EM-kisaennakoissa toisena framille nousee luonnollisesti B-lohko, jota tähdittää ikuiseksi epäonnistujaksi tuomittu Englanti. Todellisuudessa jalkapallon synnyinmaa on liikkeellä kovemmalla ryhmällä kuin aikoihin. Kapuloita Englannin rattaisiin lyö erityisesti naapuri Wales, joka voi yllättää muutaman huippuyksilön johdolla. Lohkon kaksi muuta joukkuetta tulevat Itä-Euroopasta, kun aina mysteerinen Venäjä ja piskuinen Slovakia hamuavat brittien päänahkoja.
Oletko sinä Suomen paras EM-veikkaaja? Osallistu ilmaiseksi ja voita matka EM-finaaliin!
Englanti – Uuden huippusukupolven esiinmarssi
Jalkapallon synnyinmaa oli EM-karsintojen vakuuttavin joukkue raivaamalla tiensä kisoihin voittaen kaikki kymmenen karsintapeliään. Uuden huippusukupolven esiinmarssin myötä voitosta voittoon edennyt nuorekas joukkue nosti samalla kansakunnan odotukset pilviin, eivätkä menestystä janoavat englantilaiskannattajat ole lähteneet yhtä toiveikkaina kohti arvokisoja sitten kesän 2006, jolloin edellinen huippu sukupolvi Beckhameineen ja Gerrardeineen oli uransa huipulla. Maan ensimmäistä Euroopan mestaruutta havitteleva Englanti ei kuulu turnauksen kirkkaimpiin suosikkeihin, mutta kärkihaastajiksi luetuilla Lädeillä on kaikki eväät edetä vaikka finaaliin saakka.
Joukkue
Maalivahdit: Fraser Forster (Southampton), Joe Hart (Manchester City), Tom Heaton (Burnley)
Puolustajat: Gary Cahill (Chelsea), Chris Smalling (Manchester United), John Stones (Everton), Kyle Walker (Tottenham Hotspur), Ryan Bertrand (Southampton), Danny Rose (Tottenham Hotspur), Nathaniel Clyne (Liverpool)
Keskikenttäpelaajat: Dele Alli (Tottenham Hotspur), Ross Barkley (Everton), Eric Dier (Tottenham Hotspur), Jordan Henderson (Liverpool), Adam Lallana (Liverpool), James Milner (Liverpool), Raheem Sterling (Manchester City), Jack Wilshere (Arsenal)
Hyökkääjät: Wayne Rooney (Manchester United), Harry Kane (Tottenham Hotspur), Jamie Vardy (Leicester City), Daniel Sturridge (Liverpool), Marcus Rashford (Manchester United)
Avainpelaajat
Huuhkajistakin tutun Roy Hodgsonin pelaajavalinnat kisakoneeseen herättivät todennäköisesti eniten keskutelua – eikä suotta – 33 pelaajaa karsintapeleissä käyttäneellä Roy-sedällä oli kova paikka lukita lopullinen kisajoukkue, jopa muutamista loukkaantumisista huolimatta. Avainpelaajien suhteen Englannilla on kuitenkin hyvä tilanne, joukkueesta löytyy vaihtoehtoja jokaiselle pelipaikalle, eikä Englanti kaadu yhden tai kahden pelaajan mukana. Parhaita pelivuosiaan lähestyviä pelaajia vilisevästä joukkueesta löytyy muutamia konkareita, joiden rooli, erityisesti henkisellä puolella tulee olemaan suuri. Kenties tärkein yksittäinen pelaaja Englannille on maalivahti Joe Hart. Kolmansiin arvokisoihin ykköstorjujana lähtevä Manchester Cityn luottoveskari on kovan paikan edessä, sillä Englannin toppariosasto ei kuulu kisojen eliittiin. Huippusyksyn pelannut Chris Smalling hyytyi pahasti keväällä. Gary Cahillin kausi oli koko Chelsean tapaan tuskainen, eikä kolmostopparina mukana olevan huippulupaavan John Stonesinkaan kevät ollut kaksinen.
Englannin tasaisin osa-alue on joukkueen keskikenttä, jonne löytyy useita eri vaihtoehtoja ja Hodgson voi pyörittää muodostelmaa mielensä mukaan. Oletettavasti joukkueen kapteeni Wayne Rooney kuitenkin pelaa keskikentällä, jossa mies operoi myös seurajoukkueessaan Manchester Unitedissa viimeiset pelit ja hyvällä menestyksellä. Joukkueen ainoa yli sadan maaottelun mies ei ole ehkä enää Kolmen Leijonan pelillinen johtohahmo, mutta vuonna 2003 maajoukkueessa debytoinut kippari on tärkeä henkinen voimavara nuorelle joukkueelle.
Kiinnitä katseesi
Englannin avauskokoonpanoa on vaikea ennakoida, itseasiassa muodostelmakin on vielä hieman avoinna. Hodgson suosi karsinnoissa modernia 4–2–3–1-ryhmitystä, mutta on viime aikaisissa harjoituspeleissä peluuttanut miehistöään välillä formaatiossa 4–4–2, jossa keskikentälle muodostuu timantti, joka nähtiin myös torstai-iltana Portugalin vieraillessa Wembleyllä. Jälkimmäinen ainakin tukee Englannin pelaajamateriaalia, sillä kärkeen löytyy useita huippunimiä, kun taas laituriosasto on äärimmäisen kapea. Toisaalta ryhmitys voi vaihdella myös pelien sisällä, kuten kävi muun muassa harjoituspelissä Turkkia vastaan, jonka Englanti voitti vaivoin 2–1.
Englannilta löytyy kenties kisojen paras hyökkäysarsenaali. Yhteensä 49 Valioliigamaalia paukuttaneet Harry Kane ja Jamie Vardy olivat seurajoukkueissaan huippuiskussa ja taustalla kärkkyvät Daniel Sturridge sekä teinisensaatio Marcus Rashford ovat irti päästessään potentiaalisia maalikuninkaita. Kaikki huippukärjet ovat osoittaneet tasonsa seurajoukkueissaan, mutta nelikosta eniten maaottelumaaleja löytyy Kanelta ja Sturridgelta, yhteensä viisi. Näin ollen kysymys kuuluu kestävätkö kansainvälisesti kokemattomat hyökkääjät massiivisen maalintekopaineen?
Loppusanat
Kolmen Leijonan ryhmästä löytyy laatua kentän jokaiselle osa-alueelle, mutta kestääkö nuori joukkue menestyspaineen? Englannilla on kaikki eväät edetä aina 10.7. pelattavaan loppuotteluun asti, mutta lädit ovat perinteisesti sakanneet aina arvoturnauksissa, tästä kertoo muun muassa ruma tilasto rankkarikisoissa, jonka Englanti on edellisen kerran onnistunut voittamaan tasan 20 vuotta sitten. Helpohkosta alkulohkosta Englannin pitäisi mennä kävellen jatkoon, eikä puolivälieriinkään pääsyn pitäisi tuottaa suurempia ongelmia. Potentiaalinen finalisti.
Wales – Superkaksikko johtaa Lohikäärmeitä
Ensi kertaa arvokisoissa mukana sitten vuoden 1958 maailmanmestaruuskilpailujen oleva Wales on joidenkin papereissa noussut jopa turnauksen mustaksi hevoseksi. Lähes kokonaan Valioliiga- ja Championship-pelureista koostuva ryhmä ei kuulu turnauksen kovimpiin ennakkosuosikkeihin, mutta yllätysvalmiutta Chris Colemanin ryhmästä löytyy. Pitkään uutta tulemista tehnyt Wales koostuu suurimmaksi osaksi hyvistä peruspelaajista, mutta joukosta löytyy muutama huippuyksilökin.
Joukkue
Maalivahdit: Wayne Hennessey (Crystal Palace), Danny Ward (Liverpool), Owain Fon Williams (Inverness)
Puolustajat: Ben Davies (Tottenham Hotspur), Neil Taylor (Swansea City), Chris Gunter (Reading), Ashley Williams (Captain, Swansea), James Chester (West Brom), Ashley Richards (Fulham), James Collins (West Ham)
Keskikenttäpelaajat: Aaron Ramsey (Arsenal), Joe Ledley (Crystal Palace), David Vaughan (Nottingham Forest), Joe Allen (Liverpool), Jonathan Williams (Crystal Palace), George Williams (Fulham), Andy King (Leicester), Dave Edwards (Wolverhampton Wanderers)
Hyökkääjät: Gareth Bale (Real Madrid), Hal Robson-Kanu (Reading), Sam Vokes (Burnley), Simon Church (MK Dons), David Cotterill (Birmingham City)
Avainpelaajat
Walesin ykköspyssy ja samalla yksi koko turnauksen kovimmista tähdistä on vihdoin Real Madrid -kannattajat puolelleen voittanut Gareth Bale. Cardiffilaiselle vahvaa taustatukea antaa niin ikään Walesin pääkaupungista kotoisin oleva Aaron Ramsey, jonka kausi Arsenalissa ei ollut paras mahdollinen. Lohikäärmeiden pelitapa onkin muovattu kahden huippuyksilön ympärille ryhmityksen piirtyessä joko muotoon 3–4–2–1 tai 3–4–1–2, joka tapauksessa huippukaksikolla on vapaat roolit ja suuri vastuu tuloksenteossa. Erityisesti jumalaisella vasurilla varustettu Bale kantaa suurta vastuuta maalinteossa, sillä mies iski yli puolet Walesin karsintamaaleista. Myös taannoin maalintekopotentiaaliaan väläyttelevä väsymätön Ramsey pääsee maajoukkuepaidassa huomattavasti seurajoukkuetta suurempaan ja vapaampaan rooliin.
Joukkueen alakerran tärkein pelaaja on kapteenin nauhaakin kantava Swansean Ashley Williams. Raudanluja toppari komeilee vuosi toisensa jälkeen Valioliigan kärkipäässä blokatuissa laukauksissa ja puruissa. Puolustusta johtavan Williamsin ohella alakerrasta löytyy Spurssin Ben Davies, joka on niin ikään hyvän tason Valioliigapelaaja. Linjassa häärivien Williamsin ja Daviesin edessä tahtipuikkoa heiluttaa ”Walesin Pirloksi” ristitty Joe Allen, jolla on tärkeä rooli Lohikäärmeiden pelin rytmityksessä.
Kiinnitä katseesi
Belgian vanavedessä kisoihin edennyt Wales päästi karsinnoissa ainoastaan neljä maalia, mikä kertoo joukkueen hyvästä puolustuspelaamisesta. Vastapainona joukkue osui ainoastaan yksitoista kertaa kymmeneen otteluun, joten suurimmat haasteet liittyvät maalintekoon. Suurinta maalivastuuta kantaa luonnollisesti Bale, mutta 15 maalia Valioliigaan takaisin nousseen Burnleyn riveissä paukuttanut väkivahva Sam Vokes voisi olla walesilaisten jokerikortti.
Hyökkäyksen ja puolustuksen tasapainon lisäksi Lohikäärmeiden pelissä kannattaa kiinnittää huomiota joukkueen laitapelaajiin, Swansean Neil Tayloriin sekä Readingin Chris Gunteriin, joilla on suuri rooli Colemanin pelisysteemissä. Taylor eikä varsinkaan Gunter kuulu Walesin tähtipelaajiin, mutta hieman italialiastyylisinä wing-backeina operoivat laiturit saavat sahata laitojaan päätyrajalta toisella. On muutenkin mielenkiintoista nähdä miten kolmen miehen linja toimii kisoissa, varsinkin kun kaikki Walesin pelaajat ovat seurajoukkueissaan lähes poikkeuksetta tottuneet peribrittiläiseen neljän alakertaan.
Loppusanat
Walesilla on siinä määrin etua muihin ns. pienempiin maihin, että sen riveistä löytyy Balen tapainen supertähti, joka voi yksin ratkoa pelejä Lohikäärmeille. Myös arpaonni suosi EM-kisojen ensikertalaista, joten alkulohkoon jääminen olisi pettymys. Onnistuessaan Walesilla on eväät edetä aina puolivälieriin saakka, mutta sen jälkeen eväät on luultavasti syöty. Alkulohkon Englanti-peli tulee antamaan suuntaa Walesin iskukyvystä.
Venäjä – Tasapaksu ja vanha
Kahden vuoden päästä kotinurmilla pelattavia maailmanmestaruuskilpailuja odotteleva Venäjä ei kuulu turnauksen kovimpiin voittajasuosikkeihin. Arvokisojen vakiokävijäksi nousseen maan pelaajat palloilevat yhtä lukuun ottamatta kotimaan kentillä. Venäjää aiemmin seuranneille joukkueesta löytyy tutut vanhat konkarit kuten Igor Denisov (32), Roman Shirokov (34), Sergei Ignashevich (36) sekä Berezutskin (33) veljekset Vasili ja Aleksey. Näin ollen voikin sanoa, että kahdeksan vuotta sitten välieriin yltänyt maa ei ole pystynyt liiemmin uudistumaan ja kisojen nuorin valmentaja Leonid Slutski luottaa edelleen kokeneisiin sotaratsuihin. Toki taustalta on nousemassa uusia nuoria, mutta päävastuu on edelleen kokeneella kaartilla.
Joukkue
Maalivahdit: Igor Akinfeev (TsSKA), Yuri Lodygin (Zenit), Guilherme (Lokomotiv).
Puolustajat: Aleksei Berezutski (TsSKA), Vasili Berezutski (TsSKA), Sergei Ignashevich (TsSKA), Dmitri Kombarov (Spartak), Roman Neustädter (Schalke), Georgi Schennikov (TsSKA), Roman Shishkin (Lokomotiv), Igor Smolnikov (Zenit).
Keskikenttäpelaajat: Igor Denisov (Zenit), Dmitri Torbinski (Krasnodar), Aleksandr Golovin (TsSKA), Denis Glushakov (Spartak), Oleg Ivanov (Terek Groznyi), Pavel Mamaev (Krasnodar), Aleksandr Samedov (Lokomotiv), Oleg Shatov (Zenit), Roman Shirokov (TsSKA)
Hyökkääjät: Artem Dzyuba (Zenit), Aleksandr Kokorin (Zenit), Fedor Smolov (Krasnodar)
Avainpelaajat
Venäjän avainpelaajiin kuuluu edelleen jo yllä mainittu kokenut kaarti, erityisesti keskikentän Denisov ja kapteeni Shirokov ovat keskeisissä rooleissa. Varsinkin kutospaikalla pelaava Dynamo Moskovan Denisov on Venäjälle iso pelaaja. Entinen Zenit-kippari raastaa ja katkoo, mutta osaa myös liikuttaa palloa. Denisovin rooli korostuu erityisesti näissä kisoissa, koska Venäjän kenties kovin nimi, CSKA Moskovan Alan Dzagoev on sivussa.
Venäjän puolustus ei vakuuta. Linjasta löytynee jälleen lähes 14 vuotta sitten maajoukkueessa debytoinut Ignashevich, joka johtaa linjaa. Kokeneen konkarin vierellä nähtäneen jälleen tuttu Vasili Berezutski. Kyseinen topparipari on pelannut yhdessä jo 2000-luvun puolivälistä lähtien niin maajoukkueessa kuin seurajoukkueenkin paidassa. Slutskilla tosin on vaihtoehtona heittää topparin tai puolustavan keskikentän paikalle joukkueen ainoa ulkomailla pelaava pelaaja, Bundesligassa leipänsä tienaava Roman Neustädter. Schalken luottomies on sinällään mielenkiintoinen tapaus, että 28-vuotias kaksoiskansalainen on kolunnut läpi Saksan juniorimaajoukkueet ja pelannut koko uransa Saksassa.
Kentän toisesta päästä löytyy kenties Venäjän suurin tähti, Zenitissä tuhoa kylvänyt Artem Dzyuba. Vuosi sitten ilmaisella siirrolla Spartak Moskovasta Pietariin liikahtanut 196-senttinen kärki paukutti Venäjän liigassa 15 täysosumaa, jonka päälle syntyi kuusi osumaa Mestarien liigassa. Hulkin tutkaparina kunnostautunut Dzyuba ei ole pelkästään boxissa palloja odotteleva viimeistelijä, vaan mies pystyy rakentamaan paikkoja myös kanssapelaajilleen, mistä kertoo 12 maalisyöttyä kaikki kilpailut mukaan lukien. 4–2–3–1-muodostelmassa piikissä pelaavalle kolossille taustatukea antaa oikealla avaava seurakaveri Aleksandr Kokorin. Mieluummin kärjessä viihtyvä Kokorin yhdistettiin taannoin jopa Arsenaliin, mikä kertoo 25-vuotiaan hyökkääjän kyvyistä.
Kiinnitä katseesi
Karsintaurakkansa neljään perättäiseen voittoon päättänyt Sbornaya ei ole vakuuttanut kisoja edeltävissä harjoituspeleissä. Tämän vuoden puolella joukkue on pelannut kolme harjoituspeliä, joissa se on onnistunut kaatamaan ainoastaan heikon Liettuan, takkiin on vastaavasti tullut Ranskalta ja viimeisimpänä Tsekiltä. Suurin kysymys Venäjän suhteen kuuluukin: ovatko nämä vain välikisat tulevia kotikisoja odotellessa vai onko Venäjästä haastamaan Euroopan suuret?
Pelaajapuolella katseet kannattaa suunnata Venäjän nuoriin kykyihin. Joukkueen kuopus on hiljattain 20-vuotta täyttänyt huippulupaava Aleksandr Golovin, joka viihtyy parhaiten hyökkäävän keskikenttämiehen tontilla. Tällä kaudella kotimaan pääsarjassa debytoinut Golovin on todennäköisesti mukana haistelemassa arvokisatunnelmaa, jotta timantti olisi valmiina suurempaan rooliin kahden vuoden päästä. Toinen nouseva nimi Venäjän keskikentällä on Zenitin pienikokoinen Oleg Shatov, joka pystyy käytännössä pelaamaan keskikentän jokaisella paikalla.
Loppusanat
Kaksissa edellisissä arvokisoissa alkulohkoon jäänyt Venäjä on kisojen kynnyksellä suuri mysteeri. Sen tasapaksusta miehistöstä ei löydy maailmanluokan pelaajia, mutta toisaalta jokaiselle paikalle kelvollinen pelimies. Ennakkokaavailuissa Venäjä taistelee Walesin kanssa lohkon kakkospaikasta ja koska B-lohko ei ole kovimmasta päästä pitäisi Venäjän pystyä etenemään jatkopeleihin. Neljännesvälieriä pidemmälle joukkueella ei tule olemaan asiaa.
Slovakia – Kantaako altavastaajan vire tosipeleihin?
B-lohkon heittopussiksi povattu Slovakia on mukana EM-kisoissa ensi kertaa maan historiassa. Neitsytmatka arvokisoissa tuleva turnaus ei slovakeille kuitenkaan ole, vaan maa eteni jatkopeleihin – jättäen alkulohkossa taakseen muun muassa silloisen hallitsevan maailmanmestarin Italian – kesän 2010 MM-kisoissa. Jalkapallon lilliputtimaihin lukeutuvan Slovakian rakenne on pitkälti samanlainen kuin samassa lohkossa pelaavalla Walesilla, joukkueesta löytyy muutama selvästi ylitse muiden oleva pelaaja. Vaikka Slovakian materiaali ei ole häävi, ei joukkuetta kuitenkaan kannata aliarvioida, kivikovan Saksan maaliskuussa kaatanut maa on hävinnyt edellisen kerran lokakuussa, jonka jälkeen se on pelannut seitsemän ottelua tappioitta.
Joukkue
Maalivahdit: Matus Kozacik (Viktoria Plzen), Jan Mucha (Slovan Bratislava), Jan Novota (Rapid Wien)
Puolustajat: Peter Pekarik (Hertha Berlin), Milan Skriniar (Sampdoria), Martin Skrtel (Liverpool), Norbert Gyomber (Roma), Jan Durica (Lokomotiv Moscow), Kornel Salata (Slovan Bratislava), Tomas Hubocan (Dinamo Moskova), Dusan Svento (FC Köln)
Keskikenttäpelaajat: Marek Hamsik (Napoli), Juraj Kucka (AC Milan), Miroslav Stoch (Bursaspor), Vladimir Weiss (Al-Gharafa), Robert Mak (PAOK), Patrik Hrosovsky (Viktoria Plzen), Jan Gregus (Jablonec), Viktor Pecovsky (Zilina), Stanislav Sestak (Ferencvaros), Ondrej Duda (Legia Varsova)
Hyökkääjät: Michal Duris (Viktoria Plzen), Adam Nemec (Willem II)
Avainpelaajat
Slovakian ylivoimainen ykköstähti ja joukkueen tärkein pelaaja on sanomattakin selvä, Napolin Marek Hamsik. Pitkään Serie A:n keskikenttämiesten eliittiin kuulunut 28-vuotias slovakki operoi nykyaikaisen 4–2–3–1-ryhmityksessä kymppipaikalla. Näin ollen Slovakian hyökkäyspeli kulkee Hamsikin kautta ja niin maalintekoon kuin paikkojen järjestelemiseen kykenevä Hamsik on pelaaja, jonka mukana Slovakia menestyy. Hamsikin tavoin Serie A:ssa pelaava AC Milanin Juraj Kucka kuuluu Slovakian avainpelaajiin. Keskikentän pohjalla raatava Kucka nousi keväällä Milanissa avauksen mieheksi, joten kovaa pelaava taistelija on isossa roolissa keskikentän tasapainottavan pelaajana.
Joukkueen kolmas avainpelaaja on komean uran Valioliigassa tehnyt Martin Skrtel, joka tosin jäi tällä kaudella statistin rooliin. Slovakien kapteeni on puolustuksen selkeä johtohahmo, mutta miehen pelituntuma ei ole paras mahdollinen sillä Jürgen Klopp suosi loppukaudesta muun muassa Kolo Tourea ennen Anfieldin monivuotista luottopelaajaa. Kyseinen kolmikko yhdistettynä laidoilla viilettäviin Kamil Stochiin sekä ex-huippulupaus Vladimir Weissiin muodostavat Slovakian rungon.
Kiinnitä katseesi
Lohkon selkeästi heikoimman materiaalin omaavan Slovakian kärkiyksilöiltä vaaditaan johtajuutta. Näiden lisäksi Slovakiaan pätee vanha klisee: joukkueen täytyy onnistua joukkueena. Slovakeista ei kuitenkaan kannata odottaa uutta Kreikkaa, vaan maan peleissä verkot heiluvat molemmissa päissä. Edellisessä kymmenessä maaottelussa slovakit ovat onnistuneet pitämään maalinsa puhtaana ainoastaan kaksi kertaa. Varsinkin kisoja kohti maalikarkelot ovat kiihtyneet sillä slovakien edellisissä kolmessa ottelussa on maalattu jokaisessa yhteensä neljä kertaa. Näin ollen Slovakian kisapeleistä voi luvan kanssa odottaa vauhdikkaita, päästä päähän virtaavia otteluita.
Pelaajapuolella kannattaa kiinnittää katse Slovakian hyökkääjiin, jotka eivät vakuuta. Kokenut kehäkettu Stanislav Sestak sekä kookas Adam Nemec ovat varsin erityyppisiä kärkiä, mutta heitä yhdistää se tosiasia, että kumpikaan ei pelannut seurajoukkueissa läheskään yhtä kovia vastustajia vastaan mitä jo alkulohkossa tulee vastaan. Sestak iski Unkarin suurseura Ferencvarosille mukiinmenevät yhdeksän osumaa, kun taas Nemec onnistui maalinteossa ainoastaan Hollannin reservisarjassa, kun kymmenen Eredevisie peliä Willem II -paidassa ei tuonut täysosumia. Niinpä slovakikärjillä on näytönpaikka, sillä he muodostavat todennäköisesti kisojen heikoimman hyökkäysuhan.
Loppusanat
Vaikka lohko olisi voinut olla slovakien kannalta pahempikin, olisi jatkoonpääsy huippusuoritus. Mitenkään mahdoton temppu esimerkiksi lohkon kakkospaikka ei slovakeille olisi, mutta lähtökohtaisesti maa on selkeä altavastaaja ja hyvin todennäköinen jumbo. Toivon mukaan Slovakia tarjoaa viihdyttäviä pelejä, mutta jatkopeleihin sillä ei ole asiaa.
Kansikuva: Getty