Petri Kontiolan ja Traktorin kausi päättyi mollivoittoisesti. (All Over Press)
Vahvasti Eurooppaan laajentuneen Venäjän KHL-liigan runkosarja saatiin päätökseen tiistaina. Päätöskierroksella viimeisinä joukkueina paikkansa pudotuspeleihin varmistivat idässä Admiral Vladivostok ja lännessä Lokomotiv Jaroslavl.
Suomalaisittain harmittavana voidaan pitää viime vuonna finaaleissa voitoin 4-2 Dynamo Moskovalle hävinneen ja Petri Kontiolan edustaman Traktor Chelyabinskin tippumista pudotuspeleistä. Vielä olympiatauolla pudotuspelipaikassa kiinni ollut Traktor sai huomata viimeisen pudotuspelipaikan karkaavan kautensa kolmeen perättäiseen kotivoittoon päättäneelle Admiralille. Kontiolan joukkue keräsi viimeisestä neljästä pelistä vain neljä pistettä ja jäi lopulta jatkopaikasta vaivaiset kolme pistettä. Jos jotain positiivista yrittää väkisin tilanteesta etsiä, Suomen jääkiekon A-maajoukkuetta ja kevään MM-kisoja ajatellen Kontiolan pettymys kääntynee toukokuuhun mennessä voitonnäläksi ja näin Suomella olisi potentiaalinen ja kokenut ykkössentteri Valkovenäjän kisoissa.
Traktorin ja muiden 16 parhaan ulkopuolelle jääneiden joukkueiden kausi jatkuu Nadezha Cupissa, jonka voittaja kuittaa itselleen ensimmäisen varausvuoron tulevaan draftiin. KHL:n ollessa suljettu sarja ja tippumisvaaran puuttuessa herää aiheellinen kysymys tämänkaltaisen lohdutuscupin merkityksestä. Minussa se herättää vain myötähäpeää voittamisen takia harjoittelevia pelaajia kohtaan, jotka pakotetaan jäähdyttelemään kautensa päätökseen panoksen puuttuessa. Kenties viime kaudella mukaan tullutta turnausta voidaan pitää yrityksenä säilyttää mielenkiinto jääkiekkoa kohtaan pidemmälle kevääseen ja mahdollisesti myös pelituntuman ylläpitona kevään MM-kisoja ajatellen.
Idässä Sibir haastaa ennakkosuosikki AK Bars Kazanin
KHL:n pudotuspelien ensimmäisen kierroksen parit. (KHL.ru)
Sekä idässä että lännessä nähdään mielenkiintoisia ottelupareja heti ensimmäisellä kierroksella. Idässä mielenkiinto kohdistuu AK Bars Kazanin ja Sibirin Novosibirskin kohtaamiseen. Joukkueiden runkosarjan kohtaamiset päättyivät vähämaalisiin vierasvoittoihin Kazanin hakiessa Novosibirskistä 2-0 vierasvoiton ja Sibirin voittaessa Kazanissa rankkareiden jälkeen 1-2. AK Bars on kärsinyt ehkä hivenen yllättäenkin maalinteko-ongelmista läpi kauden. Alexander Burmistrovin, Mikhail Varnakovin, Dmitry Obukhovin, Alexei Tereshchenkon ja Janne Pesosen kaltaisilla nimillä varustetun hyökkäysarsenaalin tulee pystyä parempaan kuin mitä runkosarjassa saavutettu 2.57 tehtyä maalia/ottelu. Puolustuksen ja maalivahtipelin toimiessa joukkue kuitenkin pystyi kääntämään lukuisia yhden maalin otteluita edukseen ja mikä tärkeintä, isossa osassa näitä otteluita Kazan ratkaisi pelin kolmansissa erissä. Joukkue on saanut tiukoista peleistä saavutetuista voitoista itseluottamusta ja vähämaalisiin otteluihin tottuneena pudotuspelit eivät sinällään tuo mitään uutta pelitapaan. AK Bars lähtee kaatamaan Sibiriä puolustuspään kautta; hangataan hangataan ja tehdään itse yksi maali vastustajaa enemmän. Joukkueen kuumimmat pelaajat pudotuspeleihin lähdettäessä ovat kolme maalia olympitauon jälkeen viimeistellyt Pesonen, Venäjän maajoukkueitakin kolunnut maalivahti Konstantin Barulin sekä joukkueen kokeneeseen kaartiin kuuluvat hyökkääjä Obukhov ja järkälemäinen puolustaja Ilya Nikulin.
Mikko Koskinen on avainasemassa Sibirin ja Kazanin ottelusarjassa. (All Over Press)
Sibir päätti runkosarjansa varsinaisen maali-iloittelun jälkeen 6-5-voittoon häntäpään Metallurg Novokutznetskia vastaan. Kazanin tavoin Sibirin puolustuspeli ja ennen kaikkea vahvan kauden pelannut maalivahti Mikko Koskinen takasivat joukkueelle paikan pudotuspeleissä. Joukkueella ei ole heittää kentälle AK Bars Kazanin kaliiperia vastaavaa hyökkäyskalustoa ja runkosarjassa Sibir teki jatkopeleihin selvinneistä joukkueista toiseksi vähiten maaleja päätyen todella vaatimattomaan 2.31 tehdyn maalin keskiarvoon. Joukkue onkin pitkälti runkosarjassa pistepörssin 9. sijalle päätyneen Jori Lehterän ja maanmies Jonas Enlundin tehojen varassa.
Joukkueiden voimasuhteita pohtiessa Kazan on selkeästi edellä hyökkäyksen ja puolustuksen osa-alueilla Sibirin viedessä Mikko Koskisen avulla pidemmän korren maalivahtien mittelössä. Myös erikoistilannepelaaminen on AK Barsilla parempaa. Yhteenlasketuista ylivoima- ja alivoimaprosenteista saatu indikaattorilukema on lumileopardien eduksi 108,5 (21,6%+86,9%) – 96,7 (14,0%+82,7%). Joukkueet kuitenkin pelaavat niin vähämaalisia ja tasaisia otteluita, että lähtökohtaisesti tilanne on kuin luotu Mikko Koskisen näytökselle. Pelatessaan oman tasonsa ylärajoilla vantaalaislähtöinen veskari pystyy yksin varastamaan sarjassa 1-2 voittoa joukkueelleen ja ennakkoon tiukkojen ja vähämaalisten otteluiden sarjassa Koskinen voi olla se ratkaiseva tekijä, jolla Novosibirsk pystyisi Kazanin yllättämään. Lisäksi vahvan kotijoukkueen maineessa olevan Kazanin peli on yskähdellyt tämän kalenterivuoden aikana kotonaan ja mukana on tappioita mm. Avtomobilistille ja Dynamo Riikalle. Myös Sibiriä pidetään vahvana kotijoukkueena, joten Kazanilla voi olla Sibiriä isommat paineet hoitaa kotiottelunsa kunnialla. Näistä lähtökohdista uskon sarjasta tulevan pitkän ja se venynee aina seitsemänteen peliin, jonka Kazan kääntää kotietunsa ja paremman materiaalin avulla itselleen. AK Bars siis jatkoon voitoin 4-3.
Laitan sivistyneen arvauksen myös idän muiden otteluparien kohtaloista:
Metallurg Magnitogorsk (1) – Admiral Vladivostok (8) 4-1. Metallurg on yksinkertaisesti liian vahva Admiralille pelin joka osa-alueella. Ykkoskenttä Mozyakin-Zaripov-Kovar miehitti runkosarjan pistepörssin sijat 1.-3. eikä heille näytä löytyvän pysäyttäjää. Erikoistilannepelaaminen toimii eikä omissakaan soi turhan usein. Sarja saattaa mennä poikki suoraan neljässä ottelussakin, mutta suodaan hyvän vireen loppukaudesta löytäneelle Admiralille yksi voitto. Suomalaisista mukana Oskar Osala (Magnitogorsk) ja Niko Hovinen (Vladivostok)
Barys Astana (2) – Avtomobilist Yekaterinburg (7) 4-2. Koko sarjan viihdyttävintä ja tapahtumarikkainta peliä tarjoavan kazakstanilaisjoukkueen tulee tilkitä oma pää maalivahti Ari Ahosen johdolla. Joukkue teki eniten maaleja runkosarjassa, mutta vastaavasti myös omissa soi lähes samaa tahtia. Mikäli A-P Selin saa joukkueensa pelaamaan tiivimpää viisikkopuolustusta ja järkevöittämään joukkueensa yltiöpäistä hyökkäysintoa, tulisi Astanan marssia suhteellisen helposti parista jatkoon. Mielenkiintoista parissa on se, että molemmat joukkueet päättivät kautensa pitkään tappioputkeen. Suomalaisista mukana valmentaja A-P Selin ja Ari Ahonen (Barys) sekä Sami Lepistö (Yekaterinburg)
AK Bars Kazan (3) – Sibir Novosibirsk (6) 4-3. Ks. yllä. Suomalaiset sarjassa Janne Pesonen (Kazan) ja Mikko Koskinen, Jarno Koskiranta, Jonas Enlund ja Jori Lehterä (Sibir).
Salavat Yulaev Ufa (4) – Torpedo Nizhny Novgorod (5) 3-4. Ufa on ollut vaikea vastustaja Torpedolle ja vienyt kolmen kauden aikana viisi kohtaamista kuudesta. Joukkueet kohtasivat runkosarjassa viimeksi helmikuun 26. Ufassa. Tällöin kotijoukkue vei ottelun nimiinsä 2-1 jatkoajan jälkeen. Otteluun lähdettäessä oli tiedossa, että joukkueet kohtaisivat hyvin todennäköisesti myös pudotuspeleissä. Tilastohistoriasta huolimatta petaan sarjasta tasaista seitsemän ottelun mittaista vääntöä, jossa ei kotiedulla hirveästi tule olemaan merkitystä. Joukkueet ovat niin tasaisia materiaaliltaan, että haen ratkaisua Torpedon karvan verran paremmasta erikoistilannepelaamisesta. Pitkät ja tasaväkiset ottelut usein ratkeavat lopulta siihen, kumpi pystyy hyödyntämään kovemmalla prosentilla saatuja ylivoimia. Jarkko Immosen, Sakari Salmisen ja Juuso Hietasen pyörittämä Torpedon ylivoima on toiminut läpi kauden Salavatia paremmin ja tämä kääntää vaa’an novgorodilaisten eduksi. Ufalta suomalaisista hyppää kentälle meidän ikioma duracell-pupumme Antti Pihlström sekä Teemu Hartikainen.
Myös lännessä ennakkosuosikit jyräävät konferenssivälieriin
Lännessä odotan sekä Dynamo Moskovan että Pietarin SKA:n hoitavan omat sarjansa viimeistään kuudensissa otteluissa. Tämä myös siitä huolimatta, että SKA on pelannut enemmän tai vähemmän sen mukaan, miten pelaajia on kulloinkin sattunut huvittamaan. Uskon kuitenkin joukkueen tähtien kapteeni Kovalchukin johdolla syttyvän pudotspeleissä liekkiin ja Jukka Jalonen on valmentanut joukkuettaan tähtäimessään vain ja ainoastaan Gagarin Cupin voitto tämän kauden päätteeksi – tällöin ajoittaiset notkahdukset runkosarjan aikana voidaan laittaa työtapaturmien piikkiin.
Leksa Komarov pääsee elementtiinsä pudotuspelien alkaessa. (All Over Press)
Dynamo Moskova hävisi runkosarjassa vain 16 kertaa ja keräsi eniten pisteitä koko liigassa. Joukkue on tasapainoisesti rakennettu ja etenkin joukkueen hyökkäysarsenaali on laajudeltaan liigan eliittiä ja pärjää juuri sen takia vertailussa esimerkiksi SKA:n ja toisen mestarisuosikin, lännen Metallurg Magnitogorskin, hyökkäykselle. Kaksi edellistä mestaruutta voittanut joukkue osaa voittaa pudotuspeleissä ja juuri tämä kokemus tekee joukkueesta äärimmäisen vaikeasti voitettavan. Moskova ei myöskään ole vierasjoukkueelle koskaan se helpoin paikka pelata. Venäläisen urheilun historiassa vallinnut Moskova-keskeisyys on pinttynyt etenkin venäläisten joukkueiden ja pelaajien mieliin ja historian painolasti painaa vaakaa aina moskovalaisen joukkueen eduksi.
Laajennusjoukkueiden kohtaaminen mielenkiintoisin avauskierroksella
Ennakkoon ajateltuna tasaisin sarja nähdään läntisen konferenssin kolmanneksi sijoittuneen, toista kauttaan KHL:ssä pelaavan, Kari Jalosen luotsaaman Lev Prahan sekä kuudenneksi sijoittuneen Kroatian Zagrebista operoivan pohjoisamerikkalaisilla pelaajilla kyllästetyn Medvescakin välillä. Ensimmäistä kauttaan KHL:ssä pelaava Zagreb selvitti heti tiensä pudotuspeleihin ja läpi kauden vahvasti etenkin kotonaan pelanneen joukkueen paikka ei oikeastaan missään vaiheessa ollut epävarmalla pohjalla. Joukkue pelaa fyysistä, suoraviivaista ja hyvin klassista pohjoisamerikkalaista lätkää, mikä on fanaattisen kroaattiyleisön edessä paha yhdistelmä jokaiselle vierailevalle joukkueelle.
Lähes täysin vastakohtaisesti Medvescakin pelitavalle Lev pelaa eurooppalaista kiekkokontrollipeliä. Vahvaan viisikkopuolustamiseen ja viivelähtöihin hyökkäystään perustavan miehistön otteita voi olla joskus puuduttavaa seurata, mutta se on tuloksellista. Ei jääkiekossa kauneuspisteitä olla ennenkään jaettu, vain tulos ratkaisee. Loppukaudella etenkin kotonaan vahvaan vireeseen yltänyt Lev luottaa suomalaisduo Petri Vehaseen ja Atte Engreniin maalilla. Kaksikko onkin yksi tasapainoisimmista, ellei tasapainoisin maalivahtikaksikko koko liigassa. Suomalaisvahtien selän taakse tehtiin kauden aikana heti Donbass Donetskin jälkeen toiseksi vähiten maaleja (2.02/peli) ja pudotuspelien hengen mukaisesti odotan maalimäärän vain entisestään tippuvan.
Atte Engren (kuvassa) ja Petri Vehanen ovat paljon vartiojoina Levin kohdatessa Medvescakin. (All Over Press)
Medvescakin erikoistilannepelaaminen oli kauden aikana aavistuksen verran parempaa Leviin verrattuna (indikaattorit 107 % – 100,9 %). Samoin hyökkäyksen terävin kärki Matt Murleyn, Jonathan Cheechoon ja Ryan Vescen johdolla on aavistuksen verran Levin vastaavaa laadukkaampi. Puolustuksessa sen mitä Medvescak koossa ja fyysisyydessä voittaa, sen se Leville liikkuvuudessa ja kiekollisessa pelissä häviää. Maalivahtien taistelu kallistuu selkeästi Jalosen miehistön eduksi. Kotona molemmat ovat olleet vahvoja, ja odotan asian myös näin jatkuvan. Toivon myös, että Viasat Hockey Finland näyttäisi vähintään yhden pelin Zagrebista, fanien kannatuskulttuuri on näkemisen arvoinen.
Näistä lähtökohdista odotan ottelusarjan ratkaisevaksi tekijäksi muodostuvan sen, miten aavistuken verran kevytrakenteinen Lev onnistuu vastaamaan Zagrebin fyysiseen peliin. Mikäli Medvescak onnistuu horjuttamaan Levin avauspeliä ja viisikkopelaamista kovalla ja korkealla karvauksella sekä taklauksilla, voi liigatulokkaalla olla oiva mahdollisuus varastaa yksi vierasvoitto Prahasta. Ja se voi hyvinkin olla se tarvittava tekijä, mikäli joukkue ottaa voitot fanaattisen kotiyleisönsä edessä. Povaan pientä yllätystä ja Medvescak jatkoon 3-4.
Ukrainan poliittinen epävakaus varjostaa Donbassin ja Dynamo Riikan välistä sarjaa
Lännen viimeinen ottelupari Donbass Donetskin ja Dynamo Riikan välillä jää ainakin omissa papereissani aavistuksen valjuksi. Suuremman huomion omassa mielessäni vie Ukrainassa vallitseva epävakaa poliittinen tilanne. Vielä onkin epävarmaa, vaikuttaako ilmassa leijuva aseellisen konfliktin ohut uhka jollain tavalla ottelusarjan läpiviemiseen. Toisaalta Krimin niemimaan ja Donetskin välillä on ihan mukava hajurako, joten ehkäpä etelän epävakaa tilanne ei vaikuta huomenna ja perjantaina pelattaviksi tarkoitettuihin Donbassin kotiotteluihin. Toistaiseksi kaikki näyttää etenevän niin, että kotiottelut viedään läpi suunnitellusti. Pelillisesti sarjasta on odotettavissa vähämaalista, kahden luisteluvoimaisen joukkueen kohtaamista. Runkosarjan parhaaksi maalivahdiksi valittu Donbassin Michael Leighton pitänee huolen siitä, ettei helppoja osumia verkkoon mene. Riikalla on aavistuksen verran laadukkaampi hyökkäys tutkaperi Kyle Wilsonin ja Marcel Hossan johdolla, mutta kuten idässäkin, keskikastin joukkueen puntit ovat niin tasan että sarja saattaa pyörähtää kummalle vain. Luotetaan kuitenkin paremman maalivahdin joukkueeseen ja siksi valitsen jatkoonmenijäksi Donbassin.
Lännen otteluparit kootusti (ja arvio jatkoonmenijöistä):
Dynamo Moskova – Lokomotiv Jaroslavl 4-0. Suomalaisista mukana Janne Jalasvaara ja Leksa Komarov (Moskova).
SKA Pietari – CSKA Moskova 4-2. Moskova on paha paikka pelata ja Jalosen miehistön otteet ovat ailahdelleet. Annetaan Moskovalle mahdollisuus. Kuudennessa ottelussa sarja poikki. Suomalaisista mukana Jukka Jalonen (Pietari) ja Ilari Filppula (Moskova).
Lev Praha – Medvescak Zagreb 3-4. ks. yllä. Suomalaisista mukana Niko Kapanen, Atte Engren, Petri Vehanen, Mikko Mäenpää ja Topi Jaakola (Lev Praha)
Donbass Donetsk – Dynamo Riika 4-2. Michael Leighton, Michael Leighton, Michael Leighton. Suomalaisista mukana Teemu Aalto, Petteri Virtanen ja Tuomas Kiiskinen (Donbass)
PS. Betsson tarjoaa Dynamo Moskovan mestaruudesta rahoja takaisin 3.5-kertaisena. Otan tästä kopin.