Jalkapalloileva maailma pysähtyy sunnuntaina kello 17.15 Suomen aikaa, kun La Ligan jättiläiset FC Barcelona ja Real Madrid kohtaavat Camp Noulla. Maailman ikonisin ottelu, joka tunnetaan myös nimellä El Clasico, tulee kuitenkin olemaan pahasti haalistunut versio.
El Clasicon merkityksellisyys ei kumpua pelkästä jalkapallosta, vaan myös politiikka on olennainen osa huippuottelua. Real Madrid nousi Euroopan valtiaaksi 1960-luvulla seuraa tukeneen diktaattori Francisco Francon avulla.
Sisällissodan voittanut fasistinen diktaattori vastaavasti alisti katalaaneja, joilta kiellettiin oma kieli ja kansalliset symbolit. Tästä syystä FC Barcelona on tunnuslauseensa (Més que un club) mukaan enemmän kuin seura. Blaugrana oli sorretuille katalaaneille ainoa keino ilmaista identiteettiään.
Poliittinen jänniteet huippuottelun ympärillä vähenivät Francon kuoltua vuonna 1975 ja Espanjan muututtua demokratiaksi. Missään nimessä nämä eivät kuitenkaan täysin poistuneet, sillä Espanjan maajoukkueessa maan kärkiseurojen pelaajat muodostivat pitkään omat blokkinsa, jotka murtuivat kunnolla vasta 2000-luvulla kahden ikonisen kapteenin Carles Puyolin ja Iker Casillasin tekemän työn myötä.
Viime syksynä vanhat poliittiset kitkat nostivat kuitenkin päätään, kun Espanjan keskushallinto esti väkivalloin Katalonian viime syksyisen itsenäisyysäänestyksen. Rumaksi äitynyttä tapahtumaa seurasi vakava poliittinen pattitilanne, kun kansainvälisen yhteisön sympatiat saanut Katalonia julistautui itsenäiseksi ilman minkäänlaista perustuslaillista pohjaa.
Tiukka poliittinen umpisolmu on kuitenkin, jos ei auennut, niin ainakin löystynyt merkittävästi Pedro Sanchezin korvattua maan parlamentilta saaman epäluottamuslauseen takia pääministerin paikalta kesäkuussa erotetun Mariano Rajoyn.
Keskustavasemmistolainen Sanchez on suhtautunut oikeistolaista Rajoyta huomattavasti myötämielisemmin Katalonian itsehallintoalueeseen. Rajoy ajoi kumiluotien myötä itsensä umpikujaan, josta hän ei voinut perääntyä myönnytyksiä tekemällä, mutta Sanchez taas on lähtenyt purkamaan kriisiä lisäämällä Katalonian itsemääräämisoikeutta. Tämän arveltiin olevan katalaanien alkuperäinen tavoite, eikä niinkään itsenäistyminen.
Joka tapauksessa Katalonian ja Espanjan keskushallinnon välit ovat kohentuneet huomattavasti, mikä näkyy myös El Clasicon ympärillä, jossa ei sunnuntaina pelata enää poliittisesta arvovallasta toisin kuin viime kaudella.
Tähtiloiston uupuminen
Poliittiset jännitteet nostivat El Clasicon elämää suuremmaksi otteluksi Espanjassa, mutta nykyiseen myös globaalisti ikoniseen asemaan se on noussut pitkälti juuri tähtiloiston ansiosta. Ainakin Mestarien liigan voittojen perusteella Barcelonan ja Real Madridin voi väittää olevan tämän vuosituhannen kaksi absoluuttisesti parasta jalkapalloseuraa. Los Blancos on juhlinut herkkusieniliigassa 2000-luvulla kuudesti, Blaugrana neljästi. Perässä tulevat Bayern München ja AC Milan ovat voittaneet turnauksen kahdesti.
Olennainen osa Realin ja Barcan asemoitumisessa seurajoukkuefutiksen huipulle on ollut kahden aikakautensa ylivertaisen jalkapalloilijan, Lionel Messin ja Cristiano Ronaldon pelaaminen näissä seuroissa. Ilmiömäisten pelaajien kilvoittelu on lisännyt Clasicoon yhden merkittävän lisäaspektin, ja on osaltaan tehnyt ottelusta niin suuren tällä vuosituhannella.
Ronaldo häipyi uusien haasteiden perässä Torinoon ja Messi parantelee viikko sitten Sevillaa vastaan murtunutta kättään. Näin ollen edessä on ensimmäinen Clasico yli kymmeneen vuoteen, kun Ronaldoa tai Messiä ei nähdä viheriöllä.
Tähtiloistoa löytyy toki tulevastakin ottelusta, mutta esimerkiksi Gareth Balen ja Luis Suarezin tai Luka Modricin ja Philippe Coutinhon välisiä vastakkainasetteluja ei voi käyttää edes samassa lauseessa Ronaldon ja Messin taiston kanssa.
Edellisen kerran kun Barcelona ja Real Madrid kohtasivat ilman tämän vuosituhannen ykköspelaajia, elettiin joulukuuta 2007. Tuolloin loukkaantuneena ollut Messi oli 20-vuotias ja Ronaldo pelasi Manchester Unitedissa. Real voitti kyseisen Clasicon vieraskentällä loppunumeroin 1–0. Ottelu on erinäisten tarinoiden mukaan ollut käänteentekevä koko jalkapallohistorialle. Barcelonan seurajohdon kerrotaan tuolloin päättäneen, että Frank Rijkaard saisi väistyä päävalmentajan paikalta kauden päätteeksi. Hollantilaisen tilalle Barcelona palkkasi hyvää työtä B-joukkueessa tehneen noviisiluotsi Pep Guardiolan ja loppu on modernia jalkapallohistoriaa.
Ottelun loistokkuutta verottaa osaltaan myös joukkueiden identiteettien muutos. Real Madridin presidentti Florentino Perez näyttää luopuneen supertähtien lastaamiseen perustuvasta Galactico-politiikasta. Viimeisen viiden vuoden ajalta Real Madridin nettokulutus siirtomarkkinoilla on vain reilut 50 miljoonaa euroa miinuksella.
Vastaavasti Barcelona on vahvistanut rivejään entistä enemmän Pepsillä, eikä ryhmässä ole enää La Masian omia poikia samalla lailla, kuin vielä jokunen vuosi sitten. Barcan nettokulutus siirtomarkkinoilla viimeisen viiden vuoden aikana on yli 400 miljoonaa pakkasella, eli osat siirtomarkkinoilla ovat todella kääntyneet.
Toisin sanoen, muovin katkuinen ja supertähtien kyllästämä Real Madrid ja omavarainen Barcelona alkavat olla tällä erää historiaa, mikä on jälleen yksi vastakkainasettelua haalistava elementti. Barca seilaa entistä kauemmas omasta identiteetistään, joka taas Real Madridilla tuntuu olevan tällä hetkellä pahasti hukassa.
Sekavien ryhmien taisto
Tietynlaista mielenkiintoa otteluun tuo kaksikon tahmeat alkukaudet. Tämä ei välttämättä nostata kiimaa samalla tavalla kuin kahden huippuvireessä olevan tähtisikermän kohtaaminen, mutta arvaamattomuutta ryhmien nihkeät formit kyllä lisäävät.
Barcelona selvitti pienen suvantovaiheensa, kun se pelasi syyskuun lopussa kolme ottelua voitoitta. Viime lauantain kärkipelissä se peittosi Sevillan ja jatkoi voittokulkua kaatamalla Interin keskiviikkona kotinurmella.
Kysymysmerkkejä Barcelonan osalta herättää kuitenkin Messin puuttuminen. Alkukausi on tehnyt harvinaisen selväksi Barcan olevan kaksi eri joukkuetta riippuen siitä, onko argentiinalainen nurmella vai ei. Peli rullaa edelleen vahvasti ”Kirpun” kautta. Blaugrana on tehnyt alkukaudesta 34 maalia, joista Messi on viimeistellyt 12 ja alustanut kuusi, eli hän on ollut mukana yli puolissa joukkueen maaleista.
Vastaavasti Real Madrid on tällä hetkellä Euroopan kriisiseura numero yksi. Vahva startti vaihtui viiden ottelun voitottomaan putkeen, joka katkesi tiistai-iltana kaikkea muuta kuin vakuuttavalla kotivoitolla tšekkiläisestä Viktoria Plzenistä.
Viime lauantain tappiollisessa Levante-ottelussa päättyi yli kahdeksan tuntia kestänyt kuiva kausi, jonka aikana Real ei viimeistellyt maalin maalia. Lohduttomasti vireestä huolimatta se on vain neljä pistettä sarjan kärjessä olevaa Barcelonaa perässä, eli voitolla valkopaidat nousisivat pisteen päähän arkkivihollisestaan.
Mikä olisi voiton hinta, jos Los Blancos poistuisi Camp Noulta kolmen pisteen kera? Voitto tarjoaisi todennäköisesti lisäaikaa Julen Lopeteguille, jonka eväspussi ammottaa tällä hetkellä tyhjyyttään. Nimenomaan Clasicoita pidetään valmentajia määrittävinä otteluina ja esimerkiksi Rafael Benitezin kohtalo sinetöitiin, kun Real hävisi Barcelonalle kotonaan nöyryyttävästi 4–0 syksyllä 2015.
Jo alun alkaenkin mahdottomaan paikkaan joutuneen Lopeteguin potkut näyttävät lähinnä ajan kysymykseltä. Huhujen mukaan Real Madrid olisi jo ottanut yhteyttä Antonio Conteen. Jos Real kuitenkin voittaa, pitäisi Lopeteguin saada lisäaikaa. Tällä hetkellä Realin tekeminen näyttää kuitenkin niin lohduttomalta, että valmentajavaihdoksen pitäisi tapahtua pikimmiten, mikäli seurajohto haluaa pelastaa kauden.
Vastaavasti Barcelonalle kotitappio heikkovireistä Realia vastaan olisi nöyryytys. Pahimmassa tapauksessa Lopeteguin suojatit osoittavat, miten Messitön Barcelona neutralisoidaan. Todennäköisempi skenaario on tietysti se, että isännät voittavat ja auttavat sitä kautta arkkivihollistaan, jos Lopetegui vaihtuu tappion myötä huomattavasti meritoituneempaan Conteen.
Joka tapauksessa edessä on harvinaisen väsynyt El Clasico. Megalomaaninen ottelu on elänyt kentän sisäisistä ja sen ulkopuolisista vastakkainasetteluista, joita tulevassa taistossa on poikkeuksellisen vähän.
Kansikuva: Alex Caparros/Getty Images