Kauden 2015 Ykkönen polkaistaan käyntiin tulevana viikonloppuna täyden kierroksen myötä. Veikkausliigan sarjauudistuksen myötä sarjan voittaja nousee suoraan, kun taas toiseksi paras joukkue karsii Veikkausliigan toiseksi viimeistä vastaan kaksiosaisessa otteluparissa. Kymmenen joukkueen sarjassa kaksi huonointa joukkuetta putoaa automaattisesti kolmennaneksi korkeimmalle sarjatasolle Kakkoseen.
Tämän vuoden Ykkönen ei ole etukäteen ajatellen aivan yhtä glamouristinen kun viime vuoden ”kaikkien aikojen Ykkönen”, mutta sarjasta on helppo ennustaa tasaista ja useampi joukkue kamppailee realistisesti noususta kirkkaisiin parrasvaloihin Veikkausliigaan. Faneille.com rankkasi tulevan kauden joukkueet.
1) AC Oulu
Pahoista talousvaikeuksista kärsineen Oulun tämän hetken ykkösjoukkueen viime kausi oli varsin vaiherikas. Joukkue koottiin kasaan todella myöhään vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi, josta johtuen joukkueen alkukausi oli niin pelillisesti kuin tuloksellisesti vaikea. Perinteisen jalkapallokaupungin ykkösjoukkue näytti valahtavan auttamatta putoamistaistoon, ennen kuin kesä-heinäkuun alussa kaikki palaset loksahtivat paikalleen täydellisesti. Oulo ei hävinnyt 6.7 pelatun KTP-ottelun jälkeen matsiakaan ja nousi peräti 14 tappiottoman ottelun putkessaan taistelemaan jopa noususta. Lopulta sijoitus tasaisessa sarjassa oli neljäs ja eroa dramaattisesti Ykkösen voittaneeseen HIFK:n jäi vaivaiset kolme pistettä. Talven täydennysmenettelyiden jälkeen AC Oulu oli siis viime kauden paras Ykkösen jengi, joka ei noussut täksi kaudeksi Veikkausliigaan.
Matias Ojalan on otettava Oulun keskikenttä harteilleen tulevalla kaudella. (AOP)
Oulussa loppui talvella yksi tarina suomalaisesta jalkapallohistoriasta, kun legendaarinen Mika Nurmela lopetti komean uransa. 71 maaottelun veteraani oli viimeisellä kaudellaan kaikkea muuta kuin jäähdyttelijä, sillä mies paukutteli lopuluta viime kaudella vähintäänkin kelvolliset jääkiekkotehot 7+8. Ensi kausikaan tosin mene Nurmeloitta, sillä ”Nuren” poika Anselmi taistelee paikasta Oulun avaukseen keskikentälle. Loistavasti menneen loppukauden jälkeen odotukset Oulussa ennen alkavaa kautta ovat katossa. Harjoituskausi on sujunut tuloksellisesti ja pelillisesti suorastaan loistavasti ja parhaimmillaan päävalmentaja Rauno Ojasen suojatit ovat tarjonneet katsojille melkoista jalkapalloseksiä viihdyttävien pelien myötä. Tuloksellinen vire on ollut ehkä hieman laskussa, mutta Oulo on edennyt Suomen Cupissa jo puolivälieriin tiputtamalla matkalla mm. liigajoukkue VPS:n. Oulun joukkueen runko on pysynyt melko hyvin kasassa viime kauden jälkeen, joskin Nurmelan lisäksi muutama avainpelaaja vaihtoi talvella joukkuetta. Viime kauden ykkösmaalivahti David Monsalve pelasi loistavan kauden ja talvella mies pakkasi kamansa ja siirtyi rapakon toiselle puolelle Kolumbian pääsarjajoukkue America de Calin riveihin. Tilalle Oulu hommasi italialaisen Alessandro Marzuolin kakkosen Futurasta. Mies nousi talvikaudella otsikoihin puskemalla Oulun 3-3 tasoituksen Suomen Cupin kuudennen kierroksen ottelussa PS Kemiä vastaan. Marzuoli vaikuttaa kaikin puolin pätevältä maalivahdilta, eikä Oulu tule ensi vuonna varmasti kaatumaan miehen otteisiin.
Marzuolin edessä puolustuslinjaa johtaa kokenut ”kuningasleijona” lempinimelläkin tunnettu 16 maaottelun veteraani Janne Hietanen. Usean vuoden ajan maailmaa kiertänyt Hietanen ei ole enää nuoruutensa vireessä, mutta mies paikkaa heikentynyttä fysiikkaansa erinomaisen sijoittumisen avulla. Oulu sai myös iloisia uutisia aivan kauden alla, kun 20-vuotias HauPan kasvatti Lassi Nurmos palasi vuoden tauon jälkeen peliajan perässä sinipaitojen vahvuuteen. Keskikentällä joukkueen ehdoton supertähti on 20-vuotias Matias Ojala. Ojala nousi koko kansan tietoisuuteen viisi vuotta sitten debytoidessaan kaikkien aikojen nuorimpana pelaajana Veikkausliigassa. Ojalan urakehitys ei ole ollut aivan odotetunlaista ja ikävät pikkuvammat ja mykoplasma ovat pitäneet miehen vielä kotimaan kentillä. Ojala on kuitenkin parhaimmillaan dominoiva pelaaja Ykköseen ja mies pystyy tarvittaessa ratkaisemaan tiukkoja otteluita omalla yksilötaidollaan. Oulun suurimma kysymysmerkit liittyvät hyökkäyspäähän, josta joukkueelta puuttuu selkeä ykköstykki. Kokenut Dritan Stafsula paukuttaa jälleen kerran isot maalimäärät, mutta myös muiden on noustava parrasvaloihin. Katseet kääntyvät ainakin Toni Tahvanaisen suuntaan, sillä mies on esiintynyt talvikauden otteluissa edukseen. Pienistä kysymysmerkeistä huolimatta Oulu on ennakkoon Ykkösen suurin ennakkosuosikki ja ennustamme liigafutiksen palaavan Ouluun muutaman vuoden tauon jälkeen.
2) FC TPS
Setä-Hyyrynen jaksaa vielä painaa (AOP)
Perinteikkään suomalaisen suurseuran TPS:n viime kausi oli murheellinen ja pitkä pääsarjaputki tuli päätökseensä sarjan viimeisen tilan myötä. TPS oli pitkään yksi harvoista HJK:n todellisista haastajista, mutta ylioptimistiset taloussuunnitelmat kostautuivat ja seura joutui vuosi sitten talvella akuuttiin talouskurimukseen. Hetkellisesti jopa edustusjoukkueen tulevaisuus näytti olevan uhattuna, mutta kovat säästöt ja avainpelaajista luopumiset mahdollistivat seuran edustusjoukkueen tulevaisuuden. TPS:n viime kausi oli lopulta melko odotettu, nuori ja nimetön joukkue taisteli kovasti kokeneen Mika Laurikaisen alaisuudessa, mutta lopulta rajallinen pelaajamateriaali näkyi liikaa ja tuloksena oli harmittava putoaminen. TPS sai kuitenkin talvella pidettyä joukkueensa mukavasti kasassa ja monen mielestä tällä hetkellä kasassa on jopa viime kautta kokonaisvaltaisempi ja tasaisempi materiaali.
Entinen seuralegenda ja kapteeni Jukka Lehtovaara kohautti turkulaista jalkapalloväkeä vaihtamalla talvella joukkuetta Turun sisällä. TPS:n ja Interin välinen vastakkainasettelu on todella kovaa varsinkin junioritasolla ja vastaavia seuravaihtoja ei historiasta juurikaan löydy. Lehtovaara menetti maineensa TPS-henkisten keskuudessa, mutta mies on osoittanut alkaneella Veikkausliigakaudella olevansa koko sarjan selkeästi paras maalivahti ja miehen oikea paikka on Veikkausliigassa. TPS hankki Lehtovaaran korvaajaksi porilaislähtöisen Oskari Forsmanin, jonka pitäisi olla Ykkösen tasolle vähintäänkin kelvollinen ykkösmaalivahti. Forsmanin edessä pelaa nuori, mutta varsin potentiaalinen puolustuslinja, jonka koostumus on vaihdellut rajusti harjoituskauden aikana. 20-vuotias Miro Tenho pelasi erinomaisen viime kauden Veikkausliigassa, mutta mies ei saa olla varma avauspaikastaan, sillä kaksikko Rasmus Holma-Mikael Liespuu kamppailee niin ikään kahden avaavan topparin paikasta. TPS:n ehdoton vahvuus on laitapakkiosastolla, sillä kaksikko Juri Kinnunen-Niklas Friberg on varmasti koko sarjan paras. Puolustuslinja ei ole kuitenkaan esiintynyt talven harjoitusotteluissa aivan niin hyvin, kun siltä osataan odottaa, joten puolustuspelaaminen lienee TPS:n suurin yksittäinen kysymysmerkki ennen alkavaa kautta. Laurikainen on pyörittänyt vahvaa rotaatiota varsinkin toppareiden osalta, mutta ennen kauden alkua hän päättänee yhden toppariparin, joka pelannee valtaosan ensi kauden otteluista.
TPS-henkiset saivat kauden alla iloisia uutisia, kun seuralegenda Sami Rähmönen solmi seuran kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen. 28-vuotias Rähmönen on nuorehkosta iästään huolimatta pelannut jo yli 200:ssa liigaottelussa kasvattajaseuransa kanssa. Laitapakin koulutuksen saanut ”Räpsä” nähtäneen ensi kaudella entistä enemmän keskikentän laidalla, sillä sinne TPS:llä ei ole heittää yhtä laadukkaita pelaajia kuin laitapakkiosastolle. Keskikentän keskusta on sen sijaan TPS:n paras yksittäinen osa-alue, sillä kaksikko Matej Hradecky-Santeri Mäkinen on jotain sellaista, mihin muut Ykkösen seurat eivät pysty vastaamaan. Kummankin pelaajan pitäisi pelata aivan jossain muualla kuin Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, mutta ikävät loukkaantumiset ovat hidastaneet superlupauksina pidetyn kaksikon kehitystä. Kaksikko on Ykkösen tasolle huikaisevan taitava ja pallovarma, joten TPS:n hyökkäyspään pelaajat tulevat nauttimaan laadukkaasta tarjoilusta tulevan kauden sarjaotteluissa.
Hyökkäysosastolla TPS:ltä puuttui viime kaudella selkeä ykköspyssy, mutta asiaan tuli muutos heti kauden jälkeen Jussi Aallon siirryttyä Turkuun 2+1 vuotisella sopimuksella. 31-vuotias Aalto on profiloitunut erinoaiseksi Ykkösen kärjeksi ja kahdella viime kaudella raumalainen on pakutellut 48 pelaamassaan ottelussa peräti 40 maalia. Tulitukea Aalto saa kokeneelta sotaratsulta Mikko Hyyryseltä, joka päätti jatkaa komeaa uraansa vielä ainakin yhdellä kaudella. TPS:llä on kasassa nimekäs, mutta hieman kapea joukkue, jolla on kaikki mahdollisuudet taistella Ykkösen voitosta jo heti ensi kaudella. Optimiavauskokoonpano lienee koko sarjatason paras, mutta avainpelaajilla ei ole varaa loukkaantua, sillä nuoret vaihtopelaajat eivät ole vielä valmiita suureen pelilliseen rooliin. Mika Laurikainen on juuri oikeanlainen valmentaja TPS:n tyyliselle nuorelle joukkueelle ja perinteikkään seuran paluu korkeimmalle sarjatasolle on vain ajan kysymys. TPS hyötyy siitä, että joukkue kasattiin Ykkösen tasolle hyvissä ajoin kasaan, sillä Laurikainen on saanut ajaa rauhassa joukkueen pelitapaa sisään talven pitkän pre-seasonin aikana. TPS lienee huomattavasti viime kautta hyökkäävämpi joukkue, joka dominoinee pelillisesti useita tulevan kauden otteluita. Jos Laurikainen saa joukkueen puolustuspelin tiiviimmäksi, juhlitaan Turussa kauden jäljeen nousua takaisin korkeimmalle sarjatasolle.
3) JJK
JJK:n tarina muistuttaa valitettavan paljon TPS:n viime vuosia taloudellisena ongelmineen. JJK nousi kovan kohinan päätteeksi Veikkausliigaan voittamalla vuoden 2008 Ykkösen. JJK:n ensimmäiset liigakaudet olivat vaikeita, mutta Hongasta siirtyneen Kari Martosen aikakaudella JJK nousi kovien hankintojen myötä Veikkausliigan eliittiseurojen joukkoon ja juhli kauden 2011 päätteeksi liigan pronssimitaleita. Palkintona oli myös seurahistorian ensimmäiset europelit, jotka päättyivät kuitenkin valtavaan pettymykseen montenegrolaisseura FK Zetan mentyä jatkoon vierasmaalien turvien. Kauden 2011 jälkeen JJK:n tilanne kääntyi räjähdysmäiseen laskuun ja kaudella 2013 koko seuran tulevaisuus oli uhattuna akuutin kassakriisin vuoksi. Seura keräsi avoimesti rahaa ”emme anna sen päättyä” kamppanian avulla ja sai kasaan riittävän määrän pennosia kauden läpiviemiseen. Tuloksena oli kuitenkin putoaminen Ykköseen, jossa se sijoittui viime kaudella lopulta seitsemänneksi.
Talven iloisin JJK:n liittynyt uutinen oli seuran positiivinen taloustulos. Eero Markksen siirto Real Madridiin auttoi paljon, mutta yli 200 000 euron voitollinen talousvuosi kertoi siitä, että JJK:n taustalla on tehty paljon asioita oikein ja seuran tulevaisuus on tällä hetkellä varmoissa käsissä. JJK näyttää myös varsin hyvältä kentän puolella. Seuran ykkösmaalivahti on rutinoitunut Janne Korhonen, joka kuului vielä muutama kausi sitten Suomen parhaiden maalivahtien joukkoon. 35-vuotias Korhonen ei enää ole fyysisesti parhaassa kunnossaan, mutta kokenut veräjänvartia mokaa harvoin ja on puolustuspään todellinen johtaja.
JJK:n suurimmat kysymysmerkit ennen alkavaa kautta ovat joukkueen puolustuspäässä, varsinkin kun nuori avainpuolustaja Severi Vielma joutuu jättämään alkukauden ottelut väliin jalkavamman vuoksi. Katseet kääntyvät paluumuuttaja Matti Lähitiehen, joka toimii tulevana kautena myös JJK:n junioripäälikkönä. Mielenkiintoinen pelaaja on myös viime kaudeksi takaisin JJK:n paitaan siirtynyt Antto Tapaninen. Tapaninen oli nuorempana kovan lupauksen maineessa, mutta hirvittävä loukkaantuminen Tampere Unitedia vastaan pysäytti miehen kehityksen täysin. Viime kaudella hän pelasi kuitenkin isossa roolissa MP:n riveissä ollen yksi Kakkosen parhaista puolustuspään pelaajista ja siirtyminen laitapakin tontilta toppariksi tuntuu sopivan hänelle hienosti. Pelipaikka ensi kaudella lieneekin nimeonomaan puolustuslinjan keskelle, sillä JJK:n laitapakkiosasto on varsin potentiaalinen ja Ykkösen tasolle nimekäs. Benno Hanslianilla ja Niko Markkulalla on kaikki edellytykset pelata isossa roolissa myös Veikkausliigatasolla. Varsinkin entinen Urheilulehden kansikuvapoika Hanslian on alisuorittanut viime vuodet potentiaaliinsa nähden, mutta talvikaudella mies tuntuu ottaneen isoja harppauksia eteenpäin varsinkin henkisellä puolella.
JJK:n keskikentän tilanne on mielenkiintoinen, sillä seuralegenda Tommi Kari on talvikaudella pelannut useaan otteeseen keskikentän keskellä. Pienikokoinen Kari on saanut hyökkääjän koulutuksen, mutta hän on pelannut talvikaudella erittäin hyvin uudella pelipaikallaan ja aloittanee siellä myös tulevan kauden kilpailulliset ottelut. Vierelleen hän saanee Suomen U-21 maajoukkuerinkiin kuuluvan Robert Taylorin, joka on kunnossa ollessaan yksi koko sarjan parhaimmista pelaajista. Hyökkäyspäässä kokeneella Mikko Mannisella on iso rooli varsinkin tilanteiden alustajana. Katseet kääntyvät myös Antto Hilskaan, jonka on syytä paukutella reippaasti yli 10 maalia mikäli JJK meinaa kamppailla tosissaan noususta Veikkausliigaan. 18-vuotias JJK:n oma kasvatti Aleksis Lehtinen on myös mielenkiintoinen pelaaja ja talvikauden perusteella hän on lähellä lopullista läpimurtoaan aikuisten tasolla. JJK on asettanut itselleen selkeän tavoitteen alkavalle kaudelle ja se on nousu Veikkausliigaan parin vuoden tauon jälkeen. Avauskokoonpano on vahva, mutta monen avainpelaajan loukkaantumishistoria on melko synkkä ja suureen loukkaantumissumaan ei ole varaa. Päävalmentaja Juha Pasoja on vielä hieman kääntämätön kortti ja hänellä on vielä heikohkon viime kauden jälkeen paljon todisteltavaa. Harjoituskaudella ”Paso” on pyrkinyt parantamaan JJK:n pallollista peliä, mutta joukkue tuntuu olevan kuitenkin parhaimmillaan suoraviivaisessa laiturijohtoisessa pelitavassa. Avainpelaajien pysyessä koko kauden kunnossa on JJK vaikeasti voitettava joukkue. Se pystyy haastamaan varsinkin yksittäisissä otteluissa kaikki muut sarjan kärkijoukkueet, mutta materiaali ei taida kuitenkaan vielä tällä kaudella riittää kahden parhaan joukkoon pääsemiseen.
4) Valkeakosken Haka
Yhdeksänkertainen Suomen mestari Haka lähti viime kauteen erittäin kovin odotuksin. Ennakkospekulaatioissa joukkuetta pidettiin Ilveksen ohella kauden suurimpana ennakkosuosikkina, eikä syyttä. Kasassa oli varsin nimekäs materiaali ja Antti Muurisen apuvalmentajana meritoitunut Juho Rantala oli kovan valmentajan maineessa. Hakan kausi oli kuitenkin kaukana odotetusta, sillä joukkueen peli ei loksahtanut missään vaiheessa kunnolla uomiinsa. Kauden jälkeen selvisi, että pelaajien ja valmennusjohdon palkat olivat useaan otteeseen myöhässä, mikä selittää varmasti osiltaan viime kauden vuoristoratamaisia otteita. Viime kauden ehdoton kuningas oli Kalle Multanen, joka paukutti täysin käsittämättömällä tahdilla maaleja, varsinkin loppukaudella. Lopulta 27 ottelussa syntyi 30 maalia, jolla irtosi myös Ykkösen maalikuninkuus kaikkien aikojen kovimmalla maalimäärällä.
Nyt Hakan odotukset ennen alkavaa kautta ovat huomattavasti viime vuotta maltillisemmat. Seurassa ei ole puhuttu missään vaiheessa julkisesti noususta ja pelaajamateriaali on huomattavasti viime kautta nuorempi ja halvempi. Myös päävalmentaja vaihtui, sillä JJK:sta pari vuotta sitten potkut saanut Kari Martonen palasi lyhyen SJK:n urheilutoimenjohtajan pestin jälkeen takaisin sorvin ääreen solmittuaan kolmen vuoden sopimuksen Hakan kanssa. Martosella on paljon todistettavaa tulevalla kaudella, sillä liigapronssista huolimatta miehen JJK aika päättyi surullisesti potkuihin joukkueen pelillisen suunnan käännyttyä räjähdysmäiseen laskusuuntaan. JJK:ssa Martosen aikakaudella joukkue sortui turhaan pallonhieromiseen, josta JJK-kannattajat lanseerasivat käsitteen ”Martsipallo”. Hakassa Martonen tuntuu kuitenkin kehittyneen entistä enemmän suoraviivaisempaan tapaan, joskin Haka tullee ensi kaudellakin pyrkimään hallitsemaan otteluita pallollisena.
Seitsemännen kautensa Hakassa aloittava Saku Pesonen lähtee kauteen selkeänä ykkösmaalivahtina, varsinkin kun pahin kilpakumppani Ville Kauppinen joutuu olemaan päävamman vuoksi sivussa pitkään kesälle. Kauppinen oli vielä muutama kausi sitten varsin kohuttu lupaus, mutta nuoren miehen kehitys on polkenut viime vuosina paikoillaan ja hän joutuu tosissaan taistelemaan peliajasta palattuaan täyteen pelikuntoon. Pesonen on tärkeä pelaaja Hakalle myös henkisesti, sillä hän kuuluu joukkueen kokeneeseen kaartiin, jonka odotetaan ottavan vastuuta myös pukukopin puolella. Pesosen edessä pelaavan puolustuslinjan johtajan luulisi olevan Veikkausliigassakin meritoitunut Sami Sanevuori, mutta miehen parin viime kauden otteet ovat jättäneet paljon toivomisen varaa ja hän pelanneekin ensi kaudella pääsääntöisesti vasemman laitapakin tontilla. Katseet kääntyvätkin viime vuonna läpimurtonsa tehneeseen Mikko-Petteri Latosaareen, jonka odotetaan ottavan vielä ensi kauttakin suurempaa roolia peräpäässä.
Haka menetti talvella monta nimekästä miestä varsinkin keskikentältä. Patrick Poutiainen, Sakari Saarinen ja Venance Zeze ovat tuttuja nimiä kaikille suomifutiksen ystäville, eikä heitä ole mahdollista korvata yksi yhteen seuran rajallisilla resursseilla. Seura onkin kääntänyt huomionsa nuoriin kotimaisiin voimiin. Varsinkin 25-vuotiaalta Eetu Kaipiolta odotetaan paljon, joskin erinäköiset pikkuvammat ovat vaikeuttaneet hänen talvikauttaan. Kokenut Cheyne Fowler palasi Hakaan muutaman vuoden tauon jälkeen VPS:stä. Kunnossa ollessaan Fowler on ehdoton profiilipelaaja Ykkösen tasolle, mutta miehen polvien kestäminen lienee iso arvoitus myös pelaajalle itselleen. Hakalla on tulossa taustalla useita mielenkiintoisia nuoria pelimiehiä ja esimeriksi Niilo Mäenpäästä ja Anton Popovitchistä kuullaan varmasti jo ensi kaudella.
Hyökkäyspäässä Kalle Multasella on jälleen kerran valtavan iso rooli varsinkin maalintekemisessä. Mikään ei tosin viittaa siihen, etteikö Multanen pystyisi pommittamaan ensi kaudella vastaavat maalimäärät kuin vuosi sitten. Multanen on ollut talvikaudella järjettömän kovassa tikissä ja mies pelaa käytännössä aina kunnossa ollessaan, sillä Hakan ringissä ei juuri muita puhtaita kärkiä ole. Multanen ei voi kuitenkaan yksi vastata kaikesta, joten odotukset kohdistuvat varsinkin kokeneeseen Mikko Innaseen sekä paluumuuttaja Joni Mäkelään, joka on pelannut erinomaisen talvikauden. Kaiken järjen mukaan Haka kuuluu ensi kaudellakin Ykkösen ylempään keskikastiin, joskin joukkue on rakennettu talouden ehdoilla taloustilanteen ollessa mikä on. Seura tavoittelee varmasti ainakin epävirallisesti nousua, mutta Martosen kolmen vuoden sopimus viittaisi hieman pidempään projektiin, jossa lupaavista nuorista omista kasvateista leivotaan ykkösjoukkueen avainpelaajia. Ylemmän keskikastin sijoitus ei olisi Hakelle mikään katastrofi, sillä Ykkönen taitaa kuitenkin olla vielä hetken aikaa sopiva sarjataso nykyiselle uudelle sukupolvelle. Hakan tapainen seura palaa varmasti TPS:n tapaan liigakentille lähitulevaisuudessa, mutta ei vielä ensi kauden jälkeen.
5) PK-35 Vantaa
Vuonna 2009 Ykköseen noussut PK-35 on vakiinnuttanut nopeasti tasonsa sarjan ylemmän keskikastin joukkueeksi. Mahdollisesti Suomen parhaalla jalkapallostadionilla Myyrmäessä kotiottelunsa pelaava PK on perinteisesti saanut kasaan äärimmäisen nimekkäitä joukkueita taustalla vaikuttavien rahakkaiden tukioiden vuoksi, mutta ainakin toistaiseksi nousu on jäänyt kovista odotuksista huolimatta haaveeksi. Viime kausi toisti tuttua kaavaa. Vantaalaiset olivat mukana taistelemassa kärkisijoista viimeisille kierroksille saakka, mutta viimeisen kierroksen romahdus Hakaa vastaan pudotti PK:n lopulta kuudenneksi. Eroa Ykkösen voittaneeseen HIFK:hon tuli lopulta neljän pisteen verran.
Shefki Kuqilla on paljon todistettavaa vaihderikkaan viime kauden jälkeen. (AOP)
Alkutalvesta PK neuvotteli yhteistyöstä Pallohonka Oy:n kanssa, mutta lopulta yhteistyökuviot kariutuivat. Honkaa Veikkausliigassa viime kaudella valmentaneesta Shefki Kuqista tuli kuitenkin PK:n uusi päävalmentaja ja samalla myös Shefkin hommaamat ulkomaalaisvahvistukset Pablo Counagon johdolla siirtyivät Hongasta PK:n riveihin. Kärsijän rooliin jäi erinomaista jälkeä päävalmentajana tehnyt Jari Europaeus, jolle ei enää löytynyt häntä itseään miellyttänyttä työkuvaa Kuqin palkkauksen jälkeen.
Talvella Vantaalla nähtiin melkoista turbulenssia joukkueen suhteen, sillä pelaajaliikenne kumpaankin suuntaan oli melkoisen voimakasta. Joni Korhosen, John Weckströmin ja Niko Kukan tapaiset profiilipelaajat vaihtoivat talvella seuraa, mutta PK-35 myös hankki Ykkösen tasolle erittäin nimekkäitä pelaajia useammalle pelipaikalle. Joukkueen ykkösmaalivahtina jatkanee jo seitsemättä kauttaan vantaalaisseurassa aloittava Miikka Häkkinen, joka kuuluu ehdottomasti sarjan eliittimaalivahtien joukkoon. Häkkisen edessä pelaavan puolustuslinjan tilanne onkin hieman mielenkiintoisempi juttu, sillä joukkueeseen on tullut useita uusia mielenkiintoisia pelimiehiä. Kulttipelaaja Kim Raimi on kunnossa ollessaan ehdottomasti joukkueen avauskokoonpanossa, mutta mies joutuu jättämään alkukauden ottelut väliin loukkaantumisen vuoksi. Cup-ottelussa HJK:ta vastaan avauksessa edukseen esiintyi 22-vuotias Biran Jeng, joka siirtyi PK:n riveihin talvella Kakkosen Gnistanista. Myös jo viime kauden Hongasta muistettava makedonialaistoppari Shakir Redjepi varmasti halajaa avauskokoonpanoon tulevan kauden liigamatseissa. Redjepi ja Kuqi ottivat viime kaudella pariin otteeseen yhteen otteluiden aikana ja Kuqi jopa lähetti kurittomana pitämänsä topparin kotiin kesken kauden yhden riidan jälkeen, mutta nyt miehet ovat sopineet riitansa ja Redjepi on jälleen ”Sheriffin” valmennuksessa. Keskikentällä Kuqilla on jopa valinnanvaraa laadukkaista kavereista, sillä Konsta Rasimus, Ymer Xhaveri ja erityisesti Carlos Portela kuuluvat ehdottomasti Ykkösen eliittipelaajien joukkoon. Hyökkäyspäässä odotukset kohdistuvat Pablo Counagoon, joka lienee alkavan Ykkösen kauden kovimman CV:n omaava pelaaja. Counago osoitti jo viime kauden Veikkausliigassa olevansa erinomainen hyökkääjä kotimaan kentille ja mies tullee taistelemaan sarjan maalikuninkuudesta, jos vain pysyy kasassa.
PK-35 on vaikeasti arvioitava joukkue, sillä se voi realistisesti ajatellen hyvinkin sijoittua sijoille 1-8. Joukkueen materiaali on Ykkösen tasolle erittäin nimekäs, mutta viime kaudella lähinnä omilleen ja tuomareille raivoamiseen keskittynyt päävalmentaja Shefki Kuqi on vielä varsin katsomaton kortti. Viime kauden Honka säilytti vaivoin sarjapaikkansa, kiitos Counagon tapaisten yksilöiden henkilökohtaisen taitotason, mutta joukkueen pelistä oli hyvin vaikea löytää minkäänlaista punaista lankaa. Pallonhallintajalkapalloon tottunut Honka siirtyi Kuqin aikana lähinnä ajokoiramaiseen jalkapalloon, mikä ei sopinut lainkaan käytössä olleelle materiaalille. Talven peleissä Kuqi näyttää kehittyneen, sillä PK-35:llä tuntuu olevan selkeähkö pelillinen identiteetti ja joukkueen pelistä on nähtävissä harjoiteltuja murtautumismalleja. Vantaalaisseura tullee pelaamaan vahvasti pallonhallintaan pohjautuvaa jalkapalloa, mutta miten kuumaverinen Kuqi saa hiottua paljon muuttuneesta pelaajamateriaalista yhtenäisen joukkueen? Ennustan PK-35 kaudesta tapahtumarikasta ja vaihtelevaa, joukkue voittanee yksittäisissä otteluissa sarjan kärkipään joukkueita, mutta tiputtelee liikaa pisteitä ennakkoon heikompia vastaan ja nousu Veikkausliigaan jää tällä kertaa haaveeksi.
6) PS Kemi
Vuonna 1999 kolmen kemiläisten jalkapalloseuran fuusioitumisesta syntynyt PS Kemi palaa Ykköseen neljän vuoden tauon jälkeen. Seura oli lähellä nousua jo vuotta aikaisemmin, mutta tuolloin nyt Veikkausliigassa vaikuttava HIFK oli vahvempi nousukarsintojen viimeisessä osassa. Kemi lähti viime kauteen kovin odotuksin ja seuran ainoana tavoitteena oli nousta takaisin Ykköseen. Kausi oli kaikkea muuta kuin helppo, sillä Ylivieskan ylpeys YPA haastoi PS Kemin tosissaan ja kemiläisten lohkovoitto ratkesi vasta kauden toiseksi viimeisimmässä ottelussa. Tällä kertaa seura selvitti myös nousukarsinnat, sillä vaasalainen VIFK oli pelkkä suupala ja Kemi nousi Ykköseen voittamalla kaksiosaisen otteluparin lopulta luvuin 4-0.
PS Kemin talvikaudesta ei draamaa puuttunut. Tammikuun alussa seuraa kaksi vuotta luotsannut Tommy Taylor ilmoitti haluavansa purkaa valmentajasopimuksensa seuran kanssa. Taylorin mukaan hänen siviilielämänsä kiireet eivät enää sallineet hänen matkustamistaan tulevaksi kesäksi Suomeen. Taylorin lähtö oli kova pommi Kemille, joka kuitenkin nimitti Taylorin suosituksesta uudeksi päävalmentajakseen hänen entisen apuvalmentajansa Jari Åhlmanin. Åhlman on Ykkösen tasolle erittäin kokematon päävalmentaja, sillä häneltä löytyy päävalmentajakokemusta entuudestaan vain Kolmosen tason joukkueista. Åhlmanin apuna toiminee kuitenkin kokeneita pelaajia Tuomo Könösen johdolla. Juuri kun seura ehti toipua valmentajan vaihtumisesta romahti joukkueen harjoitushalli lumen tuoman painon vuoksi. Kaikista haittatekijöistä huolimatta PS-Kemi voi lähtee tulevaan kauteen suhteellisen optimistisesti, sillä joukkueen harjoituskausi on sujunut tuloksellisesti ja pelillisesti nousijajoukkueelle vähintäänkin kelvollisesti. Kemi oli vähällä päästä Cupissa kahdeksan parhaan joukkoon, mutta AC Oulu tuli Cupin kuudennen kierroksen ottelussa lopulta oman maalivahtinsa puskumaalilla Kemin rinnalle ja voitti pilkkukisan, joten Kemi joutui pettymään pahemman kerran.
Kemin ylpeys on tehnyt talvikaudella useita mielenkiintoisia hankintoja. Suomen junnumaajoukkueiden vakiokasvo Daniel Kollar siirtyi seuran ykkösmaalivahdiksi Hongan raunioista. Lupaavana pidetty parikymppinen Kollar ei ole vielä täysin onnistunut tekemään läpimurtoa miesten tasolla, mutta Kemissä siihen on tarjolla kaikki mahdollisuudet. Viime kauden ykkösmaalivahti Juhani Pennanen joutunee tyytymään ensi kaudella lähinnä vaihtomaalivahdin rooliin. Puolustuspäässä Kemillä on useampi mielenkiintoinen pelaaja. Nimekkäin yksilö lienee Suomen maajoukkueessakin esiintynyt Tuomo Könonen, joka lienee vielä 37-vuoden iässäkin erinomainen pelaaja Ykkösen tasolle. Toppariosastolla isoa roolia on tarjolla nuorelle ruotsalaiselle Felix Gustavssonille, joka esiintyi vakuuttavasti viime kauden Kakkosessa.
Keskikentällä PS Kemin ehdoton tähtipelaaja on Chelsean akatemiassa jalkapallo-oppinsa saanut Aliu Djalo, joka on esiintynyt nuorempana poikana jopa Portugalin juniorimaajoukkueissa. Piskuinen 170 senttinen Djalo on Kemin tärkein yksittäinen pelaaja keskikentän pohjalla. Djalo vastaa pääasiallisesti joukkueensa pelinrakennuksessa ja harjoituskauden otteluissa mies on erottunut edukseen loistavan tekniikkansa ja pelisilmänsä ansiosta. Rinnalleen Djalo saanee lupaavana pidetyn Pallohongasta siirtyneen Simon Thurlingin, joka vakuutti seurajohdon talven testijaksolla. Hyökkäyspäässä PS Kemin ehdottomasti tärkein pelaaja on Sasa Jovovic, joka tuli kesken viime kauden Kemiin ja ratkaisi maaleillaan seuran nousun tämän kauden Ykköseen. Jovovic paukutteli viime kaudella 11 pelaamassaan ottelussa 10 maalia ja häneen kohdistuu kovat odotukset myös alkavalla kaudella. Tulitukea hän saanee VPS:stä siirtyneeltä Cornelius Stewartilta, jonka pitäisi olla vähintäänkin hyvä pelaaja Ykkösen tasolle. Katseet kannattaa kääntää myös viime kaudella tuhoisaa jälkeä tehneeseen Billy Ionsiin, joka oli viime kaudella mahdollisesti koko Kakkosen pohjoislohkon paras yksittäinen pelaaja.
PS Kemillä on kasassa varsin kelvollinen pelaajamateriaali nousijajoukkueeksi. Seuralla on ollut talousvaikeuksia läpi lyhyen historiansa, mutta materiaalin perusteella Kemissä pelataab joko melkoista rulettia, tai taloustilanne on ottanut isoja harppauksia eteenpäin. Talvikaudella joukkue on vakuuttanut varsinkin puolustuspäässä, sillä se päästi seitsemässä ensimmäisessä pelaamassaan harjoitusottelussa vain kaksi maalia. Kemi tulee olevaan varmasti ikävä vastustaja sarjan jokaiselle joukkueelle, sillä kasassa on äärimmäisen fyysinen joukkue, joka ei kaihda kaksinkamppailuja. Joukkueen pelityyli on ollut talven aikana melko suoraviivainen, sillä joukkue prässää aktiivisesti ja pallonriistojen jälkeen se pyrkii pelaamaan palloa suoraviivaisesti nopeille hyökkäyspään pelaajilleen. Kemi saalistanee varsinkin kotipeleistään paljon pisteitä ja hyvä tavoite voisi olla seurahistorian paras sijoitus Ykkösessä. Kaudella 2009 seura sijoittui Ykkösessä seitsemänneksi ja nyt sillä on kaikki mahdollisuudet petrata kuusi vuotta sitten tullutta sijoitustaan paremmaksi.
7) FC Jazz
Perinteisen jalkapallokaupunkin Porin ylpeys Jazz on TPS:n ja Hakan ohella kolmas tämän kauden Ykkösessä pelaava joukkue, joka on onnistunut historiansa aikana juhlimaan jalkapallon Suomen mestaruuksia. Jazzin kultavuodet osuivat 1990-luvun alkupuolelle, jolloin joukkue juhli kahta mestaruutta ja esiintyi myös europeleissä. 1990-luvun alkupuolen Jazz oli legendaarinen joukkue ja Antti Sumialan, Miika”Taikalanne”Juntusen, Luiz Antonion ja Piracaian tapaiset pelaajat ovat jääneet ikuisiksi ajoiksi kotimaisen jalkapallon historiaan. Valitettavasti menestysvuosien jälkeen Jazzille kävi kuten monelle muullekin kotimaiselle jalkapalloseuralle. Seura eli yli varojensa ja lopulta vuoden 2005 alussa paikallinen verottaja haki seuraa konkurssiin. Seura jatkoi kuitenkin alasarjoissa ja palasi monen jalkapallon ystävän mieliksi Ykköseen kaudeksi 2014. Jazzin viime kausi oli pelillisesti vaikea ja joukkue joutui kamppailemaan putoamista vastaan aivan kauden viime hetkille saakka. Lopulta Jippo mursi kuitenkin ikuisena pidetyn sananlaskun ja tippui yhdeksän vuoden sinnittelyn jälkeen takaisin Kakkoseen.
Jazz vaihtoi viime kauden jälkeen päävalmentajaa, kun kokenut John Allen nimitettiin joukkuetta loppukauden ajan valmentaneen Jani Uotisen korvaajaksi kaksivuotisella sopimuksella. Pitkään Suomessa viihtynyt englantilainen Allen on valmentanut Veikkausliigassa TPS:ää ja Rovaniemen Palloseuraa, mutta parin edellisen kauden ajan hän toimi salolaisen Salpan päävalmentajana. Allen on erinomaisen pelaajankehittäjän maineessa ja moni TPS:stä maailmalle ja Veikkausliigaan noussut pelaaja on kiitellyt Allenin valmennusosaamista. Jazzilla on ollut jo pitkään vähintäänkin kelvolliset juniorijoukkueet ja yksi Allenin palkkauksen tärkeimmistä tekijöistä oli juuri se, että hänen odotetaan ajavan nuoret omat lupaukset sisään edustusjoukkueen kuvioihin.
Jazzin selkeä ykkösmaalivahti alkavalle kaudelle on kokenut noormarkkulainen Lauri Pirhonen, joka on pelannut käytännössä koko uransa Porin eri seuroissa. Eteensä hän saanee nuorehkon puolustuslinjan, jota johtaa viime kaudeksi Jazzin riveihin paikalliskilpailija Musan Salamasta siirtynyt isokokoinen Jussi Välilä, jonka vahvuudet ovat ennen kaikkea ilmakaksinkamppailuissa. Mielenkiintoisia nimiä ovat nuoret Samuli Virtanen ja Ronald Karlsson, jotka ovat tuttuja nimiä myös Suomen eri ikäkausimaajoukkueista. Jazz hankki vasemmalle laidalle TPS:ää pitkään edustaneen Ville-Valtteri Starckin, joka nousi pari vuotta sitten nuorena poikana TPS:n ykkösjoukkueen mukaan. Starckin kehitys pysähtyi kuitenkin täysin ja viime kaudella nuori mies tippui täysin päävalmentaja Mika Laurikaisen kuvioiden ulkopuolelle. Starck omaa potentiaalia vaikka Veikkausliigan eliittipelaajaksi, mutta miehen treenimotivaatio on jättänyt paljon toivomisen varaa. Maisemanvaihto tehnee hänelle hyvää, sillä Jazzissa hän saanee peliaikaa paljon kunnossa pysyessään. Starck on kuitenkin kärsinyt talvikaudella loukkaantumisista ja hänen pelikuntonsa kauden alkaessa on pienoinen kysymysmerkki.
Keskikentällä joukkueen herra ja hidalgo on Il Capitano Ilkka Santahuhta, joka pystyy pelaamaan niin keskikentän keskellä kuin vasemmassa laidassa. Isoa tonttia on tarjolla myös kokeneelle useamman kauden Veikkausliigassa pelanneelle Toni Junnillalle, joka palasi kasvattajaseuraansa kolme vuotta sitten. Mielenkiintoinen nimi on myös aivan kauden alla joukkueeseen siirtynyt ranskalainen Theo Raymond, jolle päävalmentaja Allen suunnittelee isoa roolia keskikentälle. Laidoilla vahvimmin avauspaikasta kamppailevat TPS:n riveissä muutaman liigaottelun pelannut sähäkkä, mutta hieman epätasainen Samu-Petteri Mäkelä sekä vastikään seuraan Hongasta siirtynyt entinen junnumaajoukkuepelaaja Kevin Mombilo. Varsinkin vikkeläkinttuinen ja taitava Mombilo on mielenkiintoinen pelaaja ja hänen pitäisi olla Ykkösen tasolle profiilivahvistus. Jazzin suurimmat kysymysmerkit ovat hyökkäyspäässä, sillä joukkueesta puuttuu selkeä Ykkösen tason profiilihyökkääjä. Katseet kääntynevät pääasiallisesti 27-vuotiaaseen Berat Graboviciin, mutta myös SJK:sta lainalle saapunut nuori Elias Ahde on mielenkiintoinen ja potentiaalinen pelaajatyyppi.
Jazz parantanee peliään ja sijoitustaan viime kaudesta, mutta joukkueen pelaajamateriaali tuskin kuitenkiaan riittää ylemmän keskikastin paikoista kamppailemiseen. Rauhallinen isähahmo John Allen on hyvä päävalmentaja ja hän on talven aikana luonut joukkueelle selkeän pelillisen identiteetin. Jazzin tulevaisuus näyttää kuitenkin kaiken kaikkiaan varsin positiiviselta, sillä seuran talous on vakaassa kunnossa ja taustalta on nousemassa useita lupaavia nuoria pelaajia ykkösjoukkueen käytettäviksi. Tulevalla kaudella tarjolla on vain kiusaajan rooli, mutta Jazzista löytyy kuitenkin riittävästi laatua akuutin putoamiskamppailun välttämiseen.
8) EIF
Piskuisen Tammisaaren ylpeys EIF nousi viime kauden päätteeksi usean kymmenen vuoden tauon jälkeen Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. EIF oli jo edelliskauden jälkeen lähellä nousua Ykköseen, mutta tuolloin Porin Jazz oli parempi nousukarsintojen viimeisessä vaiheessa yhteismaalein 4-2. EIF:n viime kausi oli kuitenkin kaikin puolin täydellisyyttä hipova. Joukkue voitti Kakkosen Etelälohkon suvereenisti seitsemän pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen GrIFK:n ja nousukarsinnoissa Itälohkon voittanut Atlantis kaatui kahden tasaisen ottelun jälkeen yhteismaalein 6-4. Nousun jälkeen myös seuran kotikenttä Tammisaaren keskuskenttä meni pieneen remonttiin, jonka myötä katsomon istumapaikkojen määrä lisääntyy huomattavasti edelliskausiin verrattuna.
Sampsa Timoska on yksi alkavan Ykkösen kauden meritoituneimmista pelaajista. (AOP)
EIF vaihtoi nousuun päättyneen viime kauden jälkeen päävalmentajaa, kun ykkösjoukkueen entinen apuvalmentaja Jens Mattfolk nimitettiin edustusjoukkueen vetovastuuseen. Mattfolk ei joudu kuitekaan vastaamaan ykkösjoukkueen asioista yksin, sillä hänen mentorikseen ja apuvalmentajaksi nimiettiin kaiken nähnyt kokenut kettu Kari Virtanen, joka lopetti oman päävalmentajauransa RoPS:n kanssa juhlittuun Suomen Cupin voittoon toissavuonna. Mattfolkin alaisuudessa EIF on esiintynyt talven pre-seasonilla varsin lupauksia herättävästi, sillä joukkue pystyi tosissaan haastamaan FC Lahden, MIFK:n ja TPS:n tapaisia etukäteen ajateltuna nimekkäämpiä porukoita.
EIF vahvisti rivejään useammalla pelaajalla talvikauden aikana. Yksi mielenkiintoisimmista nimistä on ehdottomasti 20-vuotias Jyväskylän JJK:n kasvatti Ville Viljala, joka hakee useamman vaikean kauden jälkeen lopullista läpimurtoa aikuisten tasolla. Lupaavaksi tiedetyn Viljalan peliaika JJK:ssa jäi mainion Janne Korhosen takana pieneksi, eikä siirrot SJK:n ja Jaron riveihin myöskään tuoneet mukanaan riittävää määrää vastuuta kovista peleistä. EIF:ssä nuori mies saanee kuitenkin rehellisen mahdollisuuden ykkösmaalivahtina ja Viljalalta odotetaan pikku hiljaa näyttöjä siitä potentiaalista, joka nosti hänet aikoinaan mukaan Suomen nuorisomaajoukkueisiin. Viljalan edessä pelaavaa puolustuslinjaa johtaa isännän elkein 28-vuotias Etchu Tabe, joka kuului vielä muutama kausi sitten Veikkausliigan eliittipuolustajien joukkoon Kuopiossa ja Rovaniemellä pelatessaan. Tabe on tasonsa puolesta heittämällä Veikkausliigapelaaja, mutta nyt hänen on johdettava nuorta puolustuslinjaa ennakkoon kovempia vastustajia vastaan. Vierelleen hän saanee usein Tamussa liigatahtiin tottuneen Johannes Monosen, joka on nuoresta iästään huolimatta jo melko rutinoitunut Ykkösen sarjajyrä.
EIF:n keskikentällä on monta varsin mielenkiintoista nimeä. Tutuin yksilö lienee 36-vuotias Sampsa Timoska, joka oli voittamassa Mypan kanssa Suomen mestaruutta 2000-luvun puolivälissä. Timoska pelasi yli 200 liigaottelua ja vieraili yhden kauden ajan myös nykyään Englannin Valioliigassa pelaavan QPR:n riveissä. 36-vuotias Timoska ei ole enää aivan parhaiden päiviensä vedossa, mutta kunnossa ollessaan hän on yhä kova luu joukkueensa keskikentällä. Toinen mielenkiintoinen nimi on brassivahvistus Lucas Kaufmann, joka on ollut talven harjoitusotteluissa parhaimmillaan suorastaan dominoiva. Kymppipaikalla viihtyvällä Kaufmannilla on ratkaisevan iso rooli joukkueen hyökkäyspelaamisessa ja häneltä odotetaan maaleja ja alustuksia läpi koko kauden. Katseet kannattaa kiinnittää myös ikitaistelija Ville Sevoniin, joka on jokaisen valmentajan unelmapelaaja. EIF:n oma kasvatti pystyy pelaamaan käytännössä millä tahansa keskikentän pelipaikalla ja hän harvoin jättää joukkuettaan pulaan.
EIF:n suurimmat kysymysmerkit liittyvät hyökkäyspäähän, sillä joukkueesta puuttuu selkeä ykköshyökkääjä, joka pistäisi pallon varmasti maaliin paikan saadessaan. Heikohko kärkitilanne saattaakin johtaa siihen, että 16-vuotias varsin lupaava Benjamin Källman saa yllättävänkin paljon vastuuta tulevalla kaudella. Källman kuuluu EIF:n lupaavaan nuorten pelaajien sukupolveen yhdessä Johan Estlanderin, Zacharias Ekströmin, Casper Källbergin ja Willian Lindqvistin kanssa. Nuori ”kultainen sukupolvi” on ottanut viime vuosina valtavia kehitysaskeleita ja jokaiselle heillä on tarjolla pelillistä roolia ensi kauden otteluissa. Hyvistä harjoitusotteluista huolimatta EIF:n joukkue on melkoinen kysymysmerkki ennen alkavaa kautta. Joukkue on kärsinyt ikävistä loukkaantumisista ja ensi kauden aikana Taben ja Timoskan tapaisten avainpelaajien pitäisi ehdottomasti pysyä kasassa. Päävalmentaja Mattfolk on kokematon kaveri, mutta apuvalmentaja Virtanen on iso tuki nuoren valmentajan kehityksessä. EIF on pelannut talvikaudella pääasiallisesti 4-3-3 formaatiossa, jossa laitapakeilla on iso rooli hyökkäyspelaamisessa. EIF tullee kamppailemaan tiukasti kauden aikana putoamista vastaan, mutta se vaikuttaa kuitenkin olevan niin laadukas nippu, että sarjapaikan pitäisi varmistua. Parhaimmillaan se pystyy haastamaan sarjan kärkijoukkueita ja Kaufmann tullee ratkaisemaan monta tärkeää pistettä omalla yksilötaidollaan.
9) MP
Vuonna 1929 perustettu perinteinen Mikkelin ylpeys MP palasi talven täydennysmenettelyjen jälkeen viiden vuoden tauon jälkeen takaisin Ykköseen. Perinteinen seura otetaan jalkapalloystävien parissa varmasti mielellään vastaan, sillä joukkue keräsi jo viime vuonna Kakkosessa komeita yleisömääriä kotikentälleen Mikkelin urheilupuistoon. Perinteisen MP:n menestysvuodet ajoittuivat 1970-luvun alkupuolelle, jolloin joukkue juhli kahta peräkkäistä Suomen Cupin voittoa ja kahta Mestaruussarjan hopeamitalia. MP pelasi vielä pitkälle 1990-luvulle pääsarjassa, mutta 2000-luvulla seuran edustusjoukkue on viihtynyt Ykkösessä ja Kakkosessa. Viime kaudella MP sijoittui Kakkosen Itälohkossa toiseksi heti ylivoimaisen Atlantiksen jälkeen. Veikkausliigan täydennysmenettelyssä Ykkösestä liigaan nousi kaksi ylimääräistä joukkuetta, joten MP pääsi kuin varkain tämän kauden Ykköseen täydennyshierarkiassa edellä olleiden joukkueiden kieltäydyttyä kunniasta.
Myös MP vaihtoi päävalmentajaa viime kauden jälkeen, kun seuralegenda ja 177 edustusjoukkueen ottelun veteraani Tibor Gruborovics sai väistyä toisen seuralegendan Ilkka Mäkelän tieltä. ”Ili” edusti pelaajaurallaan MP:tä lähes 200 pääsarjaottelussa ja palaa nyt seuraan liki 20 vuoden evakkoretken jälkeen. Mäkelä on Ykkösen tasolle varsin meritoitunut päävalmentaja, sillä hänellä on CV:ssään Suomen mestaruus ja Suomen Cupin voitto edesmenneen MyPan valmentajana. Mäkelä toimi ennen MP:hen siirtymistään useamman vuoden ajan Suomen ikäkausimaajoukkueiden päävalmentajana, mutta miehen veri veti takaisin seurajalkapalloon ja MP:ssä tarjolla oli mielenkiintoinen projekti. MP lähtee vakiinnuttamaan paikkaansa Ykköseen rauhassa, mistä kertoo Mäkelän kanssa solmittu kahden ja puolen vuoden sopimus.
MP pelasi tuskaisen pitkän talvikauden aikana peräti 14 ottelua, joista kolme oli Suomen Cupin otteluita. Vastustajat olivat pääasiallisesti Kakkosen joukkueita, mutta tuloksellisesti MP pelasi mainiosti voittaen yhdeksän ottelua ja häviten vain kolme kertaa. Varsinkin alkutalvesta joukkueen peliesitykset jättivät kuitenkin paljon toivomisen varaa, mutta Mäkelä on ajanut pikkuhiljaa haluamaansa pelitapaa sisään Ykkösen tasolle kokemattomaan joukkueeseensa. Talvikauden perusteella MP:n peleistä on turha odottaa mitään jalkapallon riemuvoittoa, sillä joukkue on pelannut melko suoraviivaista jalkapalloa perinteisellä 4-4-2 formaatiolla. MP olikin parhaimmillaan nopeissa vastahyökkäyksistä, joista se teki kovalla prosentilla maaleja. Pelaajamateriaalin suurimmat ongelmakohdat ovat pallollisessa pelissä, sillä niin puolustuksesta kuin keskikentältä puuttuu selkeä pallollinen liideri. Mäkelä on hionut talvikauden aikana paljon varsinkin hitaiden hyökkäysten peliavaamista ja MP:n peli on ottanut isoja harppauksia eteenpäin. Joukkueen potentiaalista kertovat Suomen Cupista napattu yllätyspäänahka liigaan nousseesta KTP:stä sekä juuri kauden alla napattu vierasvoitto Shefki Kuqin valmentamasta nimivahvasta PK-35:stä.
MP:n tärkein yksittäinen pelaaja on joukkueen kapteeni ja nimekkäin yksittäinen pelaaja Antti Kuismala. Kokenut 39-vuotias ykkösmaalivahti onkin käytännössä pelaajaringin ainoa tasonsa Kakkosta kovemmassa sarjassa todistanut pelimies. Kuismala on venynyt talvikaudella loistotorjuntoihin ja miehen pitää olla ensi kaudella parhaimmillaan mikäli MP meinaa haaveilla sarjapaikan säilyttämisestä. Eteensä hän saanee Ykkösen tasolle erittäin kokemattoman puolustuslinjan, jota johtaa jo kaudesta 2009 MP:tä edustanut moderni seuralegenda Mikko ”Ive” Iivanainen. Keskikentällä joukkueen selkärangan muodostaa keskustan kaksikko Akim Sairanen-Sasha Popovich. Isokokoisen kaksikon vahvuudet ovat ennenkaikkea kaksinkamppailussa ja puolustuspelaamisessa ja joukkueesta puuttuu se kovasti kaivattu keskikentän moderni kahden suunnan pelaajatyyppi. Popovichilla on kuitenkin potentiaalia ottaa pääasiallisen pelinrakentajan rooli itselleen, mutta miehen on petrattava kovasti talvikauden otteistaan. Hyökkäyspäässä katseet kääntyvät talvikaudella MP:n riveihin liittyneisiin Tommi Lankiseen ja Harrison Hanleyhyn. Kaksikon roolitus lienee selvä, sillä Lankinen on enemmän perinteinen pystyynjuokseva maalintekijätyyppi kun taas myös laidalla viihtyvä Hanley on enemmän peliin osallistuva monipuolisempi hyökkäyspään yleismies. Varsinkin Lankinen oli talvikaudella ilmiliekeissä paukutellen seitsemässä pelaamassaan ottelussa yhdeksän maalia.
MP:n kaudesta on helppo ennustaa vaikeata, sillä joukkueen pelaajamateriaali on ehdottomasti sarjan heikompaa keskikastia. MP:n taloustilanne ei ole paras mahdollinen ja joukkueen kokoaminen kesti vähän turhan kauan. Joukkue haaveili kovista hankinnoista, mutta haastava taloustilanne ei mahdollistanut kovimpien ongelmakohtien vahvistamista. Toivoa antaa kuitenkin kokenut Ilkka Mäkelä, joka varmasti pystyy ulosmittaamaan käytettävissä olevasta materiaalista irti kaiken mahdollisen. Valitettavasti sekään tuskin riittää sarjapaikan uusimiseen, sillä materiaali ei vain yksinkertaisesti riitä pitkän kauden onnistuneeseen läpiviemiseen.
10) VIFK
Viime kaudella VIFK voitti Kakkosen länsilohkon lopulta melko selkeällä erolla ennen IFK-kaima Åboa. Nousukarsinnoissa VIFK oli selkeästi PS Kemiä heikompi ja hävisi otteluparin lopulta yhteismaalein 2-0. Vaasalaiset nappasivat kuitenkin talvella kabinettinousun Ykköseen, KTP:n ja Ilveksen noustua Veikkausliigaan. Joukkueen kasaamiseen jäi siis melkoisen vähän aikaa myös IFK-leirissä ja tämä tulee väistämättä näkymään tulevalla kaudella. Vaasassa ei välttämättä ole tarpeeksi laadukkaita pelaajia sekä Veikkausliigaan että Ykköseen.
Tomi Kärkkäinen on luotsannut VIFK:ta kaudesta 2011 lähtien. Hänen johdollaan VIFK on tottunut sijoittumaan pelaamansa sarjan kärkipäähän, mutta hyppäys Kakkosesta Ykköseen on suuri. Kärkkäinen oli IFK:n peräsimessä myös valmentajauransa alussa ja nosti joukkueen Ykköseen kauden 2005 päätteeksi. Takaisin Kakkoseen VIFK putosi lopulta kolmen Ykkösessä vietetyn kauden jälkeen syksyllä 2008.
VIFK lähtee Ykköseen melko nuorella joukkueella ja esimerkiksi kaikki keskikenttäpelaajat ovat syntyneet 1990-luvulla. Kokemusta joukkueeseen tuovat Veikkausliigassakin pelanneet maalivahti Janne Henriksson sekä hyökkäyspäähän hankittu, viime kaudella Vaasan Palloseuraa edustanut Lasse Linjala. Linjala pelasi viime kaudella yhteensä 17 Veikkausliigaottelussa, mutta onnistui maalinteossa vain kerran. Talvella VIFK:n riveihin siirtyi myös lähes 50 liigaottelua Jaron riveissä pelannut 22-vuotias puolustaja Kevin Peth. Peth voi tarvittaessa pelata myös keskikentän pohjalla. Puolustuslinjassa kokemuksesta vastaa 29-vuotias Artur Lemanowicz.
Hyökkäyspäässä tehoja odotetaan Linjalan lisäksi laidalla viihtyvältä Andreas Strandvallilta sekä Travis Cantrellilta, jotka kumpainenkin iskivät viime kaudella 14 maalia. Hyökkäyskaluston täydentää viime kaudella kahdeksan osumaa tehnyt Males Lombo.
Joukkue pelasi talvella yhteensä 11 harjoitusottelua ja voitti näistä vain kolme. Viimeisessä harjoitusottelussa VIFK pelasi 0-0-tasapelin FC Jazzia vastaan, mutta saa kiittää tasapelistä maalia vartioinutta Henrikssonia, sillä vaasalaiset olivat ottelussa jyrän alla. Joukkue teki viime kaudella Kakkosessa peräti 60 maalia, mutta Ykkösessä maalihanat todennäköisesti tyrehtyvät.
Kaudesta tulee VIFK:lle vaikea ja todennäköisesti vaasalaiset joutuvat taistelemaan kynsin hampain sarjapaikastaan EIF:n ja MP:n kanssa. Löytynee lopullisesta sarjataulukosta sijoilta 8-10.