Kantaako Suomen kiima kisoihin? Katso Huuhkajien kaikki ottelut Viaplay-palvelussa.Huuhkajat ovat nousseet kaikkien huulille. Uudessa ja edelleen hieman mystisessä Kansojen liigassa plakkariin on kilahtanut pelkkiä voittoja ja vieläpä ilman päästettyjä maaleja.
Vähättelyä on silti kuulunut. Oulun paikallislehti Kalevan Tapio Neva kirjoitti Kansojen liigan olevan jalkapallon oma ”Skoda cup”. SuomiFutiksen Jaakko Perttilän mielestä Huuhkajien menestys perustuu valheeseen. Kummallekin jutulle yhteistä on se, että niissä näennäisesti kehutaan Suomen menestystä, mutta vedetään matto voittojen alta.
Toki myös ylilyöntejä on nähty. Aamulehdessä kerrottiin ”Suomen olevan uusi Saksa”. Todellisuus on jossain välimaastossa.
”Kriittisten” kirjoitusten pahin ongelma on ennen kaikkea se, että ne eivät ota huomioon Huuhkajien voittojen todellista merkitystä – siis sitä, että voittoputkesta iloitaan juurikin siksi, että Suomi on noussut pois pohjamudista. Kyllä jalkapalloväki maajoukkueensa tuntee, ei kukaan kuvittele Suomen olevan lopputurnauksessa. Nyt iloitaan siitä, että maajoukkue ei ole enää täydellinen vitsi.
Pieni taustoitus lienee paikallaan.
Syksyllä 2014 puhuttiin kaikkien aikojen karsinnoista, kun Suomi sai EM-karsintalohkoon seurakseen Kreikan, Romanian, Pohjois-Irlannin, Unkarin ja Färsaaret. Riemu hyvästä arvasta katkesi nopeasti, kun Mixu Paatelaisen ”joulukuusi” ja jääräpäinen takertuminen pallonhallintafutikseen ilman siihen soveltuvia pelaajia päättivät Suomen haaveet lopputurnauspaikasta jo karsintojen puolivälissä.
Hans Backen aikaa ei halua muistella kukaan. Vuosi 2016 meni ilman voittoja. Facebookiin perustettu hassuttelusivu laski päiviä Suomen edellisestä voitosta. Kun Markku Kanervan maajoukkue voitti Marokon tammikuussa 2017 Abu Dhabissa, oli luku miltei 500.
Paatelaisen potkujen jälkeen Suomesta ja lopputurnauksesta ei voinut puhua vakavalla naamalla. Kaukainen ja harhaiseksi muuttunut unelma oli tietysti olemassa, mutta kaikki tiesivät siitä ääneen puhumisen olevan tulevien turnausten osalta ennemminkin hassuttelua, kuin realismia.
A-maajoukkue vajosi jopa niin alas, että Kansojen liigan suhteen pohdittiin, pelaako Suomi D-liigassa. Siis samassa porukassa, kuin kuningaspelin todelliset lilliputit kuten Gibraltar, San Marino tai Luxemburg.
Perttilä väitti kirjoituksessaan Suomen pärjäävän, koska se pelaa itseään heikompia vastaan. Tämä ei pidä paikkansa, sillä Suomi arvottiin omaan C-liigan lohkoonsa kolmossijoitettuna. Perttilän kestämätöntä näkemystä ei varsinaisesti puolla se, että hän listasi Islannin kaataneen ja niin ikään C-liigassa pelaavan Norjan huomattavasti Suomen vastustajia kovemmaksi maajoukkueeksi.
Sitä paitsi, Kansojen liigassa pärjäämisellä on merkitystä, vaikka kisalippu uutta väylää pitkin on edelleen kiven alla. Hyvin todennäköiseltä näyttävä lohkovoitto nostaa Suomen varsinaisten karsintojen kolmoskoriin, josta on huomattavasti helpompi päästä kisoihin kuin viidennestä korista, josta Suomi arvottiin edellisiin MM-karsintoihin. Toisin sanoen tulevaan karsintalohkoon tulee kaksi ennakkoon Suomea kovempaa maata, kun taas MM-karsinnoissa näitä oli peräti neljä kappaletta. Harmillisesti kumpikaan näistä ”kriittisistä” kirjoituksista ei huomioinut tätä asianhaaraa.
Perttilän ja Nevan kirjoituksissa sivuutettiin myös ”Riveluutio”, eli Kanervan taktinen vallankumous. Suomi pelaa edelleen melko simppeliä ja puolustusvoittoista jalkapalloa, mutta Kreikan kaltaisen huomattavasti Huuhkajia laadukkaamman maajoukkueen pelillinen alistaminen kertoo, kuinka paljon Suomi on tullut eteenpäin Backen alistuneesta ja ponnettomasta räpellyksestä tai Mixun kivan näköisestä, mutta tuloksettomasta näpräämisestä. Suomi pystyy tätä nykyä puolustamaan laadukkaasti ja luomaa maalipaikkoja säilyttäen samalla pelin rakenteen.
Maajoukkue pelaa vihdoin tavalla, jolla se voi pärjätä ja näyttää olevansa enemmän kuin osiensa summa. Voittojen merkitys on sitä kautta paljon syvempi. Huuhkajat ovat antaneet jalkapalloyhteiskunnalle taas syyn unelmoida. Huuhkajat eivät ole enää vitsi. Se ei perustu mihinkään valheeseen tai turnausjärjestelmään, vaan nurmella nähtyihin asioihin.
Kyllä jalkapalloväki tietää, että Kansojen liiga tuli ensisijaisesti korvaamaan harjoitusottelut. Yhtäältä he tietävät, että kisoihin on edelleen pitkä matka. Myös Kanerva totesi Ylen Aamutv:n haastattelussa Kansojen liigan lohkovoiton olevan välitavoite ja kisapaikan iso unelma.
Urheilu on tänä päivänä lyhytjännitteistä. Senpä takia myös toimittajien kannattaisi välillä pysähtyä pohtimaan pitempiä kehityskaaria. Sitä kautta voi ymmärtää, kuinka ”Riveluutio” on palauttanut uskottavuuden suomalaiseen jalkapalloon.
Kansikuva: Kimmo Brandt / All Over Press