Perjantain päänavauksessa palataan menneen viikonlopun tapahtumiin. Harvoinpa paatunut penkkiurheilija pääsee todistamaan kolmea historiaan jäävää tapahtumaa yhdessä tennisturnauksessa.
En sano, että Leo-Pekka Tähti oli huono valinta vuoden urheilijaksi ja se perus liibalaaba lajien ja siten urheilijoiden keskinäisen vertailun hankaluudesta pitää paikkaansa, mutta olihan Henri Kontisen loppuvuosi yhdessä John Peersin kanssa huimaa katsottavaa. Olinkin hieman ihmeissäni, että Tähti oli niin ylivoimainen äänestyksessä. Noh, jo Australian Avointen voittaminen nostaa Kontisen omissa papereissani ylivoimaiseksi voittajaksi ensi vuoden gaalaa ajatellen. Voidaankin julistaa tulokset jo nyt, jotta säästytään turhalta parran pärinältä ja estetään sen pakollisen keihäänheittäjän pääseminen voittajaspekulaatioihin. Ensimmäinen Grand Slam -voitto Suomeen ja aivan huikealla esityksellä. Mukaan mahtui voitot niin todellisista lajilegendoista, Bryanin veljeksistä, kuin stabiilit esitykset muita pareja kohtaan. On myös syytä noteerata Kontisen viides sija maanantaina julkaistulla nelinpelaajien ranking-listalla. Ei ole vaikeaa veikata, että sijoitus tullee nousemaan, mikäli pelit jatkuvat nähdyn kaltaisina.
Kontisen menestys oli kuitenkin vain kehys kahdelle vielä suuremmalle tarinalle, joista Australian Avoimet tullaan toivottavasti muistamaan. Sanon toivottavasti aivan aiheesta, sillä naistenniksen ystävien karvat taatusti nousivat ilmaan ja ihan syystäkin, niin vähälle huomiolle Serena Williamsin legendaarinen voitto jäi. Voidaan tietenkin spekuloida, josko ikonisen Steffi Grafin ohittaminen Grand Slam -voittojen määrässä olisi saanut ansaitsemansa arvostuksen ilman miesten finaaliparin aikaansaamaa kohua, mutta jo tämä ajattelu nostaa esille epäkohdan: naisten urheilun arvostamisen.
On suorastaan väärin, miten valtamediat ohittivat Williamsin voiton maininnalla ja keskittyivät puffaamaan seuraavan päivän miesten finaalia. Serena ei saanut todellakaan tarpeeksi tunnustusta. Saman huomion voi tehdä aina, kun vierelle asetetaan miesurheilijoita. Oikeastaan ei tarvitse kuin katsoa urheiluruutua, niin ymmärtää median painotukset ja niiden patriarkkaalisen luonteen. Mietinkin miltä Serena Williamsista mahtoi tuntua lukea voittouutisia, jotka olivat saaneet vain kainalojutun verran palstatilaa miesten finaalihehkutuksen lomassa. Ehkäpä media sitten herää lopullisesti horroksestaan, kun Serena päihittää suurvoittojen määrässä Margaret Courtin, jonka 24 suurvoiton määrä ei ole vertailukelpoinen, sillä se tapahtui ennen tenniksen avointa aikaa.
Vaikka olenkin jopa vihainen Williamsin voiton vähättelystä, niin sitä asiaa ei voi kaataa Roger Federerin ja Rafael Nadalin niskaan. Kaksi tennikseen elävää legendaa päätyivät kaikkien yllätykseksi turnauksen finaalipariksi. Tuntui kuin maailma olisi palannut pre-Trump -aikaan, jolloin tarujen sankarit tekivät tenniskentällä urotekoja muun maailman ihastellessa. Lähtökohta otteluun oli vuosikymmenen takaa tuttu: sveitsiläinen mailataikuri yrittää tempuillaan ja aggressiivisuudellaan taltuttaa espanjalaista fysiikkaihmettä ja murentaa hänen uskomatonta taistelutahtoa. Nähtiinkin eeppinen finaali, josta Federer käveli ulos voittajana.
Samoin kuin Williamsin tapauksessa, niin Federerkin voitollaan sementoi asemiaan avoimen aikakauden meritoituneempana pelaajana. En käytä sanaa paras, sillä eri aikakausien pelaajien vertailu on aivan yhtä merkittävää ja kehittävää kuin iänikuinen Ronaldo vs. Messi -asetelma jalkapallon puolelta. On kuitenkin vaikeaa nähdä, että jo ikääntyvät tämän vuosikymmenen tähdet yltävät voittomäärissä Federerin tasolle.
Tennisvuosi on nyt avattu ja se näyttää mielenkiintoisemmalta kuin aikoihin. Mattakauden alkaessa nähdään Nadalin todellinen vire. Hänen liikkeensä oli Australiassa hyvällä tasolla, joten luulenpa, että Ranskan Avoimien kuninkuudesta käydään armoton taistelu hänen ja Novak Djokovicin välillä. Ruohokauden alkaessa mukaan on laskettava myös Federer ja Andy Murray. Naisten puolella Serena Williamsin pahin vihollinen on Serena Williams. Hänen pelinsä on edelleen sillä tasolla, että hän on käytännössä mahdoton vastus hyvänä päivänään.
On myös suomalaisena upeaa seurata Kontisen matkaa maailman ykköseksi. Sillä sinnehän Henkka on matkalla.
Kuva: Quinn Rooney/Getty Images