Kruunataanko Pjanic ja Juventus Mestarien liigan voittajiksi? Se selviää Viaplay-palvelussa.Moni ajatteli, että Juventus olisi lirissä Paul Pogban päädyttyä maailmanennnätyssummalla Manchester Unitedin riveihin. AS Romasta vaatimattomalla 30 miljoonalla eurolla Torinoon kaapattu Bosnian maajoukkuepelaaja Miralem Pjanic on kuitenkin pelannut niin hienon kauden, etteivät Juventuksen kannattajat enää haikaile ranskalaistähden perään.
Pakolaisperheen pojan urapolku on ollut erikoinen
Miralem Pjanicin tarina ja kasvu huippujalkapalloilijaksi on erittäin mielenkiintoinen. Pjanic syntyi vuonna 1990 Tuzlassa, noin 80 000 asukkaan bosnialaisessa pikkukaupungissa. Pjanicin ollessa kaksivuotias, syttyi Bosniassa sota, joka pakotti koko perheen muuttamaan pois kotiseudultaan. Uudeksi osoitteeksi valikoitui Luxemburg, josta hänen jalkapalloa pelaavalle isälleen tarjottiin puoliammattilaissopimusta. Isä Farudhin potki iltaisin jalkapalloa Luxemburgin pääsarjajoukkueessa ja teki päivät töitä paikallisessa tehtaassa. Isä olikin se henkilö, joka bongasi ensimmäisenä poikansa Miralemin jalkapalloilulliset lahjat.
Miralem on omien sanojensa mukaan potkinut jalkapalloa koko elämänsä ajan. Hän liittyi nuorena poikana Luxemburgissa paikalliseen jalkapalloseuraan ja moni huomasi heti, miten lahjakkaasta pelaajasta on kyse. Pjanicin perhe saikin jo aikaisessa vaiheessa useita tarjouksia liittyä monen eurooppalaisen seuran akatemiaan, mutta pitkän harkinnan jälkeen ensimmäiseksi Luxemburgin ulkopuoliseksi seuraksi valikoitui maineikkaasta nuorisoakatemiastaan tunnettu ranskalaisseura FC Metz, jonka riveihin Pjanic siirtyi ollessaan 14-vuotias.
Huippupelaajaksi Ranskassa
Pjanic tiedettiin lahjakkaaksi pelaajaksi, mutta tuskin kukaan edes Metzissä osasi odottaa, miten nopeaa nuoren miehen kehitys olisi. Keskikenttäpelaaja nousi välittömästi Metzin U16-joukkueen avauskokoonpanoon ja oli voittamassa Ranskan nuorisosarjojen mestaruuksia ennen, kuin hänet 16-vuotiaana nostettiin harjoittelemaan seuran ykkösjoukkueen kanssa. Debyytti Ranskan pääsarjassa tapahtui elokuussa 2007 PSG:tä vastaan ja erinomaisten otteiden myötä Bosnian maajoukkuerinkiin noussut hyökkäävä keskikenttäpelaaja nousi Metzin vakioavaukseen asti.
Hyvin menneen kauden jälkeen moni seura oli Pjanicin perässä, mutta lopulta pisimmän korren vei Lyon, jossa Pjanicista kaavailtiin vaparispesialisti Juninhon pitkäaikaista korvaajaa. Lyonissa Pjanic viihtyi lopulta vain kolmen kauden ajan. Nuori mies nousi Ranskan liigan parhaiden pelaajien joukkoon ja olikin luonnollista, että hänen perässään oli monia Euroopan top 4 -tason joukkueita. Pjanic on kuitenkin rakentanut taustajoukkojensa kanssa uraansa järkevästi, liian isoja harppauksia välttäen.
Pitkän mietinnän jälkeen uudeksi seuraksi valikoitui AS Roma, joka pystyi tarjoamaan vakituista avauskokoonpanopaikkaa heti ensimmäisestä kaudesta alkaen. Tarjolla oli isoa roolia mielenkiintoisessa projektissa ja omien sanojensa mukaan Pjanic oli jo pitkään haaveillut mahdollisuudesta päästä pelaamaan jalkapalloa samaan joukkueeseen ikonisen Francesco Tottin kanssa.
Pjanic oli Romassa parhaimmillaan huikean hyvä keskikenttäpelaaja
Pjanicin neljä kautta Roman riveissä sujuivat vaihtelevasti. Hän pelasi heti ensimmäisestä kaudestaan alkaen isoja minuutteja keskikentällä, mutta sen oikean roolin löytäminen vei aikansa. Parin ensimmäisen kauden aikana Bosnian maajoukkuemies oli parhaimmillaan suorastaan pysäyttämätön, mutta Roman kannalta harmiksi hetkittäistä dominointia seurasi usein tukku hieman heikompia otteluita. Erityisesti isoissa otteluissa sarjan kärkijoukkueita vastaan Pjanic oli jatkuvasti ongelmissa ja hänelle alkoikin vääjäämättömästi kehittyä pienten otteluiden pelaajan mainetta.
Kaudella 2014-15 bosnialainen siirrettiin entistä enemmän keskikentän registan rooliin. Pjanic oli pelannut urallaan pääasiallisesti hyökkäävänä keskikenttäpelaajana, mutta Italiassa oltiin silti varmoja, että hänen paras pelipaikkansa olisi kuitenkin hieman alempana Andrea Pirlon tapaisena pelin rytmittäjänä. Kokeilu tuntui onnistuneelta, sillä Pjanic kruunattiin kauden päätteeksi koko Serie A:n syöttöpörssin voittajaksi. Sama tahti jatkui myös seuraavalla kaudella, jolloin Pjanic kruunattiin toista kautta putkeen eniten maalisyöttöjä antaneeksi pelaajaksi. Mies itse oli kehittynyt valtavin askelin, mutta Roma tuntui junnaavan paikoillaan. Juventus oli Italian selkeä hallitsija ja kunnianhimoinen Pjanic halusi voittaa jotain jatkuvien kakkossijojen jälkeen.
Vaikean alun jälkeen Juven johtavaksi pelaajaksi
Hyvin Torinossa viihtyvä Pjanic on kovaa vauhtia matkalla kohti todellista supertähteyttä. (Emilio Andreoli/Getty Images)
Viime kesä oli poikkeuksellisen aktiivinen siirtomarkkinoilla. Ihmiset saivat lukea lehdistä ikuisuuden kestäneistä Pogba-neuvotteluista, mutta kaikessa hiljaisuudessa Juventus onnistui neuvottelemaan itselleen ranskalaispelaajan korvaajan jo kauan ennen kuin siirto Manchester Unitediin virallisesti julkaistiin. Pjanic itse halusi siirtyä urallaan eteenpäin, mutta Roma oli luonnollisesti haluton myymään keskikentän johtohahmoaan kovimpaan kilpakumppaniinsa. Lopulta Juventus oli kuitenkin valmis maksamaan Bosnian maajoukkuepelaajan sopimuksessa olleen ulosostohinnan ja mies siirtyi Torinon Vanhaan Rouvaan nykymarkkinoilla varsin pienellä, noin 30 miljoonan euron summalla.
Vaikka Pjanicin kevätkausi on ollut silkkaa seksiä, olivat hänen alkukuukautensa uudessa seurassa vaikeita. Mies on kärsinyt tällä kaudella lukuisista pienistä vammoista ja varsinkin alkukaudella hänellä oli paikka paikoin vaikeuksia mahtua Juventuksen avauskokoonpanoon. Ongelmat olivat pienoiskoossa samat kuin jo Romassa. Pjanicin paras pelipaikka oli kysymysmerkki ja mies itse kärsi selkeästi vaihtelevasta peluutuksesta ja roolittomuudesta. Lopulta Juventuksen päävalmentaja Massimo Allegri päätti kokeilla Pjanicia registan roolissa ja loppu onkin italialaista jalkapallohistoriaa.
Pjanic on ollut yhdessä Paulo Dybalan ja Dani Alvesin kanssa Juventuksen viime kuukausien paras pelaaja. Pirlon, Arturo Vidalin ja Pogban lähdön jälkeen Claudio Marchision piti olla se nimi, joka johtaa Juventuksen kohti uusia seikkailuja. Pikkuvammojen johdosta Juventuksen oma kasvatti ei kuitenkaan ole missään vaiheessa päässyt omalle huipputasolleen ja keskikentän johtajan rooli on langenut Pjanicin harteille.
Nyt tuntuu siltä, että Pjanic on vihdoin ymmärtänyt, minkälaisessa roolissa hän parhaimmillaan on. Kaukana ovat ne ajat, jolloin hän haki tilanteessa kuin tilanteessa näyttäviä läpisyöttöjä fiksujen ja joukkueen peliä edistävien ratkaisujen sijaan. Pjanic vuosimallia 2017 onkin äärimmäisen älykäs ja loistavasti peliä lukeva pelaaja. Hän kykenee yhä puhkomaan vastustajien puolustuksia, mutta ennen kaikkea hän on kehittynyt pelinrakentajana ja kokonaisvaltaisena pelin ymmärtäjänä. Vertaukset Andrea Pirloon ovat vielä hieman ennenaikaisia, mutta ne kertovat siitä, miten hyvin Pikku Prinssiksi nimetty bosnialainen on pelannut.
Tämän kauden Mestarien liigan otteluissa Pjanic on loistanut pallollisen pelaamisensa ohella erityisesti puolustuspelaamisessa. Hänen pärjäämistään fyysisesti kovia vastustajia vastaan epäiltiin, mutta Pjanic osoitti otteluissa Barcelonaa ja Monacoa vastaan taitavansa tarvittaessa myös puolustuspelaamisen. Pjanic voitti kaksinkamppailuita, taklasi ja juoksi kuin hevonen, mitä voidaan pitää hieman yllättävänä taitelijasielun maineessa olevalta pelaajalta.
Samalla Pjanic on myös näyttö siitä, miten fiksusti Juventus nykyään toimii seurana. Pogban myyminen jättisummalla ja Pjanicin hankkiminen hänen korvaajakseen oli yksinkertaisesti fiksua bisnestä. Pjanic ei ole yhtä näyttävä tai mediaseksikäs pelaaja kuin Pogba, mutta monen mielestä bosnialainen on juuri nyt näistä kahdesta se parempi jalkapalloilija. Samaa mieltä ovat myös Juventuksen kannattajat, jotka tuntuvat unohtaneen Pogban olemassaolon lähes kokonaan.
Kansikuva: Valerio Pennicino/Getty Images