Betsafe tarjoaa asiakkailleen viikonlopuiksi riskittömän 20 euron mobiilivedon. Katso tarkemmat tiedot ja tartu tarjoukseen tästä!

Tuntematon suomalainen ottaa ainoana ulkomaalaispelaajana paikan SG Wallau/Massenheimissa maailman parhaassa käsipallosarjassa Saksassa 1987. Valtavat paineet menestyä – ja Mikael Källman tekee sen. Kirkkaasti.

BK-46:ssa käsipallokasvatuksensa saanut poliisi voitti kahdesti Bundesliigan ja Saksan cupin, ja kerran EHF cupin. 11 ammattilaiskautta Saksassa, valittiin sarjan parhaaksi ulkomaalaispelaajaksi neljästi ja ensimmäisenä ulkomaalaisena koko Bundesliigan parhaaksi pelaajaksi. Temppu, joka toistettiin vasta viisitoista vuotta myöhemmin, 2007.

Mikael Källman valittiin Bundesliigan parhaaksi pelaajaksi, hänen pelinumero on jäädytetty kahdessa eurooppalaisessa huippuseurassa. Kaiken huipuksi miestä pyydettiin vaihtamaan Saksan kansalaiseksi, jotta heidän maajoukkue vahvistuisi. Tässä vain muutama fakta Suomen kaikkien aikojen parhaan käsipalloilijan huikeasta urasta maailman kovimmassa käsipalloliigassa.

Toimittaja Kristian Karlssonin luvalla alkuperäistekstistä käännetty artikkeli kuuluu Yle Sportenin ”Finlands 100 största idrottsögonblick (Suomen 100 hienointa urheiluhetkeä)” -sarjaan.

—

Brutaalista vastaanotosta tähtistatukseen ja kutsuun luksushuvilaan Garda-järvelle

Hankalasti valmennettava käsipalloprofiili jolle olisi pystytetty patsas Suomessa jos pelaisi jääkiekkoa. Yksi maailman parhaista, sanoo viime vuosituhannen parhaaksi pelaajaksi maailmassa valittu Magnus Wislander Mikael Källmanista, joka valittiin ensimmäisenä ulkomaalaisena Bundesliigan parhaaksi pelaajaksi.

Käsipallo on pieni laji Suomessa ja sitä se oli myös 1980-luvulla. Tuolloin saksalaisjoukkueet saivat nimetä otteluun vain yhden ulkomaalaisvahvistuksen, ja pienen Hoffenheim am Taunuksen kaupunginosan, Wallaun, asukkaat eivät olleet uskoa silmiään kun fuusiojoukkue SG Wallau/Massenheim tiedotti hankkineensa riveihinsä suomalaispelaajan nimeltä Mikael Källman.

– Vastaanotto erityisesti lehdistössä oli raaka. Seurajohdon päätöstä kritisoitiin rankasti ja joukkueen manageri Bodo Ströhmannilta kysyttiin että oliko hän mennyt ostamaan sian säkissä.

Källman muistelee hetkiä, jolloin liigatulokas esitteli tuoreen ulkomaalaisvahvistuksensa. Itse hän ei tuntenut yhtä vahvaa painetta sillä hän oli kotimaassa aina heinäkuun loppuun asti.

– Oli oikeastaan minun etuni että sen kummemmin lehdistö kuin vastustajatkaan eivät tunteneet minua. Ensimmäisen puoli vuotta sain suhteellisen rauhassa tehdä omia juttujani kentällä, kuten alavetoja tai tasajalkahyppyheittoja.

Tiesitkö etukäteen millainen taso Saksan käsipallossa oli?
– En kyllä ihan tarkkaan tiennyt mitä odottaa, Källman tunnustaa nyt.

– Vuonna 1983 pelasimme BK-46:n kanssa Eurooppacupissa THW Kieliä vastaan. Teimme Jan Rönnbergin kanssa muutaman maalin sekä kotona (24-31 tappio) että vieraissa (24-29 tappio) Ostseehallessa. Siinä suurin piirtein kaikki mitä tiesin.

Sportmagasinet Mikael Källmanin vieraana Wallau-Massenheimissa:

Källman oli keskustellut myös ruotsalaisen Björn Jilsénin kanssa, joka oli suositellut häntä saksalaisille. Mutta Källman kuten Jan Rönnbergkään eivät tulleet kysyneeksi kuinka ammattilaiselämä käytännössä toimii.

Mikke joutuikin hoitamaan kaiken käytännössä itse. Erityisesti sopimusneuvotteluihin osana kuulunut palkasta vääntäminen oli uusi kokemus 23-vuotiaalle länsiuusimaalaiselle.

– Minulla ei ollut mitään käsitystä paljonko pitäisi pyytää, enkä usko että kukaan Karjaalla tai muuallakaan käsipallo-Suomessa tiennyt millaisista summista siellä puhuttiin. Matkustin Saksaan ja neuvottelin seuran omistajan Bodo Ströhmannin kanssa, joka samalla oli myös joukkueen manageri. Hän teki ensimmäisen tarjouksen, johon tein hieman korotetun vastaehdotuksen ja melko pian pääsimme yhteisymmärrykseen.

– Mitäpä minä olisin oikeasti voinut ruveta vaatimaan? Minulla ei ollut nimeä käsipalloilijana ja CV:ssäkin oli aika vähän kansainvälisiä meriittejä. Mutta kun ensimmäinen kausi Wallaussa meni yli odotusten, niin palkka tuplattiin heti seuraavana vuonna.

Oikealta kohti mailman huippua

Mikael Källman tuli tunnetuksi äärettömän monipuolisena keskipakkina erityisesti hyökkäyspäässä. Ensimmäisenä vuotenaan kun Miken saksankieli ei ensimmäisenä vuotena vielä ollut mitään laudatur-tasoista, aiheutti alueella puhuttu ”Plattdeutsch” -murre sen, että hän ei oikein voinut pelata omalla paikallaan pelintekijänä. Osittain sen takia hän joutui aloittamaan ammattilaisuransa itselleen vähemmän tutulla paikalla, oikeana pakkina.

– Se osoittautui hyväksi asiaksi, sain tehdä omia ratkaisujani jotka toimivat lähes kaikkia puolustuksia vastaan. Kauden päätteeksi minut rankattiin Bundesliigan neljänneksi parhaaksi sillä pelipaikalla, kolmen saksalaisvasurin jälkeen. Ei olleenkaan huonosti, Källman nauraa.

SG Wallau/Massenheim ei ollut erityisen iso seura Källmanin siirtyessä pelaamaan sinne. Joukkue oli tehnyt pikavisiitin Bundesliigaan kaudella 1984-85, mutta se putosi saman tien takaisin alas.

Menestystä alkoi tulla kun Mikke sai paremmin juonesta kiinni ja seura hankki DDR:n maajoukkueesta tutut Mike Fuhrigin ja Peter Hoffmannin SC Leipzigista sekä Martin Schwalbin TUSEM Essenistä.

Saksan TV:n esittämä juttu suomalaismenestyjä Källmanista:

Keväällä 1992 Wallau meni päätyyn asti. Puolivälierissä putosi SG Hameln otteluvoitoin 2-1, välierissä THW Kiel 2-0 ja kaksiosaisessa loppuottelussa Källman ja kumppanit voittivat SG Leuterhausenin yhteistuloksella 40-35.

Samana keväänä Wallau voitti myös EHF-cupin ja kauden päätteeksi Mikael Källman valittiin ensimmäisenä ulkomaalaisena vuoden käsipalloilijaksi Saksassa.

– Onhan se ehdottomasti urani suurin henkilökohtainen saavutus.

Tähän päivään mennessä vain kolme ulkomaalaista pelaajaa on voittanut vuodesta 1978 lähtien Handbollswoche-lehden äänestyksen perusteella jaettavan palkinnon.

Vain ranskalainen Nikola Karabatic, tsekki Filip Jicha ja suomalainen Mikael Källman ovat yltäneet tähän saavutukseen. Miltä se tuntuu?
– On valtava kunnia saada kuulua tähän seuraan. Mutta palkinnon saavuttamiseksi vaadittiin myös voittoja, sanoo Källman, joka voitti Saksan mestaruuden kahdesti ja valtasi yhtä monesti myös Saksan cupin.

Wislander: Supertähti Källman oli yksi mailman parhaista

Mikael Källman muutti Karjaalta Wallauhun 1987. Vasta kolme vuotta myöhemmin ensimmäinen ruotsalaispelaaja teki sopimuksen Bundesliigajoukkueen kanssa, kun Magnus ”Slangen” Wislander vaihtoi satamakaupungista toiseen vietyään muuttokuormansa Göteborgista Kieliin.

Kahdeksan yhteistä vuotta maailman ehkä kovimmassa käsipalloliigassa, ja lukemattomia kaksinkamppailuja takanaan on Källmanin ikätoveri Wislander oikea mies kuvailemaan Källmania käsipalloilijana.

– Hän oli fantastisen taitava pelaaja, erityisesti hyökkäyspäässä. Hän oli uskomattoman nopea ja hänellä oli loistavat askellukset. Häntä vastaan oli todella vaikea pelata, Wislander kuvailee suomalaista.

– Hän oli äärettömän taitava mies miestä vastaan tilanteissa. Nopea, vahva ja periksiantamaton. Källman oli 90-luvun alkupuolella yksi maailman parhaista.

Myös Källman muistaa muutamia tiukkoja kamppailuja kuusi Saksan mestaruutta THW Kielissä voittaneen Wislanderin ja Kielin maajoukkuemiehen Klaus-Dieter Pedersenin kanssa.

– Ymmärrän hyvin mitä hän tarkoitti ottelut heitä vastaan oli useimmiten kuumia joissa sateli iskuja oikein kunnolla. Wislander ei kuulunut kaikkein kiltimpiin pelaajiin.

– Tänä päivänä punaisia kortteja tulee vähän yhdestä sun toisesta asiasta mutta silloin ei punaista saanut juuri mistään, toteaa Källman, joka oli tullut 13 arvokisamitalin miehelle tutuksi nimeksi jo ennen kuin hän itse saapui Saksaan.

– Kohtasimme Suomen pari kertaa maaotteluissa 80-luvun lopulla, Wislander kertoo. Muistan että Källman ja Rönnberg olivat taitavia jo silloin. Muistan hyvin selostuksen eräästä ottelusta. Tuntui kuin selostaja sanoi vain ”Källman Rönnbergille, Ronnberg Källmanille”.

Magnus Wislander kuului mailman parhaisiin pelaajiin kahden vuosikymmenen ajan. Kansainvälinen käsipalloliitto valitsi hänet vuonna 1999 vuosisadan parhaaksi pelaajaksi. Kuva: All Over Press

THW Kielin valtakausi alkoi kaudella 1993-94 Wallau/Massenheimin toisen perättäisen mestaruuden jälkimainingeissa. Källmanin valinta vuoden pelaajaksi 1992 ei sekään mennyt nykyisin Redbergslid IK:n apuvalmentajana toimivan Wislanderilta ohi.

– Palkinnon voittaminen on jotain uskomattoman suurta. Bundesliigan status ei ehkä ollut aivan niin korkea kuin tänä päivänä, se johtuu suurimmaksi osaksi siitä että silloin joukkueessa sai olla vain yksi ulkomaalainen kun Espanjassa sai niitä olla kaksi. Mutta se oli hieno kunnianosoitus hänelle – ja hän todellakin ansaitsi sen.

Kuinka suuri tähti Källman oli?
– Hän oli supertähti Saksassa, siitä ei ole epäilystäkään. Juuri hän teki Wallausta niin hyvän joukkueen. Hän kuului niihin pelaajiin joiden ansiosta Bundesliigasta tuli niin hyvä sarja.

– Källmanin menestys avasi ovet myös muille pohjoismaalaisille. Hän siirtyi Saksaan 1987 ja minä 1990. Molempien vaikutuksesta seurat alkoivat katsoa pohjoiseen kun ne etsivät uusia pelaajia.

Harmittaa Källmanin ja Rönnbergin puolesta

Muutamista kuumista koitoksista huolimatta Magnus Wislander muistelee lämmöllä kamppailujaan Källmanin kanssa 1990-luvulla.

– Emme koskaan tulleet erityisen läheisiksi. Kentällä olimme verivihollisia, ainakin jos verrataan nykyaikaan, jolloin kaikki ovat kavereita kentän ulkopuolella, nauraa Wislander, joka on Källmanin tavoin syntynyt 1964.

“Tunsin hänet herrasmiespelaajana jota ketään ei vihannut. Hän oli yksinkertaisesti hyvä pelaaja joka käyttäytyi toisia kohtaan rehellisesti ja korrektisti, Magnus Wislander sanoo Mikael Källmanista. Kuva: All Over Press

Neljä EM-kultaa, kaksi MM-kultaa ja kolme olympiahopeaa palkintokaapissaan Wislander tuntee sympatiaa Suomen kautta aikain parhaita pelaajia kohtaan, että sinivalkoiset eivät koskaan päässeet pelaamaan arvokisoissa ja taistelemaan mitaleista kuin hän itse, Staffan Olsson ja Tomas Svensson, muutamia ruotsalaisia käsipallosuuruuksia mainitakseen.

– Minun käy vähän sääliksi Källmania ja Rönnbergiä jotka eivät koskaan saaneet näyttää taitojaan maajoukkueessa sillä tasolla jolla he itse pelasivat. Jos Källman olisi ollut jääkiekkoilija vastaavilla ominaisuuksilla joilla hän menestyi käsipallokentillä, hänelle olisi jo pystytetty patsas.

Rönnberg: Tiesimme että pärjäämme

Kun ihmisiä pyydetään nimeämään Suomen kaikkien aikojen paras käsipalloilija, on vastauksena 98 kertaa sadasta Mikael Källman ja Jan Rönnberg.

Neljä vuotta Källmania vanhempi Jan ”Jankka” Rönnberg testasi ammattilaisuutta IFK Karlskronassa vuosina 1980-82. Siirto saksalaiseen Gummersbachiin kariutui ruotsalaisseuran vaatimaan liian korkeaan siirtosummaan.

Rönnberg palasi Suomeen ja keräsi viisi SM-kultaa putkeen Miken pelatessa vierellään.

Källman ja Rönnberg Sportmagasinetissa 1985 SM-finaaleiden alla:

Rönnberg painottaa että kumpikin valitsi oikein, Mikke Saksan ja hän itse Espanjan kanssa.

– Saksa oli täysin oikea valinta Mikelle. Sinne hän halusi ja jo senkin takia että hän oli aina harjoitellut kovempaa kuin minä, hänen paikkansa oli Bundesliigassa.

– Hän oli uskomattoman hyvä käsipalloilija, ja kun joukkueessa sai pelata vain yksi ulkomaalaisvahvistus, hänen piti vain alkaa suorittamaan. Tiesin mihin hän kykenisi ja hän pystyi myös hyödyntämään kaiken hänen potentiaalinsa.

Sekä Jan Rönnbergin että Mikael Källmanin pelinumerot on jäädytetty Karjaan palloiluhallissa.

Kotona Karjaalla kaikki eivät katsoneet hyvällä kaksikon Euroopanvalloitusta.

– Suurin osa tietysti arvosti saavutuksiamme, mutta tietäähän sen kuinka pienissä kylissä kuten Karjaa toimitaan. Puolet on kavereita ja toinen puolikas toivoo että asiat menee päin helvettiä. Emme me kaivanneet mitään selkääntaputteluja, tärkeintä oli kuitenkin se että tiesimme nostaneemme itsemme omin käsin sille tasolle.

Jos kuka, niin juuri Rönnberg tietää muuttuiko Källman ihmisenä Saksassa vietetyn yhdentoista ammattilaisvuoden aikana.

– Minua kohtaan hän on yhä se sama vanha Mikke kuin ennen hänen siirtymistään ammattilaiseksi, tähdentää Jankka, joka 3063 maalillaan on yhä SM-sarjan kaikkien aikojen paras maalintekijä.

– Jotkut ehkä ajattelevat hänen muuttuneen. Olen kummisetä hänen pojalleen Benjaminille ja tapaamme silloin tällöin syntymäpäivillä, jolloin jutellaan enemmän hänen esiinmarssistaan Veikkausliigajoukkueessa FC Interissä kuin käsipallosta.

Kekki: Punainen matto levitettiin Källmanin eteen

Suomen käsipallomaajoukkueen nykyinen valmentaja Kaj Kekki kuului 1987 siihen joukkoon jolla ei ollut tarkkaa käsitystä minne Mikael Källman siirtyisi SM-sarjan ja Karjaan turvallisista ympyröistä.

– Siihen aikaan ei ollut internetiä ja oli lähes mahdotonta seurata kansainvälistä huippukäsipalloa. Itselläni oli pari VHS-kasettia Bundesliigasta ja joistain Eurocup-peleistä.

Kaj Kekillä on hienoja muistoja Källmanin käsipallouralta. Kuva: All Over Press

– Olihan se hämmästyttävää että hän muutti Saksaan. Se että joukkueissa sallittiin vain yksi ulkomaalainen avasi kyllä suomalaisen käsipalloväen silmät.

Vuoden Källmania vanhempi Kekki seurasi juuri Källmania maajoukkueen valmentajana 2015.

54-vuotias Kekki, joka on voittanut 11 Suomen mestaruutta valmentajana, oli maajoukkuetoiminnassa mukana pää- ja apuvalmentajana vuosina 1992-1998.

Hän myöntää ettei Källmanin kaltaisen maailmantähden valmentajana toimiminen ole maailman yksinkertaisin tehtävä.

– Kukaan Suomessa ei pysty valmentamaan hänen kaltaistaan pelaajaa. Vaikka joskus olikin vaikeaa antaa hänelle ohjeita, tulimme hyvin toimeen. Hän toimi aina esimerkillisesti ollessaan paikalla. Sain hoitaa penkin mutta Mikke se oli joka määräsi kentällä.

Källman itse allekirjoittaa Kekin muistot 1990-luvun alusta.

– Ei varmaankaan ollut helppoa olla tuolloin maajoukkueen valmentajana. Olen aina ollut melko dominoiva pelaaja. Kun lisäksi saavuin Saksasta paikalle rajattomalla itseluottamuksella, löi se luonnollisesti leimansa käyttäytymiseeni maajoukkueessa.

– Otin auktoriteettini turvin johtavan roolin kentällä ja hän johti penkiltä. Pelasimme siihen aikaan varsin yksinkertaista käsipalloa kun meillä oli muutama taitava pelaaja.

Kekki muistaa hyvin kuinka hyödyllistä oli kun joukkueella oli kansainvälinen tähtipelaaja kapteenina. Källman pelasi vuodesta 1982 vuoteen 1997 yhteensä 117 maaottelua, joissa hän teki 764 maalia.

– Kun Mikke kätteli tuomareita ennen ottelua, tuntui kun olisimme saman tien saaneet kolme maalia tulostaululle, Kekki kuvailee.

– Ulkomailla pelatessamme muistan kuinka punainen matto levitettiin kun Källman saapui paikalle. Juuri kansainvälisissä tapahtumissa huomasi kuinka arvostettu hän oli, toisin kuin Suomessa jossa meillä on olematon käsipallokulttuuri.

Källman sai päät kääntymään huolto-asemalla
Suuret menestykset karttoivat sekä Kekkiä että Källmania maajoukkueessa. 1992 Suomi oli todella lähellä nousta B-ryhmästä A-ryhmän MM-kisoihin, mutta Tanska otti ratkaisevassa ottelussa rökälevoiton jolla se nousi MM-kisoihin kun Jugoslavia suljettiin kisoista.

– Luulimme että ottelu oli meille merkityksetön, siksi loppulukemista (16-32) tuli niin rumat. Mikke oli jo matkustanut kotiin Saksaan pelatakseen liigaottelun SG Hamelnia vastaan. Hän seisoi 60 minuuttia erikoisvartioinnissa, mutta teki silti kuusi tai seitsemän maalia.

Mikael Källman päätti ammattilaisuransa TUSEM Essenissä keväällä 2000. Kuvassa Källman Kielin Staffan Olssonin, joka myöhemmin valmensi Ruotsin maajoukkuettakin, vieressä syksyllä 1998. Kuva: All Over Press

Kyseiseltä reissulta Kekki muistaa tapahtuman, joka kuvaa hyvin Källmanin suuruutta pienessä Wallaussa, joka sijaitsee 30 kilometriä Frankfurt am Mainista länteen.

– Ajoin Wallauhun ja en millään löytänyt hallia joten pysähdyin huolto-asemalle kysymään neuvoa. Siinä seistessäni ja odottaessani ohjeita, myyjän huomio kiinnittyi toisaalle ja hän menetti täysin kiinnostuksensa reittiohjeisiin..

– Hän ja kaikki muutkin asiakkaat kääntyivät ulko-ovea kohden, josta herr Källman astui juuri sisään. Hän oli poikennut huoltamolle nähtyään autoni pihassa. Viimeistään siinä ymmärsin kuinka suosittu hän oli siellä, Kekki kertoo 25 vuoden takaisesta tapahtumasta.

Maksimoi potentiaalinsa

Ottaen huomioon että Mikael Källman ei kuulunut fyysisiltä ominaisuuksiltaan kookkaimpien yhdeksän metrin pelaajien joukkoon, pääsi hän pitemmälle kuin moni odotti.

– Hän sai kropastaan kaiken mahdollisen irti, Kekki uskoo. Hän oli taitava kentän molemmissa päissä ja hänellä oli loistava pelisilmä. Uskon että hän olisi menestynyt jalkapalloilijana yhtä hyvin, se kertoo hänen monipuolisuudestaan.

Uskotko että hän on saanut ansaitsemansa huomion Suomessa?
– Käsipallopiireissä kyllä, mutta muuten ei. Pitää myös muistaa että siihen aikaan Suomessa oli noin 2000 käsipallon harrastajaa (nykyisin 4200), mikä on tosi vähän verrattuna vaikkapa muihin pohjoismaihin.

– Kun hänet valittiin vuoden 1992 pelaajaksi Saksassa uutisoitiin siitä pienellä ilmoituksella Hufvudstadsbladetissa ja Västra Nylandissa. Muistelen kuitenkin hänen uraansa lämmöllä ja vielä pari vuotta sitten kun tapasin ulkomailla käsipalloihmisiä, joku aina kyseli Källmanin kuulumisia.

Muuttokuorma joka melkein kääntyi takaisin

Yhdeksän SG Wallau/Massenheimissa vietetyn vuoden jälkeen meni yksi vuosi EIF:ssä, yksi BK-46:ssa ja kaksi TUSEM Essenissä, kunnes oli tullut aika palata takaisin Suomeen ja Tammisaareen.

Ensimmäinen kausi Essenissä meni todella hyvin mutta toinen “aivan paskasti”, kuten hän itse asian ilmaisee. Kaudesta jäi huono maku ja ammattilaisura näytti saavan vielä yhden luvun.

– Muuttokuorma oli tullut ja olimme ehtineet olla viikon verran Suomessa kun Wallaun omistaja Bodo Ströhmann soitti. Hän oli istumassa seuran pääsponsorin kanssa huvilassa Gardajärvellä ja pyysi minua lentämään sinne keskustellaksemme uudesta kaksivuotisesta sopimuksesta.

– Koska viimeinen vuosi Essenissä oli mennyt miten meni, halusin näyttää käsipallokansalle Saksassa että osaan edelleenkin pelata. Olisi ollut täydellistä pelata vielä kaksi kautta ja päättää ura vuonna 2002.

Källman myöntää että neuvottelut Camilla-vaimon kanssa eivät olleet helpoimmasta päästä. Päätös jäädä Suomeen tehtiin suurimmaksi osaksi lasten takia.

– Keskusteltuamme Camillan kanssa soitin Bodolle, joka halusi että lennän välittömästi Veronaan ja jatkan sieltä Gardalle, jossa pitäisimme muutaman päivän hauskaa ja viimeistelisimme sopimuksen. Ilmoitin hänelle että en voi tulla. Tiesin että jos menisin sinne en olisi voinut enää kieltäytyä.

Loukkaantuminen viimeisessä ottelussa

Wallaun sijaan hän jatkoi neljä vuotta BK-46:ssa pelaajana ja pelaaja-valmentajana, saavuttaen kaksi SM-kultaa ja yhtä monta hopeaa.

Uran viimeinen pudotuspelikevät ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan sillä Källman loukkaantui ensimmäisessä loppuottelussa HC Dennistä vastaan jo kolmen peliminuutin kohdalla. Takareisivamma piti hänet sivussa kolmesta seuraavasta ottelusta, mutta viidennessä ja ratkaisevassa pelissä hän yritti auttaa joukkuettaan puolustuspäässä.

– Se vaan teki niin pirun kipeää että pelaamisesta ei tullut mitään. Dennis voitti finaalisarjan 3-2 kun meiltä puuttui myös maajoukkuesentteri Christian Lindberg, joka oli loukkaantunut jo tammikuussa. Se jäi minun viimeiseksi ottelukseni.

– Olin ehtinyt täyttää 40 vuotta ja olin jo aiemmin päättänyt että se saa riittää. Olisinhan vielä kyennyt auttamaan BK:ta, erityisesti puolustuspäässä, mutta aika oli sopiva nostaa pelikengät hyllylle.

Loistava pelaajaura oli tullut päätökseen.

Peliuransa jälkeen Källman on toiminut valmentajana BK-46:ssa, HC Westissä, maajoukkueessa ja Atlaksessa. HC Westin kanssa hän voitti SM-kultaa 2011 ja 2012. Kuva: HC West

Täksi kaudeksi Källman palasi muutaman vuoden tauon jälkeen BK-46:n valmentajaksi.
Kuva: Västra Nyland/ Lina Enlund

—
Alkuperäinen artikkeli: Röda mattan rullades ut för superstjärnan Mikael Källman,
kirjoittanut Kristian Karlsson