Minna Nikkanen etenee kohti arvokisakesää

Amsterdamin EM-kisoihin ja Rion olympialaisiin tähtäävä seiväshyppääjä Minna Nikkanen sai hallikaudelta lupaavia viitteitä ajatellen tulevaa. Wilma Murron kehitys luo kymmenen vuotta vanhemmalle urheilijalle myös kaivatun haasteen.

Minna Nikkanen lukeutui viime kesänä suomalaisen yleisurheilun suurimpiin onnistujiin. Hän petrasi kesän aikana useaan otteeseen omissa nimissä ollutta SE:tä, ja Pekingin MM-finaalissa hän oli kymmenes sivuten ulkorataennätystään 460.

Tulevan kesän arvokisoihin valmistautuvan suomalaistoivon harjoituskausi on sujunut suhteellisen hyvin, lukuun ottamatta juuri ennen hallikauden alkua tulleita vaikeuksia juoksun kanssa. Hankaluudet näkyivät hallikauden aikana.

– Ennen joulua olin kipeänä, minkä lisäksi juoksu oli normaalia tukkoisempaa. Tammikuun lopussa juoksu alkoi nopeasti helpottua, ehkä liiankin nopeasti, milloin oli vaikeuksia tottua kuopalle juostessa oikeisiin rytmeihin.

– Ei sinänsä mitään suuria huolia, kunhan vaan juoksussa saa tuon nopeuden hyödynnettyä hyppäämisessä. Se pitää saada muutettua kesään mennessä.

Nikkasen hallikaudelle mahtui lupauksia antavia suorituksia, kuten Ruotsin Växjössä syntynyt halliennätys 461, mutta myös vaisumpia kisoja. Vaikka tulos ei ollutkaan talvella aivan sitä mitä hän odotti, on kisoista hänen mukaansa silti kantautunut rohkaisevia lupauksia kesää ajatellen.

– Välillä sinne on mahtunut korkeita hyppyjä, jotka ovat ajoittuneet vain vääriin korkeuksiin. Silti tietää sen olevan taustalla, että on mahdollisuus hypätä korkeammalta, tuumii Nikkanen.

Mihin asiaan Nikkanen on sitten ollut erityisen tyytyväinen treenikauden aikana?

– Olen saanut ylläpidettyä juoksuasennon, mikä aiheutti ongelmia viime vuonna. Se on nyt parempi eikä aiheuta rasitusta takareidelle. Nyt se tekeminen pitäisi vain saada jalostettua hyppyyn.

Suorituksen parantelua

Lahjakkaana urheilijana tunnetun Nikkasen viime kausi oli merkittävä harppaus uudelle tasolle. Mikä sitten suorituksessa on ratkaisevassa osassa, jotta kehityksessä otetaan tänä kesänä uusi pomppu esimerkiksi EM-tasoa ajatellen?

-Nopeus ja voimapuolella ei ole huolta. Ainoa nopeuden puolella on se, että minun tulee ehtiä tottua vauhtiin ennen ensimmäistä kisaa, jotta katse ja kontakti, ja sitä myötä askeleet osuisivat kohdalleen.

– Toinen asia on vasemman käden loitonnus vaiheen paine. Eli kun heilahdetaan ylösalaisin, vasemman käden pitää olla suorempi, jolloin alavartalo nousee ylemmäs ja pääsen paremmin ylösalaisin, selvittää Pekingin MM-finaalin viidenneksi paras eurooppalainen.

Toukokuussa Italian Formiassa kolmen viikon ajan leireilevän Nikkasen kilpailukauteen lähestyminen otetaan hallikauteen nähden luultavasti eri tavalla.

– Treeneissä otetaan jonkin verran käyttöön pitkää kisavauhtia, jotta kisoissa pääsisi nopeammin oikeanlaiseen hyppyyn käsiksi.

Kilpailu kiristyy

Viime vuonna Suomen kylmä alkukesä haittasi monen yleisurheilijan tavoin myös Nikkasta. Tänä vuonna hän leireilee kesäkuussa tarvittaessa Saksassa, mikäli Suomen kelit ovat taas kylmiä. Kilpailukautensa hän aikoo avata jossain päin Eurooppaa, missä on lämmintä.

– Liiton puolesta on selvittelyä, että ulkomaille pääsisi. Lämpimään on pakko päästä, sillä niin paljon kisaaminen kärsii kylmyydestä.

17-vuotias treenikaveri Wilma Murto häikäisi hallikaudella huimilla otteillaan. Kokenut Nikkanen on vielä varovainen arvioimaan jatkuuko junioreiden ME:n tehneen Murron hallikauden vire myös tulevan kesän kilpailukaudella.

– Totta kai toivon hänen hyppäävän ensi kesänäkin hyvin, mutta taso voi helposti muuttua. Jos yhdessä kisassa onnistuu, ei se välttämättä tarkoita sitä, että onnistuisi kaikissa. Loppukausikin osoitti, ettei tämä ole helppo laji, ajattelee 27-vuotias hyppääjä, viitaten Murron hallikauden lopun hankaliin kisoihin.

Nikkanen on hallinnut naisten seivästä Suomessa suvereenisti jo usean vuoden ajan eikä varteenotettavia kilpailijoita ole naiselle löytynyt. Kovan haastajan löytyminen Murrosta onkin hyväksi moninkertaiselle Suomen mestarille.

– On helpompi jäädä Suomeen, kun tietää että on saman tasoisia kilpailijoita. Silloin kun se on ollut sitä yksin kisaamista, on ollut helppo tehdä päätös lähteä ulkomaille, Nikkanen kertoo.

Kansikuva: All Over Press