Italia on aloittanut meneillään olevat EM-kisat vakuuttavasti kahdella voitolla. Kisojen ennakkospekulaatioissa Italiaa pidettiin lähinnä potentiaalisena mustana hevosena rajallisen materiaalin vuoksi, mutta niin vaan perinteikäs menestysmaa on noussut kuluneen viikon aikana suurimpien ennakkosuosikkien joukkoon. Suurin kiitos asiasta kuuluu maan päävalmentaja Antonio Contelle.
Conten pelaajaura oli pitkä ja menestyksekäs
46-vuotiaan Antonio Conten pelaajaura oli pitkä ja menestyksekäs. Mies teki läpimurtonsa 1990-luvun alussa kasvattajaseurassaan Leccessä, mutta kansainväliseen tietoisuuteen mies nousi Pohjois-Italian suurjoukkue Juventuksessa, jossa hän juhli yli kymmenen vuoden aikana mm. viittä Serie A-mestaruutta ja yhtä Mestareiden Liigan voittoa. Conte tunnettiin pelaajaurallaan kovasti töitä tekevänä keskikentän rakkikoirana ja miehen pelaajaidentiteetti näkyy vahvasti myös miehen valmennusuralla. Juventuksessa Conte kävi läpi todellisen valmentajuuden korkeakoulun, sillä miestä valmensi sellaiset jokaiselle tutut nimet kuten Giovanni Trappatoni, Marcelo Lippi, Fabio Capello ja Carlo Ancelotti. Nelikon jokainen jäsen kuuluu kaikkien aikojen parhaiden valmentajien joukkoon ja esimerkiksi Ancelotti sanoi tienneensä jo Contea valmentaessaan, että miehestä tulee vielä huippuluokan valmentaja.
Legendaarinen Arrigo Sacchi on Conten oppi-isä
Arrigo Sacchi on Conten jalkapalloilullinen oppi-isä. (Getty)
Conten suurin valmennuksellinen oppi-isä on kuitenkin legendaarinen Arrigo Sacchi, jonka voidaan hyvällä omalla tunnolla sanoen vaikuttaneen valtavasti modernin jalkapallon kehittymiseen. Sacchi toi moderniin jalkapalloon aggressiivisen prässäyspelin ja mm. Jose Mourinho ja Pep Guardiola ovat sanoneet Sacchin olleen heidän suurin valmennuksellinen oppi-isänsä. Sacchi muistetaan parhaiten ajastaan AC Milanin päävalmentajana. Milan nousi Sacchin nelivuotiskauden aikana todelliseksi Euroopan dominoivaksi voimaksi, josta parhaimpana esimerkkinä voidaan pitää kahta peräkkäistä Mestareiden Liigaa edeltäneen Euroopan Cupin voittoa. Sacchin Milania pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista seurajoukkueista, eikä syyttä, sillä joukkueen nimilista on hengähdyttävää katseltavaa. Puolustusta johti isällisin ottein Franco Baresi, jonka rinnalla pelasi Alessandro Costacurtan ja Paolo Maldinin tapaisia eläviä legendoja. Keskikentällä hollantilaiskaksikko Frank Rijkaard-Ruud Gullit dominoi mielin määrin ja hyökkäyksessä pallot laittoi maaliin muuan Marco Van Basten. Sacchi ei koskaan valmentanut Contea seurajoukkueessa, mutta maajoukkueessa miesten tiet kohtasivat. Sacchin totalitäärinen valmennustyyli ärsytti monia, sillä miehellä oli tapana yllättää pelaajiaan jopa keskellä yötä keskustelemaan tulevien otteluiden taktiikoista. Conte otti Sacchin ajassta kaiken mahdollisen opin käyden tuntikausien mittaisia keskusteluita valmentajavelhon kanssa. Ei olekkaan sattumaa, että Conten suosima jalkapallo muistuttaa erittäin vahvasti Sacchin Eurooppaa aikoinaan mullistanutta italialaista versiota ”totaalisesta jalkapallosta”.
Intohimo on Conten suurin yksittäinen vahvuus
Antonio Conte ei ole aivan sellainen taktinen nero, jonkalaista miehestä olleen viime aikoina tunnuttu kovasti tekevän. Conten suurin vahvuus on miehen intohimo ja ihmistuntemus. Conte on saanut jokaisessa valmentamassaan joukkueessa Atalantaa lukuunottamatta koko kaupungin taakseen. Atalantassa ongelmaksi muodostui miehen Juventus-tausta, sillä intohimoisille bergamolaisille Juventus on vihollinen numero yksi. Conten valmennustyyli muistuttaa vahvasti Jose Mourinhoa. Olemme saaneet lukea esim. Zlatan Ibrahimovicin elämäkerrassa siitä, miten kollektiivisesti Mourinhon joukkueiden pelaajat sitoutuvat valmentajan taakse. Sama ilmiö on toistunut myös kaikissa Conten joukkueissa. Esimerkiksi ikoninen Andrea Pirlo suorastaan ylistää Contea omassa elämäkerrassaan ja Pirlon mukaan Conte oli suurin yksittäinen syy Pirlon omalle pelilliselle renessanssille, josta me jalkapallon ystävät saimme nauttia mm. neljän vuoden takaisissa kotikisoissa. Conte vaatii pelaajiltaan paljon, mutta mies osaa arvostaa sitä, kun asiat sujuvat hänen haluamallaan tavalla. Kuvaava esimerkki oli viime viikon Belgia-Italia ottelu, jossa Conte valmensi kirjaimellisesti veren maku suussaan. Mies juhli Emmanuelle Giaccherinin tekemää johto-osumaa niin raivokkaasti vaihtopelaaja Simone Zazan kanssa, että Conte sai kovasti verta vuotaneen haavan kasvoihinsa. Pelin jälkeisessä haastattelussa mies sanoi hymyssä suin, että hän on valmis vuodattamaan Italian puolesta verta ja odottaa samaa omilta pelaajiltaan.
Contelta löytyy takataskusta monenlaisia variaatioita
Leonardo Bonucci on yksi maailman parhaista toppareista. (Getty)
Conten toisena suurena vahvuutena voidaan pitää joustavuutta. Valmentajat voidaan kärjistäen jakaa kahteen koulukuntaan, toiset uskovat yhteen omimpaan pelitapaansa ja sovittavat joukkueen pelaajamateriaalin tähän muottiin. Conten edustama koulukunta taasen on valmis muokkaamaan joukkueidensa pelitapaa käytettävän materiaalin perusteella. Aikoinaan Juventukseen tullessaan Conte tiedettiin erittäin hyökkäävän 4-2-4 formaation ystäväksi, mutta Juventuksessa Contella oli käytössään koko maailman paras topparikolmikko Giorgio Chiellini-Leonardo Bonucci-Andrea Barzagli ja Conte päättikin peluuttaa joukkuettaan pääsääntöisesti kolmen puolustajan puolustuslinjalla. Italian maajoukkuevalmentajana Conte on joutunut tekemään rutkasti kompromissejä, sillä Italian pelaajamateriaali ei tällä hetkellä ole ihan sitä, mitä maalta on totuttu näkemään. Asia korostuu entisestään keskikentän kahden tärkeimmän pelaajan Claudio Marchision ja Marco Verrattin ollessa sivussa loukkaantumisten vuoksi. Conte sai paljon kritiikkiä pelaajavalinnoistaan, sillä mies jätti monta luovaa ja pallovarmaa keskikenttäpelaajaa kylmästi kisajoukkueen ulkopuolelle. Kisojen kaksi ensimmäistä ottelua ovat paljastaneet Conten päätöksen oikeaksi. Koska Italialla ei ole käytössään kansainvälisen tason keskikenttäpelaajia, tapahtuu joukkueen pääasiallinen pelinrakentelu puolustuslinjasta käsin. Andrea Barzagli ja Bonucci ovat planeetan parhaita pallollisia toppareita ja Bonuccin syöttämä Italian 1-0 maali Belgiaa vastaan oli paras malliesimerkki siitä, mihin topparikolmikko parhaimmillaan pystyy.
Nyky-Italia pelaa kuin Conten Juventus
Italian vahvuus on se, että joukkueen ehdoton selkäranka koostuu Juventuksen pelaajista, joita Conte valmensi jo aikoinaan seurajoukkueessa. Esimerkiksi jo moneen kertaan mainittu Italian uskomattoman kaunis johtomaali Belgiaa vastaan oli kuin toisinto Conten ajan Juventuksen hyökkäyspelaamisesta. Juventuksessa puolustuksen puhkaisevan läpisyötön olisi antanut Andrea Pirlo, mutta miehen poissaollessa muut kaverit astuivat valokeilaan. Maali ei suinkaan ollut sattumaa, sillä vastaavia murtautumismalleja on hiottu satoja ja satoja kertoja Italian harjoituskeskus Covercianossa. Italian hyvyys kisoissa tuli monelle, myös allekirjoittaneelle yllätyksenä, mutta asiaa tarkemmin pohtiessa taustalla on erittäin looginen tarina. Conte on edellisen kahden vuoden aikana johdonmukaisesti omaa pelitapaansa sisään Italian joukkueeseen. Nyky-Italiasta loistaa poissaolollaan suuret hyökkäyspään tähtipelaajat, mutta käytössä oleva pelaajamateriaali on monipuolisuudessaan ja juoksuvoimaisuudessaan täysin Antonio Conten näköinen. Italian kovasanainen media onkin joutunut syömään sanansa, sillä Conte on kuluneen kahden vuoden aikana saanut valtavasti kritiikkiä pelitavastaan ja pelaajavalinnoistaan. Hieman yllättäen myös Englannissa on noussut pienimuotoinen Contemania, sillä mies siirtyy kisojen jälkeen lontoolaisseura Chelsean päävalmentajaksi. Ensi kauden Valioliiga on etukäteisspekulaatioissa mahdollisesti kaikkien aikojen mielenkiintoisin, sillä Jose Mourinho, Pep Guardiola, Jürgen Klopp, Conte ja Arsène Wenger takaavat ainakin sen, että lehdistöllä riittää kirjoiteltavaa.
Kansikuva: Getty