Faneille.com - Urheilumedian ZlatanTehdäänpä mielikuvaharjoitus. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa olet ainoa ja yksinäinen kilpailija melko suositussa lajissa. Tiedät, että koko kotimaasi odottaa sinulta vain ja ainoastaan menestystä. Itseasiassa menestyksestäsi ei riipu ainoastaan oma elintasosi, vaan sillä mitataan myös koko maajoukkueen tukimääriä. Tiedät, että käytännössä omalla suorituksellasi vastaat siis monien ihmisten töiden jatkosta. Vaikuttaisiko ulkoiset paineet sinuun? Minuun vaikuttaisi. En pystyisi keskittymään täysillä, vaan huomaisin jännittäväni.
Kaisa Mäkäräinen oli vuosia käytännössä yksin vastuussa koko maajoukkuetoiminnan rahoituksesta ja menestyksestä. Hän siis veti harteilleen niin omat kuin muidenkin paineet. Se ei vaan voi olla vaikuttamatta suorituksiin pitkällä tähtäimellä. Vasta viime vuosina Kaisa on saanut tulitukea Mari Laukkaselta ja uskon sen tehneen hänelle vain hyvää. On luultavasti todella hankalaa olla vastuussa kaikesta ja vieläpä lajissa, jossa onnistunut suoritus mitataan sekä millimetreissä, että sadasosasekunneissa.
Tuntuukin, että arvokisoihin työnnetyt paineet olivat liikaa muuten iloiselle ja hymyileväiselle naiselle. Itse huomasin hänen habituksessaan jotain muutosta aina niiden tärkeimpien starttien aikaan. Kaisalle tuttu rentous loisti vain poissaolollaan. Tilalle olivat tulleet totisuus ja tietty jäykkyys. Onkin helppoa miettiä, että mikäli suoritus herkässä lajissa on parhaimmillaan rennolla asenteella, niin mitä jäykkyys saa aikaan ammunnassa, kun puhutaan sentin osasista. Jäkittämällä suorittaminen on varmasti siis syönyt arvokisamenestystä.
Jäkittämisen tosin ymmärtää hyvin. Odotukset olympiamitaleiden muodossa eivät koskaan ikävä kyllä täyttyneet ja muutenkin ura arvokisoissa jäi todella vaisuksi. Se sisälsi vain yhden voiton vuodelta 2011. Tämä on absoluuttisella huipulla useita vuosia urheilleelle Mäkäräiselle suorastaan surkuhupaisan huono saldo. Ampumahiihdossa kilpaillaan kuitenkin maailmanmestaruuksista kaikkina muina vuosina, paitsi olympiavuonna. Tähän kun vielä laittaa päälle sen, että Mäkäräinen on voittanut maailmancupin kokonaiskilpailun kahdesti ja johtaa sitä muuten tälläkin hetkellä, niin on helppo ymmärtää, että epäonnistumiset ovat sattuneet vääriin aikoihin.
Kaisan suhteen olympiamitali jäi Etelä-Koreassa yhden pummin päähän. Siis alle senttimetrin. On melko raakaa ajatella, että uran päättävä triumfi muuttui valtavaan pettymykseen mahdollisesti vain yhden kuvitellun tuulenpuuskan avulla. Tämä raakuus on ampumahiihdon suola. Se on raa´an fyysistä ja täysin teknistä. Lienee mahdotonta kuvitella yhtä dualistista lajia, jossa väsymyksen sietokyvyllä on yhtä suuri osuus lopullisessa menestyksessä.
Kaikesta huolimatta on Mäkäräisen ura ollut upeaa seurattavaa. Kontiolahden maisemissa varttunut ja ampumahiihto-oppinsa saanut karismaattinen nainen on ollut huipulla todella pitkään. Toivottavasti Mäkäräisen into riittää jatkamaan ja saamme seurata upeaa urheilijaa vielä ainakin muutaman kauden ajan. Minulle Kaisa Mäkäräinen on ja tulee aina olemaan suuri urheilija, enkä todellakaan ymmärrä vähättelyä, jota hän on saanut kokea arvokisamenestyksen puutteen vuoksi.
Kansikuva: Christian Bruna / AOP