NFC West oli viime kaudella koko liigan kovin divisioona ja sen joukkueet hävisivätkin muiden divisioonan joukkueille ainoastaan 10 kertaa! Lisäksi divisioonan viimeiseksi jäänyt St. Louis Rams pelasi 7-9 kauden jolla olisi monessa divisioonassa sijoitettu huomattavasti korkeammalle. Viime kauden Super Bowl mestari Seattle Seahawks pelaa myöskin NFC Westissä.
St. Louis Rams (7-9)
Kausi 2013:
Kausi oli kokonaisuudessaan hyvin tasapaksu ja kovassa divisioonassa se ei vaan riitä. Puolustus oli joukkueen vahvuus ja sen ansiosta Rams pystyikin taistelemaan useampia voittoja ja vääntää tiukkoja otteluita. Hyökkäyksen tilastoja varmasti heikensi kova divisioona, mutta silti 32 tehtyä TD koko kauden aikana on todella vähän.
Rams-hyökkäys:
Heittohyökkäys kärsi jo ennen kauden alkua valtavan menetyksen, kun joukkueen aloittava pelinrakentaja Sam Bradford rikkoi polvensa harjoitusottelussa Cleveland Brownsia vastaan. Bradfordin ollessa loukkaantuneiden pelaajien listalla koko kauden, tulee aloittavaksi pelinrakentajaksi nousemaan veteraani Shaun Hill. Hill on toiminut viimeksi aloittavana pelinrakentajana 2010 kaudella Detroit Lionsin paidassa. Hill ei ole liigan parhaita varapelinrakentajia, joten Ramsin heittohyökkäyksen kannalta tilanne ei ole mitenkään optimaalinen kauteen lähdettäessä. Soppaan kun vielä lisätään suhteellisen heikot laitahyökkääjät, niin tulos ei voi olla kamalan hyvä. Toisaalta laitahyökkääjä Tavon Austin oli viime kaudella rookie ja peliaikaa ei tullut kamalasti. Isommalla vastuulla Austin voi nousta tulevaisuudessa isoon rooliin pässien heittohyökkäyksessä. On hyvin vaikeaa kuitenkin uskoa Austinin nousemista tähdeksi Hillin ollessa pelinrakentajana. Toisena aloittavana laitahyökkääjänä tulevalla kaudella toimii ex-Titans Kenny Britt, jonka uraa on varjostanut loukkaantumiset. Loukkaantumisten vuoksi ura on ollut viimeiset vuodet todellisessa syöksykierteessä. Ainoa varma heittohyökkäyksen syömähammas on alkavalla kaudella sisempi laitahyökkääjä Jared Cook, jolta voidaan odottaa sellaista 700 jaardia ja 7 TD kauden aikana.
Keskushyökkääjä Zac Stacy pelasi hyvän rookie kauden ja häneltä varmasti odotetaan tulevalla kaudella todella paljon. Stacyn onneksi pässien hyökkäyksenlinja on hyvä ja sitä jopa vahvistettiin kevään varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella, kun varaustilaisuuden toisena pelaajana nimensä kuuli Greg Robinson. Robinson on tulevaisuudessa varmasti hyökkäyksenlinjan ulompi linjamies, mutta alkavalla kaudella Robinson tulee toimimaan Jake Longin vierellä sisempänä linjamiehenä. Robinsonin siirtäminen sisemmän linjamiehen rooliin ei ole sinänsä ihmeellistä, koska jo ennen varaustilaisuutta Robinsonia pidettiin hieman epäkypsänä liigaan. Moni asiantuntija kuitenkin piti Robinsonia potentiaalisena pelaajana, joka hyvässä valmennuksessa voi nousta yhdeksi pelipaikkansa supertähdistä tulevina vuosina. Robinsonin pelipaikasta huolimatta pässien linja on todella vahva ja ei olisikaan ihme, vaikka Stacy pystyisi taistelemaan itsensä alkavalla kaudella juoksutilaston kärkisijojen tuntumaan.
Rams-puolustus:
Viime kaudella todella hyvin pelannut juoksupuolustus sai keväällä vahvistuksen, kun seurajohto varasi toisella kierroksella Aaron Donaldin. Donald oli monissa veikkauksissa ensimmäisen kierroksen varaus ja toisen kierroksen keskivaiheille asti putoaminen oli hienoinen yllätys. Hieman pieni koko varmasti pelotti osaa valitsijoista ja sen vuoksi varaus tapahtui vasta näin ”myöhään”. ”Pienikokoiseksi” pelaajaksi Donald on kuitenkin todella vahva ja nopea pelaaja, joten tulevaisuuden kannalta fyysisien asioiden ei pitäisi asettua NFL-uran esteeksi. Aloittavaan miehistöön Donald ei siltikään pysty kävelemään, koska viime kaudella loistavasti pelannut puolustuksenlinja varmasti saa jatkaa entisellään. Donaldin tärkein tehtävä on ensimmäisellä kaudella kehittyä treeneissä ja paikata satunnaisilla yrityksillä aloittavia pelaajia. Aloittavina linjamiehinä keskustassa pelaavat Michael Brockers ja Kendall Langford. Brockers ja Langford kuuluvat sarjan parhaiden linjamiehien joukkoon, joten Donaldin ei todellakaan ole helppoa kävellä tulevaisuudessakaan aloittavaksi pelaajaksi. Hyvän linjapelaamisen hedelmistä pässien puolustuksessa pääsee nauttimaan tukimiehet joiden tehtävä on monta kolleegaansa helpompi. Onhan hyvän puolustuksenlinjan takaa huomattavasti helpompi poimia taklaukset pois, koska syliin ei ole samaan aikaan ryntäämässä 2-3 pelaajaa. Pässien tukimiehet eivät olekkaan mitään liigan suurimpia tähtiä vaan enemmänkin takuuvarmoja duunareita, joilta voidaan odottaa kaudesta toiseen tasaisen vahvaa panosta joukkueelleen.
Tilastojen valossa liigan keskikastiin kuulunut heittopuolustus oli tilastoja parempi useissa kovemmissa otteluissa. Muutama huonompi peli laski tilastoja huomattavasti. Puolustuksenlinja on pakko nostaa esille myös heittopuolustuksesta puhettaessa, koska niin kovaa jälkeä se teki läpi koko viime kauden. Linjamiehistä puhuttaessa suurimmassa roolissa heittopuolustuksen kannalta oli ulompana linjamiehenä pelannut Robert Quinn. Quinn kun keräsi viime kauden aikana 19 säkkiä ja hävisi liigan säkkitilaston voiton Robert Mathisille vain puolikkaan säkin erolla. Quinnin ura on ollut rakettimainen ja säkkien määrät ovat tuplaantuneet koko NFL-uran ajan. Tulevalla kaudella säkkien määrä ei voi enää tuplaantua, mutta yli 20 säkin kausi on silti täysin mahdollinen, jos kehitys pysyy edellisien kesien kaltaisena. Quinnin lisäksi myös toinen ulompi puolustuksenlinjamies Chris Long on hyvin vaarallinen heittopeleissä ja hänenkin tilastoihin voi kertyä alkavalla kaudella reilut 10 säkkiä. Pässien takakenttä ei ole mitenkään kummallinen, mutta se kyllä hoitaa hommansa ihan kohtuullisen hyvin. Kokonaisuutena pässien puolustus on siis hyvä ja sen pelaamisesta ensi kauden menestys ei tule jäämään kiinni.
Arvio:
Sarjan huonoin pelinrakentaja ei voi tuoda kovinkaan kummoista menestystä vaikka puolustus antaakin mahdollisuuksia voittoihin. Näistä syistä 5-11 kausi.
Arizona Cardinals (10-6)
Cardinalsin Patrick Petersonilta (#21) odotamme hyvää kautta (Getty)
Kausi 2013:
Lähtökohtiin nähden Cardinals oli yksi viime kauden suurimmista yllättäjistä positiivisessa mielessa. Harva olisi ennakkoon antanut joukkueelle mahdollisuutta kymmeneen voittoon. Hyvästä kaudesta huolimatta jääminen pudotuspelien ulkopuolelle varmasti harmitti Cardinals-faneja.
Cardinals-hyökkäys:
Pelinrakentaja Carson Palmer tuomittiin jo pari vuotta sitten menetetyksi tapaukseksi. Viimeiset kaksi kautta kuitenkin ovat osoittaneent aivan muuta. Heitettyjen jaardien mukaan Palmer pelasikin viime kaudella uransa parhaat ottelut. Jaardien määrä ei kerro kuitenkaan kaikkea, ja siksi suuri syötönkatkojen määrä hieman pudottaa viime kauden arvoa. Palmer kuitenkin todisti kuuluvansa edelleen aloittavien pelinrakentajien joukkoon ja tulevan kauden lähtökohdat ovat edellistä syksyä huomattavasti mukavammat. Palmer saa kyllä jakaa viime kauden tilastoistaan kunniaa myös laitahyökkääjilleen, jotka ovat kokonaisuutena todella hyvä porukka. Laitahyökkääjistä isoimmat otsikot kuuluvat edelleen konkari Larry Fitzgeraldille, mutta jo alkavalla kaudella voi Michael Floyd pelata itsensä joukkueen ykkösmieheksi. Floyd oli jo viime kaudella Fitzgeraldia edellä kiinniotetuissa jaardeissa, mutta vanha mestari teki edelleen puolet enemmän TD:eitä. Heittohyökkäämistä uutena pelaajana tulee vahvistamaan kevään toisella kierroksella varattu sisempi laitahyökkääjä Troy Niklas. Niklas ei ole mikään raketin nopea, mutta silti todella tehokas lyhyiden kuvioiden juoksia, jolta löytyy suhteellisen hyvät kädet. Iso kokoisena ja vahvana pelaajana Niklas pystyy pelaamaan tulevaisuudessa myös juoksublokkaajana. Niklasia voikin verrata Philadelphia Eaglesin monipuoliseen Brent Celekkiin, joka pystyy monipuolisuutensa ansiosta pelaamaan jokaisella hyökkäyksen yrityksellä. Niklasin lisäksi toinen mielenkiintoinen sisempi laitahyökkääjä on Darren Fells, joka on pelannut aiemmin urallaan koripalloa ammatikseen Joensuun Katajassa. Koripallouransa jälkeen Fells on kuitenkin keskittynyt täysin amerikkalaiseen jalkapalloon. Fellsin veli Daniel Fells pelaa alkavalla kaudella New York Giantsin paidassa. Heittohyökkäämisen suurin ongelma oli viime kaudella hyökkäyksenlinja, jonka heittoblokaaminen ei ollut kovinkaan kummoista. Heittoblokkaamista parantamaan joukkue hankkikin keväällä 5 vuoden ja 35miljoonan sopimuksella ex-Raiders Jared Veldheer. Veldheer otteet voivat olla viime kauden loukaantumisen vuoksi hieman hakusessa kauden alussa, mutta kauden edetessä Veldheer varmasti näyttää arvonsa joukkueelle.
Viime kaudella pahasti tökkinyt juoksuhyökkäys voi saada vähän tehoja uusiutuneesta hyökkäyksenlinjasta, mutta suurempaa tason nostoa tuskin kuitenkaan nähdään. Aloittavana keskushyökkääjänä toimii Andre Ellington, jota ei ainakaan tulokaskauden perusteella voi pitää kovinkaan kummoisena pelimiehenä. Onkin vaikea uskoa keskinkertaisen hyökkäyksenlinjan ja saman tasoisen keskushyökkääjän tekevän viime kautta kovempaa tulosta. Joten Cardinalsin hyökkäys tulee tulevallakin kaudella tukeutumaan heittohyökkäämiseen, joka Cardinals-fanien onneksi on suhteellisen tehokasta.
Cardinals-puolustus:
Arizonassa nähtiin viime kaudella tilastojen mukaan liigan tehokkainta juoksupuolustusta. Alkavalla kaudella on juoksupuolustukseen tiedossa ongelmia, kun sisemmistä tukimiehistä Karlos Dansby on vaihtanut maisemaa Clevelandiin ja Daryl Washington on koko kauden kestävässä pelikiellossa. Cardinals valmennus onkin joutunut laittamaan koko juoksupuolustuksen uusiksi; sisempinä tukimiehinä tulevalla kaudella pelaavat kokenut ex-Steelers Larry Foote ja toissa kevään toisen kierroksen varaus Kevin Minter. Minter on varmasti lupaava kaveri, mutta kokemattomuus voi hieman näkyä alkavalla kaudella. Foote on taas vanha sotaratsu, jonka ura on ollut viime vuosina aikamoisessa syöksykierteessä. Sen seurauksena peliaika Steelersissä olikin ajoittain todella kortilla. Juoksupuolustuksen kannalta toinen iso asia on puolustuksen linjassa tehdyt muutokset. Se onko linjan pelaaminen mennyt parempaan suuntaan selviää kuitenkin vasta runkosarjan alussa. Kaikesta huolimatta juoksupuolustus on saanut myös hyviä uutisia, kun kevään ensimmäisellä kierroksella varattu takapuolustaja Deone Bucannon on pystynyt lunastamaan hänelle asetettuja odotuksia. Kovaa iskevä ja isokoinen Bucannon pystyykin hyvien ominaisuuksiensa ansiosta pelaamaan todella hyvin juuri juoksuhyökkäyksiä vastaan. Heittopuolustuksessa kevään testipäivän atleettisimmalla takamiehellä on vielä tekemistä, mutta fyysisien ominaisuuksiensa ansiosta Bucannon pystyy jo tulevalla kaudella pelaamaan aloittavana takamiehenä.
Heittopuolustus oli viime kaudella todella hyvää siihen nähden, että se joutui tekemään töitä kolmanneksi eniten koko liigassa. Hyvä heittopuolustus perustuu lähinnä Cardinalsin vähän erilaiseen takakentän pelaamiseen, jossa takapuolustajia on oikeastaan vai yksi ja kulmapuolustajia taas löytyy jopa kolme kappaletta. Tulevalla kaudella kulmapuolustajien taso onkin suhteellisen kova, kun kolmantenakin kulmapuolustajana pelaa ex-Jets Antonio Cromartie, jonka luulisi selviävän tehtävistään loistavasti. Kulmapuolustajista suurimman huomion saavat Patrick Peterson ja Tyrann Mathieu, joilta voikin odottaa ainoastaan loistavaa pelaamista. Peterson oli jo yliopistossa supertähti ja Cardinals varasikin hänet keväällä 2011 jo numerolla 5, joka on todella korkea varausnumero kulmapuolustajalle. Kovilla odotuksilla NFL:ään tullut Peterson on pystynyt lunastamaan niitä odotuksia joita hänelle asetettiin varauksen aikoihin. Tyrann Mathieu taas on täysin erinlainen tapaus ja yliopisto pelaaminen olikin hänelle enemmän ”harrastus”, jonka vuoksi muutamat huumekäryt eivät miestä hetkauttaneet. Testikäryt olivat kuitenkin koulun valmentajille liikaa ja Mathieus saikin potkut joukkueesta ennen kauden 2012 alkua. Pelaamattomuudestaan huolimatta Mathieu ilmottautui vuoden 2013 varaustilaisuuteen ja tulikin lopulta siis varatuksi Arizonaan kolmannella kierroksella numerolla 69. Riskiä ottanut seurajohto ei ole joutunut varausta katumaan, koska Mathieu esitteli jo ensimmäisellä kaudellaa loistavia otteita. Tulokaskausi päättyi valitettavasti vakavaan polvivammaan ja alkavalla kaudella taso pitääkin todistaa uudestaan leikatun polven vuoksi. Kokonaisuutena arizonalaisten takakenttä on todella hyvä ja sen vuoksi heittopuolustuksen ei pitäisikään olla kovin huonoa. Alkavalla kaudella heittoryntäämisen tärkeys korostuu ja se vaikeuttaa osaltaan Cardinalsin heittopuolustamista, onhan ulompien tukiemiehen taso hieman kyseenalainen. Ulommista tukimiehistä ikinuori John Abraham pystyi viime kaudella yli kymmeneen säkkiin, mutta muuten taso ei näytä tilastojen valossa kovinkaan kummalliselta. Todennäköisesti heittoryntääminen onkin joukkueen toinen suurempi heikkous alkavalla kaudella.
Arvio:
Heikentynyt juoksupuolustus ja huonohko hyökkäyksenlinja pudottaa osakkeita rajusti. Ei kykenekkään viime kautiseen suoritukseen joten 7-9 kausi.
San Francisco 49ers (12-4)
Kausi 2013:
49ers kärsi allekirjoittaneen mielestä kaikkein eniten viime vuonna NFC konferensissa pelaamisesta. Konferenssifinaalissa kärsitty tappio Seattle Seahawksille oli joukkueen ainut mahdollisuus hävitä pudotuspelien aikana. NFC konferenssifinaalia voisikin pitää viime kauden Super Bowlina, olihan AFC:n taso niin paljon huonompi viime kauden aikana. Epäviralliseen Super Bowliin päättynyt kausi kuitenkin oli odotuksien mukainen ja joukkue todisti kuuluvansa NFL:n ehdottomaan eliittiin.
49ers-hyökkäys:
Tilastojen valossa 49ers heittohyökkäys ei ollut viime kaudella mitenkään erikoinen, tai oikeastaan koko hyökkäys oli jaardeissa mitattuna liigan huonompaa keskikastia. Tehtyjä pisteitä ottelua kohden kuitenkin kertyi mukavat 25,4 pistettä, joka taas oikeutti liigan top10 pääsyn. Pelkkiä edettyjä jaardeja ei siis kannata tuijottaa 49ers kohdalla. Tilastoihin vaikuttaa negatiivisesti myös joukkueen puolustus, joka on liigan ehdotonta eliittiä ja se yleensä antaa hyökkäykselle hyviä kenttäasemia joista isojen jaardien tekeminen on mahdotonta. Alkavalla kaudella 49ers heittohyökkäyksen odotetaan kuitenkin ottavan askeleita eteenpäin, onhan viime kaudella akillesjänneleikkauksesta kärsinyt Michael Crabtree saanut harjoitella koko kesän terveenä. Crabtree tuokin nopeudellaan viime kaudella puuttunutta pitkien pelien uhkaa 49ers hyökkäykseen ja samalla Anquan Boldin tulee samaa lisää tilaa lyhyemmille juoksukuvioilleen. Boldinin lisäksi myös sisempi laitahyökkääjä Vernon Davis tulee hyötymään puolustuksen keskustaan tulevasta tilasta. Davisin viime kausi oli jo tilastojen valossa todella hyvä, mutta tulevalta kaudelta voi silti odottaa vielä enemmän. Heittohyökkäyksen suurin kysymysmerkki tulee olemaan tulevalla kaudella pelinrakentaja Colin Kaepernick, joka oli harjoitusotteluissa sanalla sanottuna surkea. On kuitenkin todennäköisestä että Kaepernick nostaa tasoaan kun tosipelit alkaa ja 49ers-fanien huoli on turhaa.
49ers juoksuhyökkäys on ollut jo vuosia todella tehokasta ja tilastojen mukaan se oli viime kaudella liigan kolmanneksi parhain. Keskushyökkääjä Frank Gore onkin yksi joukkueen suurimmista tähdistä ja hyökkäyksen kivijaloista, johon valmennus voi luottaa jokaisessa tilanteessa. Gore on juossut viimeiset vuodet takuuvarmoja 1100-1200 jaardin kausia reilun 4 jaardin keskiarvolla. Tilastoniilot voivat siis todeta Goren olevan yksi liigan varmimmista keskushyökkääjistä vuodesta toiseen. Alkavalla kaudella Gore tulee kuitenkin pääsemään hieman viime vuosia helpommalla, kun vastuuta tulee jakamaan kevään varaustilaisuuden toisella kierroksella varattu Carlos Hyden. Hydenistä voidaan odottaa lopulta Goren manttelinperiää ja sitä ennen apumiestä, jonka ansiosta mestari itse saa vähemmän iskuja kauden aikana. 49ers hyökkäyksen yksi suurimmista vahvuuksista on kuitenkin loistava hyökkäyksenlinja, jonka takaa myös keskushyökkääjien on helppo juosta palloa eteenpäin. Alkavalla kaudella joukkueella on varaa jopa pitää penkillä viime kaudella kiusaamisen vuoksi Miami Dolphinsinta pois kaupattua Jonathan Martinia. Martin kun on yksikertaisesti vasta joukkueen kolmanneksi paras ulompi hyökkäyksen linjamies, joka pystyy tarvittaessa pelaamaan myös hyökkäyksenlinjan sisempää linjamiestä. Joten kovan kärjen lisäksi 49ersin hyökkäyksenlinjasta löytyy tulevalla kaudella myös laadukasta leveyttä.
49ers-puolustus:
Heti alkuun pitää todeta tukimies-osaston olevan suhteellisen kapea kauden alussa, koska ulomman tukimiehen paikalla viihtyvä Aldon Smith on sivussa 9 ottelua pelikiellon vuoksi ja sisemmän tukimiehen paikalla viihtyvä NaVorro Bowman parantelee viime kaudella loukkaantunutta polveaan ainakin 6 ottelun verran. Aldon Smithin pelikielto ei voi olla näkymättä joukkueen heittopuolustuksessa negatiivisena asiana. Onhan kyseessä kuitenkin pelaaja, joka on saalistanut 43 NFL-ottelunsa aikana yhteensä 42 pelinrakentajan säkitystä. Alkavan kauden alussa ilmeisesti Dan Skuta on se pelaaja, joka yrittää täyttää Smithin jättämää aukkoa. Valinta on sinänsä hieman outo koska Skuta ei ole saalistanut 5 vuotta kestäneellä NFL urallaan yhtäkään kokonaista pelinrakentajan säkitystä. Skutan pitääkin laittaa alkavalla kaudella tilastot uusiksi, jotta aloittavan tukimiehen rooli säilyisi myös kauden ensimmäisien pelien jälkeen. Toisena ulompana tukimiehenä pelaava Ahmad Brooks tulee olemaan alkavalla kaudella todella isossa roolissa ellei Skuta pysty yllättämään positiivisesti. Ulompien tukimiesten suurena apuna toimii jälleen alkavallakin kaudella Justin Smith. Smith pystyy jo omalla tekemisellään repimään monia hyökkäyksiä niin hajalle, että takaa tulevat ulommat tukimiehet voivat vain kävellä hyökkäyksien takakentille tekemään pelinrakentajien säkityksiä . Justin Smith onkin yksi isoimmista syistä minkä vuoksi Aldon Smith on pystynyt keräämään läpi uransa huikeita tilastoja. Takakentän osalta heittopuolustus tulee olemaan alkavalla kaudella pienimuotoinen kysymys, koska viime kauden aloittavista pelaajista vain takapuolustaja Eric Reid on tällä kaudella aloittava pelaaja. Varsinkin kulmapuolustajat Chris Culliver ja Tramaine Brock ovat isolle yleisölle hieman tuntemattomia nimiä. Takakentän mielenkiintoisin pelaaja kuitenkin on kevään ensimmäisellä kierroksella varattu Jimmie Ward. Ward pelaa käytännössä Reidin kanssa samalla pelipaikalla ja sen pelipaikan valtaaminen on tuskin kovin mahdollista. Onkin siis mielenkiintoista nähdä kenen paikalle 49ersin valmennus aikoo ensimmäisen kierroksensa varaustaan kehittää.
Juoksupuolustus on kärsinyt NaVorro Bowmanin loukkaantumisen lisäksi linjamies Glenn Dorseyn hauislihaksen repeämisestä. Viime kaudella hieman yllättävästi aloittavaksi puolustuksenlinjan keskimmäiseksi linjanmieheksi noussut Dorsey oli ennakkoon ajatellen yksi joukkueen tärkeimmistä pelaajista alkavalla kaudella. Hauislihas on nyt kuitenkin leikattu ja viimeisimpien tietojen mukaan Dorsey voi olla joukkueen vahvuudessa jo loppu kaudesta. Keskimmäisen linjamiehen roolia tulee siihen asti pelaamaan Quinton Dial. Dialilla ei ole ennen alkavaa kautta alla yhtäkään ottelua aloittavana pelaajana ja penkilläkin uralle on mahtunut ainoastaan 3 ottelua. Dial onkin ennen kauden alkua suhteellisen tuntematon kaveri, joka tulee joko yllättämään monet tai ollemaan suuri pettymys. Bowmanin loukkaantumista tulee paikkaamaan kolmannen NFL kautensa aloittava Michael Wilhoite, joka pääsi aloittamaan jo viime kaudella kaksi ottelua. Wilhoiten lisäksi sisempänä tukimiehenä pelaa Patrick Willis, jota voidaan pitää yhtensä liigan parhaimpana pelaajana pelipaikallaan. Juoksupuolustus tulee siis tuskin ainakaan tukimiesten tekemiseen kaatumaan tulevallakaan kaudella. Juoksupuolustaminen on saanut myös hyviä uutisia kesän aikana, kun joukkueen vahvuuteen siiryi ex-Colts takamies Antoine Bethea. Bethea ei ole mitenkään supertähti pelipaikaallaan, mutta vuodesta toiseen mieheltä voidaan silti odottaa yli 100 taklausen kausia. Bethea tuokin 49ersin takakentälle sen kaipaamaa kokemusta ja rauhallisuutta.
Arvio:
49ers puolustus hakee kauden alussa varmasti vähän uutta muotoaan, mutta loppukaudesta se on jälleen hirmuinen. Yksi kauden mielenkiintoisimmista tapahtumista on Aldon Smithin paluu. Smith saa osallistua pelikiellostaan huolimatta osaan joukkueen treeneistä ja yleensä pelikiellon aikana nähtävää retkahtamista tuskin tullaan näkemään tässä tapauksessa. Paluusta mielenkiintoisen tekee myös se, että Smith tulee palaamaan täysin terveenä pelaajana, vaiheessa jolloin jo jokaisella yleensä on isompia ja pienempiä vammoja. Isolla kuormalla olevat linjamiehet tulevat kärsimään kauden lopussa, kun Smith juoksee heistä ohitse oikealta ja vasemmalta. 11-5 kausi alku kauden ongelmien vuoksi.
Seattle Seahawks (13-3)
Kausi:
Kausi päättyi Super Bowl voittoon ylivoimaisen esityksen jälkeen, joten kautta voi pitää täydellisenä.
Seahawks-hyökkäys:
Moni epäili vielä ennen viime kauden alkua pelinrakentaja Russell Wilsonin tasoa. Pienikokoinen Wilson kuitenkin vastasi huutoon ja hiljensi viimeisestkin epäilijänsä pelaamalla loistavan kauden. Wilson ei kuitenkaan ole mitenkään perinteinen pelinrakentaja vaan enemminkin keulakuva sille uudenlaiselle pelinrakentaja tyypille, joita NFL:ään on tulossa kokoajan enemmän ja enemmän. Wilson pystyy ratkomaan tilanteita heittojensa lisäksi myös omilla juoksuillaan. Wilsonin suurin vahvuus on paikata hieman epäonnistuvat yritykset ja herra joutuu itse soveltamaan kutsumiaan pelikuvioita. Yleensä Wilson taikookin näistä ”rikkoutuineista” yrityksistä isoja pelejä ja kovalla prosenteilla yleensä jopa pistesuorituksia. Heittohyökkäämisen kannalta Seahawksin pelaajalista on hieman heikentynyt viime kaudesta Golden Taten lähdettyä Detroit Lionsiin. Taten jättämää aukkoa täyttämään Seahawks varasi kevään toisella kierroksella Paul Richardsonin. Richardson on kuitenkin ollut valtava pettymys kesän aikana käydyllä harjoitusleirillä ja laitahyökkääjien hierarkiassa nuorimies onkin hyvin alhaalla alkavalla kaudella. Seahawks-fanien onneksi laitahyökkääjä Percy Harvin on vihdoin täydessä pelikunnossa ja Jermaine Kearse on hieman mainettaan parempi laitahyökkääjä. Suurimmasta yllätyksestä laitahyökkääjä osastolla voi alkavalla kaudella vastata kakkosmiehen rooliin päässyt Doug Baldwin. Seahawks-fanit osaavat varmasti odottaa Baldwinin onnistuvan, mutta suuremmalle yleisölle Baldwin on edelleen hieman tuntemattomampi nimi. Baldwinista voidaan siis puhua yllätyksenä, jos tilastot näyttävät alkavan kauden päätteeksi lähemmäs 1000 jaardia ja 6-7TD.
Vahvasta juoksuhyökkäämisestä tunnettu Seahawks-hyökkäys tukeutuu myös tulevalla kaudella vanhaan reseptiin. Vielä tutummaksi reseptin tekee keskushyökkääjä Marshawn ”beast mode” Lynch, joka on toiminut jo useamman vuoden ajan hyökkäyksen vaarallisimpana pelaajana. Lynch ei ole liigan räjähtävin tai nopein keskushyökkääjä, mutta asenteeltaan herra on yksi liigan kovimmista. Juoksuhyökkäyksen kannalta isoin muutos on tapahtunut hyökkäyksenlinjassa, kun toiseksi ulommaksi linjamieheksi varattiin kevään toisella kierroksella Justin Britt. Britt oli ennakkoon vasta viimeisien kierroksien varaus ja sen vuoksi aikainen varaus vähän yllätti jopa monet asiantuntijat. Yllätyksestä huolimatta Britt on vetänyt hyvän harjoitusleirin ja paikka avaavassa miehistössä on ansaittu kovan työn kautta. Juoksuhyökkäyksen kannalta on kuitenkin tärkeämpää, että hyökkäyksenlinjan keskusta on pysynyt ennallaan, ja sen tekemiseen myös Lynch luottaa täysin viime vuotisten kokemuksien ansiosta.
Seahawks-puolustus:
Joukkueen heittopuolustus tukeutuu todella hyvään takakenttään, josta heikouksia ei oikein löydy. Kuuluuhan kyseiseen takakenttään maailman paras kulmapuolustaja Richard Sherman ja maailman paras takapuolustaja Earl Thomas. Thomasin valintaa maailman parhaaksi takamieheksi voidaan pitää hieman kiisteltynä, mutta useat faktat kuitenkin puhuvat herran puolesta. Varsinkin heittopelien lukemisessa Thomasin pelisilmä on uskomattoman hyvä. Syviä palloja onkin yleensä turha heittää Thomasin vartioimalle alueelle, koska niistä yleensä ei synny hyökkäyksen kannalta mitään hyvää. Shermanin pitämistä maailman parhaana kulmapuolustaja tuskin monikaan lähtee viime kauden jälkeen epäilemään. Olihan Sherman jo yksistään todella iso syy Seahawksin Super Bowl -voitossa. Shermanin suurin vahvuus on 1 vs. 1 pelaamisessa ja yleensä vastustajien suurimmat laitahyökkääjätähdet jäävätkin Seahawks otteluissa ilman kunnollisia tilastomerkintöjä. Loistavaan takakenttään kuuluu myös hieman pienemmille otsikoille jääneet takapuolustaja Kam Chancellor sekä kulmapuolustaja Byron Maxwell. Kumpikaan näistä pelimiehistä ei ole mitään liigan täytemiehiä, vaan molemmat voidaan laskea myös liigan parhaiden pelaajien joukkoon. Chancellor varsinkin on todella monipuolinen pelaaja, joka pystyy pelaamaan niin heittoa kun juoksuakin vastaan todella tehokkaasti. On siis todella helppoa todeta Seahawks-takakentän olevan liigan paras ja monipuolisin. Liigan paras heittopuolustus ei perustu kaikesta hehkutuksesta huolimatta pelkkään takakentän toimintaan, koska myös joukkueen heittoryntääminen on kohtuullisen hyvää. Yksikään heittoryntääjistä ei kuitenkaan ole mikään tähti vaan ryntääjien monipuolisuus ja vaihtelevaisuus onkin koko heittoryntäyksen peruste. Alkavalla kaudella puolustuksen linjan ulompien linjamiesten määrä on hieman laskenut viime vuodesta ja nyt tulosta odotetaankin enemmän Michael Bennettiltä ja Cliff Avrilta.
Luulisi sarjan kovimman heittopuolustuksen omaavan joukkueen olevan juoksupuolustus tilastoissa hyvinkin surkeissa lukemissa. Toisin kuitenkin on ja Seahawksin puolustus löytyy myös juoksua vastaan mitatuissa tilastoissa 7. sijalta. Joten kokonaisuutena Seahawks puolustus onkin liigan kovin jos mittausvälineenä käytetään päästettyjä jaardeja viime kaudelta. Viime kaudella hyvin toiminut juoksupuolustuskaan ei ole menettänyt kesän aikana tärkeitä pelaajia vaan päinvastoin puolustuksenlinja on saanut jopa hieman vahvistusta, kun takavuosien supertähti ex-Vikings Kevin Williams liittyi joukkueen vahvuuteen. Williams ei ole enää mikään tähti, mutta tuo varmasti hieman leveyttä puolustuksenlinjan keskustaan. Juoksupuolustuksen tärkein pelaaja tulee kuitenkin olemaan alkavallakin kaudella keskimmäinen tukimies Bobby Wagner. Wagner ei ole ihan pelipaikkansa suurimpia tähtiä vaikka pelitaidot siihen riittäisivätkin. Supertähteyteen kun yleensä vaaditaan isoa egoa ja otsikoissa pyörimistä, joista Wagner taas ei ilmeisesti hirveästi piittaa. Enemmän tukimiehistä valokeilassa onkin ollut vasemman tukimiehen paikalla viihtyvä Malcolm Smith, joka valittiin viime kevään Super Bowlin parhaaksi pelaajaksi. Egojen vertailuun tuskin nämä herrat kuitenkaan sortuvat tulevallakaan kaudella, ja saumaton tukimiesten yhteistyö tuleekin takaamaan myös ensi kaudella loistavan juoksupuolustuksen.
Arvio:
Seattle haluaa voittaa divisioonan ja samalla myös NFC konferenssin, koska Seattlessä pelattavat pudotuspelit olisivat joukkueelle todella isoa asia. Onhan Seattlessä koko NFL:n fanaattisimmat fanit ja CenturyLink Field on vastustajien kannalta maanpäällinen helvetti, josta voiton hakeminen on lähes mahdotonta. 15-1 ja ainut tappio tulee 49ers vastaan vieraissa.