10 € ILMAINEN NBA-LIVEVETO – Hae omasi ja katso matsit suorana BetsafellaToisinaan päänavaajan piuhat ovat pitkät ja solmuiset, joten avautumiskohdat tulevat viiveellä. Tämän kertainen avautuminen juontaakin juurensa parin viikon takaiseen omituiseen kohuun Laurista kertovista jutuista. Seuraan aktiivisesti NBA:ta, joten Markkasen suoritukset eivät ole menneet minulta ohi. Mielestäni hän on ansainnut valtavalla kehityskäyrällään ja hyvillä otteillaan kaikki ylisanat. Mutta myös joitain haukkumasanoja.
Lauri Markkasen kausi on ollut liki täydellinen. Liki, siksi että, siihen on mahtunut useita velttoja pelejä. Jossain vaiheessa amerikkalaisessa mediassa alettiin puhua jopa mystisestä Rookie Wall -ilmiöstä, jolla viitataan näkymättömään seinään, joka usein pilaa tulokkaiden avauskausia. Ilmiön tausta johtunee siitä, että NBA:ssa pelataan tolkuttoman paljon ja kaikkien junnujen fysiikka tai mentaalipuoli ei vain tunnu kestävän maksimisuoritusta illasta toiseen.
Rookie Wallin tuhouduttua Markkasen menoa on hidastanut loistavan Nikola Miroticin paluu. Hän pelaa samalla paikalla kuin Markkanen, joten Mirotic vei Markkaselta arvokkaita minuutteja. Toisaalta samaan aikaan Bullsien harjoitushallissa on opetettu Markkaselle tiettyä itsekkyyttä. Hän ajaa korille paljon hanakammin kuin ennen NBA-uraansa ja on valmis ottamaan myös itsekkäältä tuntuvia ratkaisuita. Maailman kovimmilla korisparketeilla pärjääminen edellyttää aivan toisenlaista suhtautumista kuin Euroopassa pelaaminen. Huonojen ratkaisuiden ottamista ei katsota pahalla ja suurimmat pelaajat ovat myös suuria egoja. Onkin ymmärrettävää, että kaikki ihmiset eivät kukoista tämän kaltaisessa miljöössä.
Yksi esimerkki kaiken kollektiiville antavasta pelaajasta on Suomen ensimmäinen NBA-pelaaja Hanno Möttölä. Hän sanoi viimevuoden lopulla Ylelle annetussa haastattelussa, että ”NBA teki minusta huonomman pelaajan.” Möttölälle NBA-maailman itsekkyys ei sopinut, vaan hän tuntui taantuvan pelaajana. Oma aavistukseni on se, että osittain tästä syystä Petteri Koponen ei koskaan lähtenyt hakemalla hakemaan paikkaa NBA:ssa.
Koponen on susijengin johtava voima ja rytmittää joukkueen peliä jatkuvasti oikeilla valinnoilla. Hänen roolinsa on sama myös Barcelonassa, jota Koponen on edustanut vuodesta 2016. Petteri Koposen tärkeys ei näy tilastoissa, mutta omilla ratkaisuillaan hän onnistuu pitämään edustamansa joukkueen hyökkäykset liikkeessä. Väitänkin, että juurikin Koponen on se pelaaja, joka mahdollistaa omalla panoksellaan susijengin pelin kulmakiven, aktiivisuuden.
Vaikka nykyään hehkutetaan Markkasta jokaisessa mahdollisessa välissä ja aivan aiheesta, niin edelleenkin Petteri Koponen on absoluuttisesti paras ja joukkueelleen tärkein koripallon pelaaja, jota tästä maasta on tarjolla. Siis toisin sanottuna parempi kuin Markkanen. On tietenkin täysin mahdotonta verrata kahta eri paikan pelaajaa, jotka vieläpä pelaavat eri liigoissa, mutta jos mittariksi otetaan tärkeys susijengissä tai kokonaisvaltainen koripallon pelaaminen, niin Koponen on suorastaan ylivertainen suomalaisista pelaajista.
En tahdo kirjoituksellani ollenkaan mollata Lauri Markkasta. Pikemminkin päinvastoin. Lauri on kaikilla mittareilla ehdottomasti kovin suomalainen NBA-pelaaja ja hänen tulevaisuutensa on kirjoitettu kliseisesti sanoen tähtiin. Toisaalta, jos kysytään kummasta on enemmän hyötyä Suomen maajoukkueelle Petteri Koposesta vai Lauri Markkasesta? Vastauksen luulisi olevan ilmiselvä kaikille vähääkään koripalloa seuraaville. Olisikin ollut kiva tietää se, mihin Petskun rahkeet olisivat riittäneet valtameren takana. Se ei vieläkään ole mahdotonta, mutta kuten Koponen on sen itsekin maininnut: ”Jos todella haluaisin pelata NBA:ssa roolista piittaamatta, niin olisin siellä jo.”
Kansikuva: AOP