MM-ennakko: C-lohko – Yksi iso suosikki ja Pohjoismaiden lippulaiva

Faneille.com LogoFaneille.com – Urheilumedian Zlatan.

C-lohko tarjoaa useamman mielenkiintoisen kulman. Kisojen yksi suursuosikeista, Ranska, antaa näyttöjä tulevia jatkopelejä varten, joissa se kaiken järjen mukaan nähdään lohkovoiton jälkeen. Lisäksi seassa on pohjoismaalaista väriä Tanskan muodossa. Myös juuteilla on varsin hyvät mahdollisuudet selvittää tiensä pudotuspeleihin. Tanskan paikkaa jatkosta yrittävät kampittaa Perun ja Australian mielenkiintoiset joukkueet.

Ranska – Mahdollisuudet mihin vain

Kahden vuoden takaisissa EM-kotikisoissaan valtavan pettymyksen finaalitappionsa myötä kokenut Ranska on nälkäinen. Pettymys on nyt mahdollista kääntää voitoksi ja koko kansakunta uskoo omiinsa. Joukkueen pelaajamateriaali on törkyisen kova, sillä esimerkiksi nimet Anthony Martial, Dimitri Payet, Karim Benzema, Alexandre Lacazette ja Adrien Rabiot eivät mahtuneet lopullisen kisajoukkueen mukaan. Laatua päävalmentaja Didier Deschampsilla on siis enemmän kuin tarpeeksi.

Ranskan edellinen ja ainoa MM-pokaali on tasan 20 vuoden takaa, legendaarisista vuoden 1998 kotikisoista. Sen jälkeen joukkue juhli vielä historiansa toista EM-kannua vuoden 2000 kisoissa, mutta sittemmin jättipotit ovat menneet ohi suun. Lähellä käytiin vuoden 2006 MM-kisoissa, jolloin Italia oli finaalin rangaistuspotkuissa parempi. Tuo ottelu muistetaan hyvin Zinedine Zidanen ulosajoon johtaneesta puskusta Marco Materzzin rintaan. Sekä 2016 EM-kotikisoissa, joissa Portugali voitti ottelun jatkoajalla, Cristiano Ronaldon ohjatessa näytelmää loukkaantuneena kentän laidalta.

Descamps on usein suosinut 4–3–3-muodostelmaa, mutta laaja ja laadukas materiaali takaavat mahdollisuuden kokeilla muitakin variaatioita. Ainakin 4–2–3–1 taipuu nopeasti ja sitä on karsinnoissa sekä valmistavissa harjoituspeleissä käytettykin.

MM-kisoissa kaikki on pienestä kiinni ja jokaisen osa-alueen on toimittava täydellisyyttä hipoen, jotta mestaruuteen voi yltää. Ranskalla on siihen erittäin hyvä mahdollisuus ja heitä voi pitää kisojen yhtenä suurimmista ennakkosuosikeista. Jos joukkueen ylle on jotain kysymysmerkkejä heitettävä, tulee ne kohdistaa sen takalinjoihin. Hyvänä päivänä Ranskan alakerta on rautainen, mutta aivan yhtä laadukas se ei paperilla kuitenkaan ole, kuin vaikkapa toisella suursuosikilla Saksalla.

Joukkue

Maalivahdit: Hugo Lloris (Tottenham), Steve Mandanda (Marseille), Alphonse Areola (PSG)

Puolustajat: Lucas Hernandez (Atletico Madrid), Presnel Kimpembe (PSG), Benjamin Mendy (Manchester City), Benjamin Pavard (Stuttgart), Adil Rami (Marseille), Djibril Sidibe (Monaco), Samuel Umtiti (Barcelona), Raphael Varane (Real Madrid)

Keskikenttäpelaajat: N’Golo Kante (Chelsea), Blaise Matuidi (Juventus), Steven N’Zonzi (Sevilla), Paul Pogba (Manchester United), Corentin Tolisso (Bayern München)

Hyökkääjät: Ousmane Dembele (Barcelona), Nabil Fekir (Lyon), Olivier Giroud (Chelsea), Antoine Griezmann (Atletico Madrid), Thomas Lemar (Monaco), Kylian Mbappe (PSG), Florian Thauvin (Marseille)

Avainpelaajat

Koska Ranskan takalinjojen yllä leijuu pieni kysymysmerkki, on sieltä nostettava esiin puolustuksen johtotähti Raphael Varane. Real Madridin luottomies on paljon vartijana siinä, että Les Bleusin alakerta on yhtenäinen ja toimiva. Varane on reilun vuoden aikana pelannut täydet minuutit kahdessa voitokkaassa Mestarien liigan finaalissa, joten voittamisen kulttuuria on iskostunut 25-vuotiaaseen toppariin rautaisa annos. Varanen rinnalla tullaan näkemään kokeneita, mutta vähemmän voittaneita pelaajia, joten takalinjan valtikka kuulunee itseoikeutetusti Real Madridin miehelle.

Keskikentällä suuressa arvossa on joka valmentajan ihannepelaaja N’Golo Kante, jonka päättynyt kausi Chelseassa ei ollut totutun kaltainen menestys, vaikka mies itse oli jälleen hyvä. Joka tapauksessa Kantella on Deschampsin paletissa äärimmäisen tärkeä rooli pitää keskikentän paketti kasassa ja suojata puolustuslinjaa. Tässä työssä Chelsean pieni suuri mies on parhaimmillaan. Rinnalla laukkaava Paul Pogba on parhaimmillaan, kun puolustusvelvoitteesta suurimman vastuun kantaa joku muu, joten Kanten ansiosta muilla keskikentän pelaajilla on paremmat valmiudet hoitaa omat hyökkäysvelvoitteensa.

Ratkaisijoita tarvitaan aina ja tässä vaiheessa sormi osoittaa Atletico Madridin kultapojan Antoine Griezmannin suuntaan. 27-vuotiaan maalinsylkijän ympärillä pyörineet otsikot ovat vähentyneet viime aikoina, mutta nyt hänellä on loistava mahdollisuus johdattaa maansa menestykseen ja samalla palauttaa itsensä kaikkien huulille.

EM-kisojen maalikuningas Antoine Griezmannilta odotetaan jälleen tehoja. Myös Paul Pogba kuuluu Les Bluesin avainpelaajiin. (Claudio Villa/Getty Images)

Kiinnitä katseesi

Paul Pogban otteet tulevat olemaan monien suurennuslasien alla. Miehen edesottamuksia Manchester Unitedissa on parjattu monesti  ja täysin aiheesta, mutta toisinaan hän on taas ollut fantastinen. Ongelmana on ollut epätasaisuus, joka on johtunut osittain roolituksesta. Pogba ei ole parhaimmillaan kahden miehen keskikentällä, eikä myöskään liian hyökkäävässä saati sitten liian puolustavassa roolissa. Hän on parhaimmillaan juuri Kanten kaltaisen pelaajan rinnalla, etenkin jos kaksikkoa tukee vielä yksi pallolliseen peliin kykenevä selkeämpi konehuoneen pelaaja. Ranskalla näitä pelaajia on yllin kyllin ja siksi Deschampsilla olisi mahdollisuus roolittaa Pogbasta kaikki mahdollinen irti. Parhaimmillaan pitkänhuiskea taituri pelaa itsensä taas maailman keskikenttämiesten eliittiin.

Arvio

Ranska marssii lohkovoittajana jatkoon ja etenee vähintään välieriin asti. Sielläkin mahdollisuuksia on aina pokaalin asti, mutta silloin kaiken on mentävä putkeen. Pogban on loistettava keskikentällä, Varanen johdettava puolustuslinjaa, Hugo Llorisin on maalillaan torjuttava vaikeatkin laukaukset ja Griezmannin on upotettava pallot verkkoon kovalla prosentilla.

Tanska – Pohjoismaiden lippulaiva

Fifa-rankingin sijalla 12 majaileva Tanska tekee paluun MM-kisoihin, välistä jääneiden Brasilian 2014 kisojen jälkeen. 2010 kohtalona oli alkulohkoon jääminen, mutta vuosituhannen taitteessa juutit ovat päässeet nauttimaan myös menestyksestä MM-nurmilla. 1998 joukkue selvisi puolivälieriin asti ja 2002 lähtö tuli neljännesvälierissä. Maan kruununjalokivenä on luonnollisesti Euroopan mestaruus vuodelta 1992.

Tanskan penkin päässä komentaa norjalainen Åge Hairede, jonka kannukset on hankittu Norjan maajoukkueen ja useiden suurten pohjoismaisten seurajoukkueiden peräsimessä. Hairede on tehnyt hyvää työtä juuttien valmentajana, vaikka paikka oli kova. Norjalaisen edeltäjä Morten Olsen luotsasi Tanskan lippulaivaa peräti 15 vuoden ajan. Hairede on luottanut usein puolustus edellä järjestettyyn 4–3–3-muodostelmaan, mutta se ei ole ollut täysin kiveen hakattu.

Tanskan materiaalissa on omat kompastuskivensä, mutta myös monia osa-alueita, jotka eivät paljon kisojen suurmaillekaan kalpene. Maalivahtikolmikko on loistava, aloittavan torjujan ollessa parin vuoden takainen Valioliiga-mestari Kasper Schmeichel. Hänelle kilpailuaseman luovat mainion kauden Valioliigan nousijajoukkue Huddersfieldissä torjunut Jonas Lössl sekä Bröndbystä Lukas Hradeckyn korvaajaksi Eintracht Frankfurtiin siirtyvä Frederik Rönnow. Takalinjoilta löytyy muun muassa Chelsean Andreas Christensen ja Sevillan Simon Kjaer. Joukkueen itseoikeutettu tähti ja ylivoimaisesti tärkein pelaaja on kuitenkin Tottenhamin tehomies Christian Eriksen.

Tanskan taival MM-kisoihin kävi jatkokarsinnan kautta, jossa se moukaroi Irlannin yhteismaalein 5–1. Kukapa muukaan nousi tiukassa paikassa esiin kuin Eriksen. Spurs-keskikenttä latoi Irlannin verkkoon peräti hattutempullisen ja juhlat olivat valmiit. Nyt haaste on huomattavasti kovempi, mutta Tanskalla on varsin hyvät mahdollisuudet edetä alkulohkosta jatkoon.

Tottenhamin Christian Eriksen on juuttien ylivoimainen ykköstähti. (Catherine Ivill/Getty Images)

Joukkue

Goalkeepers: Kasper Schmeichel (Leicester), Frederik Rönnow (Bröndby), Jonas Lössl (Huddersfield)

Defenders: Simon Kjaer (Sevilla), Mathias ”Zanka” Jorgensen (Huddersfield), Andreas Christensen (Chelsea), Henrik Dalsgaard (Brentford), Jannik Vestergaard (Borussia Mönchengladbach), Jens Stryger Larsen (Udinese), Jonas Knudsen (Ipswich)

Midfielders: Christian Eriksen (Tottenham), Lasse Schöne (Ajax), Michael Krohn-Dehli (Deportivo La Coruna), Thomas Delaney (Werder Bremen), William Kvist (FC Copenhagen), Lukas Lerager (Bordeaux)

Forwards: Andreas Cornelius (Atalanta), Kasper Dolberg (Ajax), Martin Braithwaite (Middlesbrough), Nicolai Jorgensen (Feyenoord), Pione Sisto (Celta Vigo), Viktor Fischer (FC Kööpenhamina), Yussuf Poulsen (RB Leipzig)

Avainpelaajat

Tanska päästi karsintalohkonsa kymmenessä ottelussa vain kahdeksan maalia, joten sen vahvuus on ennen kaikkea tiivis alakerta. Sen lukkona toimiva Schmeichel on erittäin tärkeä palanen joukkueensa menestyksessä. Isänsä varjoista esiin noussut toisen sukupolven kassari on osoittanut Valioliigassa olevansa loistava maalivahti ja myös omat varpaillaan pitävä alakerran johtaja.

Schmeichelin edessä pelaava 29-vuotias Kjaer on puolustuslinjan johtohahmo ja koko joukkueen kapteeni. Sevillan toppari on kärsinyt kauden aikana useista vammoista, mutta on päässyt kisoja varten pelikuntoon ja on valmis ottamaan joukkueen takalinjat johdettavakseen. Muiden puolustajien pelaaminen helpottuu kertaheitolla, kun kapteeni ja henkinen johtaja on mukana kamppailuissa.

Keskikentän keskustassa katseita kannattaa suunnata Bundesliigassa pelaavan Thomas Delaneyn suuntaan. 26-vuotias pohjapelaaja siirtyi kisojen alla 20 miljoonalla eurolla Borussia Dortmundin riveihin, mikä kertoo, kuinka kovasta pelurista on kyse. Delaney ei ole syöttövirtuoosi, mutta hyvänä katkojana tärkeä pelaaja tasapainottavassa roolissa.

Joukkueen ykköstähdestä ei ole epäselvyyttä, Eriksenin kanssa Tanska joko pärjää tai kaatuu. Valioliigan ystävien parissa juuttia arvostetaan, mutta laajemmassa mittakaavassa 26-vuotias pelintekijä on pahasti aliarvostettu. Eriksenin kyky murtaa linjoja, määrittää joukkueen pelaamisen rytmiä yhdistettynä loistavaan potkutekniikkaan tekevät Spurs-pelurista ilmiömäisen paketin. Tanskan paidassa pelaaminen on ollut suoraviivaisempaa, jonka myötä Eriksen on päässyt myös maalipaikkoihin. Lähtökohtaisesti kymppi pyrkii kuitenkin ruokkimaan Eredivisien toissa kauden maalikuningas Nicolai Jörgenseniä tai superlupaus Kasper Dolbergia.

Kiinnitä katseesi

Ugandalaiset sukujuuret omaava ja Kampalassa syntynyt Pione Sisto on arvokas pelaaja Tanskalle. La Ligan Celta Vigossa päättyneellä kaudella neljä maalia ja kymmenen maalisyöttöä iskenyt taitava laitakiituri on poikkeuksellinen pohjoismaalainen pelaaja. Sisto tuo Tanskan peliin uuden ulottuvuuden nopeutensa ja etenkin ohituskykynsä ansiosta. Sisto tykkää tuoda palloa laidalta keskelle, repiä vastustajan puolustuslinjoja auki ja tarjota laadukkaita syöttöjä tyhjiin tiloihin tai kokeilla laukaisua itse. 23-vuotiaan nuorukaisen ura on ollut tähän asti pelkkää nousukiitoa, eikä kehitykselle näy pysäyttäjää jatkossakaan. Onnistuneet kisat herättävät varmasti Celta Vigoa isompien joukkueiden kiinnostuksen.

Arvio

Tanskan tavoite on pomminvarmasti edetä alkulohkostaan jatkoon. Ranska on paperilla liian kova pala purtavaksi, mutta Peru ja Australia on täysin mahdollista jättää selän taakse ja edetä pudotuspeleihin. Kaikki sen jälkeen on jo pelkkää plussaa, mutta kovilla uroteoilla myös jatkopeleissä on mahdollisuus onnistua ja tavoitella jopa kisojen yllättäjän paikkaa.

Peru – voittaja jo tässä vaiheessa

Perun karsinnat alkoivat varsin murheellisesti, kun se onnistui keräämään seitsemästä ensimmäisestä pelistään vain neljä pistettä. Moni saattoi tässä vaiheessa menettää jo toivonsa, mutta ei Perun joukkue. Valmentajan kanssa ei tehty hätäistä ratkaisua, vaan argentiinalainen Ricardo Gareca sai jatkaa tehtävässään. Sitten kurssi kääntyikin ja tulosta alkoi syntymään. Etenkin viimeisen viiden ottelun loppukiri oli kaunista katsottavaa ja niistä kerättyjen 11 pisteen ansiosta kisapaikka irtosi. Viimeisen kierroksen jännitysnäytelmää tietenkään unohtamatta. Chile oli ennen päätösotteluita Perua yhden pisteen edellä. Alexis Sanchezin, Arturo Vidalin ja kumppaneiden tähdittämä Chile hävisi kamppailunsa Brasilialle, kun taas Peru tarvitsi Kolumbiasta pisteen ja sai sen lopulta noustuaan ottelun loppupuolella tasoihin. Maalin iski ikonisesti joukkueen 34-vuotias kapteeni Paolo Guerrero. Tasapelillä Peru eteni jatkokarsintoihin, joissa se päihitti Uusi-Seelannin ja varmisti kisalippunsa.

Intiaanikansakunnan sankariksi noussut Guerrero tuli pilvilinnoista ryminällä alas. Jatkokarsintapaikan ratkaisseen maalin ja itse kisojen välillä herra nimittäin ehti saada pelikiellon doping-rikkomuksen takia. Viime lokakuussa Argentiinaa vastaan pelatun karsintaottelun jälkeen otetussa dopingnäytteessä löytyi kokaiinin johdannaisainetta, jonka johdosta Perun kippari asetettiin pannaan ja Venäjän kisat olivat miehen osalta unohdettu. Samassa lohkossa pelaavien maiden kapteenit Simon Kjaer (Tanska), Hugo Lloris (Ranska) ja Mile Jedinak (Australia) kirjoittivat vetoomuksen, jossa he toivoivat Guerreron saavan pelata kisoissa pelikiellostaan huolimatta. Vetoomus hyväksyttiin, kun Sveitsin oikeusistuin kumosi CAS:n langettaman tuomion tilapäisesti ja Perun sankari nähdään kuin nähdäänkin mukana Venäjällä.

Peru on voittanut tässä vaiheessa jo paljon. Se sai pienen ihmeen kautta hankittua ensimmäisen kisapaikkansa sitten vuoden 1982 ja vielä muiden lohkon joukkueiden lahjana rakkaan kapteeninsa mukaan turnaukseen. Jatkopaikka lohkosta on kiven alla, mutta ei mahdoton, mikäli esitykset ovat samalla tasolla kuin karsintojen loppuvaiheessa, eikä niinkään alkupäässä. Joka tapauksessa Peru on voittaja jo nyt.

Perulaisikoni Paolo Guerrero pääsi kuin pääsikin alkaviin MM-kisoihin. (Otto Greule Jr/Getty Images)

Joukkue

Maalivahdit: Pedro Gallese (Veracruz), Carlos Caceda (Deportivo Municipal), Jose Carvallo (UTC)

Puolustajat: Aldo Corzo (Universitario), Luis Advincula (Lobos Buap), Christian Ramos (Veracruz), Miguel Araujo (Alianza Lima), Alberto Rodriguez (Atletico Junior), Anderson Santamaria (Puebla), Miguel Trauco (Flamengo), Nilson Loyola (Melgar)

Keskikenttäpelaajat: Renato Tapia (Feyenoord), Pedro Aquino (Leon), Yoshimar Yotun (Orlando City), Paolo Hurtado (Vitoria Guimaraes), Christian Cueva (Sao Paulo), Edison Flores (Aalborg), Andy Polo (Portland Timbers), Wilder Cartagena (Veracruz)

Hyökkääjät: Andre Carrillo (Benfica), Raul Ruidiaz (Morelia), Jefferson Farfan (Lokomotiv Moskova), Paolo Guerrero (Flamengo)

Avainpelaajat

Perun tärkein pelaaja on ehdottomasti kapteeni Guerrero. Vaikka miehen takaportin kautta saatu pelilupa varmasti puhuttaakin, on hän nyt täysillä maajoukkueensa mukana ja tulee olemaan menestyksen kannalta isossa roolissa. Karsinnoissa hän viimeisteli peräti kuusi täysosumaa, joka on tasan yhtä monta, mitä esimerkiksi Neymar teki Brasilialle. Eikä Lionel Messikään osunut kuin yhden kerran enemmän. Jos Inkat innostuvat kisoissa maalintekoon, on niiden todennäköisin jatkumo tatuoidut käsivarret ja kapteenin nauha pystyssä kohti kulmalippua säntäävä Guerrero.

Feyenoordin vuoden takainen Hollannin mestari Renato Tapia on luonut jalkapalloilijan uraansa jo nuoresta miehestä saakka puukenkämaan kentillä. Vasta 22-vuotias lupaus on keskikentän pohjan lukkopelaaja, jonka nimeä harvemmin tehotilastoissa nähdään. Hänen roolinsa Inkojen keskikentällä on valtaisan tärkeä, vaikka näkymättömän työn tekijöille ei aina täyttä arvostusta riitäkään.

Suurelta osin Etelä-Amerikan sarjoissa pelaavista pelureista koostuva joukkue ei ole nimekäs, mutta sitäkin yhtenäisempi ja pitkään yhdessä pelannut ryhmä. Vaikka Perulla on muutamia profiilipelaajia, kuten Bayern Müncheniä aiemmin urallaan edustanut Guerrero tai kokenut Jefferson Farfan, menestyy futishipsterien suosikiksi kisojen alla noussut maa nimenomaan joukkueena.

Kiinnitä katseesi

Tanskan Aalborgissa työkseen pelaava Edison Flores ei ole ollut seurajoukkueelleen varsinainen maaliruisku, mutta Perun maajoukkueelle sitäkin enemmän. Karsinnoissa laidaltaan peräti viidesti verkkoa heiluttanut Flores oli isossa roolissa kisapaikan lunastamisessa. Muutenkin 27 maaottelun aikana isketyt yhdeksän osumaa ovat mainio lukema 24-vuotiaalle laitahyökkääjälle. Flores tulee kisoissa olemaan Guerreron ohella se keneen Inkat maalinteon suhteen nojaavat.

Arvio

Todennäköisin skenaario on jääminen alkulohkoon, mutta C-lohko ei ole kisojen tasokkain, joten täydet mahdollisuudet jatkopeleihin ovat olemassa. Esimerkiksi parin maalin voitto Australiasta ja tasapeliin venyminen Tanskan kanssa voisivat jo siivittää intiaanikansan pudotuspeleihin. Karsinnoissa venymiskykyä nähtiin muun muassa ratkaisevassa Kolumbia-tasapelissä, sekä kahteen kertaa pistejakoon päättyneessä ottelussa kivikovaa Argentiinaa vastaan.

Australia – Liian heppoinen materiaali, ainakin paperilla

Australia on kovimman karsintaurakan läpikäynyt kisajoukkue. Aasian kaksivaiheisen karsinnan avausosan se selvitti helposti, mutta jäi toisessa vaiheessa yllättäen kolmoseksi ja joutui karsimaan Syyriaa vastaan. Voitolla Socceroos eteni jatkokarsintaan Hondurasia vastaan, jonka maa selvitti kunnialla. Näin ollen Australia pelasi lopulta peräti 22 karsintaottelua. Australiasta onkin muodostumassa kokenut kisakävijä, sillä nämä ovea heille jo neljännet peräkkäiset MM-kilpailut. Saksan 2006 kilpailut ovat tuoneet saarivaltiolle toistaiseksi parhaan tuloksen, joukkueen selviytyessä 16 parhaan joukkoon.

Socceroosia luotsaa hollantilainen Bert van Marwijk, jonka CV on sanalla sanoen kova. 2000-luvun aikana Van Marwijk on ehtinyt luotsata muun muassa Feyenoordia, Borussia Dortmundia ja Hollannin maajoukkuetta, jonka kokenut luotsi vei kahdeksan vuotta sitten finaaliin. Valmennuspuoleen Australian ei ainakaan pitäisi kaatua. Pelaajamateriaali onkin sitten toinen kysymys.

Aaron Mooy ja Mathew Ryan ovat laadukkaita Valioliiga-pelaajia, mutta esimerkiksi puolustuslinja koostuu kokonaisuudessaan melko heppoisista rakennuspalikoista, ainakin jos heitä paperilla vertailee. Myöskään maalintekijäosastolla ei ole liikaa tungosta, kun nykyään 38-vuotiaaseen Tim Cahilliinkaan ei voi enää yhtä isosti luottaa, kun vielä neljä vuotta sitten. Tiivis yhteispeli, tiukka keskikenttä ja taktisesti viisaat päätökset tulevat olemaan aussien kisojen tärkeimmät teemat.

Joukkue

Maalivahdit: Brad Jones (Feyenoord), Mathew Ryan (Brighton), Danny Vukovic (Genk)

Puolustajat: Aziz Behich (Bursaspor), Milos Degenek (Yokohama F. Marinos), Matthew Jurman (Suwon Samsung Blue Wings), James Meredith (Millwall), Josh Risdon (Western Sydney), Trent Sainsbury (Grasshopper Zurich)

Keskikenttämiehet: Jackson Irvine (Hull City), Mile Jedinak (Aston Villa), Robbie Kruse (VfL Bochum), Massimo Luongo (QPR), Mark Milligan (Al-Ahli), Aaron Mooy (Huddersfield), Tom Rogic (Celtic), Tim Cahill (Millwall)

Hyökkääjät: Daniel Arzani (Melbourne City), Tomi Juric (Luzern), Mathew Leckie (Hertha Berlin), Andrew Nabbout (Urawa Red Diamonds), Dimitri Petratos (Newcastle Jets), Jamie Maclaren (Hibernian)

Avainpelaajat

Australian eittämättä tärkeimmät pelaajat löytyvät joukkueen keskikentältä. Manchester Cityn kautta Huddersfieldiin päätynyt Mooy on joukkueen pelillinen johtaja, jolle tukea antaa Aston Villan Mile Jedinak. Vaikka Jedinak tällä hetkellä Englannin Mestaruussarjassa pelaakin, on hän urallaan pelannut useamman kauden Valioliigaa, joten kyseessä on kovemmissakin liemissä keitetty kaveri. Samaa voi sanoa myös laidalla viihtyvästä Robbie Krusesta, joka pelaa tällä hetkellä Saksan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Aikaisemmin urallaan hän on ehtinyt pelata runsaasti Bundesliiga-otteluita, kuten myös Mestarien liigaa.

Myös Brightonin maalilla Valioliigassa torjuva Ryan kuuluu joukkueen avainpelaajiin. Puolustuslinja on melko kokematon, mutta ainakin sen lukkona on mies, johon maa voi luottaa. Ryan saapui viime kesänä Brightoniin ja häntä pidettiin isona kysymysmerkkinä, mutta mies pelasi lopulta mainion kauden ja oli yksi sarjapaikkansa uusineiden Lokkien avainpelaajista.

Keskikentän keskustassa luutivat Mile Jedinak ja Aaron Mooy ovat Socceroosin tärkeimmät pelaajat. (Mark Metcalfe/Getty Images)

Kiinnitä katseesi

Tim Cahill. Australiassa valtavaa kansansuosiota nauttiva 38-vuotias veteraani astuu vielä kerran isoista ovista isoille areenoille. Neljä vuotta sitten Brasialiassa Cahillin lapikkaasta jysähti yksi kisojen hienoimmista osumista, mutta vieläkö veteraanin kikkakirjassa on jotain maagista tarjottavaa. Cahill teki vuosia kestäneen Yhdysvaltojen, Kiinan ja Australian kiertueen jälkeen näyttävän paluun Englantiin. Hän palasi Millwallin riveihin, jossa hänet nähtiin viimeksi vuosina 1997-2004. Vaikka ensimmäisen ja toisen Millwall-siirron välillä oli kulunut yli 20 vuotta, ei Cahillia ollut seurassa unohdettu. Päinvastoin hänet toivotettiin takaisin kotiin, vaikka The Denillä tiedettiin, ettei pelituntumaa ennen MM-kisoja hakemaan tullut aussi ollut joukkueelle merkittävä pelillinen vahvistus.

Arvio

Australian materiaali on elähtämässä käsiin, eikä uusia nousukkaita kasva maajoukkueen käyttöön tarpeeksi nopeasti. Tällä hetkellä pelaajalista on yksinkertaisesti vain sen verran köykäinen, ettei Socceroosille voi povata muuta kuin kolmea alkulohkon peliä ja nopeaa kotiinpaluuta.

Faneille.comin MM-ennankot:

Kansikuva: Claudio Villa/Getty Images

Aiheeseen liittyvät jutut