Seuraa maan parasta kiekkoa Ruutu-palvelussaKoska Liiga on tunnetusti suljettu sarja, voivat häntäpään joukkueet myydä aivan rauhassa avainpelaajiaan pudotuspeleihin matkaaviin seuroihin. Tällä kaudella tyhjennysmyynnit korostuvat, kun sarjan siirtoraja umpeutuu vasta maaliskuun alussa olympialaisten takia.
Näin ollen on täysin ymmärrettävää, miksi mahdollisuutensa menettäneet seurat päästävät pelaajiaan muualle. Liiga-pelaajien sopimukset kestävät huhtikuun loppuun asti, joten seurat säästävät vähintään parin kuukauden palkan. Esimerkiksi moni kärkipelaaja voi tienata kymmenen tuhatta euroa kuukaudessa, milloin seura voi säästää 20 000 euroa päästämällä hänet muualle. Ja tähän ei ole vielä laskettu edes vakuutusmaksuja, asuntokuluja, autokuluja ja ynnä muita pakollisia menoja.
Esimerkiksi Vaasan Sport on tehnyt jo mukavan säästön tänä keväänä, kun se on päästänyt pois vuodenvaihteen jälkeen Markus Kankaanperän, Markus Nenosen, Filip Riskan, Ari Gröndahlin, Michael Parksin ja Sam Povoroznioukin. Kun otetaan huomioon, että ensimmäinen heistä poistui jo tammikuun alussa ja viimeisimmät helmikuun puolivälissä, on seuran säästön arviolta 100 000-200 000 euroa.
Fanien kannalta tyhjennysmyynti on kuitenkin pahin mahdollinen asia. Sellaisen ei pitäisi kuulua ammattilaiskiekkoiluun, mutta valitettavasti Suomessa se kuuluu. Jokaisen faninkin pitäisi muistaa, että jääkiekko-organisaatio on yritys, joka pyrkii taloudellisesti vähintäänkin nollatulokseen.
Jos otetaan jälleen esimerkiksi Sport – jonka ongelmat alkoivat jo aikaisin syksyllä – niin tyhjennysmyynti on täysin perusteltavissa: joukkueen heikot tulokset veivät katsojat halleista, ja Sport onkin jäänyt yleisötavoitteestaan reilusti. Jos joukkue jää yleisötavoitteestaan sadan henkilön verran, on tappio koko vuoden lipputulojen osalta noin 50 000 euroa. Vaasassa yleisökeskiarvosta on jääty jopa yli 300 henkilön verran, joten tappio on sillä saralla erittäin suuri.
Ja kun seura jää yleisötavoitteestaan, tulee se myös jäämään ravintola- ja oheistuotemyynnistään. Näin ollen Sportin kohdalla taloudellisen menetyksen voidaan sanoa olevan sadoissa tuhansissa euroissa. Nämä realiteetit ymmärtämällä alkavat myös katsojat tajuamaan, miksi jokin seura haluaa päästää pelaajiaan muualle.
Joukkueiden johtajat ovat yritysjohtajia, joiden täytyy huolehtia taloudellisesta kestävyydestä. Kun vaihtoehtona on fanien suututtaminen tai konkurssin välttäminen, on valinta helppo. Ilman faneja ei ole seuraa, mutta fanipohja ei niin vain katoa. Jos fanit suuttuvat tänä keväänä, voivat he olla aiempaa tyytyväisiä ensi syksynä, kun oma joukkue menestyykin.
Ja mikä sen menestymisen mahdollistaa? No, tämän kevään tyhjennysmyynti etenkin, sillä se takasi taloudellisesti paremmat lähtökohdat tulevaisuuteen.
Seurajohdon syyttäminen on kaikin puolin turhaa. Jokainen meistä tekisi niin vastaavanlaisessa tilanteessa. Suurin roisto on tietenkin sarjan johto, joka on mahdollistanut tämän. Jos Suomessa olisi tehty asioita toisin, voisi meillä olla kaksi kilpailukykyistä kiekkosarjaa, joiden välillä voisi järjestää jokakeväiset karsinnat. Tällöin yksikään seurapomo ei olisi valmis myymään parhaita pelaajiaan keväällä, vaikka pudotuspelipaikka olisikin karannut.
Kansikuva: All Over Press