Toistaiseksi taivalluksesi on ohi. Sinä suurenmoinen suomalainen urheilujuhla, joka toistui kolme kertaa vuodessa. Tapahtuma, joka osoitti, että myös Suomessa on mahdollisuus todelliseen jalkapallokulttuuriin. Minä jään sinua kaipaamaa ja luulen, että näin tekee todella moni muukin. Minulle Stadin derby oli ja on urheilutapahtumana se kaikkein merkittävin.
Yhdeksän teitä kaiken kaikkiaan ehdittiin 2010-luvulla pelata. Ensimmäinen käytiin Töölön jalkapallostadionilla 23.4.2015, jolloin paikallisvastustajat kohtasivat ensimmäisen kerran yli 30 vuoden tauon jälkeen. Muistan tuon ottelun kuin eilisen. Tuntui kerrankin hyvältä olla jalkapallofani ja huomasin, että todellisen futiskulttuurin luominen jääkiekon ja pitkien talvien maahan oli mahdollista. Derby oli tehnyt villin unelmani todeksi. Suomessa puhuttiin jalkapallosta.
Sinut tullaan muistamaankin ennen muuta kulttuuritekona, jollaista uinuva jalkapalloskene todella tarvitsi. Keräsit katsojia ja osoitit, että piskuisessa ja kylmässä pohjolassakin urheilu voi olla karnevalistista ja hauskaa suurine marsseineen ja vastakkainasetteluineen. Omat marssini HIFK:n faniporukassa jäi kolmeen kertaan, mutta uskon, että niistä riittää kerrottavaa myös jälkipolville. Ja se mitä olen jutellut HJK:n kannattajien kanssa, niin tämä tunne on molemmin puolista. Myös he arvostivat Stadin derbyä tapahtumana korkealla.
Kuten ei mikään tapahtuma, niin myös Stadin derby ei säästynyt sen elämän varjopuolisilta sivukujilta. Valtamedia otti tapahtuman teräviin kulmahampaisiinsa ja jäysti sitä poskettomilla liioitteluillaan. On totta, että derby kärsi joistain ylilyönneistä, mutta mitään vakavampaa ja oikeasti vaarallista ei kukaan tavallinen katsoja koskaan joutunut kokemaan. Myös poliisihallitus otti derbyn kynsiinsä eikä päästänyt otteestaan, vaan piti huolen siitä, että arkipäiviin pakotettu Stadin derby ei päässyt kasvamaan itseään isommaksi ja vaarallisemmaksi jalkapallokulttuurituotteeksi.
Toistaiseksi viimeinen Stadin derby pelattiin syyskuussa. Pahoittelen, etten silloin päässyt paikalle, vaan laiminlöin ystävääni sen viimeisinä kuukausina. Oli muka liikaa töitä ja tekemistä, ettei kotimainen jalkapallo mahtunut kalenteriin. En tietenkään tuolloin uskaltanut arvata, että toisen derbyn osapuolen HIFK:n taival pääsarjassa ja luultavasti organisaationa päättyisi Espoon Hongan viedessä nousukarsinnassa pidemmän korren. Jos voisin, niin antaisin enemmän aikaa ja välttäisin ontuvat selitykset.
Lepää rauhassa Stadin derby, mutta tiedä, että kotimainen palloilukulttuuri on saanut toisen näyttöpaikan. Odotankin, mitä Turussa saadaan aikaan TPS:n ja Interin välillä. Älköön derbyn henki koskaan ole kuoleva.