Bosman-säännön poistettua EU-pelaajien kiintiöt vuonna 1995, Valioliigan ranskalaispelaajien määrä kohosi räjähdysmäisesti. Ranskalaiset ovatkin olleet Valioliigan edustetuin Brittien saarten ulkopuolinen kansakunta. Tänä kesänä liikehdintä Ranskan pääsarjasta Valioliigaan on kuitenkin ollut poikkeuksellisen vilkasta. Mielenkiintoista liikehdinnästä tekee se, että Ligue 1 –taustaisia pelaajia on hankittu erityisesti keskikastin ja häntäpään joukkueisiin.
2000-luvun alkupuolella Valioliigan ranskalaisjoukkueena tunnettiin Arsenal, johon ranskalaismanageri Arsene Wenger toi lukuisia maanmiehiään, kuten Thierry Henry, Patrick Vieira ja Robert Pires, jotka olivat aikanaan Valioliigan kirkkainta kärkeä. 2010-luvun taitteessa Valioliigan ranskalaisjoukkueeksi nousi Newcastle, johon Alan Pardew hamstrasi kasapäin ranskalaispelureita. Osa Pardewin hankinnoista oli loistavia, kuten Mathiue Debuchy, mutta esimerkiksi Gabriel Obertanin ja viimesimpänä Emmanuel Rivieren siirrot menivät totaalisin vihkoon.
Valioliigan keskikastin ja häntäpään joukkueet ovat olleet perinteisesti hyvin brittipainotteisia, mutta tänä kesänä niissä on nähty huomattavaa kansainvälistymistä. Vastaavasti kärkijoukkueet ovat olleet aktiivisia lähinnä sisämarkkinoilla, ja Manchester United onkin ollut toistaiseksi ainut ranskalaispelaajan hankkinut top 6-joukkue. Tosin Southamptonista Punaisiin paholaisiin saapunut Morgan Schneiderlinkin on pelannut jo useita vuosia Englannissa. Monacosta Chelseaan lainalle saapunut Falcaokin pelasi viime kaudella Valioliigaa.
Toistaiseksi nimekkäimmät Ligue 1:sta saapuneet pelaajat ovat Marseillesta West Hamiin siirtynyt Dimitri Payet sekä Crystal Palaceen siirtynyt Yohan Cabaye, kummatkin Ranskan maajoukkuemiehiä. Monien hämmenykseksi PSG:stä saapunut Cabaye onkin toistaiseksi ainut Pardewin Selhurst Parkille tuoma Ligue 1 –pelaaja. Vastaavasti Swansea teki mielenkiintoisen liikkeen hankkiessaan ilmaisella siirrolla Ghanan maajoukkuetta edustavan Andre Ayewin Marseillesta. 26-vuotias Ayew on kuulunut jo vuosia Ranskan suurseuran ykköspelaajiin, joten miehen hankinta voi osoittautua todelliseksi kaappaukseksi. Ayewin ohella Walesiin saapui myös St. Etiennessä viime kauden pelannut laitapakki Franck Tabanou.
Andre Ayew voi osoittautua todelliseksi löydöksi Swansealle. Kuva: AOP
Ylivoimaisesti ahkerin Ligue 1:sta pelaajia rekrytoinut seura on ykköspelaajansa kesällä menettänyt Aston Villa. Birminghamiin on matkannut kesän aikana jo 4 pelaajaa Ligue 1:sta – Jordan Amavi, Idrissa Gueye, Jordan Veretout ja aiemmin mainitun Andre Ayewin pikkuveli Jordan Ayew. Villa vahvisti hyökkäysosastoaan myös ranskalaisella Rudy Gestedellä, joka saapui Blackburnista. Muista häntäpäähän povatuista joukkueista Bournemouth kiinnitti St. Etiennessä pelanneen Max Gradelin, kun vastaavasti Leicester hankki Caenista N’Golo Kanten.
Miksi Valioliigaseurat sitten ostavat pelaajia Ranskasta?
Kysymykseen tuskin on yksiselitteistä vastausta, mutta kun puhutaan keskikastin ja häntäpään seuroista, joukkueiden resurssit ovat rajallisia. Niinpä Ranskan liigassa pelannut peluri voi olla esimerkiksi Championship-pelaajaa houkuttavampi vaihtoehto, sillä Ligue 1 on selkeästi Englannin toiseksi korkeinta sarjatasoa laadukkaampi sarja. Näin ollen Ranskasta tulevilla pelaajilla on kokemusta kovista peleistä ja erityisesti pelaamisesta maailman huippuja kuten PSG:n Zlatan Ibrahimovicia ja Marco Verrattia vastaan.
Ranskan Ligue 1 on muutenkin otollinen sarja vahvistuksia kaipaaville Valioliigaseuroille, sillä sarja ei kestä vertailua esimerkiksi Englannin, Espanjan, Italian tai Saksan pääsarjoihin. Näin ollen Valioliigalla on vetovoimaa suhteessa Ranskan pääsarjaan ja siirtyminen Valioliigaan onkin monille harppaus eteenpäin. Näin on käynyt Valioliigan kärkijoukkueisiin siirtyneille pelaajille, kuten Eden Hazardilla tai Olivier Giroudilla, jotka siirtyivät Englantiin Lillestä ja Montpellieristä. Myös pienemmissä Valioliigaseuroissa kehitysaskelia ottaneita entisiä Ligue 1 –pelaajia ovat muun muassa Newcastlen Moussa Sissoko sekä QPR:n ja Newcastlen kautta Chelseaan päätynyt Loic Remy. Valioliigan keskikastiin tähyävät joukkueet voivatkin toimia hyvänä ponnahduslautana suurempiin seuroihin, sillä näissä joukkueessa entiset Ligue 1 –pelaajat voivat osoittaa tasonsa Ranskaa kovemmassa sarjassa.
Moussa Sissoko on ottanut Newcastlessa isoja kehitysaskelia. Kuva: AOP
Valioliigaseurojen on muutenkin helpompi houkutella pelaajia Ligue 1:sta verrattuna muihin huippusarjoihin, sillä tasoero kanaalin väillä on suurempi kuin vaikka Englannin ja Saksan pääsarjoilla. Tästä syystä Ranskassa palloilevat pelurit ovat usein muiden Euroopan kärkisarjojen pelaajia edullisempia. Niinpä Valioliigaseurat voivat tehdä huippuhankintoja pienemmillä siirtosummilla. Ranskasta pelaajien hankkiminen verrattuna kotimaisiin pelaajiin on siinäkin mielessä fiksumpaa, ettei brittiseurojen tarvitse maksaa Ranskassa pelaavista niin sanottua brittilisää.
Valioliigan uusi ja muhkea TV-sopimus astuu voimaan kaudella 2016-17 tuoden seurojen kirstuihin merkittäviä lisävaroja. Ensi kesänä onkin mielenkiintoista nähdä jatkuuko liikehdintä Englannin kanaalin yli yhtä aktiivisempana vai voimistuuko se jopa aiempaa enemmän. Ligue 1 –taustaiset pelaajat ovatkin osoittautuneet hyviksi rahankäytön kohteiksi monille Valioliigaseuroille. Toki jokaista Koscielnya ja Cabayeta vastaan on omat Chamakhit ja Stamboulit. Joka tapauksessa tuleva kausi tulee varmasti määrittämään liikehdinnän voimakkuutta erityisesti keskikastin joukkueisiin.