Alku: Pitkä perjantai
Eri puolilta Suomea kasattu sankareiden lauma kerääntyi perjantaina Helsinki-Vantaalle odottamaan New Yorkin koneen starttaamista. Joukossa eri kilpailuista paikkansa lunastaneita jääkiekkotietäjiä sekä muutama matkaan eksynyt kutsuvieras. Lento meni tutustuessa ja selkeästi matkassa oli monta janoista herrasmiestä.
Kaikki meni hyvin kunnes New Yorkin päässä laukkuja odotellessa matkanjohtaja huomasi muutaman henkilön puuttuvan jo malttamattomana Manhattanille siirtymistä odottavan seurueen joukosta. Hetken päästä paljastuikin, että eräs herra seurueesta olikin päässyt hieman tarkempiin tutkimuksiin lunastaakseen pääsyn Amerikan Yhdysvaltoihin. Hymyssä suin kuitenkin viimeinenkin herra saatiin porukkaan mukaan.
Saapumisaulasta hypättiin suoraan limusiinin kyytiin. Matka Manhattanille alkoi. Kuski ilmoitti että reissussa vierähtäisi ruuhkan vuoksi tovi. Onneksi kaukonäköinen matkanjohtaja oli varannut oikeaoppisesti New Yorkin tyyliin, muutaman pullon samppanjaa mukaan. Tunnelma limusiinissa oli odottava. Moni joukosta oli juuri ottanut ensimmäiset askeleet Amerikan arvokkaalle maalle.
Joukkueen majapaikkana toimi viiden tähden hotelli Westin Grand Central. Suoraan pelipaikoilla keskellä ydintä. Nopeasti kamat huoneisiin ja treffit aulassa. Ruokaa ja juomaa oli saatava mahdollisimman pian ettei energiataso pääsisi karkaamaan. Tästä se lähtisi.. Ensimmäinen hyökkäysaalto Manhattanin yöhön.
Pitkän kaavan mukaan suoritetun ruokailun ja lukuisten drinkkien jälkeen oli aika lähteä tutustumaan paikallisten urheilubaarien tarjontaan. Pitopaikaksi valikoitui muutaman kadun päässä hotellilta sijaitseva sportti-/tanssibaari Public House. Paikassa oli privaattibileet käynnissä, mutta se ei härmäläisiä häirinnyt.. Illan kuvaus tulee parhaiten varmasti selville kuvien muodossa. Sanat eivät riitä!
Pullo täysi:
Pullo tyhjä (operaatioon ei mennyt kauaa):
Ensimmäinen ilta vedettiin siis täysillä päätyyn asti. ES pääsi ketjukaverin pienellä puheharhautuksella viettämaan ylimääräistä syntymäpäivää. Sädetikut saattelivat juomat pöytään ja onnitteluja sateli. Seinät kolisivat, mutta taklatuillakin oli nastaa. Coach Seppänen yritti tarjoilla lättyjä officelta tiskin takaa, mutta se osottautui lopulta mahdottomaksi vastustajan hyvän peittopelin vuoksi. Palomiehenä nukkumaan ja aamulla sängyssä pelkät kengät.. Kaiken kaikkiaan loistava alku reissulle.
Lauantai Game 1
Lauantai aamupäivä vietettiin vapaa-aikaa ja moni painelikin shoppailemaan. Meidän ketju lähti käväsemään jo vanhassa tutussa Century 21 –tavaratalossa. Tällit oli sovittu takaisin hotellille klo 17. Illan peli olisi edessä 19.30 ja vastassa New Jersey Devils ja Jaromir Jagr.
Pre-game vietettiin ruoan ja juoman parissa irkkupubissa. Porukkaa valui pikkuhiljaa ostoksilta paikalle, enemmän ja vähemmän edellisillan harjoituksista toipuneena. Vitsit lentelivät ja kaikesta huomasi että joukkue oli alkanut hyvin nivoutumaan yhteen. Agendena oli laittaa vielä nestetankkaus kuntoon ja sen jälkeen kohti illan näyttämöä, legendaarista Madison Square Gardenia.
Madison Square Garden (MSG) on varmasti yksi maailman merkityksellisimmistä areenoista. New York Rangers on aina ollut minulle SE joukkue. Niin paljon hyviä muistoja, jotka nyt tuntuvat niin kaukaisilta. Viime vuosina enemmän tuskaa kuin onnistumisia. Mutta MSG:lle asteleminen on aina ollut yhtä arvokasta, hienoa, jotenkin niin sisältä kuohuttavaa. Siinä paikassa on historiaa jos jossain, ja se tuntuu!
Gardenin palvelutaso on myös loistoluokkaa. Kaljat kadessä katsomoon ja alatason penkit kuin isoisän vanhat lepolasset. Lauantai-illan huumaa yritti jäädyttää samalla rivillä istuva hieman kookkaampi keijukainen, avautumalla kaikille ohikiitäville mieshahmoille. Se ei menoa haitannut vaan lähinnä yllytti vieläkin kovempiin ’There’s only one David Beckham’ sekä ’Flyers suck’ –huutoihin.
Katsojat vaativat hallissa viihdettä. Verta, hikeä ja kyyneleitä. Jos Rangers ei sitä toimita ei yleisöltäkään tukea tule. Lähinnä kaikki tempaa mukaan vain Rangersin maalilaulu, jossa oikeasti onkin sitä jotain paikallista hunajaa! Ottelu oli mielenkiintoinen ja olisi ollut mukavaa todistaa rankkariskabaa. Sitä ei nähty kun Devils rankaisi jatkoajalla. Muuan Beckhamiksi ristitty nuorimies sai puhehämyllä meikäläisen niin kebabille että jäi tuo viimeinen maali jopa hidastuksista näkemättä. No sillä ei väliä. Häviö mikä häviö!
Pelin jälkeen Hootersiin wingseille ja janojuomalle. Jutut lensivät ja meininki pysyi irvokkaana. Monikaan ei varmaan tiedä kuinka helppoa on saada Hootersin tarjoilija tyttönen antamaan niskahartia-hierontaa.. Helpompaa on järjestää ristipissijäiset Manneken Pisin kanssa! Voin kuulopuheiden perusteella kertoa ettei muuten ole helpoimmasta päästä sekään! Ilta jatkui joillain myöhään, joillain aikaiseen. Tarinoita ja kerrottavaa varmasti riittää.
Sunnuntai Game 2
Jotenkin muistikuvat ja muistiinpanot vaan heikentyvät, mitä pitemmälle reissussa mennään. En tiedä yhtään mistä tuo johtuu. Mennäänpä siis suoraan pelipaikoille Gardeniin. Vastassa sunnuntaina Washington Capitals ja Alexander Ovechkin. Rangers oli pelissä kuin vauvan pureskeltu märkä riepu. Jotenkin joukkue tuntui vain todella saamattomalta ja yleisökin tuntui heti alkuunsa antavan periksi. ’Flyers suck’ –huudot olivat vaihtuneet ’Ovi suck’ –huutoihin, mutta silti Caps pyöritti ja Rangers vikisi. Tunne oli epäuskoinen 0-2 maalin jälkeen. Kuningas Henrik yllätettiin täysin housut nilkoissa. Tuomari sai vielä kaivettua Grabovskin läpiajosta rankkarin jonka kyllä Valko-Venäläinen iski näyttävästi sisään. Varmaan vielä liukuessa huuti Lunkalle että ota kiinni. Lopussa Pouliot iski vielä kosmeettisen kavennuksen, mutta halli oli jo puolityhjä. Rangersin maali ja pienet juhlat kuitenkin sopivat meille Suomesta paikalle saapuneille. Valitettavasti voittoa ei päästy todistamaan eikä edes Rick Nashin ja Ovin välistä tappelua. Kuitenkin tapahtumissa oli nastaa ja olen varma että moni meistä tuohon samaiseen halliin vielä palaa.
Kotimatka
Maanantai aamuun vielä viimeiset shopautukset ja sitten vain limusiinin kyytiin kentälle. Sanoisin että koneessa oli muutama kovasta harjoitusleiristä väsähtänyt nuorimies ja nukkuma-asennot olivat sen mukaiset. Takaisin Suomeen päästiin ilman tullimiesten käsittelyä ja reissu oli näin pulkassa.
Paljon hienoja hetkiä, uusia ystäviä ja legendaarista läppää! Mitä muuta poikain kanssa tehty sporttireissu tarvitsee!? Niin..sitä nestettä… Ja siitä kuurista toipuminen ottaakin tässä hetken jos toisen! Erittäin suuri kiitos Betsafelle vauhdikkaan matkan järjestämisestä! Ja iso käsi matkakumppaneille ja lisäksi loppuun vielä pieni ’Anteeks Anteeks’! ..Ja eikun kohti uusia seikkailuita! New York – Big Apple – Seuraavaan kertaan! En malta odottaa! Faneille.com kiittää!
