Vuonna 1875 perustettu Blackburn Rovers on yksi Englannin perinteikkäimmistä seuroista. 2010-luku ei kuitenkaan ole kohdellut kolminkertaista Englannin mestaria hyvin. Suurella todennäköisyydellä Ykkösliigaan putoavan seuran ongelmat juontavat juurensa katastrofaaliseen omistajavaihdokseen, joka on saanut Rovers-fanit raivon partaalle.
Lancashiressä, noin 45 minuutin junamatkan päässä Manchesterista sijaitseva Blackburn kuuluu englantilaisen puuvillateollisuuden sydänmaihin. Noin 140 000 asukkaan kaupunki on hyvin brittiläinen, keskustasta löytyy samat kaupat kuin muistakin pienemmistä kaupungeista ja kaupungin ylpeys on sen jalkapallojoukkue. Oikeastaan Blackburnissa ei ole mitään muuta tekemistä kuin istua pubissa tai suunnata noin 25 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta sijaitsevalle Ewood Parkille.
Yksi harvoista Valioliigan mestareista
Vaikka meneillään oleva Valioliiga-kausi on järjestyksessään jo 25. ei mestaruuden voittaneiden seurojen luettelo ole järin pitkä. Sinne kuuluvat Manchester United, Manchester City, Arsenal, Chelsea, viime kauden sensaatiomestari Leicester ja Blackburn Rovers, joka juhli sarjan voittoa keväällä 1995.
Vaikkei Blackburn ollut järin suuri seura, oli Liverpool-legenda Kenny Dalglishin mestariksi luotsaama ryhmä oli varsin nimekäs. Joukkueen ykköstähti oli Valioliigan kaikkien aikojen maalipyssy Alan Shearer, joka tykitti mestaruuskaudella huimat 34 osumaa. Shearer muodosti yhden koko sarjan historian kovimmista kärkipareista 15 maalia tehneen Chris Suttonin kanssa.
Joukkueen keskikenttää johti Tottenhamin ja Aston Villan peräsimestä tuttu Tim Sherwood, joka myös toimi joukkueen kapteenina. Myös Roversin peräpäästä löytyi laatua, kun maalia vartioi yksi 90-luvun parhaista Valioliiga-torjujista, Tim Flowers. Entisen maajoukkuevahdin edessä luutineet Graeme Le Saux, Henning Berg sekä Colin Hendry olivat niin ikään tärkeässä roolissa. Jälkeenpäin muun muassa Shearer on sanonut, ettei mestaruuskauden Rovers ollut teknisiltä kyvyiltään paras joukkue, mutta joukkuehenki Dalglishin ryhmässä oli huipussaan.
Mies Roversin menestyksen takana löytyi kuitenkin kentän ulkopuolelta. Blackburnista kotoisin ollut teollisuuspohatta Jack Walker lahjoitti seuralle rakennusmateriaaleja vuonna 1988, nykyisinkin seuran kotipyhättönä toimivan Ewood Parkin kunnostamiseksi. Kotikaupungin seuraa syvästi rakastanut Walker osti Roversin kolme vuotta myöhemmin, aikomuksenaan rakentaa vielä tuolloin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneista sinivalkoisista sumujen saarten mahtavin seura.
Walker toden totta panosti joukkueeseen, sillä Shearerista maksettu 3,6 miljoonaa puntaa vuonna 1992 ja kaksi vuotta myöhemmin Suttonista pulitettu 5 miljoonaa puntaa olivat brittien saarten silloisia siirtoennätyksiä. Ennen mestaruutta Walker oli sijoittanut pelaajahankintoihin peräti 25 miljoonaa puntaa, mikä oli tuohon maailman merkittävä panostus.
Jack Walkerin patsas löytyy aivan Ewood Parkin edestä. (Michael Steele/Getty Images)
Walkerin kunnianhimoisesta visiosta ei kuitenkaan tullut realismia, vaan seura putosi keväällä 1999 sarjaporrasta alemmas, mutta nousi kahden Ykkösdivisioonassa vietetyn kauden jälkeen takaisin pääsarjaan.
Walker kääntyisi haudassaan
Seuran huipulle nostanut Walker ei kuitenkaan ehtinyt nähdä Blackburnin nousua takaisin Valioliigaan, sillä liikemies kuoli elokuussa 2000, 71 vuoden iässä. Seuran omistus siirtyi lopulta Jack Walker -säätiölle, jonka alaisuudessa Roversista tuli 2000-luvulla Valioliigan vakiokasvo.
Ulkomaisille omistukselle avatussa Valioliigassa ollaan 2000-luvulla nähty useita omistajanvaihdoksia. Kenties onnistuineimmat ovat Chelsean ja Manchester Cityn siirtymiset upporikkaiden oligarkkien omistuksiin. Vastaavasti Blackburnin omistajanvaihdos edustaa vastakkaista kohtaloa, Roversin siirtyminen intialaisen kanafirma Venky’sin omistukseen on ollut täydellinen farssi.
Syksyllä 2010 seuran ostanut Venky’s tuli kaupoille suurin puhein, luvaten panostaa joukkueeseen ja ennen kaikkea vaalia Ewood Parkin edustalle patsaan saaneen Walkerin perintöä. Noin 45 miljoonaa puntaa seurasta maksanut Raon omistajaperhe ei kuitenkaan pitänyt lupauksiaan, päinvastoin.
Ensitöikseen uudet omistajat antoivat kenkää hyvää jälkeä tehneelle Sam Allardycelle, siitäkin huolimatta, että Rovers majaili turvallisesti sijalla 13. Big Samin tilalle intialaiset palkkasivat pyöreät 0 ottelua managerikokemusta omanneen Steve Keanin, joka pysyi pestissään aina syyskuulle 2012, vaikka seuran fanit vaativat useaan otteeseen skottiluotsin potkuja. Sittemmin Kean on valmentanut Brunein maajoukkuetta ja ollut ilman töitä jo yli kaksi vuotta.
Kesän 2011 saapuessa topparipari Phil Jones & Christopher Samba kaupattiin eteenpäin, eikä tilalle tullut kuin keskinkertaisia tusinapelaajia. Kaiken huippu nähtiin heinäkuussa, kun ykkösjoukkueen pelaajat Morten Gamst Pedersen, Jason Roberts ja Ryan Nelsen esiintyivät Venky’sin mainoksessa syöden Roversin peliasut päällä kanankoipia joukkueen pukuhuoneessa.
Lopulta Blackburnin kohtalona oli kauden 2011-12 päätteeksi pudota sarjaporrasta alaspäin, heti uusien omistajien ensimmäisellä täydellä kaudella. Jack Walker luultavasti kääntyisi haudassaan jos tietäisi mitä hänen rakkaalle seuralleen on tehty.
Surkastuminen
Odotetun putoamisen jälkeen Rovers on hiljalleen surkastunut. Kaudella 2013-14 se sijoittui lupaavasti kahdeksanneksi, mutta on sittemmin pudonnut kauas Valioliigan porteilta. Surkastumisen taustalla on ennen kaikkea Raon perheeltä totaalisesti puuttuva kunnianhimo, mikä on näkynyt etenkin siirtomarkkinoilla.
Seura on myynyt yksi toisensa jälkeen parhaat pelaajansa muihin maisemiin, eivätkä korvaajat ole olleet – jos niitä on edes hankittu – lähelläkään lähtijöiden tasoa. Raon perheen lupaukset seuraan panostamisesta ovat osoittautuneet kaikkea muuta kuin paikkansa pitäviksi. Blackburn on Venky’sin reilut kuusi vuotta kestäneen omistajuuden aikana noin 45 miljoonaa puntaa plussalla pelaajasiirtojen nettokulutuksessa.
Blackburn myi viime tammikuussa elintärkeän Jordan Rhodesin, muttei hankkinut ketään tilalle. (Charlie Crowhurst/Getty Images)
Lähinnä voitontekoon pyrkivän siirtopolitiikan sivussa seura on päässyt pahasti velkaantumaan. Venky’sin ostaessa seuran marraskuussa 2010, Roversilla oli velkaa noin 20 miljoonaa puntaa. Tänä päivänä velka on jo yli 100 miljoonaa puntaa.
Etenkin viime kausina apatia seuran ympärillä on saanut äärimmäisen surullisia piirteitä. Rovers on maksanut pelaajasta edellisen kerran toissa vuoden tammikuussa, kun seura pulitti maalivahti Jason Steelestä Middlesbrough’lle vajaat miljoona puntaa.
Siinä sivussa Blackburn on käytännössä myynyt kaikki parhaat pelaajansa eteenpäin. Esimerkiksi viime tammikuussa seura myi ykköspyssynsä Jordan Rhodesin 10 miljoonalla punnalla Boroon. Jokainen vähänkin Blackburnia viime vuosina seurannut tietää, että Rhodesin maalit pitivät seuran edes jotenkuten siedettävässä kuosissa.
Rhodesin myynti ei ollut ainoa menetys. Kesällä Rovers kauppasi kummatkin avauksen topparinsa, Rhodesilta kapteenin nauhan perineen Shane Duffyn sekä Grant Hanleyn, eteenpäin. Tilalle hankittiin sopimukseton ex-ManU-puolustaja Wes Brown ja 36-vuotias Brightonin jämätoppari Gordon Greer.
Pelaajaosaston surkastumisen ohella Ewood Parkilla on pyörinyt melkoinen valmentajasirkus, kun manageri toisensa perään on käynyt toteamassa seuran lippulaivan onnistuneen luotsaamisen mahdottomaksi tehtäväksi. Hiljattain erotetun Owen Coylen seuraaja Tony Mowbray on jo kymmenes manageri Venky’sin aikakaudella. Käsittämättömin sirkus nähtiin kaudella 2012-13, kun puikoissa nähtiin peräti kuusi manageria!
Rovers-fanien huumori on loppunut
Tällä hetkellä Blackburnin tilanne näyttää todella heikolta. Seura on kerännyt 32 ottelusta 30 pistettä, joka oikeuttaa 23. sijaan. Täysin toivoton Roversin tilanne ei kuitenkaan ole, sillä viimeisen säilyjän paikkaa hallinnoiva Bristol City on vain kolme pistettä Roversia edellä. On lopulta yhdentekevää kuinka Roversin käy, sillä seuran kannattajat ovat menettäneet täysin uskonsa.
Rovers-fanien tuskaa kuvastaa hyvin FA Cupin 5. kierroksen ottelu suurta ja mahtavaa Manchester Unitedia vastaan, jonka vierailusta huolimatta noin 31 000 katsojaa vetävällä Ewood Parkilla oli yli 8 000 tyhjää paikkaa.
FA Cupin ottelu ei ollut ainoa, joka ei Ewood Parkin yleisöä jaksanut kiinnostaa. Roversin katsojakeskiarvo on Championshipin viidenneksi pienin, vain reilut 11 000. Ikonisin yleisökato nähtiin FA Cupin 4. kierroksella, kun Blackburnin ja vähintäänkin yhtä paljon omistajiinsa kyllästyneen Blackpoolin kannattajat boikotoivat seurojen välistä ottelua.
Stadionin sisälle menemisen sijaan vihaiset kannattajaryhmät kerääntyivät Ewood Parkin eteen protestoimaan. Loppuen lopuksi ottelun alettua stadionin lehtereille vaivautui vain noin 9 000 katsojaa. Lukema on surkea ottaen huomioon Blackburn–Blackpool-ottelun lähestulkoon paikallispelin statuksen.
Blackburnin ja Blackpoolin kannattajat järjestivät yhteisin protestin Ewood Parkin edessä, mutteivat astelleet sisään stadionille. (Matthew Lewis/Getty Images)
Venky’s Out -lakanat ovat arkipäivää Blackburnin kotiotteluissa niiden fanien toimesta, jotka seuran peleissä vielä käyvät. Moni on jättänyt kausikortin uusimatta. Kenties seuran tunnetuin kannattaja, Liberaalidemokaattisen puolueen puheenjohtaja Tim Farron on antanut kasvot Rovers-kannattajien tuskalle. Vuodesta 2005 Westminsterissä istunut Farron on kritisoinut voimakassanaisesti omistajia, todeten etteivät he tiedä jalkapallosta mitään.
Osansa Farronin kritiikistä sai myös Walkerin tytär Lynda Matthewman, jolle kansanedustaja sysäsi osan syyllisyydestä. Walkerin tytär ei tutkinut uusia omistajia tarpeeksi ja päätyi myymään isälleen kaikki kaikessa merkinneen seuran joukolle pellejä, Farron totesi The Sunin haastattelussa vuonna 2015.
Venky’s out or die
On sanomattakin selvää, että nykykehitys vie Blackburnia vain ja ainoastaan alaspäin. Seura on vajonnut surullisen omistajaportaansa johdolla Valioliigan alemmasta keskikastista Championshipin häntäpäähän.
Fanien menettäminen on asia, jonka viimeistään pitäisi soittaa hälytyskelloja, mutta näin ei näytä tapahtuvan. Intialaiset kanamiljardöörit eivät ole kiinnostuneet seuran tulevaisuudesta, mutta eivät jostain syystä laita seuraa myyntiin, vaikka Roversin kannattajajärjestö on tätä useaan otteeseen vaatinut.
Vaikka Blackburn ei kuulu brittifutiksen jättiläisiin, on legendaarisen seuran kuihtuminen todella surkea tarina. Venky’sin aikakaudella Blackburnin katsojakeskiarvo on yli puolittunut, liikevaihto pudonnut lähes 80 prosenttia ja velka on yli viisinkertaistunut. Siinä sivussa seuraa uhkaa putoaminen Ykkösliigaan.
Vaikka ulkomaisten omistajien aikakaudella esiin nostellaan lähinnä Roman Abramovitšin ja Chelsean kaltaisia menestystarinoita, on Blackburn esimerkki toisesta suunnasta. Niin hauskalta kuin se kuulostaakin, intialainen kanafirma tuli ja pilasi upean jalkapalloseuran.
Toivottavasti samat kanakauppiaat ymmärtävät luopua seurasta ennen kuin se katoaa kokonaan jalkapallokartalta.
Lähteet: The Guardian, Transfermarkt, The Sun, BBC, The Lancashire Telegraph
Kansikuva: Dan Mullan/Getty Images
Seuraa Championshipin kiimaista loppukautta ViaPlay-palvelusta.