Kuinka pitkälle Manchester Unitedin rahkeet riittävät eurokentillä? Seuraa Mestarien liigan huippujännittävää kevättä Viaplay-palvelussa.Toinen toimii, toinen ei niinkään. Toista manageri on suosinut lähes koko uransa, toista satunnaisesti. Toinen on riskialttiimpi, toinen saa joukkueen talismaanista enemmän irti. Kyseessä on Manchester Unitedin tällä kaudella käyttämät ryhmitykset. Ensin mainittu on 4–2–3–1, jälkimmäinen 4–3–3. Tämä artikkeli pureutuu pallotteluun kahden formaation välillä ja nimenomaan ManU:n Mestarien liiga -saumoja silmällä pitäen.
Manchester Unitedin kausi on ollut erikoinen. Joukkue on harvemmin vakuuttanut, mutta pistepussi on karttunut mukavaan tahtiin ja ManU etenee vahvasti kohti 2. sijaa.
Maali- ja pisteodottamia laskeva futissivusto Understatin mukaan United on napsinut lähes 14 pistettä yli odottamansa. Tehtyjen maalien osalta se on peitonnut odottamansa lähes kahdeksalla maalilla, kun taas omassa päässä olisi pitänyt heilua 12 kertaa enemmän. Jos ottelut päättyisivät sivuston laskemien maaliodottamien mukaan olisi United sarjassa kuudentena.
Samaa tarinaa kertovat myös luodut maalipaikat, joita ManU on rakentanut kärkikuusikosta selvästi vähiten. Tasan 300 luotua tonttia on lähes 100 vähemmän kuin tilaston kärjessä olevalla Liverpoolilla ja yli 50 vähemmän kuin viidentenä olevalla Arsenalilla. Vastaavasti torjuntatilastossa David De Gea on 87:llä kopillaan toisena.
Tärkein tilasto on luonnollisesti sarjapisteet, mutta jos oheisista statistiikoista haluaa vetää johtopäätöksiä, ovat ne seuraavanlaiset: ManU on hyödyntänyt tilaisuutensa muita kärkijoukkueita paremmin ja sen maalia vartioi sarjan paras maalivahti.
Northwest derbyn voitto Liverpoolista lähestulkoon sinetöi ManU:n sijoittumisen kärkinelikkoon, joten loppukauden osalta olennainen kysymys on: miten Punaiset paholaiset pärjäävät Mestarien liigassa ja pystyykö joukkue todella haastamaan maanosan absoluuttisia huippuja?
Mourinhon pragmaattisuutta tarvitaan, mutta missä muodossa?
Oman ja kenties ratkaisevan mausteen Jose Mourinhon taktiseen palapeliin tuo kiistelty Paul Pogba. Ranskalaistähden roolittaminen ja sitä kautta potentiaalin ulosmittaaminen on ollut pienoinen ongelma aina Pogban toissakesäisestä paluusta lähtien. Nyt ongelmaan tuli hetkellisesti vähemmän mieluisa ratkaisu, kun keskikenttäpelaaja loukkasi nivusensa. Mourinho kertoi Liverpool-ottelun yhteydessä, ettei tiedä kauanko tähtipelaaja on sivussa.
Juuri Pogbaa 4–3–3-ryhmitys tukisi, sillä toinen selkeä konehuoneen pelaaja antaisi parhaiten box-to-box-roolissa viihtyvälle ranskalaiselle vapauden nousta aina vastustajan boxiin asti – aivan kuten hän teki Juventuksessa pelatessaan. Esimerkiksi ManU-legenda Paul Scholes on kritisoinut Mourinhoa Pogban roolituksesta ja todennut, ettei ranskalainen ole parhaimmillaan peliä kontrolloivana pelaajana.
Mourinho on suosinut suurimmaksi osaksi 4–2–3–1-ryhmitystä, jossa Pogba on nähty Nemanja Maticin rinnalla keskikentän pohjalla. Valioliigan häntäpään ja keskikastin joukkueita vastaan Pogba & Matic duo on riittävä, mutta kovempia joukkueita vastaan ongelmaksi muodostuu Pogban kurittomuus. Mourinhoa ei olla tunnettu naiivina managerina, vaan ennemminkin inhorealistina, joka tietää Bayern Münchenin tai Real Madridin kaadon vaativan kollektiivista huippuonnistumista omassa päässä. Sevillan ManU voi kaataa pelaamalla, mutta pykälää kovempia joukkueita ei.
ManU:n vähäiset maalipaikat suhteessa muihin kärkiryhmiin kertovat sen tosiasian, ettei Mourinho ole parhaimmillaan hyökkäyspelin organisoinnissa. Hän antaa hyökkäyspelissä avaimet pitkälti pelaajien käsiin ja luo pelisuunnitelman, joka keskittyy pitämään vastustajan poissa maalipaikoilta. Juuri tästä syystä lusitaania on kutsuttu pragmatismin mestariksi.
Hänet palkattiin aikanaan Real Madridin peräsimeen pysäyttämään Pep Guardiolan suitsutusta kerännyt Barcelona. Ja nimenomaan pysäyttämään. Bernabeun päivät ovat jättäneet kaksinkertaiseen UCL-voittajaan lähtemättömän vaikutuksen, sillä ylivertaisen Blaugranan edessä Mourinhon taktinen inhorealismi pääsi toden teolla valloilleen ja on värittänyt luotsin uraa aina näihin päiviin asti.
Maanosan kärkiryhmien peittoaminen isoissa valoissa vaatii Mourinhon pragmatismin venyttämistä äärimmilleen ja luonteva tapa tähän olisi tukkia keskusta kolmella pelaajalla. Ongelma on kuitenkin se, ettei 4–3–3-ryhmitys ole liiemmin toiminut.
Sevillassa ManU pelasi juuri kolmen keskustalla ja oli täysin purjeessa. Järin vakuuttava ei ollut myöskään Crystal Palace -ottelun avausjakso, jonka jälkeen 4–3–3 lensi roskikseen. Liverpoolia vastaan ManU palasi tutumpaan 4–2–3–1-ryhmitykseen ja voitti.
Sevillaa vastaan ManU jatkanee Liverpoolia vastaan nähdyllä formaatiolla, varsinkin kun Pogban pelaaminen on hyvin epätodennäköistä ja myös Ander Herrera miehittää sairastupaa. Jatkossa Mourinho joutuu kuitenkin kiperien päätösten eteen, jahka Pogba on kunnossa ja vastustaja todennäköisesti Unitedia ennakkoon kovempi.
Alexis Sanchezin alku Unelmien teatterissa on ollut vaikea. (Laurence Griffiths/Getty Images)
Alexis Sanchezin kokoinen ongelma
Mourinhon visaisimmat pähkinät löytyvät keskikentältä, mutta myös hyökkäyksen suhteen riittää myös pohdittavaa. Hyvään vireeseen äitynyt Romelu Lukaku on itseoikeutettu valinta piikkiin, mutta härkämäisen belgin taakse riittää tarjontaa. Joku voisi jopa sanoa, että Mourinholla on positiivinen ongelma, sillä jokainen troikasta Marcus Rashford, Anthony Martial, Juan Mata sekä Jesse Lingard tuo jotain uutta ja uniikkia ManU:n pelaamiseen. Ongelmaksi onkin nousemassa tammikuun superhankinta Alexis Sanchez, jonka integroiminen osaksi Unitedin pelaamista on ollut yllättävän takkuista.
Jos katsotaan puhtaasti viime aikaisia näyttöjä, ei Sanchezilla pitäisi olla asiaa avaukseen, mutta Valioliigan palkkakunkkua ja yhtä sarjan suurimmista tähdistä on vaikea penkittää.
Ensimmäiseksi Mourinhon pitäisi päättää, missä hän haluaisi chileläistä peluuttaa. Sanchez on nähty aiemmissa peleissä vasemmalla, mutta Poolia vastaan hän oli keskemmällä, ikään kuin piilokärkenä. Sanchez kymppipaikalla ja Pogba pohjalla on kuitenkin aivan liian hyökkäävä miehitys, sikäli kun ManU haluaa mennä Mestarien liigassa päätyyn asti.
Sanchezilla on pitkälti sama ongelma kuin syyskaudella Arsenalissa, hän yrittää liikaa yksin, sortuu puskemaan väkisin ja menettää sitä kautta pelivälinettä luvattoman paljon. Pelivälinen hukkaaminen on aina riski, mutta etenkin kun vastaan asettuu kivikovia huippujoukkueita, jotka lähtevät vastaan Huddersfieldejä ja Stokeja terävämmin, saattaa ManU olla helisemässä.
Heikosta vireestä huolimatta 29-vuotias hyökkääjä on kiistaton huippupelaaja, josta ManU voi parhaimmillaan saada todellisen syömähampaan. Tällä kaudella Sanchez on kuitenkin ollut varjo viime kaudella yli 30 maalia iskeneestä pelaajasta. ManU on yleensä jopa parantanut pelaamistaan, kun entinen Arsenal-hyökkääjä on vaihdettu ulos kentältä.
Taktisista ja peluutuksellisista pulmista huolimatta ManU:lla menee hyvin. Jose Mourinhon pragmatismi on toiminut lähes poikkeuksetta juuri turnausmuotoisissa kilpailuissa, joissa yksittäisten otteluiden panokset nousevat huippuunsa. Punaiset paholaiset eivät kuitenkaan ole niin hyvä joukkue, että he kykenisivät kaatamaan maanosan huippuja muuten kuin lähes täydellisellä onnistumisella.
Miten Sanchez saadaan sulautettua osaksi ManU:n palettia? Entä miten Pogban kyvyt saa täydellisesti hyödynnettyä ja pidettyä joukkueen tasapainon kunnossa?
Siinä on ManU:n Mestarien liiga -kevään kannalta olennaiset kysymykset. Toimittajana voin onneksi jättäytyä pelkkään ongelmien esiin nostamiseen ja spekulointiin. Vastauksia taas tarjoilee Jose Mourinho.
Lähteet: Undestat, Squawka, Transfermarkt
Kansikuva: Laurence Griffiths/Getty Images