Liigan finaalipelit on nähtävillä Ruudussa. Tilaa omasi.Perjantaina jälleen kaksi jo hävinnyttä joukkuetta mittasivat paremmuuttaan kotoisessa Liigassa kauden päättävässä totaalisen turhassa ottelussa, jonka tarkoitusta en ymmärrä. HIFK voitti TPS:ltä himmeät mitalit jatkoaikamaalilla, vaikka aivan yhtä hyvin mitalit olisi voinut joko jakaa molemmille osapuolille tai päättää TPS:n hyväksi runkosarjasijoituksen perusteella.
Olen siis Jere Karalahden kanssa täysin samoilla linjoilla. Hänhän tuli tunnetuksi myös siitä, että jätti niin 2004- kuin 2006-vuosien pronssiottelut väliin. Itseasiassa vuonna 2006 Jeren pääsy maajoukkueeseen osittain kariutui juurikin välieräpettymykseen liittyneeseen juhlintaan, joka johti pronssipelin väliin jättämiseen.
Itsekään en ymmärrä kauden tekopidennystä alkuunkaan. Kilpaurheiluun kuuluu, että kaikki joukkueet tavoittelevat voittoa ja vain voittoa. Näin ollen välierätappiota seuraa tai ainakin pitäisi seurata automaattisesti vakava pettymys. Ja tämä pettymys näkyy usein harvinaisen selvästi pronssiotteluissa. En oikeastaan muista yhtäkään pronssipeliä, edes olympiatasolla, joka olisi laadultaan yltänyt spektaakkelin mittoihin. Onkin aivan relevantti kysymys, että miksi kyseisiä otteluita pelataan ollenkaan?
Tietenkin pelaajien CV:t saattavat tarvita täydennystä ja onhan se mukavaa päättää kausi voittoon, mutta tämä ei mielestäni ole riittävä syy pitää yllä instituutiota, joka on aikansa elänyt. Olen myös jutellut muutamien aktiivisten joukkueurheilijoiden kanssa ja lähes poikkeuksetta kaikki ovat sitä mieltä, että pronsseista ei pitäisi pelata. Kausi on todella pitkä ja raskas, joten sen pidentäminen pettymyksen jälkeen on vain pelaajien kiusaamista, jos siis uskoo muutamaa tuttuani.
Väitänkin, että pronssimitalit kuuluvat vain ja ainoastaan yksilöurheiluun, jossa on tavattu palkita kolme parasta suoritusta. Joukkuelajeissa tarpeeton kauden pidentäminen ja pettyneiden pelaajien kiusaaminen on sen sijaan turhaa, ja aivan kaikilla tasoilla. Näkisinkin, että myös tulevien maailmanmestaruuskisojen pronssimitalit tulisi jakaa kummallekin välierien hävinneelle joukkueelle. Näin pettymyksen turhauttamia joukkueita ei tarvitsisi kiusata yhtään enempää.
Uskon, että pronsseja ei arvosteta juurikaan muualla kuin Suomessa. Me olemme menestyshullu maa, joka laskee kaikkia mitaleja. Osaltaan toivoisin myös tämän kulttuurin muutosta. Kilpaurheilijan tulisikin mielestäni tyytyä vain ja ainoastaan voittoon, tai ainakin omaan parhaaseen suoritukseen. Näin on myös mahdollista kehittyä ja kehittää suomalaista urheilua parempaan ja voittoisampaan suuntaan.
Jätetään siis pronssijuhlat väliin ja unohdetaan ajattelu, jossa pronssi olisi jotenkin voitettu mitali. Jos tyydytään vähään, niin suoritus on myös sen mukainen.
Kansikuva: Jaakko Stenroos/All Over Press