On vuosi 1988, kesäkuun 25. päivä. Hollanti pelaa jalkapallon EM-kisojen loppuottelussa suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa vastaan. Pelikello näyttää 54. minuuttia. Hollanti kehittää vaarattoman näköisen hyökkäyksen vasemmalta laidalta. Oranssipaita ajaa itsensä lähes päätyrajalle, josta lähtee klassinen toivotaan toivotaan keskitys. Pallo leijailee koko puolustuspakan yli. Tilanne näyttää jo raukeavan, mutta juuri kun pakarat ovat painumassa takaisin penkkiin tapahtuu jotain.. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, taka-alalle jäänyt kärkimies Marco Van Basten haistaa tilaisuutensa tulleen ja laukoo pallon suoraan volleysta maalin takanurkkaan vastustamattomasti. Maali jää historiaan yhtenä upeimmista ja Hollanti voittaa Euroopan mestaruuden. Tuo hetki muutti minun käsitykseni fanittamisesta, mutta se on vain pikku juttu sen kaiken tapahtuneen rinnalla. En sentään neljä vuotiaana vielä peliä kotisohvalta tiiraillut, en ainakaan sitä muista, mutta useasti kun olen jälkeenpäin VHS-kasettia kelaillut ovat karvat nousseet aina pystyyn. Tämä on erään Hollantifanin tarina puukenkämaan maajoukkueesta ja sen matkasta minun aikakaudellani.
Kultainen sukupolvi
Ruud Gullit juhli maaliaan oranssin meren edessä 1988 Länsi-Saksassa (Getty)
Vuosien ’74 ja ’78 MM-hopeiden jälkeiset mustat vuodet näyttivät olevan Hollantilaisessa jalkapallossa ohi. Olivathan vuoden 1988 EM-areenalla syttyneet sellaiset tähdet kuten: Marco Van Basten, Ruud Gullit, Frank Rijkaard ja Ronald Koeman. Vuoden 1990 Italian MM-kisoissa Hollannin odotukset olivat pilvissä EM-huuman jäljiltä. Peli notkahteli kuitenkin liikaa heti alkulohkosta asti ja noutaja tuli ensimmäisellä pudotuspelikierroksella varsin kuumassa ottelussa Saksaa vastaan. Saksa eteni aina maailmanmestaruuteen asti.
Ruotsin EM-kisoihin 1992 marssi varsin määrätietoinen Oranssipaita. Hollanti esitti alkuviikkojen aikana jopa maagista jalkapalloa. Välierässä vastaan asettui todellinen yllättäjä joukkue Tanska, joka oli saanut kisalipun Jugoslavialta vain viikkoja ennen kisoja. Ottelu on yksi ikimuistoisimmista faniuteni aikana. Paljon draamaa, polvilumpiot paukkuivat, kortteja jaettiin, varsinainen peliaika 2-2 ja päälle vielä rangaistuspotkut. Tanska jatkoi kuumaa menoaan ja marssi aina mestaruuteen asti. Hollanti esitteli kisoissa uuden supertähtensä Dennis Bergkampin.
Vuoden 1994 Yhdysvaltojen MM-kisoissa Hollanti taisteli kuumuutta vastaan, olosuhteet olivat helvetilliset oranssipaidoille. Silti Hollanti taisteli itsensä 8 joukkoon,ja taipui puolivälierässä taistellen tulevalle maailmanmestariille Brasilialle 3-2.
Englannin EM-kisoissa 1996 Hollannin peli sakkasi pahasti jo alkulohkossa, silti joukkue raastoi itsensä jatkoon, mutta niin tutusti tällä kertaa Ranska, oli parempi puolivälierässä rangaistuspotkuilla.
Vuoden 1998 MM-kisat Ranskassa ovat jääneet loistavasti mieleen. Hollanti pelasi alusta lähtien viihdyttävää ja raikasta jalkapalloa. Lohkovoitto irtosi harvinaisella viidellä pisteellä. Ensimmäisellä jatkokierroksella Jugoslavia kaatui 2-1 ja puolivälierässä odotti yksi kisojen suursuosikeista Argentiina. Ottelu oli loistavaa viihdettä ja kaikki varmasti muistavat Dennis Bergkampin silkin sileän haltuunoton, pakki kahville ja kliininen viimeistely. Hollanti voitti 2-1. Välierä on varmasti yksi fanivuosieni helmistä, mutta myös yksi katkerimmista. Hollanti kohtasi jälleen Brasilian. Supertähtiä Ronaldosta lähtien pursunnut Brasilia oli helisemässä nuorta ja tappuramaista Hollantia vastaan. Ottelu eteni jälleen kerran rangaistuspotkuille. Tuttu tulos Dunga ja kumppanit upottivat vuoron perään palloja Hollannin verkkoon. Brasilia eteni MM-finaaliin.
Vuoden 2000 EM-kotikisat päättyivät skandaalimaiseen välierätappioon Italiaa vastaan, kuinkas muutenkaan rangaistuspotkuilla. Hollanti pelasi muuten yli tunnin mies ylivoimalla ja tuhri varsinaisella peliajalla kaksi rangaistuspotkua.
2002 Japanin ja Korean kisoihin ei karsinnoista lippua herunut. Hollantilainen jalkapalloväki itki verisiä kyyneleitä.
2004 EM-kisoissa ja 2006 MM-kisoissa Hollanti koki kovia Portugalin kustannuksella. 2004 välierässä 2-1 tappio ja 2006 ensimmäisellä pudotuspelikierroksella 1-0 tappio.
Aikojen oli muututtava murisi Hollantilainen jalkapalloväki.
Oranssi tapa
On varhainen aamu Amsterdamissa. Toinen toistaan vehreämmät nurmet kukoistavat täydellisyyttään Ajaxin harjoituskeskuksessa. Nuoret pelaajat kirmaavat silmät kiiluen pitkin samettista nurmialustaa ja pallo vaihtaa omistajaa nopeammin kuin kirkas pullo A-marketin kassalla lauantai päivänä. Tämä on se Hollantilaisen jalkapalloilun mekka. Täällä syntyi tapa pelata oranssia jalkapalloa. 180 nuorta pelaajaa taistelee paikasta auringossa. 85% heistä elättää itsensä jonain päivänä jalkapallolla.
De Boerin veljekset, Marc Overmars, Dennis Bergkamp, Patrick Kluivert, Edwin Van Der Sar, Wesley Sneijder, Siem De Jong, vain muutamia akatemian luomia kultakimpaleita eritelläkseni. Aina Rinus Michelsin, Guus Hiddinkin ja Dick Advocaatin kautta Marco Van Basteniin, Bert Van Marwijkiin ja nyt Louis Van Gaaliin, on Hollantilainen jalkapalloilu perustunut vahvaan pallonhallintaan. Kun pallo on meillä on vastustajan huomattavasti vaikeampi haavoittaa meitä.
Pallo kiertää omalla alueella laitapakilta topparille ja siitä toisen laitapakin kautta aina maalivahdille asti. Kärsimättömyys valtaa katsojan ja miksei myös fanin mielen. Joskus jopa hyvin verkkaisen pallonhallinnan jälkeen pallo siirtyy keskikentän keskustaan, ennen Philip Cocun, Ronald De Boerin tai Marc Van Bommelin jalkaan. Nykyään pallon kesyttää silkkisesti Wesley Sneijder tai Kevin Strootman. Nyt alkaa tapahtumaan.
Vaikka Hollannin peli perustuu vahvasti joukkueen yhtenäiseen ja kurinalaiseen pallonhallintaan, siirryttäessä hyökkäyskolmannekselle astuu esiin Hollannin vaarallisin ase, häikäsevä yksilötaito. Wesley Sneijder vaihtaa pelin puolta millintarkoilla pitkillä syötöillä, Arjen Robben kesyttää pallon jalkaansa kiihdyttää Usain Boltmaisiin nopeuksiin ja haastaa vastustajaa tikkaavalla askelluksella ja lopuksi hyökkäyksen päättää kliinisesti silkkijalka Robin Van Persie joko boxista tai sen ulkopuolelta.
Lois van Gaal pitää pojat kurissa
Louis van Gaal siirtyy ManUn peräsimeen MM-turnauksen jälkeen (Getty)
Sanotaan että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa, mutta sitä ei tee myöskään hollantilainen jalkapalloilija. Oranssipaidat ovat yksilöitä, taiteilijoita jopa egoistejä. Kuinka monta kertaa näet Hollantilaisen pelaajan hymyilevän tai näyttävän peukkua joukkuetoverille hyvän syötön jälkeen ottelussa? Kellokortti meininki on leimannut oranssipaitoja aina. He eivät ole italialaisia romantikkoja, maalin jälkeen ei tanssita sambaa Brasilian tapaan tai heitetä nyrkkituuletuksia britti tyyliin tunteen purkauksessa. Hollantilainen pelaaja on syntynyt muottiinsa; hän suorittaa ja suorituksen jälkeen tulos on taululla. Ilmeettömyys on vallitsevana.
Oli jopa hieman hämmentävää nähdä vuoden 2013 mestareiden liigan finaalin jälkeen Arjen Robbenin tunteenpurkaus. Kyseinen mielialamoodi on myös Hollannin suurin uhkakuva kisoista toiseen. Joukkueen sisäiset ristiriidat ovat monesti repineet kisasuoritukset kappaleiksi, niin kävi myös kaksi vuotta sitten EM-areenalla.
Nyt penkin päässä jyrisee kivikasvojen isä ja äiti Louis van Gaal. Koko kansakunta seisoo hänen takanaan ja luottaa hänen kykyihinsä, tai ainakin siihen että ”pojat” pysyvät aisoissa kisojen aikana. Kaikki tämä jää nähtäväksi lähiviikkojen aikana.
Ai niin ja tapaus Kevin Strootman! Strootmanin loukkaantuminen ennen kisoja jättää Hollannin keskikentälle galaxin mentävän aukon! Kuka paikkaa?? Jokaisessa joukkueessa pitäisi olla yksi Kevin Strootman!
Nyt ja ikuisesti Hup Hup Holland nautitaan Brasilian lämmöstä.
Hollanti avaa kisat huippuottelulla, kun se saa heti avausottelussa vastaansa Espanjan. Perjantaina klo 22.00 Espanja-Hollanti.