Faneille.com - Urheilumedian ZlatanKILPAILU: Voita huikea NFL-matka Lontooseen!
Tämän viikon ehdoton puheenaihe urheilun parissa, on ollut kokaiinin käyttö jääkiekkoilijoiden keskuudessa. Kyynikkona huomasin epäileväni, että vihdoinko tämä julkinen salaisuus saatiin julkiselle agendalle? Voitaisiinko myöntää, että jo Roman Eremenkon yhteydessä käsitelty aihe ei kuuluisi doping-säännöstön alle vaan aivan muihin ympyröihin. Toiveikkaana odotin jo uransa lopettaneiden pelaajien julkituloja, joissa kerrottaisiin häpeilemättä illanvietoista, joihin kuuluisi alkoholin lisäksi kokaiini. Kyyninen puoli oli oikeassa, ikävä kyllä.
Hiljaisuuden verhon takainen jeesustelu ja ongelmien vähättely sai minut miettimään maailmaa. Ihan niin kuin selkeä ongelma olisi yhä edelleen lakaistavissa maton alle. Lukuun ottamatta tietenkään kärynneitä, joita kohdellaan Roman Eremenkon tavoin alimpana pohjasakkana, vaikka he vain edustavat jäävuoren huippua. Ihan niin kuin kukaan ei oikeastaan haluaisi tehdä ongelmalle yhtään mitään, vaan antaa kaiken jatkua niin kuin ennenkin.
Kokaiini on päihteenä käytännössä täydellinen. Se poistuu elimistöstä kokonaan muutamassa päivässä, eikä näin ollen jätä jälkiä doping-testeihin. Sinällään sen aiheuttama euforian ja piristymisen tunne on sen verran ohimenevä, että varsinaisia fyysisiä haittoja ei ihmisestä yleensä seuraavana päivänä huomaa. Osaksi juuri aineen olemuksen takia se on hyvin haluttua huumetta, joten sen hinta on korkea. Ja koska kokaiini on henkisesti todella koukuttavaa, niin sen käyttö johtaa helposti rahapulaan ja siten todelliseen kierteeseen, johon saattaa sisältyä ikävämpiä amfetamiinin kaltaisia huumeita. Kokaiinia pidetäänkin rikkaiden ja urheilijoiden huumeena, mutta se ei suinkaan ole täysin haitatonta.
Minua kävi aivan sääliksi Marko Jantusen (kansikuvassa) edustaman Avominne-klinikan puolesta. Ylen haastattelussa Jantunen antoi ymmärtää, että hänen edustamallaan taholla on kaikki valmiina ongelman ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen. Tämä tosin vaatisi, että ongelma tiedostettaisiin ja ennen kaikkea hyväksyttäisiin. Maton alle lakaiseminen on mielestäni suoranaista typeryyttä. Urheilija on kuitenkin ihminen siinä missä kaikki muutkin. Ja ihmisyyteen pätee muutamia perusoletuksia.
Menemättä itsestään selvyyksiin, niin eräs ihmisyyden merkki on tarve saada polla sekaisin. Jotkut tekevät sen uskonnon avulla, mutta toiset tarvitsevat päihdyttäviä aineita saavuttaakseen päämäärän. Kokaiini on aineena urheilijoille tähän tarkoitukseen sopiva, joten on melkoisen ilmiselvää, että urheilijat sitä käyttävät. Olisi suorastaan tekopyhää luulla, että millään mahdollisilla keinoilla kokaiinin käyttöä urheilupiireissä saataisiin kokonaan lopetettua. Ainoa tapa olisi keksiä päihde, joka poistuisi elimistöstä käytännössä saman tien jättämättä jälkiä suorituskykyyn. Tähän vielä päälle aineelle ominaisuus, joka jättäisi pienen morkkiksen, muutenhan siihen jäätäisiin koukkuun kuin kokaiiniin ikään.
Nyt onkin äärettömän tärkeää, että urheilujohto kaivaisi pään ulos pensaasta ja ottaisi urheilun sisällä kukkivan päihdeongelman vakavasti. Mielestäni siihen olisi korkea aika. Myös tapa, jolla asiaan pitäisi puuttua, tulisi olla NHL:n tapaan hoitoon ohjaava eikä ammatin estävä, sillä jos päihteiden käyttäjää estetään harjoittamasta ammattiaan, niin syöksykierre saattaa olla valmis. Ja tuskin kukaan haluaa nähdä uutta Jere Karalahtea tai jo aiemmin mainittua Marko Jantusta.
Kansikuva: Tomi Natri /AOP