Leijonat onnistui kampeamaan avausottelustaan voiton vaikeamman kaavan mukaan. Ottelun alku lupaili vielä hyvää sinivalkoisille, mutta ottelun edetessä ongelmat kasautuivat ja Valko-Venäjä nousi väkisin tasoihin. Suomelle jäi vielä paljon parannettavaa, mutta kaukalossa nähtiin myös positiivisiakin asioita.
Erityisesti ykkösnyrkin väkevä iltapuhde oli mainio signaali Suomelle. Sebastian Aho ja Valtteri Filppula osoittivat olevansa erinomaisessa iskussa ja valmiita kannattelemaan Leijonia. Ketjun kolmantena lenkkinä pelannut Miro Aaltonen esiintyi myös pirteästi. Kahdeksan maalia talven aikana Suomelle iskeneellä laiturilla on potentiaalia paljon parempaankin, joten kolmikkoa ei pidä rikkoa.
Antti Pihlströmin johtama kakkosvitja esiintyi hieman ristiriitaisesti. Kolmikon kaikki jäsenet pelasivat varsin positiiviset ottelut, mutta varsinkin laitureista olisi saatavissa enemmän irti, kuten ylivoimalla nähtiin. Rantanen kuului kamppailussa Leijonien parhaimmistoon ja haastoi vastustajan puolustajia aktiivisesti, kun taas Veli-Matti Savinainen iski voittomaalin ylivoimalla. Pihlström hoiti kyllä tonttinsa, mutta keskushyökkääjän voisi vaihtaa, jotta laitureiden maalintekopotentiaalin saisi kaivettua täysin esiin.
Yksi vaihtoehto voisi olla Kärpissä huiman kauden sentterin paikalla pelannut Mika Pyörälä, joka oli avausottelussa kolmosketjun laidalla. Kärppä-taustaisen vitjan keskushyökkääjänä toimi Joonas Kemppainen ja oikealla laidalla viiletti Juhamatti Aaltonen. Tämä kolmikko hoiti puolustusvelvoitteet moitteettomasti, mutta hyökkäyspään anti jäi vähäiseksi. Yksi suoraviivaisempi pelaaja voisi tehdä tähän ketjuun ihmeitä. Aaltonen toisaalta jatkoi HIFK:sta tuttuja keväisiä otteitaan eikä pikkumusta meinannut löytää millään tietänsä maalia kohti.
Tässä suhteessa Jesse Puljujärven kokeilu Aaltosen tilalla olisi enemmän kuin paikallaan. Aaltosesta tiedetään täysin mitä on saatavilla, tai pikemminkin mitä voisi olla saatavilla, ellei ruuti olisi läpimärkää. Puljujärvi on vielä katsomaton kortti aikuisten arvokisoissa. Esimerkiksi Ranskaa vastaan Puljujärvelle voisi ehdottomasti antaa saumansa näyttää. Aaltosen voi nostaa takaisin kolmosketjun laitaan, mikäli nuorukaisen panos jäisi vaatimattomaksi.
Nelosketju oli hieman yllättäen suurimmissa vaikeuksissa omassa päässä, mikä on huolestuttavaa, kun vastassa oli kuitenkin Valko-Venäjä. Oskar Osalaa tai Markus Hännikäistä voisikin kokeilla ehdottomasti ylemmissäkin vitjoissa. Antti Pihlström voisi vastaavasti tuoda ketjuun lisää rutiinia ja tasaisuutta puolustuspäähän.
Suomen puolustus ei joutunut kovinkaan suureen testiin vielä avausottelussa, vaan takalinjat pääsivät kokonaisuudessaan varsin helpolla. Tästä huolimatta ilmoille nousi pari huolenaihetta. Viivalaukaukset menivät pääsääntöisesti aivan muualle kuin maalia kohti, mutta tälle asialle on hankalaa tehdä mitään vaihtoehtojen ollessa vähissä. Lisäksi varsinkin Mikko Lehtosen ja Juuso Hietasen muodostama pari oli ajoittain suurissa ongelmissa omassa päässä. Tähän ratkaisu olisi tuttu ja turvallinen Lasse Kukkonen.
Ranskaa vastaan olisi mainio sauma kokeilla ketjumuutoksia. Tässä esimerkit vitjoista, joita voisi testata mainiosti sunnuntaina.
1. Sebastian Aho – Valtteri Filppula – Miro Aaltonen
Atte Ohtamaa – Julius Honka
2. Veli-Matti Savinainen – Mika Pyörälä – Mikko Rantanen
Topi Jaakola – Ville Lajunen
3. Markus Hännikäinen – Joonas Kemppainen – Jesse Puljujärvi
Lasse Kukkonen – Juuso Hietanen
4. Oskar Osala – Jani Lajunen – Antti Pihlström
Mikko Lehtonen
13. hyökkääjä
Juhamatti Aaltonen
Kansikuva: All Over Press