyvän 8–8-saldoon.
New England Patriots
Nähdäänkö parivaljakko Tom Brady–Bill Belichick viimeistä kautta yhdessä? (Jim Rogash/Getty)
Kausi 2016 (14–2)
Viime kausi ei alkanut Patriotsilla kovin lupaavissa merkeissä, kun pelinrakentaja Tom Brady joutui kärsimään neljän ottelun pelikieltonsa kauden 2014 pudotuspeleissä nähdyn pallosähläyksen jäljiltä. Niin me Faneille.comissa kuin moni muu lajia seuraava uskoi Patriotsin jäävän ilman voittoja näiden neljän ottelun aikana tai korkeintaan yllättämään yhden vastustajista. Joukkue sen sijaan oli päättänyt toisin ja varamiesten Jimmy Garoppolon ja Jacoby Brissettin johtaessa hyökkäystä, saaliksi kertyi kolme tärkeää voittoa. Yli odotusten menneen alun jälkeen Bradyn oli helppo palata heiluttamaan tahtipuikkoaan ja Patriots karkasi huiliviikolle 7–1-saldonsa kanssa. Loppuosa runkosarjasta meni vähintäänkin yhtä hyvin kuin kausi oli alkanut, kun ainoastaan Seahawks onnistui yllättämään joukkueen. Iso osa voitoista tuli lisäksi selkeällä marginaalilla.
Pudotuspeleissä Patriotsilla ei lopulta ollut suuria vaikeuksia edetä Super Bowliin Texansin ja Steelersin jäädessä alle 20 pisteeseen. Sen sijaan miljoonat ihmiset ympäri maailman saivat todistaa finaalissa yhtä kaikkien aikojen komeinta urheiludraamaa, jonka käsikirjoituksen Patriots Bradyn johdolla kirjoitti. Monessa mielessä mahdottoman kuuloinen 28–3-tappioasema kolmannella jaksolla kääntyi maali kerrallaan joukkueen eduksi, vaikka ESPN oli vain hetkeä aiemmin antanut joukkueelle alle prosentin todennäköisyyden mestaruudelle. Lopulta minuuttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä ero oli kurottu lopullisesti umpeen. Tyrmistynyt Falcons joutui katselemaan sivusta, kun Patriots hoiti jatkoajan ensimmäisellä hyökkäysvuorollaan pallon maaliin voitettuaan kolikonheitosta aloituksen itselleen.
Kun kyseessä on runkosarjaa hallinnut ja mestaruuteen yltänyt joukkue, onnistujia löytyi vino pino. Näistä Bearsista siirtynyt Martellus Bennett täytti loistavasti Rob Gronkowskin loukkaantumisen jättäneen aukon ja keskushyökkääjä LeGarrette Blount pelasi uransa parhaan kauden. Osittain yllättävää oli, ettei Patriots olisi tarvinnut nappisuoritusta hyökkäykseltä edes joka pelissä, sillä puolustus pelasi paremmin kuin vuosiin.
Patriots-hyökkäys
Hallitsevan mestarin hyökkäys tulee olemaan taas komeaa katsottavaa huolimatta laitahyökkääjätähti Julian Edelmanin valitettavasta loukkaantumisesta harjoitusottelussa. Joukkue on äärettömän monipuolinen ja kuin kirsikkana kakun päällä Brady pystyy käsittämättömällä tavalla hyödyntämään tätä monipuolisuutta monilla eri tavoin. Uusina niminä hyökkäyksessä tullaan näkemään laitahyökkääjä Brandin Cooks, joka siirtyi mestarijoukkueeseen Saintsista, sekä keskushyökkääjät Mike Gilleslee Billsistä ja Rex Burkhead Bengalsista. Etenkin juoksupeleissä vaihtoehtoja riittää, kun kahden uuden pelaajan lisäksi viime kaudelta tutut Dion Lewis ja James White jatkavat edelleen.
Jos juoksupelit tarjoavat paljon erilaisia vaihtoehtoja valmennukselle, samaa voi sanoa myös heittopeleistä. Laidalta löytyy niin monta todellista täsmäasetta, että vastustajien täytyy todella harkita, kenet laittavat puolustamaan ketäkin. Cooks, Gronkowski, Chris Hogan, Danny Amendola sekä viime kaudella hyvän tulokasvuoden pelannut Malcolm Mitchell ovat kaikki laadukkaita kiinniottajia. Edes Edelmanin puuttuminen ei tuo riittävää helpostusta puolustajille ja Brady voi rauhassa etsiä sopivan kohteen kentältä jatkossakin. Ulompien laitahyökkääjien pituudesta on käyty kesän aikana keskustelua, tai enemmänkin sen puutteesta, mutta jos se on joukkueen pahin puute, ei tilanne voi olla kovin paha.
Patriots-puolustus
Kuten hyökkäyksessäkin, myös puolustuksessa nähdään uusi tärkeä kasvo tulevalla kaudella. Jetsissä viime kauden pelannut tukimies David Harris siirtyi divisioonan sisällä ja nousee heti tärkeään rooliin tilastoituaan kymmenellä NFL-kaudellaan kahdeksasti yli 90 taklausta kaudessa. Patriots uusi myös tukimies Dont’a Hightowerin sopimuksen, joten yksi puolustuksen helmistä ei päässyt karkaamaan markkinoille. Kaiken kaikkiaan Patriots yllätti viime kaudella puolustamalla taidokkaasti. Hyökkäyksen loistavat otteet pitivät puolustuksen aavistuksen keskivertoa pidempään kentän laidalla, joka omalta osaltaan vaikutti myös puolustuksen onnistumiseen. Tällä kaudella otteluohjelma on puolustuksen kannalta viime kautta haastavampi ja siten laadukkaita pelinrakentajia tulee enemmän vastaan. Patriotsin takakenttä on Malcolm Butlerin johdolla siinä kuosissa, ettei sitä tulla murtamaan keskinkertaisilla yrityksillä.
Arvio
Monet olisivat valmiita pitämään Patriotsin tällä kaudella voittamattomana, sillä se lähtee jokaiseen otteluunsa ennakkosuosikkina. Tuokaan skenaario ei varmasti ole mahdoton, mutta uskomme ennemminkin 12 voiton kauteen, kun joukkue joutuu nöyrtymään Texansille, Falconsille, Broncosille ja Steelersille. Mestarisuosikin viitta on joka tapauksessa kiedottu Patriotsin ympärille tiiviisti ja tulee olemaan kova temppu suistaa joukkue raiteiltaan matkalla Super Bowlia.
Twitter: @TuomasKurikka
Kansikuva: Eric Espada/Getty