Jos tiedossa on laiska ja mitäänsanomaton ilta, se voi olla pelastus. Jos huominen pitää sisällään elämää suuremman päivän, kokeen, tentin tai vaikkapa palaverin, se voi olla perkeleellinen paholainen, joka ei päästä otteestaan. Niin tai näin, se vetää isäntänsä syvälle, syvälle virtuaalimaailmaan.
Football Manager. Tuo Segan julkaisema kaikkien managerointi-pelien isä, äiti ja ylitakertuva täti. Tuotos, johon ainakin allekirjoittanut on upottanut liian monta tuntia. Mitä kaikkea sillä samalla tuntimäärällä olisikaan saanut aikaan? Oppia uuden kielen, taistelulajin tai ehkäpä runnoutua läpi koulutusputken vähemmän ala-arvoisilla arvosanoilla. No, ehkei nyt sentään. Mutta paljon uponneita aikamääreitä joka tapauksessa.
Lyhyt oppimäärä historiasta
Football Manager on, niin kuin nimi saattaakin jo vihjata, jalkapallomanageripelisarja, jonka ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1982 ja viimeinen sen alkuperäisessä muodossa 1993. Kaksi veljestä, Oliver ja Paul Collyer, alkoivat kehittää opiskeluidensa ohessa uutta ja erilaista lajityypinpeliä, joka näki päivänvalonsa vuonna 1992 nimellä Championship Manager.
Veljesten perustama yhtiö Sports Interactive (lyhennettynä SI) ja vuosittain ilmestyneen pelisarjan julkaisija Eidos ajautuivat sopimusriitaan 2004 version jälkeen. Taistelu päättyi lopulta siten, että Eidos sai pitää Championship Manager -nimen, mutta SI:lle jäi se tärkein, eli pelin varsinainen sisältö.
SI päätyi ottamaan käyttöön jo kauan haudattuna olleen Football Manager -nimen ja näin pelisarjan nykyinen formaatti sai ensi henkosensa. Football Manager 2005.
Mikä ihme siinä kiinnostaa?
Joillekin FM:ään (tai Fämmä, kuten sitä joillakin foorumeilla kutsutaan) kosketuspinnan saaminen saattaa tuntua tappavan tylsältä ja lähes mahdottomalta, eihän peli tarjoa kuin päättömästi juoksevia palloja, jotka yrittävät osua yhteen valkomustaan palloon. Ja niinhän se onkin, mitä sitä totuutta kieltämään.
Suurta ihmetystä aiheuttaa myös se, että omaa joukkuetta ei saa varsinaisesti ohjata. Siis siinä perinteisessä FIFA-muodossa, jossa kontrolloidaan pallollisen pelaajan liikkeitä tattia raivokkaasti hakkaamalla. FM:n aloittaminen saattaa aiheuttaa pelaajassaan tuskaa sen laajuudessaan sekä monimutkaisuudessaan. On monia valikoita, välivalikoita ja niiden alavalikoita, joita pitää reissata edestakaisin, jotta voi painaa sen ensimmäisen, ilahduttavan kerran oikealla yläkulmassa sijaitsevaa Continue-näppäintä.
Football Managerin pelimoottorin logiikka ja itse pelissä tapahtuvat asiat vaativat niin ikään sulattelua; miksi ihmeessä vapaapotku leijaili lopulta rajaheitoksi? Pelimoottori (match engine tai ME) on kehittynyt hurjasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Harppaukset eivät ole välttämättä aina olleet suuria, mutta yleensä petrausta aiempaan on tapahtunut. FM:stä ei niin kiinnostuneet voivat olla hyvinkin hämillään tavasta, jolla ne kentällä juoksevat pallukat tekevät, tai jättävät tekemättä, oleellisia päätöksiä. Mihin palleroiden liikkuminen perustuu? Muun muassa pelimoottoriin ja pelaajien, eli palleroiden, taitoihin (attribute tai, kuten se huonoksi suomeksi laitetaan, atribuutti). Taidot määräytyvät 1-20 välillä, jolloin 20 on luonnollisesti paras mahdollinen arvo. Pelaajissa arvioitavia taitoja ovat esimerkiksi juoksunopeus, viimeistelytaito, puskeminen, taklaaminen, aggressiivisuus, tekniikka, syötteleminen ja niin edelleen.
Vaikka tuoreimmat versiot onkin tehty aika aloittelijaystävälliseksi, on lajitietämykselläkin osansa asiassa. Lajiniilous ei ole suinkaan välttämätöntä, mutta ainakin se auttaa pääsemään pelin hienouksiin sisään. Jos peliä kiimaisesti näpyttelevä henkilö ei tiedä mitä eroa on vasemmalla laitapakilla ja hyökkääjällä, on pelin parhainta antia hankala saavuttaa. Mutta kuten todettua, tekemällä oppii, vaikkei olisi koskaan jalkapallolle altistunutkaan.
Rajaton riemu
Pelisarjan kiehtovuus on sen monimuotoisuudessa. Vuosia ja vuosia peliä pelanneet saattavat tuntea ehkä ajoittaista turhautumista vuosipainosten vähäiseen kehitykseen, mutta pienellä mielikuvituksella ”fämmättämiseen” saa jälleen uutta nostetta. Peliä voi pelata niin monella tavalla. Esimerkiksi perinteisellä brittimanagerityylillä eli olla kaikesta itse vastuussa. Tai vastaavasti eteläeurooppalaisella tavalla, jolloin vastuu vaikkapa hankinnoista on seuran urheilutoimenjohtajalla. Tällöin pelaaja keksii itselleen sääntöjä, joiden noudattamista vahtii pelaaja itse. Tämä voi kuulostaa skitsofreeniselta, mutta ei sitä ole. Eihän?
Monimuotoisuuteen voidaan laskea myös pelin laaja ymmärrys rahasta ja finanssiasioista. FM omistaa loistavan vapaaehtoisavustuksen ansiosta massiivisen pelaajatietojärjestelmän, jota on kerrottu hyödyntävän ihka oikeat jalkapalloseuratkin. Oikean maailman seurat. Pelaajat ovat usein arvioitu taidoiltaan tarkasti ja vuosien vieriessä tekijät ovat sisällyttäneet yhä tarkemmat mallinnukset pelaajien ja valmentajien persoonista. Mario Balotelli on pelissäkin hyvin balotellimainen.
Suurin plussa, minkä peli ansaitsee, on sen kyky vedota käyttäjäänsä emotionaalisesti. Ne suuret ilot, jotka virtuaalivalmentaja saakaan, kun viiden, 10 tai 15 kauden pitkä taival päättyy kansalliseen mestaruuteen tai jopa kansainväliseen menestykseen. FM antaa mahdollisuuden nostaa joku sadoista ja sadoista aladivarijoukkueista Euroopan kuumimmaksi seuraksi.
Peli osaa myös tunneskaalan syvänkin päädyn. Kaikki ne vastustajan naurettavat viime hetken tasoitukset ja lahjapilkut, oman maalivahdin tai joukkueen parhaimman topparin sulamiset. Se pitkä ja harras valmistautuminen ja ottelusuunnitelman hiominen voi huuhtoutua viemäriin ja sitä kautta Itämereen muutamassa kallisarvoisessa sekunnissa.
Ja lopuksi jäi luovuus
Football Managerin pelaajat ovat kehitelleet useita eri tyylejä ja tapoja pelata rakastamaansa, ja vihaamaansa, peliä. Suurin syy tähän lienee se, ettei ainakaan pelattava loppuisi kesken. On olemassa tukku haasteita, joita suorittamalla pelaaja kykenee tuomaan lisää vaikeutta ja mielenkiintoa tallennukseensa.
Keksityt ja pelissä itsessään jo valmiina olevat haasteet ovat todellinen ruumiillistuma pelisarjan pelaajista ja pelistä itsestään. Molemmissa virtaa vahva luovuuden puro, joka pakottaa kumpaakin osapuolta ruokkimaan sitä vastakkaista. Pelaaja keksii asian, jota toteuttaakseen se tarvitsee peliä ja peli heittää siirtolohkareita kohti päämääräänsä vaappuvaa pelaajaa.
Football Manager voi vaikuttaa sekavalta, raskaalta ja paljon opettelua vaativalta, mutta kätkee sisälleen aitoa riemua. Sadat tuhannet pienet yksityiskohdat pitävät huolen siitä, että kokeneemmatkin pelaajat löytävät palon pelisarjan myllyttämiseen tallennus toisensa perään.
Lähde: retrocollect.com.
Kuva: Getty.