Faneille.com - Urheiluimedian ZlatanNiinhän siinä kävi, että kuninkaalliset kävivät pokkaamassa herkkusieniliigan pääpalkinnon kolmantena vuotena peräkkäin. Itse ottelu oli oikeastaan melkoisen mitäänsanomaton. Mohamed Salahin loukkaannuttua Liverpoolin pelillinen ilme muuttui ja oli aika selvää, että tämä ottelu ei tule päättymään kovinkaan hyvin. Ja kun tämän lisäksi Liverpoolin maalivahdilla Loris Kariusilla oli umpisurkea päivä, niin voittaja oli ilmeinen. Ja taas oli minun aikani olla pettynyt siihen, että Zinedine Zidanen joukkue voitti oman suosikkini.
Tänäisen päänavauksen tarkoitus ei siis ole lyödä lyötyä, tai pohtia tämän hetken parhaan hyökkäyspään pelaajan merkitystä joukkueelleen, vaan keskittyä hehkuttamaan Zinedine Zidanea. Hän oli jo pelaajana omia inhokkejani, koska sattui aina pelaamaan joukkueissa, joista en pitänyt tai Real Madridin kaltaisessa joukkueessa, jota en sen Francon aikaisen historian takia kykene edes sietämään. Zidane oli kuitenkin siitä harvinainen yksilö, että onnistui hurmaamaan minut edustamistaan joukkueista huolimatta.
Minulle Zidane oli siis pelaajana aina se pahin mahdollinen vihollinen. Äärimmäisellä taidolla ja huippuluokan peliälyllä varustettu Zizou löysi kentältä aukkoja omalla liikkeellään ja syöttötaidoillaan. Pallonhallinnallaan Zidane sai taas puolustukset näyttämään todella huonoilta ja kömpelöiltä. Marseillen karusellit suorastaan viuhuvat silmissäni, kun edes mietiskelen Zizoun tapaa pitää pilkkanaan, milloin ketäkin vastustajan puolustajaa. Ja yleensä omaa suosikkiani. Pahimmat muistot Zidanesta ovat kaksi puskumaalia Brasilian verkkoon vuoden 1998 MM-finaalissa, jonka Zidane ja kumppanit voittivat kotiyleisönsä edessä. Toinen kirvelevä muisto löytyy Mestarien liigan finaalista vuodelta 2002, jolloin hänen maaginen laukauksensa upotti saksalaissuosikkini Bayer Leverkusenin.
Zidane ei kuitenkaan tullut tunnetuksi herrasmiespelaajana. Kaikki jalkapalloa vähänkin seuranneet muistavat varmasti vuoden 2006 ja Zidanen viimeiseksi otteluksi jääneen mm-finaalin lopputapahtumat. Se ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun ranskalaistaituri ajettiin kentältä puskemisen takia, vaan niin oli tapahtunut suurissa ympyröissä aiemminkin. Vuonna 2001, kun Zidane pelasi vielä Juventuksessa, hän sortui samaan kuin surullisen kuuluisassa finaalissa. Zidane siis sarkastisesti käytti päätään peliurallaan muuhunkin kuin ajattelemiseen ja pallon puskemiseen. On muuten varmaan turhaa tässä yhteydessä edes mainita, että Juventus kasvoi inhokikseni aiemmin, koska se oli Jari Litmasen ajan Ajaxin pahin vihollinen.
Zinedine Zidanelle ei kuitenkaan riittänyt, että hän riivasi minua nuoruudessani, vaan hän palasi takaisin jalkapallopiirien keskiöön valmentajaksi. Vaikka huippupelaajan status ei olekaan oikotie suurseuran valmentajaksi, niin ainakin se avaa ovia ja helpottaa matkaa. Muutaman vuoden harjoiteltuaan ja hyvien valmentajien kanssa työskenneltyään Zidane otti ohjat kokonaan omiin käsiinsä Real Madridissa vuonna 2016. Alku ei ollut todellakaan lupaava, vaan seura menestyi melko huonosti. Kriisistä kuitenkin selvittiin ja nimenomaan Zidanen henkilölähtöisen valmentamismetodin avulla.
Pelaajien arvostamana ja suurta kunnioitusta nauttivana Zidane on alun jälkeen onnistunut välttämään suurimmat konfliktit tähtiä vilisevässä Real Madridissa. Hän johtaa joukkojaan pelaajien keskeltä ja on valmis nopeisiinkin muutoksiin tarpeen tullen. Zizoun taktisesta osaamisesta ollaan yleisesti epäileväisiä, mutta Atte Ruuttilan kirjoitus antaa tähänkin asiaan toisen puolen. Oli Zidane kuinka hyvä tai huono taktisesti tahansa, niin tulokset puhuvat täysin hänen puolestaan.
Mielestäni jo se, että kykenee valmentamaan tähtiä vilisevää joukkuetta, on erinomainen suoritus. Se, että kykenee tekemään sitä niin hyvin, että silloin voitetaan Mestareiden liiga historiallisesti kolme kertaa peräjälkeen, on jo legendaarista. Zidanen tulokset siis puhuvat täysin hänen puolestaan. Hän on uniikkitapaus, joka tulee jäämään jalkapallohistoriaan myös valmentajana. Onkin helppoa todeta, että Zidane on jo nyt yksi suurimmista. Siis siinä samassa kategoriaan Johan Cruyffin ja Franz Beckenbauerin kanssa. Ja tämä on klubi johon ei monillakaan ole pääsyä.
Kansikuva: David Ramos / Getty Images