Miten Solskjär pärjää Unitedin peräsimessä? Tilaa Viaplay ja saat Valioliigan kotisohvallesiViimein tiistaina odotettu tapahtui. Manchester United vapautti Jose Mourinhon tehtävistään. On pakko sanoa, että jo oli aikakin. Portugalilainen entinen mestari ei ollut saanut juuri mitään aikaan joukkueessaan ja näin ulkopuolisesta alkoi tuntumaan, että iso osa mourinhon ajatuksista virtasi kahnauksiin maailmanennätyshankinta Paul Pogban kanssa.
Olikin siis jo aika päästää irti. Enkä suinkaan usko olevani ainoa, jonka mielestä aivan liian myöhään. On toki totta, että joukkueen rakentajana toimiva Ed Woodward muodostaa isomman ongelman Unitedille kuin Mourinho muodosti, mutta oli joukkue kuinka huonosti kasattu tahansa, niin silti Mourinhon olisi pitänyt kyetä joukkueesta enemmän irti saamaan. Mourinhon suosima puolustusvoittoinen taktiikka on vieläpä sellainen, että se kelpaa vain ja ainoastaan silloin, kun se on voittava. Muuten peliä rikkova taktiikka törmää usein ja aivan aiheesta kritiikkiin.
Itse huomasin pohtivani jalkapalloevoluutiota, kun luin uutisia Mourinhon erottamisesta. Olisiko sittenkin kyse suuremmasta asiasta kuin vain henkilökohtaisista kahnauksista. Voisiko olla niin, että Mourinhon suosiman asemajalkapallon aika olisi vain auttamatta ohi? Ja sama virsi soitettaisiin omaan itseensä ja nerouteensa luottavan muutosvastarintaisen luotsin kanssa? Itse olen ainakin valmis uskomaan näin, sillä niin jalkapallo on ollut taipuvainen toimimaan.
Käsittääkseni bussittaminen ja alas valuminen sai alkunsa vastavetona Barcelonan tiki takalle ja totaaliselle jalkapallolle. Ja hyvin se toimikin. Alhaalla lähes aluepuolustusta muistuttavassa asemassa olleet joukkueet aiheuttivat suuria vaikeuksia katalaaneille. Hetken aikaa näyttikin siltä, että Mourinhon kasvot saaneen taktiikan voittokulku vain jatkuisi, sillä se sopi hyvin kaikille joukkueille. Aluepuolustus ei siis vaatinut ihmeitä joukkueiden kokoonpanoilta.
Tällä hetkellä jalkapallo elää kuitenkin erilaista kehitysvaihetta. Nopeat suunnanmuutokset ja vikkelä pelinavaaminen yhdistettynä koko kentän prässiin ovat juuri nyt voittavien joukkueiden taktiikoita. Voikin sanoa, että on suorastaan upeaa historiallisen jatkumon kannalta, että Mourinhon viimeinen peli Manchester Unitedin peräsimessä tapahtui uuden ajan ykkösnimen Jürgen Kloppin Liverpoolia vastaan.
Klopp on toki oivallinen esimerkki uuden ajan valmentajasta. Hän elää ja hengittää jalkapalloa, mutta on samalla pelaajien valmentaja. Kertomukset Dortmundista ja Liverpoolista puhuvat samaa kieltä Kloppin halusta ottaa itsekin oppia. Ehkäpä kuitenkin paremman verrokin Mourinhoon tarjoaa hänen pitkäaikainen kilpakumppani Pep Guardiola.
Siinä missä Mourinho on pitänyt jääräpäisesti kiinni jalkapallollisesta ajattelustaan, on Guardiola rohkeasti lähtenyt muuttamaan kuvaansa pelistä. Hän ei enää peluuta Manchester Cityn peräsimessä totaalista, cruyffilaista, jalkapalloa, vaan on muuttanut näkemystään modernimmaksi. Toden nimissä on myös sanottava, että öljysheikkien pohjaton kassa auttaa joukkueen rakentamisessa huomattavasti, mutta taktiikan merkitys on kuitenkin olennainen.
Toisin kuin vanhin ja kiivain kilpakumppani, niin Mourinho ei ole osannut tai ehkäpä edes halunnut muuttaa näkemystään. Tuntuukin, että ylimielisyyksiä laukova lusitaani on todella jäänyt jumiin omaan auraansa. Siis siihen auraan, jossa häntä kutsutaan erityiseksi ja maailman parhaaksi. Kaikki jalkapalloa seuraavat voivat helposti todeta, että näin enää nykyään ole. Portugalilainen on jäänyt pahasti modernimpien valmentajien varjoon. Aikoinaan rohkeasta uudistajasta onkin tullut käpertynyt jäärä, jonka opit ovat auttamattomasti vanhentuneet.
Mestarin onkin aika oppia uusia temppuja, tai muuten ura huippujoukkueissa voi jäädä tähän. Uskon, että monikaan suurseura ei ole Mourinhon perässä, koska kaiken muun lisäksi hänen tiedetään vieläpä olevan haastava ja kuluttava persoona. Maailma on muuttunut ja Mourinhon tulisikin muuttua sen mukana. En kuitenkaan usko tämän olevan mahdollista, sillä Jose Mourinho on osoittanut tavattoman vähän muutoskykyä tähän päivään mennessä.
Kansikuva: Clive Brunskill/Getty Images