Betsafe tarjoaa asiakkailleen viikonlopuiksi riskittömän 20 euron mobiilivedon. Katso tarkemmat tiedot ja tartu tarjoukseen tästä!Tiistaina tuli odotettu päätös Venäjän sulkemisesta Etelä-Korean olympialaisista. Luettuani kansainvälisiä raportteja en juuri kykene olemaan erimieltä. Vallitseva dopingsäännöstö on sellainen, että osoitetut epäkohdat riittävät kirkkaasti tällaisiinkin koviin toimenpiteisiin. On kuitenkin aivan eri asia keskustella nykyisestä dopingsäännöstöstä kuin Venäjän olympiapannasta. Olen ottanut yleiseen dopingkeskusteluun osaa jo aiemmin, joten mikäli mielipiteeni kiinnostaa dopingasioihin yleensä, voi sen käydä täältä lukemassa.
Kansainvälisen olympiakomitean päätöksen takaa löytyy muutamia raportteja, jotka aukottomasti osoittavat, että dopingnäytteiden manipulaatio oli tietoista ja hyvin suunniteltua. Pääkonnaksi raporteissa on nostettu Vitaly Mutko (kansikuvassa), Venäjän entinen urheiluministeri ja ensi kesän jalkapallon maailmanmestaruuskisojen vastuuhenkilö. Hän oli marionettimestari kaiken takana ja johti toimintaa, jonka tarkoituksena oli taata paras mahdollinen tulos Sotshin olympialaisista keinoja kaihtamatta.
Urheilu on aina ollut osa propagandatoimintaa Venäjällä, vai olemmeko jo unohtaneet legendaarisen punakoneen, jonka yhtenä tehtävänä oli olla osoituksena kommunistisen yhteiskunnan ylivertaisuudesta? Periaatteessa siis kykenen ymmärtämään venäläisten tahtoa. En kuitenkaan voi sanoa olevani yllättynyt, että Mutko yhdessä parin muun kabinettitoimijan kanssa sai elinikäisen toimitsijakiellon olympialaisiin. Pohdittaessa KOK:n päätöksen poliittisuutta ei siis voida myöskään unohtaa Venäjän dopingmanipulaation poliittista luonnetta.
Monet äänet sosiaalisessa mediassa sekä kovemmiltakin tahoilta ovat arvioineet KOK:n päätöksen puhtaan poliittiseksi ja jopa russofobiseksi. Itseasiassa jopa Vladimir Putin on aiemmin arvioinut, että ajojahti venäläistä urheilua kohtaan tapahtuu puhtaasti siksi, koska länsimaat haluavat vaikuttaa tulevan kevään presidentin vaaleihin. Mielestäni venäläisten syytökset ovat tosia, mutta vain osittain. On siis totta, että venäläisiin on kohdistunut ennen näkemätön ja kaikki laajuudet ylittävä dopingjahti. Tämä saattaa osittain olla poliittisesti motivoitunutta. Löydökset kuitenkin oikeuttavat ajojahdin ja siihen liittyvät toimet.
Koenkin, että mikäli vastaavalla laajuudella alettaisiin tutkia minkä tahansa muun maan urheilijoita, niin käryjä kävisi hyvinkin paljon. En kuitenkaan usko, että minkään muun johtavan urheilumaan dopingtoimintaa johdettaisiin valtiojohtoisesti kuin Venäjän. Juurikin valtiojohtoisuus on se avainsana, joka oikeuttaa KOK:n nyt nähtyihin toimiin kaikessa laajuudessaan ja tiukkuudessaan. Valtiojohtoisella vilpillä tulee olla valtion suuruiset seuraukset. Nyt ne ovat juuri sitä. Onneksi KOK:n päätöksessä on kuitenkin tilaa myös yksittäiselle urheilijalle.
Olisi täysin väärin, mikäli puhtaaksi osoittautuneet venäläisurheilijat eivät saisi osallistua olympialaisiin. Kansainvälinen olympiakomitea kuitenkin piti päätöksessään huolta, että se takaa sivuoven, jonka kautta joitakin venäläisiä tullaan näkemään kisoissa. He tulevat kilpailemaan olympialipun alla ja heidän seremonioissaan käytetään olympiahymniä ”suuren ja mahtavan” sijasta. Onkin sääli, että KOK:n antamat ehdot takaavat melkoisen mielivallan paneelille, joka tekee lopulliset venäläisten osallistumisoikeudesta. En mitenkään kykene ymmärtämään, miten on mahdollista aukottomasti selittää, ettei ollut osana valtiollista dopingohjelmaa, jos kuitenkin on tasoltaan olympiaurheilija ja siten parhaassa mahdollisessa valmennuksessa? En suinkaan väitä, etteikö se olisi mahdollista, mutta sen osoittaminen aukottomasti kuulostaa mielestäni täydeltä mahdottomuudelta. Toivonkin vilpittömästi, että tehtävään valittu paneeli on työnsä tasalla eikä se tekisi päätöksiä niin sanotulla naamakertoimella. Tämä olisi kaiken kaikkiaan koko urheilumaailman etu.
Eniten päätöksen perusteluissa minua ei kuitenkaan hetkauttanut dopingmanipulaation poliittinen luonne, vaan Venäjän antidopingtoimiston, Rusadan, toimet, joilla myötävaikutettiin tapahtuneeseen. Rusadan, kuten kaikkien muidenkin kansallisten antidopingtoimijoiden, tehtävä on ensisijaisesti suojella urheilijoiden terveyttä. Tämä tapahtuu toisen tehtävän, urheilun puhtauden takaamisen, kyljessä. Olikin suorastaan kuvottavaa luettavaa, kuinka Rusada ei vain kääntänyt selkäänsä, vaan suorastaan auttoi dopingkäryjen peittelyssä. Antidopingtoimijoiden tehtävänä on olla urheilun vahtikoira. Se kriittinen taho, joka omalla toiminnallaan suojelee ja tuo julki epäkohtia. Toisaalta eipä Rusadan toimintaa voi pitää kovinkaan yllättävänä maassa, jossa mediasta on tehty vallan puudeli vahtikoiran sijasta.
Onko kohusta kenellekään mitään opittavaa? Ainakin oma uskoni urheilun puhtauteen oli jo valmiiksi niin pohjamudissa, että Venäjä-episodilla ei ollut siihen juurikaan vaikutusta. En myöskään yllättynyt urheilun ja politiikan vahvasta siteestä. Voinkin sanoa, että kohu ei suinkaan hetkauttanut, vaan pikemminkin kyynisti entisestään. Tällä hetkellä toivon vain sitä, että KHL antaisi pelaajiensa pelata olympialätkää.
Kansikuva: Dean Mouhtaropoulos/Getty Images