Viaplay näyttää myös E-urheilua. Siis sen kaiken muun jalkapallon, jenkkifutiksen ja NHL-kiekon ohella. Kannattaa tutustua ja ostaa oma paketti.Suomeen saatiin taas uusi maailmanmestari. Joona Sotala voitti kovatasoisessa turnauksessa mm-tittelin ja mukavan määrän rahaa. Voitto tuli ensimmäisenä eurooppalaisena tai itseasiassa ensimmäisenä korean ulkopuolisena pelaajana. Laji on kuitenkin sellainen, että sitä tullaan tullaan vähättelemään vielä pitkää. Aina siihen saakka, kunnes nykyiset huiput saavuttavat keski-ikäisyyden. Peli on siis StarCraft2 ja urheilulaji E-urheilu.
Jos etsitään urheilun haaraa, jossa Suomi on todellinen suurvalta maailmankin mittakaavassa, niin se on e-urheilu. Ei riitä, että meillä on Sotalan kaltainen Starcraft-taituri, vaan meillä on myös monien mielestä maailman paras Dotan 2:n pelaaja Lasse Urpalainen. Ei ole oikeastaan kovinkaan kummoinen yllätys, että Urpalainen löytyi tällä viikolla ilmestyneistä verotiedoista urheilijoiden ykkösenä tienestiensä takia. Menestystä on siis tullut, mutta valtamediat ovat vasta viime aikoina heränneet valtavasti kiinnostusta keränneisiin elektronisen urheilun tähtiin.
Mielestäni tällaisen menestyksen siunaantuminen Suomen kaltaiseen pieneen maahan ei voi olla sattumaa ja näenkin e-urheilijoiden menetyksen takana samaa teknologiaorientoituneisuutta kuin muuallakin yhteiskunnassa. Nokian kuihduttua tilalle nousivat pienet pelifirmat, jotka haalivat mukaan parhaimmat ja etevimmät koodarit. Näiden koodarien jälkeen kuvioon ovat tulleet nuoremman sukupolven edustajat. He ovat eläneet ja hengittäneet nettiaikaa äidinmaidosta lähtien. Heidän arkensa on täysin luonnollisesti muodostunut sähköisten kommunikaatiovälineiden ympärille.
Myönnän, että vanhan liiton jääränä tietokoneen hakkaamisen pitäminen urheiluna, on ollut haastavaa. Annoin kuitenkin nykyajalle mahdollisuuden ja katselin viaplayn kautta Dota 2:n ja Counter Strike Global Offencen kilpailuja. Tahti peleissä oli melkoinen ja paineet tuntuivat pelaajien ilmeissä aina kotisohvalle asti. Itse etsin penkkiurheilijana draamaa ja pieniä tarinoita. Niitä olisikin ollut tarjolla yllin kyllin, mikäli laji olisi ollut minulle tuttu. Selostajien puheissa vilahtelivat vanhat vastakkainasettelut ja aikaisemmin vastustajaa edustaneet pelaajat. Lupasinkin itselleni, että yritän ymmärtää ja ehkä vähän kokeillakin lajia.
Huomaan kuitenkin edustavani urheiluväessä minoriteettia. Usealle urheilutoimittajalle laji on edelleen pelailua, eikä sillä ole mitään tekemistä oikean urheilun kanssa. Tämä on mielestäni puhtaan ennakkoluuloista, eli jotain sellaista, josta olisi hyvä oppia pois. Itse luulen, että Lasse Urpalaisen jaJoona Sotalan lienee turha elätellä toiveita vuoden urheilijoiden titteleistä. Niin kaukana laji on tosiasiallista hyväksyntää.
On kuitenkin mielestäni täysin oikein todeta, että siinä missä Paavo Nurmi juoksi tai Mika Häkkinen ajoi Suomea maailman kartalle, niin nämä nuoret pelaajat pelaavat Suomea sinne. Itse olen ylpeä E-urheilun tähdistämme ja toivonkin heille menestystä myös jatkoon.
Kansikuva: Joe Scamici / Getty Images