Islanti on ollut kesän EM-lopputurnauksen suurin positiivinen yllättäjä. Islannin ihmeessä ei kuitenkaan ole kyse ihmeestä vaan järjestelmällisen työnteon tuloksista.
Islannin hyvät otteet eivät ole sattumaa
Ennen kesän kilpailuja Suomessa tunnuttiin aliarvioitavan rajusti Islannin mahdollisuuksia. Esimerkiksi YLE:n asiantuntija, entinen huippupuolustaja Petri Pasanen kysyi puolitosissaan voittoon päättyneen Englanti-neljännesvälierän jälkeen selostajalta onko ottelun lopputulos suurempi ihme kuin Leicesterin voittama Valioliigan mestaruus. Yksittäisissä otteluissa on läpi jalkapallohistorian nähty suuria yllätyksiä ja Pasaselta ja monelta muulta on päässyt unohtumaan se, miten hyvin Islanti on pelannut viimeisen neljän viiden vuoden ajan. Maa oli lähellä päästä kahden vuoden takaisiin Brasilian MM-kilpailuihin, mutta lopulta Kroatia oli niukasti parempi edeten lopputurnaukseen yhteismaalein 2-0. EM-kilpailujen karsinnat olivatkin sitten todellista Islannin näytöstä. Turkki ja Hollanti olivat pelkkiä suupaloja ja maa eteni ilman suurempia ongelmia historiansa ensimmäistä kertaa lopputurnaukseen sijoittumalla lohkossaan toiseksi, kaksi pistettä Tsekin perään.
Muutenkin vertailu Leicesterin sensaatiomaiseen mestaruuteen on epäreilua sekä Islannin että Leicesterin näkökulmasta. Suomalaisessa keskustelussa Islannin menestyksen sensaatiomaisuus tuntuu perustuvan pelkästään maan pieneen kokoon, eikä keskustelussa ole juurikaan huomioitu sitä tosiasiaa, että Islannin joukkueesta löytyy laadukkaita pelaajia. Vertailu Leicesteriin on muutenkin hyvin arvelluttavaa koska 38 ottelun sarjassa mestaruuden juhliminen on täysin eri luokan saavutus kuin muutaman EM-kisapelin voittaminen. Ei siis mitään pois Islannin puolivälieräpaikalta, mutta matkaa Leicesterin kaltaiseen sensaatioon on vielä todella paljon.
Maajoukkuejalkapallo kovan murroksen keskellä
Moni kansainvälinen ja kotimainen jalkapallotoimittaja on spekuloinut viime vuosina maajoukkuejalkapallon muutoksesta. Jalkapallon parissa liikkuu vuonna 2016 niin valtavat rahat, että kansalliset ja kansainväliset seurajoukkueturnaukset tekevät kaikkensa maksimoidessaan seurajoukkuekauden pituuden. Suurin kärsijä on maajoukkuejalkapallo, sillä maaotteluita pelataan nykyään entistä vähemmän ja maajoukkueet ovat koossa entistä pienemmän ajan. Tämä on pikku hiljaa aiheuttanut sen, että huippumaat rakentavat maajoukkueensa vahvasti seurajoukkueiden ympärille. Parhaita esimerkkejä ovat Italia ja Espanja, joiden maajoukkueet ovat jo vuosien varrella koostuneet pääsääntöisesti Barcelonan, Real Madridin ja Juventuksen tapaisista pelaajista. Esimerkiksi Antonio Conten Italia on ihastuttanut näissä kisoissa valmiilla ja organisoidulla pelaamisellaan. Kyse on kylmästi siitä, että Conte on valmentanut valtaosaa Italian nykymaajoukkuepelaajista myös seurajoukkueessa ja Italian pelaajat ovat omaksuneet Conten pelitavan jo vuosia sitten.
Islannin nykymaajoukkuepelaajat pelaavat eri puolilla Eurooppaa. Maassa on kuitenkin vain rajattu määrä lisenssipelaajia ja käytössä oleva pelaajamateriaali on laadukas, mutta hyvin kapea. Italian tapaan myös Islanti on ihastuttanut kisoissa kollektiivisella joukkuepelaamisellaan. Islannin maajoukkueen runko onkin ollut jo pitkään nykyisessä muodossaan, sillä maan päättäjien viisaiden päätösten myötä eri-ikäkausien maajoukkueet ovat johdonmukaisesti ajaneet sisään ”islantilaista” tyyliä pelata jalkapalloa ja näiden päätösten tuloksista saadaan nyt nauttia ympäri maailmaa.
Islannilla on lukuisia laatupelaajia
Islannin maajoukkue koostuu pääsääntöisesti hyvissä eurooppalaisissa liigoissa pelaavista pelaajista. Kotimaisia medioita lukemalla vähemmän valistunut kuluttaja on voinut saada kuvan siitä, että kentällä pelaa puoliammattilaisia valaanpyytäjiä, mikä on kaukana totuudesta. Islannilla on tällä hetkellä noin 70 kansainvälisissä sarjoissa pelaavaa pelaajaa, mikä on kova määrä maan lisenssipelaajien lukuun peilaten. Suomessa on läpi lähihistorian käyty kiivasta keskustelua siitä, milloin nuoren pelaajan pitäisi ottaa urallaan uusi askel eteenpäin ja siirtyä kansainvälisten huippuseurojen akatemioihin. Islannissa asiasta ei edes keskustella, sillä maasta siirtyy vuosittain useita nuoria pelaajia eri maiden akatemioihin. Avainpelaajista esimerkiksi johtava toppari Ragnar Sigurosson pelaa ammatikseen Venäjän liigan kärkijoukkueisiin kuuluvassa Krasnodarissa, keskikentän Il Capitano Aron Gunnarss
Aron Gunnarsson on johtaja isolla J:llä. (Getty)
on on pelannut jo vuosia Englannin kahdella korkeimmalla sarjatasolla ja hyökkäyspään tärkeimmillä miehillä Gylfi Sigurossonilla ja Kolbeinn Sigborssonilta löytyy CV:stään Ajaxin ja Tottenhamin tapaisia eurooppalaisia suurseuroja. Islannin materiaalin tasosta kertoo paljon se, että esimerkiksi muutaman vuoden takainen Hollannin liigan maalikuningas Alfreo Finnbogason ja jo vuosia Italian Serie A:ssa isoja minuutteja kellottanut Emil Hallfredsson ovat jääneet kisoissa minimaalisen pienelle vastuulle.
Kaiken takana laadukas päävalmentaja
Maailmassa on useita esimerkkejä siitä, että käytettävissä oleva pelaajamateriaali ei suoraan korreloi menestyksen kanssa. Yksi tärkeimmistä osatekijöistä on osaava valmennus ja tässä suhteessa Islanti kuuluu koko kisojen johtaviin maihin.
Päävalmentaja Lars Lagerbäck ei mediaseksikäs nimi, mutta hänen meriittinsä Islannin ja Ruotsin maajoukkuevalmentajana ovat kiistattomat. Lagerbäck toimi kotimaansa Ruotsin päävalmentajana kymmenen vuoden ajan ja hän johdatti Ruotsin maan historian ensimmäistä kertaa neljiin peräkkäisiin jalkapallon arvokisojen lopputurnauksiin. Etelä-Afrikan MM-karsinnat päättyivät rakkaan naapurimaamme osalta isoon pettymykseen ja Lagerbäck siirtyi hetkellisesti eksoottisen Nigerian uudeksi päävalmentajaksi. Nigerian MM-kisat olivat kaikkea muuta kuin menestys, mutta kokenut 67-vuotias ruotsalainen ei ole suinkaan ensimmäinen meritoitunut valmentaja, joka ei ole onnistunut sekasortoisessa Afrikassa tuottamaan odotetunlaisia tuloksia.
Islannin päävalmentajana Lagerbäck on ajanut johdonmukaisesti omaa pelitapaansa sisään. Islannin pelaamisessa ei ole suuria hienouksia, mutta Lagerbäck on onnistunut optimoimaan käytettävissä olevan pelaajamateriaalin lähes sataprosenttisella tasolla. Huippuvalmentajat onnistuvat piilottamaan pelaajamateriaalinsa heikkoudet ja tässä asiassa leikkisästi ”Laava-Lasseksi” nimetty valmentajavelho on onnistunut lähes täydellisesti. Islannin kauaskantoisesta ja analyyttisestä lähestymistavasta jalkapalloon kertoo myös se, että maa on hyvissä ajoin sanonut nykyisen Lagerbäckin apuvalmentajan Heimir Hallgrimssonin olevan Islannin tuleva ykköskäskyttäjä. Valmentajana kokematon Hallgmirsson on saanut jo useamman vuoden ajan oppia ja kokemusta Lagerbäckistä ja hänen nimityksensä myötä Islannin tapa pelata jalkapalloa tuskin kokee tulevaisuudessa suuria muutoksia.
Palloliitto voisi ottaa isosti oppia Islannin menestyksen taustoista
Palloliiton varapuheenjohtaja Markku Lehtola nolasi itsensä ja työnantajansa antamassaan haastattelussa, jossa hän perusteli Islannin menestystä sillä, että maassa jalkapallo on ykköslaji ja kaikki suurimmat lahjakkuudet ajautuvat lajin pariin. Jokainen vähänkin urheilua seuraava kuitenkin tietää Islannin pitkät ja menestyksekkäät perinteet käsipallosta ja olihan saarimaa mukana myös viime vuoden koripallon EM-kisoissa.
Palloliitto voisi lopettaa itselleen valehtelemisen ja tutkia kerrankin ajatuksella Islannin menestykseen vaikuttavia tekijöitä. Kymmenkunta vuotta sitten Islanti päätti lopettaa meille suomalaisillekkin aivan liian tutun itsekriitttisyyden ja valmiiksi luovuttamisen. Suomessakin on pitkään toisteltu mantraa siitä, miten meidän kaltainen pieni ja syrjäinen maa ei voi menestyä maailman eniten harrastetussa urheilulajissa. Islannissa lopetettiin voivottelu ja päätettiin kääriä hihat. Koko maan jalkapallokasvatuksen ydinideana oli tarjota kaikille, korostan kaikille islantilaisille lapsille mahdollisuus pelata jalkapalloa huippuolosuhteissa. 300 tuhannen asukkaan Islannissa ei ole varaa hukata lahjakkuuksia, joten myös heikot ja hitaammin fyysisesti kehittyvät lapset saavat valmennusta ja peliaikaa siinä missä huippulupauksetkin. Samalla maa päätti satsata hurjasti valmennusosaamiseen ja Islannissa onkin tällä hetkellä väkilukuun suhteutettuna maailman ylivoimaisesti eniten UEFA:n valmentajatutkinnon suorittaneita valmentajia.
Islannissa olosuhteet ovat sään puolesta hankalat ja pitkään maassa ei ollut mahdollisuutta ylipäätään pelata jalkapalloa ympärivuotisesti. Viime vuosina myötämielisten poliittisten päätösten myötä Islantiin on kuitenkin noussut useita kymmeniä huippuluokan lämmitettyjä keinotekonurmia, joissa paikalliset juniorit harjoittelevat laadukkaiden valmentajien silmien alla. Yhtenä Islannin vahvuutena on pidetty sitä, että pelaajat tulevat joka puolelta maata. 13 Islannin maajoukkuepelaajaa on syntynyt Reykjavikissä, loput maan lukuisissa pienissä kaupungeissa, joissa harjoitusmahdollisuudet ovat nykyään huippuluokkaa. Olosuhteisiin panostaminen ei ole rajoittanut Islannin menestystä vain miesten joukkueisiin, sillä tällä hetkellä maan naisten maajoukkue johtaa oma karsintalohkoaan ja alle 21-vuotiaiden maajoukkue on vahvasti menossa kohti ikäluokkansa EM-lopputurnausta.
Aika hyvin maalta, jossa asuu saman verran ihmisiä kuin Tampereella!