Piskuinen Veronan lähiöseura Chievo on kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa Serie A:n keskikastin seurana. 2000-luvun alkupuolella Chievo selvisi sensaatiomaisesti aina europeleihin asti, mutta viime vuosina tutuksi ovat tulleet sijoitukset kymmenen huonommalle puolelle. Se on kuitenkin erinomainen saavutus seuralta, joka operoi vuodesta toiseen yhdellä koko sarjan pienimmistä pelaajabudjeteista. Mihin Chievo Veronan salaisuus oikein perustuu?
Chievo on Veronan ehdoton kakkosseura
Vaikka Chievo on vakiinnuttanut asemansa Italian pääsarjassa vasta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, on sen historia kuitenkin komea. Seura nimittäin perustettiin jo vuonna 1929 muutaman paikallisen jalkapallofanin toimesta. Nimensä mukaisesti Chievo ponnistaa pienestä, noin 4000 asukkaan veronalaislähiöstä. Veronaan liitetään yleensä mielikuvia satumaisen kauniista renessanssiajan Romeon ja Julian kotikaupungista lukuisine kuuluisine nähtävyyksineen, mutta Chievo on työväenluokan ruma ja simppeli asuinalue, jossa ei suurempia nähtävyyksiä ole. Ehkä juuri tästä taustasta johtuen Chievon jalkapallojoukkue tunnetaan kaikesta muusta kuin pelillisistä hienouksista.
Chievo Veronan historia on siis melko pitkä, mutta seura oli pitkään täysi tuntemattomuus ja pienen oman lähiönsä ylpeys. Se pelasi historiansa alkuvuodet epävirallisissa amatöörisarjoissa ennen Italian jalkapalloliiton virallista hyväksyntää. Suunta kääntyi nousuun käytännössä vasta 1960-luvulla, jolloin seura siirtyi uuteen omistajuuteen. Kakuista ja makeista pikkuleivistä tunnetun Paluani-yhtiön omistaja Luigi Campedellista tuli Chievon seurapresidentti ja seura nousi nopeasti Italian jalkapallohierarkiassa amatöörisarjoista Italian jalkapalloliiton virallisiin sarjoihin. Vuonna 1986 Chievo nousi historiansa ensimmäistä kertaa Italian neljänneksi korkeimmalle sarjatasolle ja samalla se joutui jättämään kotilähiönsä ja siirtymään pelaamaan ottelunsa kaupungin suurimmalle stadionille Bentegodille.
Luigi Campedelli menehtyi sydänkohtaukseen vuonna 1992 ja hänen pojastaan Lucasta tuli Chievon presidentti. Luca oli tapahtumahetkellä vasta 23-vuotias nuori mies ja hänestä tuli samalla Italian kaikkien aikojen nuorin ammattilaisseuran seurapomo. Nuoruus oli tässä tapauksessa valttia, sillä Lucan aikakaudella Chievo teki monia oikeita päätöksiä ja nousi vuonna 1997 sensaatiomaisesti Italian toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Serie B:ssä nähtiin myös historian ensimmäiset Veronan paikallisottelut, sillä 1990-luvun loppupuolella myös kaupungin selkeä ykkösseura Verona oli romahtanut Serie B:n keskikastiin.
Chievo yllätti kaikki nousemalla alasarjoista europelijoukkueeksi
Tältä aikakaudelta juontaa juurensa myös Chievon epävirallinen lempinimi lentävät aasit. Kehut hienon lempinimen keksimisestä voi osoittaa Hellas Veronan kannattajille, jotka lauloivat omissa otteluissaan useita Chievoa pilkkaavia lauluja. Chievon ja Hellaksen välinen vastakkainasettelu eroaa rajusti Italian muista ison profiilin paikalliskamppailuista, sillä nämä kaksi seuraa eivät historiallisesti ole juuri koskaan painineet samassa painoluokassa. Hellas on Veronan ehdoton ykkösseura ja Chievon olemassaoloa ei huomaa millään tavalla kaupungin yleisessä katukuvassa. Kuvaavaa on se, että Hellas vaihtoi 1990-luvulla hetkeksi jopa seuran virallisen nimen Veronaksi siitä syystä, että heidän mielestään kaupungissa oli vain yksi aito jalkapalloseura. Juuri tästä johtuen Hellaksen kannattajat lauloivat yhden paikalliskamppailun yhteydessä muka pilkkaavasti, että näemme ennemmin aasien lentävän kun Chievo Veronan pelaavan Serie A:ssa. Kun Chievo sitten yllätti kaikki ja nousi pääsarjaan, tuli lentävistä aaseista seuran epävirallinen lempinimi.
Hellaksen kannattajat tuskin osasivat odottaa, että kaikkien jalkapallolakien vastaisesti piskuinen Chievo sijoittui kaudella 2000-2001 Serie B:n kolmanneksi, jonka myötä seura debytoi seuraavalla kaudella Italian pääsarjassa. Ensimmäisen pääsarjakauden alla seurapomo-Capedelli lausui kuuluisat sanat, jotka ovat kuvanneet seuran toimintaa viimeisen viidentoista vuoden ajan. Seurapomon mukaan Chievo ei pysty sijoittamaan satoja miljoonia yksittäisiin pelaajiin, joten ne harvat uusiin hankintoihin käytettävät miljoonat on sijoitettava viisaasti. Ja näin Chievo todella on myös tehnyt, sillä tällä hetkellä koko seurahistorian kallein yksittäinen pelaajahankinta on aikoinaan kuusi miljoonaa euroa maksanut hyökkääjä Alberto Paloschi.
Chievo ei lähtenyt pääsarjaan jarruttelemaan, sillä seurahistorian ensimmäinen Serie A-kausi oli monella tavalla historiallinen. Piskuinen lähiöseura jopa johti koko sarjaa kuuden viikon ajan. Lopulta avauskauden lopputuloksena oli häikäisevä viides sija, jonka myötä keltapaidat debytoidat seuraavalla kaudella myös eurokentillä. 2000-luvun alkupuoli oli kaiken kaikkiaan onnistunutta aikaa Chievon kannattajille, sillä maltillisista odotuksista huolimatta seura sijoittui jatkuvasti kymmenen joukkoon ja parhaimmillaan se ylsi jopa Mestarien liigan karsintoihin asti. Kaudella 2006-2007 lentävien aasien satu sai karmean lopun, kun Chievo putosi kauden päätteeksi Serie B:hen, mutta visiitti toiseksi korkeimmalla sarjaportaalla jäi yhden kauden mittaiseksi, sillä jo seuraavalla kaudella Chievo juhli ylivoimaista Serie B:n mestaruutta. Nyt Chievo pelaakin kymmenennettä peräkkäistä kauttaan Italian pääsarjassa, vaikka seuraa on perinteisesti veikattu kautta edeltävissä spekulaatioissa liki jokaisella kerralla putoamistaistoon.
Perparim Hetemajn mukaan Chievo on hyvin johdettu seura
Mihin pienin resurssein operoivan Chievon menestys sitten oikein perustuu? Tähän kysymykseen suomalaisista parhaiten osaa vastata yksi mies, seuraa kuusi ja puoli vuotta pelaajana edustanut Perparim Hetemaj, joka on loistavilla otteillaan pelannut itsensä Chievon kannattajien sydämiin. Kun ”Perpalta” kysyy syytä sille, miksi Chievo tuntuu ylittävän heihin kohdistuneet odotukset kaudella kun kaudella, saa seuraavanlaisen varsin poliittisen vastauksen:
– En tiedä miten ”asiantuntijat” näkevät meidät aina ennen jokaista kautta putoamiskamppailuun. Mun mielestä meillä on hyvä ja kokenut nippu ja eteenkin hyvä valmentaja, joten mitään sen ihmeempää salaisuutta meillä ei ole.
Monella suomalaisella pelaajalla on kauhutarinoita ulkomaisista seuroista. Erityisesti Italia tuntuu olevan suomalaisille erittäin haastava ympäristö, sillä useista yrittäjistä ainoastaan Hetemaj on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa oman joukkueensa runkopelaajana. Perpa ei ole suinkaan ainoa Chievoa jo pitkään edustanut pelaaja, sillä joukkueen pelaajarunko on pysynyt melko yhtenäisenä jo useamman kauden verran. Hetemajn mukaan Chievo onkin erittäin hyvin pelaajista huolta pitävä seura ja tästä syystä useat pelaajat ovat jääneet Veronaan, vaikka muualla palkkapussiin tulisikin enemmän täytettä.
– Seurana Chievo on hyvin organisoitu ja asiat hoidetaan ainakin Italian mittapuun mukaan erinomaisesti. Pelaajilla on hyvä olla täällä ja olosuhteet reeneissä ovat kaikin puolin hyvät. Chievossa on menty näissä asioissa jatkuvasti eteenpäin ja muutos on ollut omanakin aikaanani suuri. Veronassa on toki myös kiva asua, kaupunki on kaunis ja tekemistä riittää.
Ehkäpä juuri Veronan kaupungin vetovoimaisuuden vuoksi Chievon joukkue on vuodesta toiseen koko sarjan kokenein. Tällä kaudella päävalmentaja Rolando Maran on peluuttanut useassa ottelussa aloituskokoonpanoa, jonka keski-ikä on komeasti yli 30 ikävuoden yläpuolella. Chievolla on samaan aikaan varsin kelvollinen pelaaja-akatemia, jonka A-junnut voittivat jopa muutama vuosi sitten ikäluokkansa Italian mestaruuden. Hetemajn mukaan oman akatemian kasvatteja ollaan pikku hiljaa ajamassa sisään edustusjoukkueen pelitapaan.
– Chievon Primavera (a-juniorit) ovat vetäneet jo useamman vuoden ajan hyvin, mutta kokemushan on Italiassa aina valttia! Nyt meillä on muutamia oman akatemian junnuja mukana ykkösjoukkueessa ja osa heistä on jo debytoinut edustusjoukkueen riveissä virallisissa otteluissa. Hyppy lasten peleistä Serie A:han on kuitenkin suuri. Viime vuosina seura on ehkä alkanut paremmin ymmärtää sitä, miten omia nuoria kannattaa ajaa sisään edarin toimintaan.
Viime vuosina Serie A:ta on hallinnut Juventus, joka on voittanut jo peräti kuusi peräkkäistä Italian mestaruutta. Juventuksen taustalla on kuitenkin tapahtunut paljon ja tällä kaudella Italiassa taidetaan nähdä pitkästä aikaa kiihkeä mestaruuskamppailu useamman joukkueen kesken. Aivan kärkijoukkueiden takana käydään omaa kamppailuaan viimeisistä europaikoista. Viime vuonna piskuinen Atalanta yllätti kaikki sijoittumalla sarjassa neljänneksi ja tällä kaudella Sampdorian ja Bolognan tapaiset seurat ovat keränneet mukavasti pisteitä. Onko Chievolla mahdollisuutta vielä joskus palata eurokentille 2000-alkupuolen tapaan?
– Seuran tulevaisuus näyttää juuri nyt varsin hyvältä, sillä seura voi hyvin taloudellisesti ja urheilullisesti. Silti pitää olla realisti ja kauden alussa meidän tavoite on aina säilyttää sarjapaikka, kaikki muu on plussaa. Ehkä europaikoista taisteleminen voisi olla mahdollista seuraavina vuosina, mutta helpolla top-6 sijoitukset eivät irtoa.
Kansikuva: Dino Panato/Getty Images