On sydämestä riipaisevaa lukea pelaajista, joista joskus odotettiin jotain, mutta lopulta he epäonnistuivat surkeasti yrityksessään astua jalkapallon kirkkaimpiin valoihin. Joskus kyseisen julkaisun tehnyt media pröystäilee pelaajan jopa tragikoomisella kohtalolla, joskus taas annetaan sympatiapisteitä. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin joskus muinoin loistavina pidetyistä futareista, jotka taantuivat nakkikojujen myyjiksi tai faveloiden loordeiksi ja hämärämiehiksi.
Onneksi tuonkaltaisia tarinoita ei tarvitse lukea tällä kertaa. Nimittäin seuraavien tekstikappaleiden aikana esille nostetaan espanjalaisia pelaajia, joilla uran pyhää nektariiniä on yhä jäljellä. Ei loputtomasti ja hukattavaksi, mutta hetki, jonka aikana on tapahduttava mahdollisesti koko elämän muokkaavia ratkaisuja.
Espanja on hullunkurinen jalkapallomaa monellakin tapaa, mutta yhdessä asiassa se on ymmyrkäisin, huippulupausten potentiaalin hyödyntämisessä. Tai pikemminkin hyödyntämättömyydessä.
Gerard Deulofeu
Gerard Deulofeu, Katalonian oma poika, tie jo melkein tähtiin kirjoitettu, mutta kun ei niin ei. Lupaava laituri nousi Barcelonassa edustusjoukkueeseen asti, mutta ennakkoon läpimurtokaudeksi nimetty 2014-2015 kääntyikin lainapestiksi Sevillaan ja lopulta huonoihin väleihin andalucialaisten silloisen päävalmentajan Unai Emeryn kanssa. Nuorukaisen heikko kausi ei vielä riittänyt verenhimoiselle espanjalaismedialle Marcan passittaessa Deulofeun kauden huonoimpien pelaajien avauskokoonpanoon.
Deulofeu säntäsi Barcelonasta takaisin sumuisille saarille ja Evertoniin, jossa katalaani oli ollut aiemmin urallaan kauden mittaisella lainapestillä. Jälkimmäinen Toffees-pesti alkoi varsin mallikkaasti ja La Masia -kasvattia tuotiin villeimmissä huhuissa jopa takaisin Barcelonaan, mutta viime keväänä alkanut pelillinen lama on jatkunut näihin päiviin asti ja Deulofeuta ollaankin viemässä La Liga -seura Celta Vigoon ja italaialisjättiin AC Milaniin.
Gerard Deulofeun ura Evertonissa ei lupaavasta alusta huolimatta ole ottanut toivottavaa tuulta alleen. Kuva: Getty
Vikkelän laitalinkin osalta hätä ei ole vielä suuri, koska ikää löytyy vasta 22 vuotta. Mutta on sanomattakin selvää, että Deulofeun seuraavan pestin on oltava onnistunut tai vähintäänkin odotuksia nostattava, jotta joku seurapomo tai valmentaja on antava vielä yhden oljenkorren.
Celta ja Milan molemmat ovat ennakkoon hyviä vaihtoehtoja osittain sivuraiteille ajautuneen pelaajan takaisin kunniaan palauttamisessa. Celtan päävalmentaja Eduardo Berizzo tunnetaan äkkipikaisena, mutta johdonmukaisena johtajana, kuten viimeaikainen tapaus Orellana on osoittanut. Berizzo ilmaisikin, että olisi halukas ottamaan Deulofeun ryhmäänsä.
Milania luotsaava Vincenzo Montella on pidetty valmentaja ja nuorekas Milan olisi saman henkinen temmellyskenttä espanjalaiselle. Montellan on myös sanottu olevan analyyttinen valmennuksessaan, joten tiukka täsmävalmennus ei tekisi ollenkaan pahaa Deulofeulle.
Sergi Samper
Sergi Samper on kerennyt kuin varkain vanhentua ”jo” 21-vuotiaaksi ja täyttää tammikuun 20. päivä 22 vuotta. Ja vastahan hän oli laajasti kohistu pelaaja ja La Masian, FC Barcelonan uskomattoman akatemian, uusin helmi. Mutta vuodet eivät ole kohdelleet Samperia parhaallisella mahdollisella tavalla, vaikka peli ei olekaan vielä missään nimessä pelattu.
Samper omistaa La Masia -taustansa ansiosta jo niin paljon ominaisuuksia, jotka ovat hänelle eduksi unelmassa kohti Barcan avauksen paikkaa. Joka ikisen ikäasteen läpikahlannut Samper jahtaa kohtaloaan hullunkiilto silmissä, tästä osoituksena Arsenalin manageri Arsene Wenger sai rukkaset kosiskelusta huolimatta. Totuuden nimissä, hän on juuri sellainen pelaaja, joka voisi ottaa tulevaisuudessa Sergio Busquetsin paikan keskikentän pohjalla, mutta siihen hän tarvitsee peliaikaa Barcassa, ei Granadassa, eikä muussakaan lainajoukkueessa.
Keskikentän pelinrytmittäjä on ollut yhä tärkeämpi palanen Granadan sekasortojoukkuetta ja vaikka kyseessä on vain Granada, antaa tämän kauden minuutit parhaassa tapauksessa näytön paikan siellä, missä Samperin kuuluisi omasta mielestä ollakin.
Óliver Torres
Atletico Madridin omistuksessa oleva Oliver Torres on kaikkea sitä, mitä nykyajan espanjalaiselta keskikenttäpelaajalta voisi toivoa. Kosketus, liike, äly, syöttötaito, yllätyksellisyys ja pitkälle kehittynyt tekniikka. Tämän lisäksi Óliver omaa laajan pelipaikkakohtaisen sopeutumiskyvyn.
Suurin läpimurtoeste ”uudelle Xaville” on hiukan koomisestikin Ticon päävalmentaja Diego Simeone. Asiaa spekuloivien asiantuntijoiden tekstien mukaan kyse on Óliverin liiallisesta taiteellisuudesta ja romuluisen fyysisyyden ja työnteon vähyydestä.
Pelaajan itsensä onneksi on olemassa Portugali ja FC Porto. 22-vuotias on päässyt joukkueen käskyttäjän Nunon siipien alle ja pelaaminen on näyttänyt taas siltä, miltä se näytti viimeksi, kun Óliver esiintyi Porto-paidassa.
Oliver Torresilla riittää potentiaalia vaikka kuuhun asti, mutta onnistuuko nuori mies hyödyntämään niitä Atleticossa? Kuva: Getty
Jos Óliver Torres aikoo olla joskus suuri pelaaja, ei Porto tule riittämään siihen. Hän voi pelata siellä tämän kauden loppuun ja korkeintaan ensi kauden, sen jälkeen on tehtävä lopullinen näyttö ja läpimurto jossain vieläkin suuremmassa eurooppalaisessa seurassa. Olisiko ensi kaudella Atletico Madrid sellainen paikka, jossa se voisi tulla? Simeone on osoittanut jo tällä kaudella halustaan monipuolistaa Ticon peliä kohti pallonhallintaan perustuvaa pelitapaa.
Iker Muniain
Itku meinaa tulla, kun teksti sivaltaa kohti sitä toista ”Pyhää Ikeriä”, joka olisi niin monen valmentajan, pelaajan, seurapomon, toimittajan ja päällepäsmärin kuulunut nousta samoihin sfääreihin etunimikaimansa kanssa. Ei vain noussut, vai yllättäisikö Iker Muniain sittenkin vielä kaikki? Ei sentään. Vaiko?
Athletic Club Bilbaon sielun ja ruumin tuote, jota voideltiin ja haudutettiin kovin, kovin pitkään, mutta valitettavasti kohtalolla tai jollain vieläkin suuremmalla ja raaemmalla, suuremmalla voimalla on ollut oma käsikirjoitus Muniainin varalle. Ja se käsikirjoitus ei ole ollut kaunis, ainakaan tähän asti.
Baski debytoi Athleticin riveissä vain 16-vuotiaana ja on ollut siitä asti se seuraava tähti, jonka seura tuottaa. Näin jälkeenpäin asiaa mietittynä Muniain on käynyt läpi hyvin samankaltaisen kaaren kuin muutama muukin Athletic-tähti. Eihän siitä nyt niin kauaa ole, kun hyvä ettei koko maailma kohissut Markel Susaetasta, mutta niin vain pelaaja jumittui tai jäi kunnioituksesta seuraa kohtaan Bilbaoon. Fernando Llorente oli seurassa ”liian pitkään” noustakseen maailman kovimpien hyökkääjien seurueeseen.
Sinne laariin on päätymässä myös Iker Muniain. Enkä väitä, että se olisi missään tapauksessa huono laari, mutta kun niin paljon parempaankin olisi ollut mahdollisuus. Kehitystä on sotkenut ärsyttävät ja piinalliset loukkaantumiset ja niistä kehkeytyneet kierteet. Mutta koska maailmassa on todistetusti hyvää, on mahdollista, että Iker tekee vielä yhden ponnistuksen kohti tähteyttä, koska miksi ei? Ei hänellä mitään menetettävää ole. Huippulupausjuna meni jo.
Toivottavasti edellä mainituista pelaajista ei tule täytettä tulevaisuuden Football Manager -jutuilla, joita lukiessa huomaa toistavansa ”ai niin, hänkin oli joskus lupaava” -fraasia.
Seuraa nuorukaisten otteita Unibet TV:sta tai ViaPlay-palvelusta.
Kansikuva: Getty