Kippari-Vidic aukomassa päätään tuomarilla punaisen korttinsa jälkeen (Getty Images)
Maailman suurin, mahtavin ja yksi legendaarimmista jalkapalloseuroista eli Manchester United rämpii syvemmällä kuin vuosikausiin. Sunnuntai-illan tappio Chelsean vieraana pudotti Punaiset Paholaiset jo 14 pisteen päähän Valioliigan kärjestä.
FA-cupistakin se putosi ensimmäisessä ottelussaan. Mikä ManU:a vaivaa?
Manun valta ja pelko on kadonnut
Chelsea-ottelun alku oli peliotteiltaan parasta ManU:a pitkään aikaan. United yllätti Chelsean aktiivisuudellaan täysin, eikä olisi ollut missään tapauksessa vääryys, vaikka se olisi ottanut avausminuuteilla jopa johdonkin. Ashley Youngin ensimmäisten minuuttien maalintekotilanne oli paikka, jonka tasoisia harvoin edes saa Chelsean tavoin puolustavaa joukkuetta vastaan.
Tässä päästään Unitedin ensimmäiseen ongelmakohtaan, eli hyökkäykseen.
ManU:lla on kaksi maailmanluokan hyökkääjää. Wayne Rooney ja Robin van Persie ovat kärkiä, jotka mahtuisivat kaikkien valioliigajoukkueiden avauskokoonpanoihin, pois lukien Liverpool ja Manchester City. Näissäkään seuroissa toki Rooney ja RvP eivät olisi automaattisia penkkimiehiä. Nyt he ovat olleet suuren osan kaudesta loukkaantuneina, mikä näkyy ManU:n hyökkäyksissä ja ennen kaikkea niiden viimeistelyssä armottomasti.
Young ja Danny Welbeck eivät ole osaamiseltaan eivätkä itseluottamukseltaan lähelläkään tätä kaksikkoa. Näistä viimeksi mainitulla oli ottelun 38. minuutilla paikka, josta valioliigahyökkääjän pitää laittaa pallo maaliin. Welbeck kuitenkin aikaili niin, että Cesar Azpilicueta sai taklattua miehen irti pallosta ja hyökkääjän samalla tantereeseen.
Pilkun paikka, sanoisi moni. Rangaistuspotkua ei vihelletty mikä kertoo toisesta ManU:n tälle kaudelle menettämästä voimasta: Tuomarit eivät enää pelkää ManU:n manageria.
Sir Alex Ferguson oli aikanaan maailman vaikutusvaltaisin jalkapallomanageri. Myönnettiin asiaa tai ei, oli Fergusonin vaikutusvalta myös tuomareihin vankkumaton. Usein puhuttiin ”ManU-lisäajasta”, jota pelattiin tuomareiden antaman lisäajan päälle ManU:n ollessa tappiolla, niin että United sai liki poikkeuksetta aikaa vielä yhteen hyökkäykseen. ManU sai myös usein rikkoa kovaakin omalla rangaistusalueella, ilman että vastustaja olisi saanut 11-metrisiä.
Ferguson oli myös armoton kommenteissaan tuomareita kohtaan, jos koki ManU:n jääneen oikeudetta. Chelsea-ottelun tuomari Phil Dowd olisi saanut Fergusonilta viheltämättä jäääneestä pilkusta valtavan ryöpytyksen ja olisi kuunnellut sitä korvat luimussa, mutta samanlainen palaute David Moyesin suusta ei hetkauta ketään tuomaria.
Fergiemäisen vaikutusvallan puuttumisen lisäksi Moyesilla ei ole joukkuekaan samalla tavalla hallussa kuin edeltäjällään.
Omissa soi jatkuvasti ja hyökkääjistö on sairastuvassa (Getty Images)
ManU:n kapteeni Nemanja Vidic ja hänen toimintansa Chelsea-ottelun lisäajalla on elävä esimerkki pelaajiston kurittomuudesta: Ottelu oli lisäajalla, taulussa Chelsean 3-1 –johtolukemat, ja mitä teki kippari? Taklasi täysin tarpeettomasti Chelsean Eden Hazardia keskialueella. Kyseessä oli tilanne, jossa Vidic oli menettänyt kaikki mahdollisuutensa pallonriistoon, ja hän hyökkäsi Hazardin jalkoihin tavalla, joka olisi voinut päättää Hazardin – Valioliigan ehdottoman top3-keskikenttämiehen kauden.
Vidicin ylimielisyyttä ja hällä väliä –asennetta kuvasi myös hidastuskuviin tarttunut hymynkare, joka kasvoillaan serbi yritti auttaa Hazardia tolpilleen ennen puolustajaa järin pohjin järkyttänyttä punakorttia. Vidic ei yksinkertaisesti uskonut, että hänet voitaisiin ajaa tilanteessa ulos. Olisiko hänet ajettu ulos Fergusonin aikana? Kynnys ulosajoon olisi takuulla ollut korkeampi.
Maalitykit puuttuvat ja lisäapua tarvitaan
United sai tällä liigakaudella Chelsealta yhden pisteen. Muutenkin kärkijoukkueita vastaan pelattuja otteluita perattaessa silmille iskee karu fakta: United on kohdannut liigan kahdeksan kärjessä sen ohella olevat joukkueet (Arsenal, ManC, Chelsea, Liverpool, Tottenham, Everton ja Newcastle) yhteensä yhdeksässä ottelussa. Saldo on yksi voitto, kaksi tasapeliä ja kuusi tappiota. Maaliero on 6-14, eikä ManU ole johtanut otteluita kuin voittamassaan Arsenal-mittelössä.
Joukkue ei ole ollut henkisesti läheskään valmis pelaamaan muita huippuja vastaan. Manageri Moyes ei siis ole onnistunut tehtävässään, eli joukkueen valmistamisessa otteluihin.
Näistä yhdeksästä ottelusta ManU on pelannut kotonaan viisi ja niistä se on hävinnyt kolme. Täyden pistepotin kanssa Old Traffordilta ovat poistuneet Everton, Tottenham ja Newcastle. Lisäksi West Bromwich voittanut tällä kaudella vierasottelunsa ManU:a vastaan. Neljä kotitappiota 11:ssä ottelussa on ManU:lle katastrofi. Viimeisenä kymmenenä valioliigakautena ManU ei ole kertaakaan hävinnyt näin montaa kotiottelua koko kauden aikana. Vuosikymmenen keskimääräinen kotitappiosaldo on 1,6 häviötä kaudessa.
Old Trafford ei ole enää pelottava paikka vierailijoille. Unelmien Teatterissa nähdään pahoja unia.
Van Persietä ja Rooneyta ollaan kaivattu koko kausi, mutta helpotusta etsitään ulkopuolelta (Getty Images)
Tammikuun siirtoikkuna on auki vielä parisen viikkoa, eivätkä liigan suuret ole juuri kauppoja tehneet. Moyes on vakuutellut, että markkinoilla on suuria pelaajia, jotka haluavat siirtyä Unitediin, mutta paniikkiostoihin hän ei aio ryhtyä.
Sanoo skotti mitä hyvänsä, ei hänen sanoillaan ole tukea ennen kuin joku iso nimi siirtyy ManU:n palkkalistoille. Jo menneenä kesänä United soitti siirtomarkkinoilla toista viulua, kun suurin haaviin tarttunut kala oli Moyesin entinen pelaaja Evertonista, Marouane Fellaini. Belgialainen ei ole kärkipelaajana läheskään loukkaantuneen Rooney-van Persie –duon tasoa, ja Evertonillekin tuntui olevan eduksi päästä hänestä eroon. Näin Romelu Lukakulle saatiin ansaittua tilaa kokoonpanoon. Suurimmin ManU:un yhdistetty pelaaja on Evertonin Leighton Baines. Taas Evertonin mies. Sattumaako?
Vahvistuksia ManU tarvitsee, sillä ei sen kokoonpanosta löydy esimerkiksi David Silvan, Eden Hazardin tai Mesut Özilin tasoisia keskikenttämiehiä, saati Luis Suarezin ja Sergio Agueron kaltaisia maaliruiskuja.
Unitedilla on kiire nousta lähemmäs neljän joukkoa, sillä Mestareiden liigaan ei kärkinelikon ulkopuolelta pääse. Tällä hetkellä matkaa on kuusi pistettä. Yksi jalkapallon nykymaailman outouksista onkin se, että paikka ”Tsämppärissä” on monelle seuralle jopa liigamestaruuksia tärkeämpi asia. Paikka rahaliigassa tuo paitsi rahaa, myös statusta. Kaikki maailman kärkipelaajat haluavat pelata nimenomaan siellä, ja siksi seurasiirroissa on suuri painoarvo sillä, uskooko seuraan x siirtyvä pelaaja sen pelaavan seuraavana talvena Mestareiden liigaa. Vielä ManU on siinä mukana, kun se kohtaa helmikuussa pelattavissa Mestareiden liigan neljännesvälierissä Olympiakosin. Jos ja kun ManU Mestareiden liigasta putoaa, voikin seuraavaan arvo-otteluun olla totuttua pidempi aika.
ManU:n seuraava haaste on keskiviikko-iltana pelattava liigacupin välierä Sunderlandia vastaan. Tällä hetkellä Unitedilla ei ole varaa ylenkatsoa tätä kilpailua. Siitä se voi saada kauden ainoan pokaalinsa.
Päivitys 23.1.2014: Chelsea ilmoitti hyväksyneensä £37 miljoonan tarjouksen Espanjalaiskärki Juan Matasta, joka siirtyy samantien Man Unitedin riveihin. Harmi kyllä Manchesterilaiset ehtivät hävitä Sunderlandille Cupin semifinaalissa muutamaa tuntia aikaisemmin.