Ennakkovuorossa on tällä kertaa Tappara, jonka viime vuodet ovat olleet loistavia.
Tai loistavia ja loistavia… Runkosarjassa on tullut menestystä, pudotuspeleissä joukkue on ollut mestarin tasoa, mutta mestaruus on livunnut kolmesti ohi. Kolme peräkkäistä hopeamitalia on kova saavutus ja tänäkin vuonna Tappara tulee olemaan yksi suurista.
Tällä kaudella Tappara on kuitenkin erilainen, mikä asettaa omat ongelmansa. Paperilla tamperelaisilla pyyhkii hyvin, sillä nimimiehien tilalle on tullut uusia nimimiehiä, mutta muutokset ottavat aina aikansa. Kysymys kuuluukin, kuinka nopeasti Tappara sopeutuu uuteen sapluunaan?
Olli Palolan, Pekka Jormakan, Antti Erkinjuntin, Jarkko Malisen ja Josh Greenin mukana lähti 150 tehopistettä. Vielä kun Liigan paras maalivahti Juha Metsola poistui, puhutaan äärimmäisen isoista menetyksistä.
Vaikka menetykset ovat olleet kovia, on Tappara silti sarjan suurimpia mestarisuosikkeja. Uudet kiinnitykset ovat tehneet tamperelaisista paperilla valmiin, mutta tänä vuonna kirvesrintojen yllä leijuu huomattavasti isompia kysymysmerkkejä kuin viime vuosina.
Puolustus säästyi
Kärkipelaajien joukkopako ei osunut Tapparan puolustukseen, mikä helpottaa kauden alkua. Avainpelaajat jäivät Teemu Aallon johdolla ja tamperelaisten pakisto näyttää jälleen erittäin vahvalta.
Maalivahti Metsolan lähtö kuitenkin kirpaisee ja se tuottaa myös puolustajille omat ongelmansa. Puolustuksen taso riippuu aina maalivahdista, sillä varman veskarin edessä pakkien on helpompi pelata, joten kirvesrintojen uuden ykköskassarin, Tomi Karhusen, niskaan on lyöty isot paineet.
Karhunen on näyttänyt kahtena viime keväänä olevansa kovien paikkojen maalivahti, mutta hän ei ole pelannut vielä yhtään täyttä kautta ykkösvahtina Liiga-tasolla. Viime kaudella Karhunen pelasi jo 39 ottelua runkosarjassa, mutta nyt on luvassa 50 ottelun kausi, selvä ykkösveskarin status ja Metsolan saappaat täytettävänä.
Karhunen saa ainakin eteensä luotettavan puolustuksen, sillä Tapparan alakerrassa on iso määrä oman pään taitamista sekä fyysisyyttä. Markus Kankaanperä, Aleksi Elorinne, Pekka Saravo ja Alexander Bonsaksen hoitavat vastustajien kärkipelaajien himmentämisen paremmin kuin hyvin.
Sen sijaan kiekollista osaamista Tappara kaipaisi lisää, vaikkei tilanne nytkään huono ole. 37-vuotias viivatykki Aalto on joukkueelle kaikki kaikessa ja hänen pitää pystyä samanlaisiin temppuihin kuin viime vuonna, milloin hän tykitti runkosarjassa 35 pistettä.
Kakkostykin rooli on soviteltu Nick Plastinon harteille. Hän saapui Suomeen Norjan pääsarjasta, missä hän pelasi lähes piste per peli -tahtia. Taitavan puolustajan taso on kuitenkin vielä mysteeri, mutta ei olisi ensimmäinen kerta, kun Norjan pääsarjasta löytyisi todellinen timantti. Muun muassa HPK löysi pari vuotta sitten Craig Schiran Norjan pääsarjasta.
Tapparan alakerta on monipuolisen hyvä ja maalivahti- sekä puolustuspeli tulevat olemaan joukkueen vahvuus. Ongelmat piilevät hyökkäyspäässä, mikä nousi esille viime vuonnakin syksyllä, kun ruuti oli usein märkää.
Uusia ja vanhoja vastuunkantajia
Kristian Kuuselalta odotetaan kovia tehoja. (AOP)
Tapparassa tapahtuneet muutokset ovat olleet rajuja – etenkin hyökkäyspäässä – kun Palola ja kumppanit jättivät Hakametsän. Vanhoista kärkimiehistä seuraan jäivät Kristian Kuusela sekä Jan-Mikael Järvinen. Molempien vastuu on tulevalla kaudella iso, mutta he eivät yksinään ratkaise maalinteko-ongelmaa.
Palola ja Jormakka olivat armoitettuja maalintekijöitä, joille pedattiin runsaasti paikkoja. Kuusela on hyvä maalintekijä ja hän tulee varmasti paukuttamaan lähemmäksi 15 kaappia tulevalla kaudella, mutta kuka iskee Järvisen maagisista syötöistä kiekon häkkiin? Uusista kasvoista Veli-Matti Savinainen voisi olla tällainen, sillä hän on iskenyt parhaalla Liiga-kaudellaan 20 maalia. Ulkomaan vuosina hänen roolinsa on ollut pienempi, minkä vuoksi tuloksetkin ovat olleet heikompia, mutta Liigassa hänen pitäisi olla kova tekijä.
Nyt on myös Tapparan nuorilla iso mahdollisuus nousta kärkikenttiin tekemään tulosta. Henrik Haapala on jo osoittanut olevansa loistava pelimies, mutta hän ei ole luontainen maalintekijätyyppi. Hänellä on kuitenkin kaikki ainekset nousta 15 maalin hyökkääjäksi. Suurimmat katseet kohdistuvat kuitenkin Patrik Laineeseen, joka on epäsuomalaiseen tapaan puhdas maalintekijä. Isokokoinen Laine on hyökkäyspään virtuoosi, jonka taitotaso riittää jo helposti Liigaan, mutta luistelu ja kokonaisvaltaisuus rajoittavat hänen tekemistään.
Lisäksi roolia on tarjolla Jani Lajuselle, Stephen Dixonille, Jukka Peltolalle sekä Arttu Ilomäelle. Lajunen korvaa taatusti Malisen jättämän aukon, Dixon on parhaimmillaan Liigan kärkisenttereitä ja Peltola jatkaa vahvaa omaa peliään iskien parhaimmillaan 30 pisteen kauden. Ilomäki on puolestaan hiomaton timantti, joka teki paluun Tampereelle. Hänen kiekollinen taitotasonsa on loistava, mutta se ei ole vielä näkynyt pisteiden valossa.
On selvää, että Tapparan hyökkäyskin on rautaisen kova, mutta joukossa riittää kysymysmerkkejä. Joukkue saa kasaan kolme nimekästä kentällistä, mutta kuinka nopeasti ne alkavat toimia odotusten mukaan?
Arvio: sija 3
Vaikka Tapparan peli ei lähtisi heti rullaamaan parhaalla mahdollisella tavalla, tulee se napsimaan pisteitä kovaan tahtiin. Tappara on varmasti Liigan kärkipäässä koko kauden ja se taistelee keväällä runkosarjan voitosta. Syksyn pelejä on vielä hankala ennakoida, mutta jossain vaiheessa tamperelaiset nousevat tasolleen.