Katso kaikki Huuhkajien ottelut Viaplayn kautta!Suomi avaa karsinnat reilun vuoden päästä pelattaviin jalkapallon EM-kisoihin vierasottelulla Italiaa vastaan. Jalkapallon perinteinen mahtimaa ei ole viime vuosina ollut parhaimmillaan, mutta nyt taustalta parrasvaloihin on nousemassa uusi nuorten pelaajien tähdittämä sukupolvi.
Italian maajoukkueen viime vuodet ovat olleet tuskaisia
Italia juhli toistaiseksi viimeisinä suurvoittoaan vuonna 2006. Tuolloin lahjakas kultainen sukupolvi Fabio Cannavaron, Andrea Pirlon, Gennaro Gattuson, Francesco Tottin ja Gianluigi Buffonin johdolla oli uransa huipulla ja päävalmentaja Marcelo Lippi sai ulosmitattua nimekkäästä joukkueestaan kaiken mahdollisen.
Vuoden 2006 kisojen jälkeen Italia ei ole onnistunut arvokisoissa. Vuonna 2008 se oli toki Roberto Donadonin alaisuudessa lähellä pudottaa lopulta suvereeniin EM-kultaan marssineen Espanjan, mutta kesän 2010 maailmanmestaruuskisat olivat ikääntyneeltä joukkueelta täydellinen pannukakku Italian jäädessä helpon alkulohkonsa viimeiseksi. Vuonna 2012 tulikuuma Mario Balotelli johdatti Italian EM-finaaliin, jossa Espanja oli kuitenkin selkeästi parempi joukkue.
Brasilian vuoden 2014 MM-kisoissa Italia jäi toista kertaa putkeen pudotuspelivaiheen ulkopuolelle. Saapasmaassa hiljalleen herättiin siihen, että maan pelaajatuotanto ei ole enää samalla tasolla ja maajoukkueuransa lopettaneiden suurpelaajien tilalle ei ole onnistuttu tuottamaan mitattäyttäviä korvaajia. Myös valmennuksellisesti Italia antoi tasoitusta, sillä maan huippuvalmentajia ei enää tuntunut kiinnostavan maajoukkuevalmennus.
Pieleen menneiden MM-kisojen jälkeen Italiassa reagoitiin monella tapaa. Maan juniorijalkapallosysteemit pistettiin täysin uuteen uskoon ja uudistuksen hedelmistä saadaan pikku hiljaa nauttia uuden nuoren sukupolven nousun myötä. Tärkein yksittäinen päätös oli kuitenkin Juventuksen takaisin Euroopan huipulle nostaneen Antonio Conten nimittäminen maan uudeksi päävalmentajaksi. Itse vuoden 2016 EM-kisoissa Italia kärsi pahoista poissaoloista ja erityisesti keskikentällä Marco Verrattin ja Daniele De Rossin loukkaantumiset jättivät valtavan loen. Mestarivalmentaja Conte loi Italialle Graziano Pellen kaksinkamppailuihin ja Leonardo Bonuccin pallolliseen kyvykkyyteen pohajutuneen inhorealistisen pelitavan, joka oli vähällä viedä saapasmaan kisojen välieriin. Lopulta Italian matka katkesi Saksalle kärsittyyn rangaistuspotkukilpailutappioon, joka muistetaan parhaiten Simone Zazan ikuisuuksia kestäneestä sipsutusvauhdinotosta.
Italian maajoukkue oli Antonio Contelle pelkkä välietappi, sillä valmentajavelho halasi takaisin seurajoukkuevalmennuksen pariin. Conten siiryttyä Chelsean päävalmentajaksi nimitti Italia uudeksi luotsikseen kokeneen, Torinossa erittäin hyvää työtä useamman nuoren pelaajan kanssa tehneen Giampiero Venturan. Ventura alkoi aggressiivisesti ajaa nuoria pelaajia Italian maajoukkueisiin eikä saapasmaan pelaaminen vakuuttanut missään vaiheessa. Karsinnat sujuivat mollivoittoisesti, mutta moni uskoi Italian kykenevän voittamaan Ruotsin karsintojen pudotuspelivaiheessa. Toisin kuitenkin kävi ja Venturasta tuli hetkessä koko Italian vihatuin henkilö. Ruotsi teki yhden vaadittavan maalin Italian laskettua tasaisessa otteluparissa täydellisesti alleen. Lopputuloskena oli maan karsiutuminen MM-kisoista ensimmäistä kertaa kuutenkymmeneen vuoteen. Venturalle ei löytynyt puolustelijoita ja hänet irtisanottiinkin nopeasti katastrofaalisen Ruotsi-ottelun jälkeen.
Kokenut Roberto Mancini tuli nostamaan Italian takaisin huipulle
Italia mietti pitkään useiden vaihtoehtojen välillä, mutta päätyi lopulta palkkaamaan kokeneeseen Roberto Mancinin uuden projektin pääveturiksi. Nimityslehdistötilaisuudessa tunteikas Mancini piti pitkän palopuheen Italian maajoukkuevalmentajuuden merkityksestä hänelle itselleen, joskin moni italialainen oli ja on yhä kovin skeptinen Mancinin valmentajakyvyistä.
Elävä Sampdoria-legenda jatkoi Venturan aloittamaa työtä kutsumalla useita nuoria pelaajia Italian Kansojen liigan otteluiden kokoonpanoihin. Italiassa Mancini sai jopa paljon kritiikkiä siitä, ettei hän ottanut uutta maajoukkueturanusta tosissaan. Italia aloitti Kansojen liigan mollivoittoisesti, mutta loppua kohden Mancinin ajatukset alkoivat purra ja Italia pelasi parhaimmillaan varsin hyvää jalkapalloa.
Mancini on valmentanut Italiaa yhdeksässä ottelussa ja hänen taktiset ajatuksensa alkavat olla hyvin selvillä. Mancini on yhtä poikkeusta lukuunottamatta peluuttanut joukkuettaan perinteisellä 4-3-3 formaatiolla. Mancinin Italia prässää erittäin aggressiivisesti korkealta pyrkien estämään vastustajajoukkueen pelinrakentelun. Pallonriiston saadessaan Italialla ei ole kiire mihinkään, sillä Mancini tuntuu luottavan pallonhallintaan ja Italian keskikenttäpelaajien luovuuteen. Hyökkäyspäässä Italia pyrkii murtautumaan vahvosti laitojen kautta ja Mancinin pelitavassa ylimmän oksan laitapelaajilla tarjotaan paljon vapauksia oman luovuutensa toteuttamiseen.
Hurjaan vireeseen äipynyt konkari Fabio Quagliarella tekee paluun Italian maajoukkueeseen yhdeksän vuoden tauon jälkeen. ( Claudio Villa/Getty Images)
Italia pelannee Suomea vastaan 4-3-3-formaatiolla
Vaikka Mancini on pyörittänyt laajaa rotaatiota, on Italian kokoonpanon ydin alkanut jo muodostua. Italian selkeä ykkösmaalivahti Gianluigi Buffonin pitkän ja menestyksekkään maajoukkueuran päätyttyä on ollut AC Milanin parikymmpinen Gianluigi Donnarumma, joka on nuoresta iästään huolimatta jo varsin kokenut veräjänvahti. Vuonna 1999 syntynyt maalivahti nousi vasta 16-vuotiaana kasvattajaseuransa avauskokoonpanoon ja kasassa on jo kohta 150 pelattua Serie A-ottelua. Donnarumma onkin varsin kokonaisvaltainen moderni huippumaalivahti, joka on viime vuosina kehittynyt erityisesti jalalla pelaamisessa. Lyhytsyöttöpelaaminen vaatii vielä harjoitusta, mutta puhtaana torjujana Donnarumma on jo nyt ehdotonta maailman eliittiä.
Puolustuslinjassa Mancini luottaa kaiken nähneeseen ja kokeeneeseen Juventus-kaksikkoon Leonardo Bonucci-Giorgio Chiellini. Italian maajoukkuelegendat ovat pelanneet kohta kymmenen vuotta samassa joukkueessa ja kaksikon yhteispeli toimii saumattomasti. Italian topparitilanne on varsin hyvä, sillä vaihtopenkillä vuoroaan odottelee mm. AC Milanin kapteeni Alessio Romagnoli, joka olisi melkein missä tahansa muussa maajoukkueessa selkeää avauskokoonpanokamaa. Mielenkiintoinen nouseva nimi on Atalantan paidassa Serie A:n parhaiden topparien joukkoon noussut Gianluca Mancini, joka siirtynee ensi kesänä astetta suuremman seuran riveihin.
Italian ehdoton akilleen kantapää jo pitkään on ollut laitapakkiosasto, sillä saapasmaa ei ole onnistunut tuottamaan Euroopan huipputason laitapuolustajia. Suomea vastaan oikeana laitapuolustajana avaa todennäköisesti AS Roman Alessandro Florenzi, jonka kehitystä ovat hidastaneet kaksi vakavaa polvivammaa. Uransa laiturina aloittanut Florenzi siirtyi muutama vuosi takaperin laitapuolustajaksi ja hän onkin parhaimmillaan hyökkäyspäässä. Vasemmalla laidalla Italialla ei ole selkeää ykköspelaajaa, mutta Mancinin aikakaudella Fiorentinan 26-vuotias Cristiano Biraghi on ollut ykkösehdokas avauskokoonpanoon. Yksi mahdollinen nimi puolustuksen vasemmalle laidalle on omista vammoistaan toipunut hyökkyäspään erikoismies Leonardo Spinazzola, joka pelasi vastikään loistavan ottelun Juventuksen paidassa Atletico Madridia vastaan.
Keskikentälle Italialta löytyy tukku huippupelaajia
Jos laitapuolustajaosasto on ollut pitkään Italian heikkous, voidaan nykyjoukkueen suurimmaksi vahvuudeksi lukea keskikentän keskusta, jonne Mancini pystyy heittämään tukun ehdottomia huippupelaajia. Varmoja avaajia ovat PSG:n Marco Verratti ja Chelsean syöttökone Jorginho. Mancini on luonut koko nyky-Italian pelitavan vastaamaan kaksikon vahvuuksia ja parhaimmillaan Jorginhon ja Verrattin syöttörallia vastaan on liki mahdoton puolustaa. Kolmas keskikentän avaaja on pienoinen kysymysmerkki. Kansojen liigassa paljon vastuuta sai Cagliarin lupaava Nicolo Barella, joka pelaa vuoden päästä jossain Euroopan huippuseurassa. Astetta hyökkäävämpi vaihtoehto olisi Roman paidassa hurjaa läpimurtokautta pelaava 19-vuotias Nicolo Zaniolo, joka on kuluvalla kaudella ollut yksi koko Serie A:n parhaista keskikenttäpelaajista. Huono vaihtoehto ei myöskään ole Zaniolon joukkuekaveri Bryan Cristante, joka on vaikean alkukauden jälkeen betonoinut paikkansa AS Roman avauskokoonpanoon.
Hyökkäyspäässä Italian tilanne on varsi kaksijakoinen. Luca Tonin aikakauden päätyttyä Italia on etsinyt itselleen selkeää profiiliysiä eikä tämänkään hetken pelaajistosta oikein ole löytynyt luotettavaa maalintekijää. Laziossa hyvää jälkeä tehnyt Ciro Immobile on hyvä seurajoukkuepelaaja, mutta hän on aina alisuorittanut pukiessaan ylleen Italian maajoukkuepelipaidan. Moni haluaisikin nähdä hyvään vireeseen Marseillen paidassa päässeen Mario Balotellin Italian maajoukkueessa, mutta pitkästä ja myrskyisestä yhteisestä historiasta huolimatta päävalmentaja Mancinin jätti Super-Marion maajoukkueen ulkopuolelle Suomea vastaan. Italian hyökkääjäosaston kapeudesta kertoo paljon se, että elämänsä kautta pelaava Fabio Quagliarella palasi Azzurri-paitaan peräti yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Italiassa jos jossa osataan arvostaa kokemusta, mutta sympaattisen 36-vuotiaan maalipyssyn joukkueessaa olo kertoo enemmän Italian muiden hyökkääjien tasosta.
Koska Italialla ei ole selkeää ykköshyökkääjää, on Mancini päätynyt muutamassa ottelussa pelaamaan ilman varsinaista puhdasta hyökkääjää. Yläoksan varma avaaja olisi ollut Napolin pikkuruinen Lorenzo Insigne, joka kuitenkin joutuu jättämään suomea vastaan pelattavan ottelun välistä jalkavamman vuoksi. Insignen loukkaantumisen myötä avaukseen noussee Juventuksessa melko vähäisellä vastuulle jäänyt Federico Bernardeschi kun taas oikealla laidalla todennäköinen avaaja on superlupaava Federico Chiesa, jonka läpimurtoa kansainväliselle huipputasolla toivoo koko Italia. Yksi mielenkiintoinen nimi on vuonna 2000 syntynyt superlupaava Moise Kean, joka on pikku hiljaa nousemassa Juventuksen pelaavaan kokoonpanoon.
Italian mahdollinen avauskokoonpano Huuhkajia vastaan
Kansikuva: Claudio Villa/Getty Images