Kesän EM-kisojen jälkeen Chelsean haltuunsa ottanut Antonio Conte on mullistanut sinipaitojen pelaamisen. Muutaman taktisen harha-askeleen jälkeen intohimoinen italilainen on valjastanut Chelsean junan niin kovaan kiitoon, että se näyttää tällä hetkellä potentiaalisimmalta mestarilta.
24.9.2016. Kyseinen syyskuinen päivä jää historiaan päivänä, joka muutti Chelsean tämän kauden suunnan. Tuona päivänä Conten ryhmä joutui Arsenalin teurastamaksi vieraiden ollessa täydellisiä vastaantulijoita Emirates Stadiumin illassa. Viikko ennen Arsenal-peliä Chelsea koki myös tappion, kun Liverpool haki pisteet Stamford Bridgeltä. Nuo kaksi hävittyä kärkikamppailua saivat lopulta Conten vaihtamaan ryhmitystään, jonka jälkeen sinipaitojen meno on ollut suorastaan suvereenia.
Arsenalilta saadun kylvetyksen jälkeen Conte heitti alkukaudesta käyttämänsä 4–2–3–1-ryhmityksen romukoppaan ja lanseerasi tilalle 3–4–3-muodon. Itseasiassa muutos tapahtui Arsenal-ottelun toisella puoliajalla, mutta 3–0-lukemien loistaessa taululla oli ryhmityksen vaihtaminen pelin lopputuloksen kannalta pelkkää kosmetiikkaa. Syyskuun jälkeen Chelsea on pelannut viisi ottelua, jotka se on voittanut kaikki. Maalierokin on varsin kunnioitettava 16–0. Siinä sivussa sinipaidat ovat hivuttautuneet sarjataulukon toiselle sijalle.
Chelsea juoksee vastustajien yli
Muun muassa Juventusta pelaajaurallaan kipparoinut Conte tunnettiin Italiassa työteliäänä keskikenttämiehenä. Aivan kuten luotsin kesällä johtama Italia, on myös Conten Chelsea tullut tunnetuksi äärimmäisen työteliäänä joukkueena. Esimerkiksi murskaavaan 4–0 -voittoon päättyneessä huippukamppailussa Manchester Unitedia vastaan Chelsean pelaajat mittauttivat yhteensä 115 liikuttua kilometriä. Lukema oli lähes kymmenen kilometriä enemmän kuin vierailla ja tarkoitti Chelsean pelaajien liikkuneen keskimäärin yli 10 kilometriä per 90 minuuttinen.
Conten sisäänajama ”työn-eetos” näkyy erityisesti siinä, etteivät sinipaitojen vastustajat meinaa kyetä minkäänlaiseen pelinrakenteluun. Chelsean pelaajat tuntuvat yksinkertaisesti olevan jokapuolella kenttää. Esimerkiksi menneen viikonlopun Everton-murskajaisissa vieraat eivät saaneet yhtäkään laukausta maalia kohti. Saman kohtalon koki myös Leicester vajaa kuukausi sitten, kun Chelsea jyräsi hallitsevan mestarin kotinurmellaan 3–0.
Uskomatonta, mutta totta. David Luiz johtaa Chelsean alakertaa. Kuva: Getty
Työnteon ohella Conten puolustuksen organisointi on ollut huippuluokkaa mistä luonnollisesti kertoo myös se, että edellinen sinisten reppuun tehty maali nähtiin syyskuussa. Arsenal-tappiossa täysin kuutamolla ollut linja on sittemmin ryhmitelty hyvin toisiaan täydentävän kolmikon harmooniseksi kokonaisuudeksi. Vasemmalla pelaava kokenut Gary Cahill on näyttänyt syyskuun sekoilujen jälkeen jälleen laadukkaalta puolustajalta ja aiemmin laidalla raatanut, jokaisen valmentajan unelmapelaaja Cesar Azpilicueta on esiintynyt totutun laadukkaaseen tapaansa oikean topparin tontilla.
Linjan keskeltä löytyy monia huutonauruja siirrollaan takaisin Länsi-Lontooseen aiheuttanut David Luiz. Heikosta pelinlukutaidostaan tunnettu Luiz oli totutun pihalla juuri Arsenalia vastaan, mutta kolmen linjassa brassin peli on lähtenyt rullaamaan. Oikeastaan Luizin ei juurikaan tarvitse puolustaa, sillä Cahill ja Azpilicueta hoitavat sen puolen. Tämä on tarkoittanut sitä, että käkkäräpää on päässyt pelaamaan enemmän jalalla ja peliä avaavana topparina Luiz on osoittanut olevansa edelleen maailman eliittiä.
Näyttääkin siis siltä, että Contella oli koko ajan visiona siirtyä kolmen miehen alakertaan. Ainakin jälkeenpäin tarkasteluna juuri Luizin hankkiminen kielii vahvasti tästä ajatuksesta. Kahdella topparilla pelatessa Luiz nimittäin on ollut suurissa vaikeuksissa.
Hyökkäys pyörii tulikuuman Hazardin ympärillä
Kaudella 2014-15 ansaitusti Valioliigan kauden pelaajaksi valittu Eden Hazard oli viime kaudella himmeä varjo mestarijoukkueen pelin sielusta. Todella ahdistuneen näköinen laituri teki Valioliigakautensa avausmaalin vasta huhtikuun lopussa. Tällä kaudella belgialaisen meno on kuitenkin ollut jälleen fantastista.
Hazard on yksi isoimmista hyötyjistä Chelsean käyttämässä 3–4–3-muodostelmassa. Moni saattoi epäillä miten laidalla viihtyvää harhauttelijaa pystytään kolmen alakerralla pelatessa hyödyntämään, sillä laiturit ovat poikkeuksetta niin sanottuja wing-backeja eli laiturin ja laitapakin välimalli. Rooli johon hyökkäysorientoitunut belgialainen ei uppoa väkisinkään työntämällä. Conte ratkaisi ongelman antamalla tähdelleen vapaan roolin ryhmityksen ylimmällä tasolla. Sittemmin Hazard on ollut ilmiliekeissä, viimeiseen viiteen peliin belgi on iskenyt viisi maalia ja tarjoillut yhden maaliin johtaneen syötön. Myös yhteistyö Pedron kanssa on toiminut erinomaisesti, mistä osoituksena kaksikon Evertonin verkkoon värkkäämä upea 4–0-maali.
Vapaassa roolissa viihtyvän Hazardin ohella Conte on saanut tehoja irti myös kärjessä huseeraavasta Diego Costasta. Kyseenalaisista tempauksistaan tunnettu kärki on keskittynyt vaihteeksi jalkapalloon ja menokin on ollut sen mukaista. Vahvojen siirtohuhujen kohteena ollut Costa on tehnyt jo yhdeksän maalia ja johtaa Valioliigan maalipörssiä.
Costa on lopettanut turhan härväyksen ja keskittynyt jalkapalloon. Tulos on ollut sen mukaista. Kuva: Getty
Näyttääkin siltä, että Conte on saanut kohdistettua Costan oikeisiin asioihin. Luultavasti Valioliigan vihatuimman pelaajan titteliä hallinnoivan hyökkääjän edellinen varoitus on syyskuisesta Arsenal-ottelusta. Eikä Costa ole rehellisyyden nimissä ole edes ollut lähellä varoituksia, sillä Espanjan maajoukkuehyökkääjä on jättänyt vastapuolen provosoinnin sikseen.
Pelaajien potentiaali on kaivettu esiin
Yksi merkittävimmistä syistä Chelsean menestyksen taustalla on ollut Conten kyky ulosmitata pelaajiensa potentiaalia. Koko vallankumousta parhaiten kuvastavatkin wingbackin rooleissa pelaavat Marcos Alonso ja Victor Moses.
Siirtoikkunan loppuhetkillä Fiorentinasta Länsi-Lontooseen vajaalla 20 miljoonalla punnalla ostettu Alonso on ollut mainio vasemmalla laidallaan. Everton-murskajaisissa maalitilinsä Chelsea-paidassa avanneelta Real Madridin kasvatilta löytyy Valioliiga-kokemusta Sunderlandin ja Boltonin paidasta, mutta esimerksi Trottersissa kaudella 2013-14 Alonso pelasi vain satunnaisia minuutteja.
Vastaavasti oikealla operoiva Moses tuskin itsekään uskoi murtautuvansa Chelsean pelaavaan kokoonpanoon. Lontoossa varttunut laituri ostettiin Chelsean riveihin jo vuonna 2012, jonka jälkeen Moses on käynyt lainapesteillä Liverpoolissa, Stokessa ja viimeisimpänä West Hamissa. Juoksuvoimainen ja työteliäs nigerialainen on kuitenkin esiintynyt todella vakuuttavasti tilaisuuden saatuaan. Moses myös ilmentää Conten ajatusmaailmaa oivasti – aiemmilla meriiteillä tai historialla ei ole merkitystä, vaan nykykunto ratkaisee.
Päätyrajalta toiselle ravaavat laitapelaajat eivät suinkaan ole ainoita Chelsean onnistujia. Esimerkiksi luokattoman heikosti viime kaudella pelannut Nemanja Matic on näyttänyt jälleen ammattilaisjalkapalloilijalta. Verkkainen serbi ei ole missään nimessä loistanut, mutta on hoitanut ruutunsa keskikentän pohjalla ja siirrellyt palloa hyvällä prosentilla omalle joukkueelle. Iso kunnia Maticin tasonnostosta menee luonnollisesti vierellä ravaavalle N’Golo Kantelle, joka on istunut Conten palettiin täydellisesti.
Italilaisluotsi ei ole tehnyt mitään taikatemppuja, vaan on ajamaan onnistunut ahdistuneisuuden tunteen pois Stamford Bridgeltä. Kenties isoin syy Blues-pelaajien hyviin esityksiin löytyy kuitenkin Conten ajatusmaailmasta. Pahasti hyytynyttä Branislav Ivanovicia ei ole peluutettu vanhoilla näytöillä, vaan paikan oikealla laidalla on napannut ansaitusti juuri Moses.
Europelien puuttuminen on merkittävä etu mestaruusjahdissa
Luultavasti jokainen Chelsea-kannattaja haluaisi vuonna 2012 Mestarien liigan voittoa juhlineen seuran pelaavan eurokentillä, mutta europelien puuttuminen ottelukalenterista on merkittävä etu Conten miehistölle.
Europelien puuttuminen tarkoittaa luonnollisesti rauhallisempaa ottelutahtia. Vuodenvaihteen härkäviikoilta edes Chelsea ei voi välttyä, mutta esimerkiksi helmikuun otteluruuhkaan länsilontoolaiset eivät joudu. Viime kaudella Arsenal kiilasi Leicesterin kantaan kaatamalla Ketut ystävänpäivän pelissä. Seuraavan kerran helmikuun lopussa Valioliigaa pelanneen Leicesterin pelaajat saivat Claudio Ranierilta viikon loman, kun taas Tykkimiehet pelasivat Mestarien liigaa ja FA Cupia ennen helmikuun lopun Valioliigakierrosta.
Sarjassa lopulta toiseksi tullut Arsenal pelasi tammikuun lopusta maaliskuun puoliväliin käsittäneen reilun kuuden viikon aikana kaikki kilpailut mukaan lukien 16 ottelua. Vastaavasti mestaruutta juhlinut Leicester operoi tuona ajanjaksona ainoastaan seitsemän kertaa. Näin ollen Chelsean pelaajat tulevat selviämään huomattavasti vähäisemmällä fyysisellä rasituksella kuin esimerkiksi Arsenalin tai Manchester Cityn pelurit.
Chelsean avauskokoonpano on vakiintunut ja tietää miten Conte haluaa jalkapalloa pelattavan. Kuva: Getty
Fyysisen rasituksen lisäksi europelien puuttuminen otteluohjelmasta mahdollistaa Chelsean keskittymisen Valioliigataistoihin. Esimerkiksi pohjoislontoolaiset Arsenal ja Tottenham käänsivät katseensa paikallispeliin vasta tiistaina ja keskiviikkona pelattujen Mestarien liiga -pelien jälkeen. Vastaavasti Chelsea kykeni valmistautumaan Evertonin kohtaamiseen koko viikon.
Yksi iso tekijä etenkin rasituksen ja valmistautumisen suhteen on, ettei Conten tarvitse juurikaan kierrättää miehistöään. Esimerkiksi Ranieri juoksutti viime kaudella lähes saman avauskokoonpanon miltei jokaisessa kevätkierroksen pelissä. Chelsea avauskokoonpano onkin pysynyt muuttumattomana sitten lokakuun alussa pelatun Hull-pelin, josta länsilontoolaisten voittoputki alkoi.
Kotimaan kentille keskittyminen tarjoaakin Chelsealle selvän edun suhteessa joihinkin vastustajiin, mutta tilanne on sama sarjan kärjessä porskuttavalla Liverpoolilla. Näin ollen europelien puuttumiselle ei kannata antaa liikaa painoarvoa, mutta esimerkiksi marraskuun tai myöhemmin helmi-maaliskuun hektisinä hetkinä Chelsea ja Liverpool selviävät vähemmällä matkustelulla ja kulutuksella, jonka lisäksi Jürgen Klopp ja Conte voivat keskittää voimansa sarjapeleihin.
Suurin suosikki, mutta uhkakuviakin löytyy
Tämän hetken vire, yhdistettynä toimivaan taktiikkaan ja taitojensa ylärajoilla operoiviin pelaajiin tekee Chelseasta suurimman mestarisuosikin. Tilanteet kuitenkin vaihtelevat nopeasti. Esimerkiksi Manchester Unitedia pidettiin elokuun perusteella isona mestarisuosikkina, mutta tällä hetkellä Unitedin suurin taistelu näyttää keskittyvän UCL-paikan saalistamiseen.
Pienempi kulutus suhteessa Mestarien liigaa pelaaviin joukkueisiin on Chelsean etu myös siinäkin mielessä, että sen riveistä löytyy joukkueelle täysin korvaamattomia pelaajia. Esimerkiksi Hazardin loukkaantuminen olisi katastrofi, sillä kuten viime kaudet ovat osoittaneet, belgialaistaiturin vire ja Chelsean menestys ovat kulkeneet käsi kädessä.
Länsilontoolaisten suurimmat kysymysmerkit liittyvät hyökkäyspelaamiseen. Puolustus on todistetusti toiminut, mutta käytönnössä Chelsean hyökkäys pyörii Hazardin ja Costan ympärillä. Tulikuumaa kaksikkoa säestää Pedro sekä laidoilla ravaavat Alonso ja Moses. On mielenkiintoista nähdä miten Chelsean hyökkäys rullaa, kun vastaan tulee oikea huippujoukkue. Marras-joulukuun vaihde tarjoilee todennäköisesti vastauksia tähän kysymykseen, Chelsean kohdatessa ensin Tottenhamin kotonaan ja Manchester Cityn vieraissa.
Toki siniset kohtasivat entisen managerinsa Jose Mourinhon Man Unitedin, mutta Chelsean 4–0-voittoon päättynyt suvereeni näytös paljasti karulla tavalla, ettei nyky-ManU ole hurjasta materiaalistaan huolimatta kärkinippu.
Tällä hetkellä Chelsean purjeissa puhaltaa kuitenkin voimakas myötäinen. Conten läpiajamat taktiset muutokset ovat toimineet mainiosti. Stamford Bridgellä on siis syytä optimismiin sillä viime kauden paha uni on historiaa ja nyky-Chelsea on Valioliigan suurin mestarisuosikki.