Uuten Liiga-kauteen ei ole enää pitkä aika, joten ennakointi on hyvä aloittaa. Viime kevään finaalipari Tappara ja Kärpät ovat taas vahvoilla joukkueilla liikkeellä, mutta haastajia löytyy vino pino. Liigan mielenkiinto on kasvanut roimasti – joukkueiden kilpavarustelu on ollut kesän aikana ilmiömäistä ja useampi nimimies on löytänyt tiensä maamme pääsarjaan. Lisäksi vaihtuvuutta on nähty, kun Jokereiden tilalle astuu Vaasan Sport.
Ensimmäisessä ennakossamme käsittelemme sijat 1-6. Näet joukkueen nimen perässä viime kauden sijoituksen suluissa.
1. Oulun Kärpät (1)
Kärpät lähtee kauteen suurimpana ennakkosuosikkina. Joukkue on menettänyt muutaman avainpelaajansa, kuten Juhamatti Aaltosen, Ben Maxwellin sekä Jussi Rynnäksen, mutta heille on löydetty korvaajat. Kärppäjoukkue marssi viime kaudella ylivoimaiseen runkosarjavoittoon ja pudotuspeleissä meno jatkui, kun mestaruus irtosi Tapparasta seitsemännen finaaliottelun jatkoajalla.
Vaikka joukkueen kärkipelaajia on lähtenyt, on runko pysynyt samana. Kärpiltä on lupa odottaa samanlaista peliä kuin viime kaudellakin ja floppaamisriskiä tuskin on edes olemassakaan. Päävalmentaja Lauri Marjamäki on taatusti Liigan kovimpia luotseja, ja kun hänelle antaa näin kokeneen ja nimekkään nipun, on lopputuloksena jotain suurta.
Viime kaudella kärppämaalia vartioi pääosin Jussi Rynnäs, joka siirtyy ensi kaudeksi Dallas Starsin organisaatioon. Pudotuspeleissä vastuuta kantoi kuitenkin Tomi Karhunen, joka osoitti olevansa niin ikään Liigan parhaimmistoa. Ensi kaudella Karhunen taistelee peliajasta yhdessä Iiro Tarkin kanssa, ja yhdessä he muodostavat heittämällä Liigan nimekkäimmän maalivahtikaksikon.
Kärpillä ei ole joukkueessaan heikkoa osa-aluetta – maalivahtiosaston lisäksi puolustus- sekä hyökkäyslista ovat vakuuttavaa katseltavaa. Lasse Kukkosen johtamasta puolustuksesta poistui Atte Ohtamaa, joka siirtyi KHL-jäille. Huippulupaus Ville Pokan tulevaisuus on vielä kysymysmerkki. Nuorukaisen suuntana on kuitenkin todennäköisesti AHL.
Ouluun on kuitenkin löytynyt loistavat paikkaajat. Ryan Glenn ja Dan Spang pukevat kärppänutun päällensä tulevalla kaudella, mikä tekee oululaisten alakerrasta silmiä hivelevän. Kukkonen, Glenn, Spang, Adam Masuhr, Ari Vallin, Mikko Niemelä sekä Vladimir Eminger. Lista on kova.
Kärppähyökkäykseen on myöskin liittynyt isoja kaloja – Juha-Pekka Haataja, Nicolas Deschamps ja Patrick Davis kuuluvat kaikki ykköskorin pelaajiin. Mestarijoukkueen runko on pysynyt lähes samana, joten Kärpissä nähdään jälleen valtava määrä materiaalin laajuutta. Joukkueen kärkiketjuihin löytyy kokeneita pelaajia, mutta takaa painavat nuoret starat lujaa päälle. Onkin mielenkiintoista nähdä pystyvätkö nuoret Joonas Donskoi, Sebastian Aho, Jesse Puljujärvi sekä Julius Junttila haastamaan tällä kaudella ”ikämiehet” vastuunkannossa.
On selvää, että Kärpät saa neljä kovaa kenttää jalkeille jokaiseen otteluun, eikä oululaisnippua haastetaan paperilla missään vaiheessa. Kärpät pystyi viime keväänä pelaamaan nopeaa, taidokasta ja ennen kaikkea tehokasta peliä, mitä nähdään myös tälläkin kaudella. Marjamäen ”näköisellä” jääkiekolla voitetaan mestaruuksia ja dynastia saattoi saada alkunsa viime keväänä.
Arvioimme Kärppien uusivan runkosarjavoittonsa, sillä oululaiset ovat lähes jokaisella osa-alueella Liigan paras.
Seuraa häntä: Juha-Pekka Haataja
Kolmen Suomen mestaruuden mies pelasi viime kaudella heikohkosti KHL-joukkue Atlantissa. Nopea laituri muistetaan kuitenkin Liigassa paremmin kuin hyvin. Kaudella 2012-13 ”Hade” iski kasvattiseurassaan Kärpissä 28 maalia ja 59 tehopistettä. Lukemat oikeuttivat miehelle runkosarjan pistepörssin voiton. Haatajalta voidaan odottaa isoja teholukemia tulevalla kaudella, eikä olisi suuri ihme, mikäli hyökkääjää kärkkyisi taas pistepörssin voittoa.
Tulleet pelaajat:
– Patrick Davis (SaiPa)
– Ryan Glenn (SaiPa)
– Dan Spang (SaiPa)
– Iiro Tarkki (Linkönping)
– Juha-Pekka Haataja (Atlant Mytischi)
– Nicolas Deschamps (Hershey Bears)
2. Tampereen Tappara (2)
Viimeisenä kahtena keväänä hopeasta nauttinut Tappara on tälläkin kaudella Liigan kärkijoukkueita. Tamperelaisten kokoonpano on kärsinyt yllättävän vähän, sillä lähes kaikki viime kauden kärkipelaajat jatkavat kirvesrinnoissa. Suurimpana menetyksenä tuli Nick Bailenin siirto KHL:ään, mutta tilalle on löytynyt laadukkaita hankintoja. Lisäksi tamperelaislegenda Ville Nieminen jätti Tappara-organisaation ja suuntasi Raumalle.
Suurin kysymysmerkki on kuitenkin valmennusporras – Jukka Rautakorven lähdettyä päävalmentajan saappaisiin astui Jussi Tapola, joka ei kerro suurelle yleisölle vielä mitään. Viimeiset kaksi kautta Rautakorven apurina toiminut 40-vuotias Tapola on toiminut päävalmentajan tehtävissä vain junioritasolla. Tapola tulee peluuttamaan suunnilleen samanlaista kiekkoa kuin Rautakorpikin, mutta kokematon päävalmentaja herättää vielä kysymyksiä. Rautakorpi on kokenut voittajatyyppi, jota jokainen pelaaja kunnioittaa. Tapolasta ei voi vielä sanoa samaa.
Jos päävalmentaja ei aiheuta vielä hurraa-huutoja, niin pelaajalista aiheuttaa. Tappara-maalilla tulee jatkamaan Juha Metsola, jolla on takana kaksi ilmiömäistä vuotta Liiga-jäillä. Metsola on ehdottomasti Liigan kärkiveskoja ja hän pystyy pitämään joukkuettaan pystyssä vaikeinakin aikoina.
Maalivahtiosaston ollessa kunnossa, on puolustuskin rautaisen luja. Bailenin menetys tuntuu totta kai, mutta tilalle on astunut muun muassa Tuukka Mäntylä. Mäntylän lisäksi Tappara on hankkinut riveihinsä AHL:stä David Kolomatiksen, joka muistuttaa hyvin paljon Bailenia. Kolomatis on pienehkö rightin kätinen puolustaja, jonka kiekolliset taidot ovat hyvät.
Hankitun kaksikon lisäksi kirvesrintojen puolustuksesta löytyvät Teemu Aalto, Markus Kankaanperä, Pekka Saravo ja Pasi Puistola. Puolustuskuusikko on äärimmäisen kokenut ja taitava, eikä kalpene vertailussa kenellekään.
On myös upeaa katsoa Tapparan hyökkäyslistaa, jossa vaihtuvuus on ollut niin ikään pientä. Avainpelaajista ovat poistuneet vain Tomas Plihal sekä Ville Nieminen. On selvää, että joukkue menetti kaksi kokenutta ja työteliästä hyökkääjää, mutta heihin Tapolan luotsaama ryhmä ei kaadu. Tappara on saanut pidettyä jopa viime kauden seitsemän tehokkainta hyökkääjäänsä, ja tästä voidaan kiittää GM Mikko Leinosta. Tämän päivän Liigassa on suorastaan ihme, jos hopeajoukkueen parhaat hyökkääjät pysyvät seurassaan.
Kirvesrintojen hyökkäyksessä on uskomaton määrä kiekollista potentiaalia ja maalintekijöitä löytyy iso määrä. Olli Palola, Kristian Kuusela, Antti Erkinjuntti, Josh Green, Jan-Mikael Järvinen ja Pekka Jormakka pystyvät kaikki parhaimmillaan ylittämään 40 pisteen rajan runkosarjassa. Joukkueella on myös alempiin kenttiin loistavia pelaajia, jotka hoitavat duunarihommat ja pystyvät myös tehoilemaan. Näitä ovat muun muassa kapteeni Jukka Peltola, Jarkko Malinen ja Elmeri Kaksonen.
Kokoonpanoa katsomalla voi huomata, kuinka kokenut joukkue on kyseessä. Nuoriso-osastoakin tarvitaan ja sitäkin Tapparalla löytyy. Joukkueessa on potentiaalisia yllättäjiä, joista esille on nostettava suurlupaus Patrik Laine. Elokuussa kohua herättänyt Laine on vasta 16-vuotias lupaus, mutta hänen näyttönsä ovat ilmiömäiset. Kysymys kuuluukin, onko Laine jo valmis miesten otteluihin? Laineen lisäksi pelipaikkaa tavoittelevat Toni Kallela, 21, Otto Rauhala, 19, Henrik Haapala, 20, ja Jere Karjalainen, 22.
Tappara ei paljoakaan häviä pelaajavertailussa Kärpille, mutta toistaiseksi suurin ero löytyy penkin takaa. Arvioimmekin tämän vuoksi Tapparan runkosarjan toiselle sijalle.
Seuraa häntä: Tuukka Mäntylä
Viime keväänä mainiot MM-kisat pelannut Mäntylä palaa vuoden tauon jälkeen Tapparaan. Kausi 2013-14 vierähti KHL:ssä Metallurg Novokznetskin riveissä, missä syntyi tehot 4+12. 33-vuotias pakki on ehdottomasti Liiga-puolustajien terävintä kärkeä ja häneltä odotetaan ilmiömäistä kautta. Mäntylä tuskin voittaa Liiga-puolustajien pistepörssiä, mutta kokonaisvaltaisena pelaajana 171-senttinen lihaskimppu on lähes korvaamaton.
Tulleet pelaajat:
- – Aaro Peltonen (K-Vantaa)
- – Aleksi Elorinne (Tappara)
- – Teddy Da Costa (Hokki)
- – Tuukka Mäntylä (Metallurg Novokznetsk)
- – Henri Tuominen (TPS)
- – David Kolomatis (Hershey Bears)
- – Jere Karjalainen (HPK)
3. Rauman Lukko (3)
Liigassa vaikuttaisi olevan tuttu kolmen kärki, mutta tasoerot ovat jopa pienentyneet. Lukkokin lähtee järjettömän kovalla nipulla ensi kauteen, eikä mestaruus ole mitään muuta kuin realismia. Lukossa on tapahtunut vaihtuvuutta enemmän kuin kärkikaksikon joukkueissa, mutta vaihtuvuus on nostanut Lukon osakkeita.
Yksi piirre erottaa Lukon kaikista muista joukkueista – kokemus. Joukkueen keski-ikä on 27,5-vuotta, kun taas suurimmalla osalla joukkueen keski-ikä on noin 24-25-vuotta. Lukossa ei ole kuitenkaan niin sanottuja jäähdyttelijöitä, vaan edelleen kovia sotaratsuja, joilta voidaan odottaa kovaa tulosta.
Kokeneella pelaajamateriaalilla on myös kokenut valmentaja. Valmentaja, joka on niittänyt mainetta ja luotsannut Lukon kahdesti peräkkäin neljän parhaan joukkoon. Risto Dufvalla on käsissään sen luokan joukkue, että mestaruusmahdollisuudet ovat paremmat kuin koskaan ennen.
Lukko on menettänyt puolustuksestaan Petteri Nummelinin, mutta hänet korvattiin Janne Niskalalla. Niskalan lisäksi Lukko-puolustus vahvistui Mikko Kousalla. Dufva on kasannut Raumalle erittäin taitavan puolustuksen: Niskala, Kousa, Ilkka Mikkola, Harri Tikkanen, Jesse Virtanen ja Juho Tommila ovat kaikki kiekollisen pelin taitajia. Suurin kysymys kuuluukin, riittääkö puolustuksen taso omassa päässä?
”Dufvamainen” kiekko perustuu tiiviiseen puolustuspeliin ja Lukolle ei tehdä helposti maaleja. Vaikka joukkueen puolustus ei ole omassa päässä yhtä laadukas kuin Liigan kärkikaksikolla, ei raumalaisilla ole hätää. Varsinkin kun maalia vartioi Ryan Zapolskin kaltainen muuri. Jenkkiveskari nousi viime keväänä esityksillään suureen arvoon ja tulee varmasti taistelemaan Liigan parhaimman maalivahdin palkinnosta ensi kaudella.
Raumalaisten yläkerrasta löytyy puolestaan hurja määrä ratkaisijoita. Lukko saa kasaan neljä todella kovaa kenttää. Tärkeintä Lukolle oli Ville Vahalahden ja Aaron Gagnonin jatkopaperit, ja ne syntyivät. Tämä kaksikko pystyy tekemään tuhoisaa jälkeä, mutta heidänkin takaa löytyy iso joukko laatupelaajia.
Janne Lahti, Toni Koivisto, Jerry Ahtola, Ville Nieminen ja kumppanit antavat sellaisen tulituen tälle kärkikaksikolle, että Länsirannikolla on syytä hymyyn. Ei sovi myöskään unohtaa nuorempaa koulukuntaa edustavia Henrik Koivistoa, Jesper Piitulaista ja Joni Nikkoa, joiden potentaali on Raumalla tiedossa.
Risto Dufva on kasannut alempiin kenttiin taas luottomiehiään, jotka raatavat illasta toiseen ja nousevat varsinkin keväällä isoon rooliin. Filip Riska ja Olli Sipiläinen olivat Dufvan alaisuudessa jo JYP-aikoina, jolloin Risto johdatti keskisuomalaiset Suomen mestaruuteen. Tähän kun lisätään vielä Olavi Vauhkonen ja Jonne Virtanen, niin voidaan puhua kiven kovasta rouhijaosastosta.
Sen lisäksi, että Lukolla on Liigan vanhin joukkue, on sillä myös koko sarjan painavin joukkue. Hyökkäyspää on täynnä isokokoisia pelaajia, joilta nähdään raskaiden taklauksien lisäksi laadukasta kiekollista peliä. Lukko saattaa hyvinkin olla ensi kaudella ärsyttävin vastus Liigassa.
Faneille.com arvioi Liigan kärkikolmikon pysyvän samana, mutta tasoerot ovat huomattavasti pienentyneet, minkä vuoksin Lukonkin mestaruusmahdollisuudet ovat selvästi suuremmat kuin vuosi sitten.
Seuraa häntä: Jesper Piitulainen
Saipasta Lukkoon saapunut 23-vuotias Piitulainen on osoittanut olevansa kovan luokan lupaus. Nuorella taitohyökkääjällä on vielä paljon ailahtelevaisuutta pelissään, mutta mikäli kehitystä on tapahtunut, on Piitulainen iso ase hyökkäyspäässä jo ensi kaudella. 172-senttisellä hyökkääjällä on kova työ murtautua isoon rooliin, mutta edellytykset siihen ovat olemassa.
Tulleet pelaajat:
– Jesper Piitulainen (SaiPa)
– Olavi Vauhkonen (SaiPa)
– Janne Lahti (Jokerit)
– Mikko Kousa (Jokerit)
– Henrik Koivisto (Jokerit)
– Ville Nieminen (Tappara)
– Jonne Virtanen (JYP)
– Janne Niskala (Atlant Mytischi)
– Henrik Forsberg (HIFK)
4. TPS (13)
Turussa lähdetään tulevaan kauteen loistavissa merkeissä. Viime kausi oli luvalla sanoen surkea, mutta nyt näyttäysi Aurajoen rannalla asiat muuttuvan. TPS on vahvistanut rivejään selkeästi ja joukkue on paperilla Liigan kärkipäätä. Turussa nosteltiin Kanada-maljaa viimeksi keväällä 2010, mutta sen jälkeen menestys on kiertänyt turkulaiset kaukaa.
Joukkue jatkaa edelleen arvostetun Kai Suikkasen johdolla, joka on saanut käsiinsä timattisen kokoonpanon. Viime sesongilla kesken kauden KHL:ään lähteneet Dan Sexton ja Francis Pare johtivat TPS-laumaa lähes yksinään. Turkuun on hankittu jälleen rautaista ulkomaalaisosaamista, joiden odotusarvot ovat pilvissä – Ryan Lasch sekä Radek Smolenak ovat tehneet aiemminkin Liigassa tuhoisaa jälkeä ja vieläpä päävalmentaja Suikkasen alaisuudessa.
TPS:n joukkueessa on paljon kokemusta, sekä ulkomaalaista että kotimaista, mutta sekaan mahtuu myös iso joukko lupaavia nuorukaisia. Isoimpana lupauksena tietenkin Mikko Rantanen, joka on vuoden päästä käytävän NHL:n varaustilaisuuden kuumin suomalaisnimi.
Joukkueen maalivahtiosastolla on koettu myös muutoksia: kokenut Fredrik Norrena löi hokkarinsa naulaan ja Ville Hostikka paineli 8-tietä pohjoiseen, Vaasaan. Ykkösmaalivahdin tonttia hoitelee paluumuuttaja Teemu Lassila, jonka viime kaudet ovat vierähtäneet ulkomailla. Lassila on ehdottomasti Liigan kärkiveskoja, mikäli miehen taso on säilynyt. Kakkosmaalivahtina häärii puolestaan viime kevään Mestis-mestari Kristian Järvinen, joka tiedetään lupaavaksi kassariksi.
TPS-veskarit saavat eteensä ensi kaudella todella kovan puolustuksen. TPS:n alakerrassa on iso määrä taitoa, kovuutta ja ennen kaikkea leveyttä. Joukkueen ehdoton ykköspyssy Petteri Nummelin on edelleenkin huikea pelimies, mutta loukkaantumiset kummittelevat taka-alalla. Nummelin ei ole suinkaan ainut viivapelote turkulaisten takalinjoilla, vaan puolustuksesta löytyy useampi kiekollisesti taitava puolustaja.
Steven Seigo, Simon Gysbers, Jakub Nakladal sekä Markus Seikola ovat kaikki kelvollisia ylivoimapelaajia. Koko nelikkoa yhdistää myös rightin kätisyys, joten TPS:n ylivoimavariaatiot saattavat näytellä isoa roolia kauden aikana. Vielä kun siihen lisätään erittäin kovatasoinen hyökkäys, voidaan puhua äärimmäisen vaarallisesta joukkueesta.
Lasch ja Smolenak ovat ehdottomia suurnimiä TPS-ryhmän hyökkäyspäässä, mutta joukkue on täynnä kyvykkäitä pelimiehiä. Suikkanen pystyy rakentamaan kolme kovaa tulosyksikköä ja yhden loistavan rouhijakolmikon. Matias Sointu, Lauri Tukonen, Mikko Rantanen, Tero Koskiranta, Ilkka Pikkarainen ja Niclas Lucenius pystyvät kaikki ylittämään 30 pisteen rajan. TPS:n laaja materiaali takaa varmasti menestystä, ja varsinkin kevään peleissä sen arvo nousee isoksi.
Kovien hyökkääjien takaa nousee esiin myös nuori ja nälkäisiä haastajia. Rantanen on napannut itselleen jo roolin joukkueesta, mutta esimerkiksi Julius Vähätalo ja Rasmus Kulmala ovat potentiaalisia yllättäjiä.
TPS pystyy haastamaan jokaisen seuran tässä maassa ja arvioimmekin turkulaisille menestystä tulevalla kaudella. Viime vuosien haamut ovat jääneet taakse ja siirtyneet unholaan – TPS on uudelleensyntynyt ja se tulee näkymään.
Seuraa häntä: Mikko Rantanen
96-ikäluokkaa edustava Mikko Rantanen on Suomen kovimpia hyökkääjälupauksia tällä hetkellä. Isokokoinen turkulaispelaaja on nopea kokoisekseen ja pystyy ratkomaan otteluita henkilökohtaisella panoksellaan. Viime keväänä nähtiin, kuinka Rantanen vastasi huutoon ja vakiinnutti pelipaikkansa loistavilla suorituksillaan. Tulevalla kaudella Rantaselta saatetaan nähdä lopullinen läpimurto miesten tasolla.
Tulleet pelaajat:
– Petteri Nummelin (Lukko)
– Lauri Tukonen (Lukko)
– Simon Gysbers (Ilves)
– Markus Seikola (Pelicans)
– Teemu Lassila (Växjö Lakers)
– Kristian Järvinen (KooKoo)
– Jakub Nakladal (HC Lev Praha)
– Ilkka Pikkarainen (Pelicans)
– Otto Karvinen (Jokipojat)
– Ryan Lasch (Växjö Lakers)
– Radek Smolenak (Yugra)
– Tony Vidgren (TUTO)
5. JYP (5)
Jyväskylässä eletään tietyllä tavalla muutoksen aikoja. JYP lähtee yllättävän nimettömällä joukkueella tulevaan kauteen, mutta Kari Tyni on kuitenkin onnistunut kasaamaan suhteellisen vahvan rosterin. JYPiä luotsaa tutusti Marko Virtanen, jolta on totuttu näkemään tyypillistä ”dufvamaista” kiekkoa, ja JYP tulee jälleen menestymään sen turvin.
Jyväskyläläiset ovat viettäneet todellista hiljaiseloa siirtomarkkinoilla, vaikka ovi on käynyt toiseen suuntaan. Joukkueen alakerrasta on poistunut peräti neljä avainpelaajaa, sillä Jyrki Välivaara, Brian Salcido, Yohann Auvity ja Kristian Näkyvä ovat vaihtaneet maisemia. JYP tuleekin nuorentamaan puolustustaan ja se voi tuottaa kauden mittaan ongelmia. JYPillä on kuitenkin iso kasa nuoria ja nälkäisiä puolustajia, joilta odotetaan kehistysaskeleita ensi kaudella.
JYP menetti usean avainpuolustajansa, mutta sapluunaan liittyi myös yksi äärimmäisen kova vahvistus – Viime kaudet ulkomailla pelannut Mikko Mäenpää palasi Jyväskylään yksivuotisella sopimuksella ja ilmoittautui saman tien puolustajien pistepörssin voittajasuosikkeihin. Mäenpää kantaa suuren vastuun JYP-nutussa ja hänen rinnallaan kokemusta edustavat Mikko Luoma sekä Mikko Kalteva.
Nuorista puolustajista eniten odotetaan 22-vuotiaalta Valtteri Kemiläiseltä sekä 21-vuotiaalta Valtteri Hietaselta. Varsinkin Kemiläisen kiekollinen potentiaali on korkealla ja tämä kiekollinen tulokaspelaaja muistuttaa piirun verran muuan Sami Vatasta. JYP-puolustus ei kestä loukkaantumisia ja tästä voikin koitua hurrikaaneille suurimmat ongelmat. Muutaman avainpelaajan tippuminen puolustuksesta voi tietää katastrofia. Kyse onkin siitä, kuinka nuoriso-osasto on pystynyt kehittymään kesän aikana.
Ainakin hurrikaanipaitojen puolustus saa pelata luotettavan maalivahdin edessä. 34-vuotias Tuomas Tarkki aloittaa JYPissä kolmannen vuotensa ja häneen voi varmasti luottaa.
JYP on saanut pidettyä hyökkäyksessään tärkeitä pelaajia, kuten Eric Perrinin, Pet Hubacekin, Jani Tuppuraisen sekä Miika Lahden. Joukkue menetti kuitenkin Ossi Louhivaaran ja Max Wärnin, joka syö tehoja selvästi. Tulopuolella on ollut nimittäin hiljaista: Jyväskylään on hankittu vain kaksi hyökkääjää, joiden pistetehtailusta on vielä hankala vetää johtopäätöksiä.
Darryl Boyce palasi AHL:stä Keski-Suomeen, mutta hänen vahvuuksiin pääosin kuuluu monipuolisuus eikä niinkään pistetehtailu. Viime visiitillä kanadalaishyökkääjä iski JYP-paidassa 14 ottelussa tehot 1+3. Toinen hankinta on varsin mielenkiintoinen: Markus Hännikäinen siirtyi Jokereista Jyväskylään. 21-vuotias Hännikäinen ei ole jään taitavin pelaaja, mutta vertaukset Max Wärniin eivät ole kaukaa haettuja. Hännikäinen osallistui heinäkuussa Columbus Blue Jacketsin tulokasleirille, joka kertoo nuoresta hyökkääjästä sen oleellisen. Potentiaalia on, mutta reaalisoituuko se tehojen muodossa?
JYPin joukkue on kokonaisuudessaan yksi suuri kysymysmerkki. Joukkueen robottimainen pelitapa vie JYPin varmasti pudotuspeleihin ja onnistuessaan JYP painelee suoraan pudotuspelipaikkaan kiinni. Joukkue on nuori ja potentiaalinen, mutta todellisuudessa ilmassa leijuu myös farssin ainekset. Arvioimme JYPin kuitenkin pysyvän tasollaan ja yltämään Liigassa viidennelle sijalle.
Seuraa häntä: Valtteri Kemiläinen
JYP-Akatemiaa viimeiset kaksi kautta edustanut puolustaja Kemiläinen on noussut esiin hieman puskista. 22-vuotias taitopuolustaja ei ole koskaan ollut kovin lupaava pelaaja, mutta viime vuosien kehitys on nostanut Kemiläisen jo näinkin korkealla. Rightilta ampuvalta Kemiläiseltä odotetaan jo ensi kaudella tulosta ja ylivoimavastuutakin on tiedossa.
Tulleet pelaajat
– Darryl Boyce (Springfield Falcons)
– Markus Hännikäinen (Jokerit)
– Mikko Mäenpää (HC Lev Praha)
– Valtteri Kemiläinen (JYP-Akatemia)
6. Blues (6)
Itsensä Liigan keskikastiin vakiinnuttanut Espoo Blues elää myös muutoksen aikoja. Moni joukkueen runkopelaajista on siirtynyt uusien haasteiden perään ja pelaajarosteri on kokenut isoja muutoksia. Joukkueen peräsimessä jatkaa edelleen Jyrki Aho, joka on tehnyt hyvää työtä Espoossa.
Aho peluuttaa tuttua ajokoirakiekkoa, jota on nähty Espoossa vuodesta toiseen. Kirkkaimpaan mitaliin se ei ole vielä riittänyt, mutta menestystä on tullut. Blues on rakennettu jälleen hyvin ”bluesimaiseksi”, eli joukkue on täynnä nopeita, fyysisiä ja työteliäitä pelaajia, joka on takuuna liikkuvaan ja taistelevaan kiekkoon ensi kaudellakin.
Joukkue on vahvistunut myös taidolla, sillä esimerkiksi Stefano Giliati ja Antonin Honejsek tunnetaan taitavina pelaajina, jotka pystyvät yksilötaidollaan auttamaan joukkuettaan. Bluesin kovin hankinta on ollut ehdottomasti 22-vuotias tshekkipuolustaja Petr Zamorsky, jonka pelaaminen Espoossa on vielä epävarmaa. Puolustaja osallistuu New York Rangersin harjoitusleirille ja saattaa jäädä sille tielle, mikäli leiri menee nappiin. Espoossa toivotaan Zamorskyn paluuta kuin kuuta nousevaa, sillä tshekkinuorukainen olisi Liiga-tasolle äärimmäisen kova vahvistus.
Blues-hyökkäyksestä on lähtenyt muun muassa Tommi Huhtala, Eetu Pöysti sekä Tomi Sallinen. Kolmikon lähtö oli paha takaisku, mutta tilalle on astunut todella mielenkiintoisia pelaajia, kuten esimerksiksi Giliati, joka on parhaana päivänään Liigan kärkihyökkääjiä.
Joukkueen maalilla jatkaa Jani Nieminen, joka on oikein kelvollinen ykkösmaalivahti. Mieheltä odotetaan nyt tasaisempia otteita, mutta häneen Blues ei tule kaatumaan. Niemisen tutkaparina toimii Kanadasta Suomeen palannut Eetu Laurikainen, joka on tulevaisuuden nimiä.
Maalivahtikaksikon edessä pelaa jokseenkin kyseenalainen pakkirypäs – Mikäli Zamorsky ei palaa Blues-nuttuun, on joukkueen alakerta paperilla heikko. Kalle Kaijomaa, Olli Malmivaara ja Mikko Kuukka ovat kokeneita ja fyysisiä puolustajia, jotka hoitavat puolustuspään velvoitteensa kuitenkin mallikaasti.
Blues-johto ei voi laskea kiekollista puolta täysin Zamorskyn varaan, sillä tshekin otteet ovat olleet elokuussa sen verran kovia, että Rangers halunnee miehen jo nyt AHL-jäille. Näin ollen Bluesilta puuttuisi selvä ykköspuolustaja, joka pyörittäisi viivalla ylivoimapeliä. Kokenut Kaijomaa pystyy toki pistetehtailuun, mutta Zamorskyyn häntä ei voi verrata. Nuori kanadalaispuolustaja Ryan O’Connor saanee ison roolin Bluesin takalinjoilla, mutta hän on vielä katsomaton kortti.
Espoolaisilla on monia nuoria puolustajia, joiden potentiaali on korkealla, mutta hekään eivät ole vielä osoittaneet tasoaan Liiga-jäillä. Jere Seppälä ja Niklas Tikkinen ovat nuoriosaston kovimmat tekijät, mutta onko kehitys jatkunut kesän aikana oikeaan suuntaan?
Hyökkäyspäässä Bluesilla menee sentään paremmin, sillä joukkueessa on paljon osaamista ja potentiaalia. Blues saa kasaan tasaiset neljä kenttään, joilta kaikilta voidaan odottaa tulosta. Joukkueesta puuttuu selvät johtopelaajat, mutta se ei pakosta ole huono asia. Taito-osastoon kuuluvat Miro Aaltonen, Kim Hirschovits, Antonin Honejsek ja Stefano Giliati pystyvät hiomaan ylivoimakentälliset kuntoon.
Taitonelikon lisäksi joukkueessa on kovia rymistelijöitä, joilta odotetaan myös pisteitä: Kai Kantola, Roope Talaja sekä Siim Liivik pystyvät hoitamaan roolin kuin roolin. Talaja on iskenyt muun muassa parhaalla kaudellaan 18 maalia ja Kantola iski esimerkiksi viime kaudella 33 tehopistettä.
Nimiä tuijottamalla Blues ei pakosta ole Liigan kuuden kovimman joukkueen joukossa, mutta espoolaiset ovat vuodesta toiseen osoittaneet tasonsa, ja niin se tekee nytkin. Arvioimme Bluesin taistelevan kuudennen sijan itselleen, vaikka ongelmia varmasti ilmenee pitkin kautta.
Seuraa häntä: Jere Seppälä
Nuori espoolaispakki, joka nousi viime kaudella hieman yllättäen pelaavaan kokoonpanoon. Seppälä on äärimmäisen viisas ja taitava puolustaja, josta kuullaan taatusti tulevaisuudessa – ehkä jopa ensi kaudella jo. Seppälä tarvitsee paljon voimaa kroppaansa vielä, mutta mikäli mennyt kesä oli onnistunut, saattaa nuorukainen olla jo ensi kaudella suuressa roolissa Bluesin takalinjoilla.
Tulleet pelaajat:
– Kai Kantola (Ilves)
– Roope Talaja (HIFK)
– Eetu Laurikainen (Swift Current Broncos)
– Stefano Giliati (SaiPa)
– Otso Rantakari (Jokerit)
– Petr Zamorsky (HC Zlin)
– Antonin Honejsek (HC Zlin)
– Jari Sailio (Arystan Temirtau)
– Ryan O’Connor (Davos)
– Ville Korhonen (Ilves)
– Nico Aaltonen (Sport)
Liigan runkosarja starttaa keskiviikkona 10.9.2014 viime kauden finaalin uusintana. Kärpät-Tappara keskiviikkona klo 18.30.