Monet sanovat, että se tunne, kun huomaa oman lapsensa urheilukentällä tekemässä niitä pieniä ihmeitä, on eräs voimakkaimmista tunteista ikinä. Huomaan sen itsekin. Kun oma poikani ylpeänä esittelee jotain juuri oppimaansa taitoa, on jotain sellaista, jonka soisin kaikkien kokevan. Ilo oppimisesta ja onnistumisesta yhdistettynä katseeseen, joka viestii vain yhtä asiaa: ”Olet minulle tärkeä. Esikuva.”
Isinä ja äiteinä olemme aina erityisasemassa lastemme arjessa. Me olemme heille inspiraation ja oppimisen lähteitä, mutta myös kaitsijoita ja huolenpitäjiä. Meidän toimintamallimme ja -tapamme heijastuvat suoraan tai ainakin välillisesti lastemme tapaan katsoa maailmaa ja toimia sen osasena. Me olemme siis ottaneet kantaaksemme valtavan vastuun ja taakan, jonka tuloksista pääsemme nauttimaan monen vuosikymmenen ajan.
Taakka ja vastuu painavat vanhempia myös lasten harrastusten kautta. On taivaan tosi, että suomalainen seuratyö elää ja hengittää vapaaehtoisten vanhempien tuella. Me leivomme mokkapalat, kuskaamme ja kärräämme sekä vielä maksamme melkoisen suuret vuosimaksut. Olemme monesti mukana seuratoiminnassa halusimme sitä tai emme. Pakerramme oman päivätyömme ohella lähes yhtä pitkää päivää vapaaehtoisina valmentajina tai muina tärkeinä henkilöinä. Arjen sankaruus jää kuitenkin usein ilman sille kuuluvaa huomiota, vaan vapaaehtoiset valmentajat ja tuomarit joutuvat kuulemaan kieltä, jota ei esikuvilta odottaisi saavan.
Muistetaankin siis kaikki, että isinä ja äiteinä olemme aina esikuva-asemassa. Se pikkuinen katselee meitä sankarinaan. Me sijaitsemme heidän maailmassaan ylempänä tai ainakin samalla tasolla Messin ja Ronaldon kanssa. Mutta muistammeko käyttäytyä pelikenttien reunoilla asemamme edellyttämällä tavalla? Huolestuttavia viestejä kumpuaa kaikkialta, että emme muistaisi.
Riihimäen Palloseura piti vuonna 2015 kentän laidalla kylttiä, jossa luki: ”Huomioikaa nämä! Täällä pelaavat lapset. Tämä on vain peliä. Valmentajat ovat vapaaehtoisia. Tuomarit ovat ihmisiä.” Itse haluaisin elää maailmassa, jossa moiset kyltit olisivat turhia ja käytöstavat olisivat sen mukaisia. Me vanhempina voimme ja toivottavasti myös kykenemme tekemään maailmasta sellaisen.
Hyvää isänpäivää kaikille!
Kansikuva: Seppo Haavisto / AOP