Paras tapa seurata Serie A:ta on tietysti katsoa pelejä. Se onnistuu parhaiten Viaplay-palvelussa.1990-luvun menestysseura Parma ajautui muutama vuosi sitten valtaviin taloudellisiin ongelmiin ja joutui konkurssin myötä aloittamaan uuden nousun Italian neljänneksi korkeimmalta sarjatasolta. Nyt Parma on kuitenkin mukana kamppailemassa noususta takaisin Serie A:han. Millainen on 1990-luvun huippuseuran tarina ja onko kinkkukaupungissa otettu opiksi muutaman vuoden takaisesta mahalaskusta?
Parma nousi Euroopan huipulle 1990-luvulla
Parma on kaupunkina tunnettu lähinnä kahdesta asiasta, sen perinteikkäästä jalkapalloseurasta ja kinkusta. 1990-luvulla Euroopan huipulle noussut kaupungin ylpeys juhli muutama vuosi sitten 100-vuotissyntymäpäiviään. Parman jalkapalloseuran kunniakkaan historian alkuajat eivät kuitenkaan olleet kovin glamourin täyteisiä, sillä se oli pitkään alasarjoissa viihtynyt seura, joka putosi pahimmillaan aina viidenneksi korkeimmalle sarjatasolle asti. Onkin jopa hieman yllättävää, että seura nousi historiansa ensimmäistä kertaa Italian korkeimmalle sarjatasolle vasta vuonna 1990.
Pääsarjaan nousuun jälkeen seuran taustajoukkoihin liittyi maailmankuulu paikallinen ruokafirma Parmalat, jonka suurten taloudellisten panostusten avittamana seura saavuttikin nopeaa menestystä Italian kentillä. Heti Parman ensimmäisellä liigakaudella tuloksena oli paikka Uefa-cupiin ja toinen pääsarjakausi päättyi riemukkaisiin tunnelmiin seuran voitettua historiansa ensimmäisen merkittävän pokaalin, Coppa Italian. Seuraavana vuonna seurasi ensimmäinen uroteko Euroopassa, Cup Voittajien Cupin voitto. Satumaisen nousun kruunasi keväällä 1995 tullut Uefa Cupin voitto. Kaiken kaikkiaan Parman palkintokaappiin kertyi 90-luvulla kaksi Italian cupin voittoa ja kaksi Uefa Cup -pystuä. Serie A:ssa se sijoittui kertaalleen toiseksi ja kaksi kertaa kolmanneksi.
1990-luvun loppupuolen ajan Parma oli nimilistaa katselemalla hurjan kova joukkue. Maalia vartioi seuran oma kasvatti Gianluigi Buffon ja puolustuslinjassa uurastivat Lilian Thuramin ja Fabio Cannavaron tapaiset supertähdet. Keskikentän moottorina toimi Juan Sebastián Verón ja kärjessä tuhoa aiheutti todennäköisesti koko Parman seurahistorian paras pelaaja Hernan Crespo.
Parmassa totuttiin 90-luvulla menestykseen ja tähtiloistoon. Argentiinalaiset supertähdet Juan Carlos Veron ja Hernan Crespo juhlivat Coppa Italian voittoa keväällä 1999. (Allsport/Getty Images)
Parman alamäki alkoi Parmalatin jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin
2000-luvulle tultaessa seuraa avokätisesti sponsoroinut Parmalat joutui suuriin taloudellisiin vaikeuksiin ja Parma tekikin historiansa ensimmäisen virallisen konkurssin vuonna 2004. Seura vajosi alempaan keskikastiin, joskin joukkueen suurimpana tähtenä hääri ehkä parhaiten AC Milanista muistettava Alberto Gilardino.
Vuonna 2007 Parman pitkä taival Serie A:ssa tuli päätökseen seuran jäätyi sarjataulukon toiseksi viimeiseksi. Parma putosi Serie B:n, mutta onnistui nousemaan sieltä ensiyrittämällä takaisin pääsarjaviheriöille. Tämän jälkeen joukkue viihtyi pääasiassa turvallisessa keskikastissa ennen kauden 2013-14 suonenvetoa, jonka myötä Parmaa odotti paluu eurokentille muutaman vuoden tauon jälkeen. Ensimmäiset ennusmerkit tulevasta nähtiin seuraavana kesänä, kun Italian jalkapalloliitto eväsi Parman kentällä saavuttaman eurosijan verovelkoihin vedoten. Tuskin kukaan osasi kuitenkaan odottaa sitä, miten syvälle kinkkukaupungin ylpeys tulevien kuukausien aikana lopulta vajosi.
Kausi 2014-15 oli suorastaan surkuhupaisa
Kausi 2014-15 oli Parman osalta sinnittelyä ja varautumista tulevaan. Parma vaihtoi kyseisen kauden aikana omistajaa peräti kolmeen otteeseen nimellisen yhden euron kauppasummalla. Joulukuussa seuran entinen omistaja Tommasso Ghirardi myi seuran nimettömänä pysyneelle kyproslaiselle sijoittajajoukolle. Kyproslaiset tulivat Parmaan suurin puhein, sillä he lupasivat nostaa silloin sarjajumbona olleen seuran ylempään keskikastiin kovien hankintojen myötä. Todellisuus taisi kuitenkin yllättää, sillä miehille selvisi yllättäen seuran olleen noin 200 miljoonan euron veloissa. Hämäräperäisen kyprosjoukon omistajuusaika jäikin vain parin kuukauden mittaiseksi, sillä tammi-helmikuun vaihteessa seura siirtyi slovenialaisomistukseen.
Taas kerran, jostain täysin käsittämättömästä syystä, seuran taloudellinen tilanne tuli uusille omistajille täydellisenä yllätyksenä. Parman tilanteesta teki erityisen vakavan se, että seura oli veloissa käytännössä jokaiselle mahdolliselle taholle. Parma joutuikin säästämään kaikesta mahdollisesta, sillä se esimerkiksi myi seuran edustusjoukkueen bussin ja kauppasi paikallisessa huutonetissä joukkueen harjoituskeskuksen kalustoa. Taloustilanne vaikutti auttamatta myös edustusjoukkueen tekemiseen, sillä joukkueen pelaajat eivät saaneet pennin penniä palkkaa koko kauden aikana. Seuran onneksi pelaajat ja valmennusjohto pysyivät sille lojaaleina, sillä pitkään näytti siltä, että seura joutuisi jättämään kauden kesken. Pohjakosketus nähtiin helmikuussa, jolloin Parman kotipeli Udinesea vastaan jouduttiin siirtämään, koska seuralla ei ollut varaa palkata riittävää määrää järjestyksenvalvojia takaamaan ottelutapahtuman turvallisuus.
Jälkikäteen jossitellen kauden keskeyttäminen olisi saattanut olla parempi ratkaisu, sillä Parman sinnittely oli pahimmillaan varsin koomista seurattavaa. Loppukauden aikana seuran pelaajisto joutui matkustamaan vieraspeleihin omilla autoillaan, koska seura oli myynyt oman linja-autonsa eniten maksaneelle muutamaa kuukautta aikaisemmin. Myös harjoituskeskuksen pesukoneet hajosivat, eikä niitä ollut varaa korjata, joten loppukauden aikana pelaajisto joutui itse pyykkäämään omat varusteensa. Kyseisessä harjoituskeskuksessa ei myöskään ollut enää sähköä tai lämmintä vettä, sillä seuralla ei ollut varaa maksaa niistä aiheutuvia laskuja. Tämä taas aiheutti sen, että seuran pelaajisto sairasteli surkeiden olosuhteiden vuoksi ja osassa otteluissa Parmalla oli vaikeuksia saada vaadittavaa määrää pelaajia kokoonpanoon.
Parman ongelman juuret johtivat seuran menestysvuosille 1990-luvun loppupuolelle. Silloisen Parmalatin johtajan Calisto Tenzin aikana Parma saavutti seurahistoriansa suurimmat saavutukset, mutta seura eli samaan aikaan jatkuvasti yli varojensa. Tenzi oli kuitenkin yksi Italian rikkaimmista miehistä ja kuittasi seuran tekemät tappiot omasta taskustaan. Vuonna 2003 Parmalat teki konkurssin ja Tenzi tuomittiin kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen veropetoksesta, sillä mies väärensi ja kavalsi rahaa firmansa nimissä. Syytön ei ole myöskään seuraa Tenzin jälkeen johtanut Tommasso Ghiardi, jonka yhdeksän vuoden omistusaikana Parma onnistui vaatimattomista pelillisistä saavutuksistaan huolimatta tekemään lähes 100 miljoonan euron tappiot.
Toppari Alessandro Lucarelli pysyi uskollisena Parmalle, vaikka seura pudotettiin Serie A:sta Italian neljänneksi korkeimmalle sarjatasolle. (Emilio Andreoli/Getty Images)
Parma aloitti nousun takaisin huipulle Italian neljänneksi korkeimmalta sarjatasolta
Konkurssin jälkeen Parma aloitti uuden nousun Italian neljänneksi korkeimmalta sarjatasolta Serie D:stä. Se myi heti avauskaudellaan yli 10 000 kausikorttia, mikä oli moninkertaisella määrällä kyseisen sarjaportaan ennätys. Parma oli odotetusti täysin ylivoimainen joukkue amatöörisarjassa ja varmisti nousunsa sarjaporrasta ylemmäs jo hyvissä ajoin ennen kauden päättymistä. Lopulta Parma saavutti 38 ottelussa 94 pistettä ja pelasi yli 20 ottelua ilman tappioita. Sama meno jatkui seuraavalla kaudella, kun Parma nousi toisena peräkkäisenä kautena sarjaporrasta ylemmäs. Ratkaiseva nousukarsintojen finaali pelattiin Firenzessä ja paikalle matkusti varovaisten arvioiden mukaan liki kymmenen tuhatta Parman kannattajaa.
Viime kesänä Parma myös vaihtoi omistajaa, kun kiinalainen liikemies Jiang Lizhang osti 60% seuran osakkeista itselleen. Loput osakkeista jäivät Parman konkurssin jälkeen pelastaneille paikallisille rahamiehille, joilla on yhä paljon päätäntävaltaa seuran asioista. Parman uusi omistaja on miljardööri, mutta seuran muut päättäjät tuntuvat ottaneen opiksi menneistä virheistä, sillä seuran uutta tulemista on rakennettu fiksusti ja pitkäjänteisesti panostamalla esimerkiksi seuran junioritoimintaan.
Parma eroaa monista muista romahtaneista suurseuroista siinä, että todellisuudessa se on pienen kaupungin melko pieni seura, joka nousi huipulle puhtaasti ulkopuolelta tulleen rahan ansiosta. Seuran kotistadion Ennio Tardini on hieno, mutta 22 000 -paikkaisena pieni ja nykyisillä fasiliteeteilla Parma ei koskaan tule olemaan taloudellisesti kilpailukykyinen huippuseura. Parma ja sen kannattajat tuntuvat kuitenkin hyväksyneen oman paikkansa italialaisen jalkapallon ekosysteemissä ja moni arvostaa ylipäätään sitä, että kaikkien vaikeuksien jälkeen seura on yhä olemassa.
Italiassa ei ole tavatonta nousta muutamassa vuodessa alasarjoista Serie A:han. Moni ei kuitenkaan uskonut Parman kykenevän tähän temppuun, mutta niin vaan seura on noussut heti ensimmäisellä kaudellaan Serie B:n kärkijoukkueiden joukkoon. Kun kautta on jäljellä kuusi ottelua, majailee kinkkukaupungin ylpeys sarjataulukossa neljäntenä vain kaksi pistettä suoran nousijan paikalla olevaa Frosinonea perässä. Parma on ollut viime viikkoina koko sarjan paras joukkue ja nousu takaisin Serie A:han on täyttä realismia. Paluu kirkkaisiin valoihin on seuran uuden omistajiston ensimmäinen todellinen koetinkivi. Pääsarjapaikka on perinteisesti ollut iso houkutin tekemään yli-isoja hankintoja talouden kustannuksella, mutta Parman jos jonkun pitäisi tietää, mihin pikavoittojen yli-innokas hakeminen voi pahimmillaan johtaa.
Kansikuva: Dino Panato/Getty Images