NBA ja Serie A suorana Ruudusta. Tilaa omasi!Tapaninpäivänä törmättiin jälleen ehkäpä iljettävimpään ilmiöön jalkapallokentillä. Rankalainen Napolin keskuspuolustaja Kalidou Koulibaly joutui apinaääntelyn kohteeksi ja menetti totaalisesti kontrollin pelistään. Tästä seuraksena Koulibaly ajettiin ulos ottelusta ja hänen edustamansa Napoli hävisi ottelun Inter Milanille.
Italiassa ei suinkaan ensimmäistä kertaa törmätty tähän ilmiöön. Esimerkiksi Koulibaly on itse joutunut rasististen solvausten kohteeksi ennenkin, jopa tämän kauden aikana. Nämä asiat on kuitenkin vaiettu kuoliaiksi. Tällä kertaa tilanne on toinen, sillä Napolin valmentaja Carlo Ancelotti otti asian puheeksi ottelun jälkeisessä tiedotustilaisuudessa. Ancelotti kertoi, että oli yrittänyt sanoa tuomaristolle, että ottelu tulisi keskeyttää. Tämä ei tapahtunut kerran vaan kolme kertaa ottelun aikana. Tuomaristo ei kuitenkaan reagoinut tähän, vaan antoi ottelun jatkua. Vastaavan toistuessa jatkossa, hän meinaa vain marssituttaa joukkueensa ulos stadionilta.
On pakko todeta, että on hienoa kun jalkapallon parissa työskentelee Ancelottin kaltaisia ihmisiä. Hänen nimensä painaa, joten monet kansainväliset mediat ottivat Koulibalyn kohtelun urheilu-uutisiinsa. Kohu oli valmis. Tällä hetkellä tilannetta voikin verrata viime vuoteen, jolloin Sulley Muntari vain käveli pois ottelusta sen lisäajalla. Hän oli kuullut koko matsin ajan rasistisia solvauksia ja saanut jopa keltaisen kortin, koska oli mennyt niistä tuomarille kertomaan. Vaatikin näköjään punaisen kortin, valmentajan julkisen puolustuspuheen tai suoran uloskävelyn, että asialle saadaan sen ansaitsemaa huomiota.
Mielestäni on aivan turha pohtia rasististen huutojen motiiveita. En halua uskoa, että nykyisenä valistuneena aikana kukaan olisi tietämätön apinaääntelyn merkityksistä. En myöskään halua painaa asioita villaisella, vain sillä perusteella, että kaikenlainen psyykkaaminen kuuluu jalkapalloon ja myös sen katsojille. Myönnän, että olen itsekin sortunut huutelemaan kannattamani joukkueen vastustajan pelaajille ja siten yrittänyt vaikuttaa heidän suorituksiinsa, mutta rasismiin en koskaan kykenisi.
Onkin mielestäni aivan eri asia esittää peliin ja suoritukseen liittyviä ivallisia kommentteja kuin liittää niitä ulkonäköön tai muuhunkaan ulkoiseen asiaan. Henkilökohtaisuudet eivät kuulu millään muotoa kauniiseen lajiin. Henkilökohtaisuuksien pahimpana muotona pidän rasismia, joka on vain ja ainoastaan iljettävää. Onneksi Napolin kannattajat ovat ottaneet Koulibalyn omakseen ja tukevat häntä, kuten kansikuvan pojan banneri antaa olettaa. Kuva on otettu eilen, kun Napoli kohtasi Bolognan kotikentällään San Paololla.
Eletään vuoden 2018 viimeisiä päiviä ja yhä edelleen minun on pakko kirjoittaa tästä asiasta. Ja mikä pahinta, niin maailma näyttää sellaiselta, että rasismi ei ainakaan ole poistumassa pelikentiltä. Äärioikeisto on nousussa monissa maissa eikä maltillisemmat valtapuolueet oikein löydä tyydyttäviä ratkaisuita polttaviin maahanmuutto-ongelmiin. Näin ilmapiiri on suotuisa myös suoralle rasismille, josta on kriittisyys kaukana. Luulisi kuitenkin, että puhtaan kilpailun ja suorituskeskeisyyden urheilussa moinen toiminta olisi automaattisesti harvinaista. Näin ei kuitenkaan näytä olevan.
Tämä on ongelma ja tähän pitää puuttua. Toivonkin, että Italiassa ymmärretään asian tärkeys ja fanien rasistiseen huuteluun puututaan kovemmalla kädellä kuin koskaan aiemmin. Osittaiset katsomon sulkemiset eivät vain yksinkertaisesti riitä. On oltava kova ja näytettävä, että urheilukentät ovat avoimet kaikille.
Kansikuva: Francesco Pecoraro / Getty Images